seuraava »

[sideman]

(Tulipas taas väkerrettyä havainnollinen otsake...LOL!)

Minulla on jo pitkään ollut sellainen kokemus, että ilmeisesti
helikobakteeri on pääsyyllinen nopeaan täyteyden tuntemukseen
skruudatessa.

Yleensä pari (gluteenitonta) leipäpalaa teen kera saa aikaan niin täyden olon,
että enempää ei tee mieli tankata.

(Suklaakonvehdit ovat ainoita poikkeuksia. Niiden kanssa täytyy yrittää harjoittaa itsekuria,
ettei tule syötyä turhan rutkasti. Erehdyin ostamaan Maraboun Symphonietta
konvehteja. Niistä saa sellaisia positiivisia makuelämyksiä, ettei mitään rajaa...  :  )

Viime aikona olen laittanut leipäin päälle lähinnä vähärasvaista juustoa (koska täysrasvainen
ei suussani maistu paljon muulle kuin rasvalle) ja kalkkunaleikettä. Juuri äskön  tein
poikkeuksen ja lisäsin vielä LIDL'in mainiohkoa Herttua-sinappia ynnä suolakurkkua.

Leivästä tuli tuolla kurin niin herkullinen, että olin tuntevinani dopamiinihyö'yn (nominatiivi: hyöky) tai jonkin
vastaavan nupissani!

Tuosta tuli tajuntaani seuraava seikka: kuinka isossa roolissa esim. hampurilaisten lisukkeet ovat
siinä, että ihmiset eivät pysty lopettamaan niiden ahmimista vaikka mahalaukku olisi jo lähes
ääriään myöten täynnä?

 

[Eklektikko]

Ainakin arominvahvenne (natriumglutamaatti) häiritsee nälänsäätelyä, eli saa syömään enemmän. Se myös koukuttaa, eli juuri niitä ruokia joissa sitä on tottunut saamaan haluaa yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... (Vierotus pikanuudeleista vei minulla noin 2 vkoa, sitten järjetön ja nälkään liittymätön pikanuudelinhimo meni ohi.)

Suklaakonvehdit iskevät samaan osaan aivoja kuin kokaiini, se on se sokeri joka tekee sen. LIsäksi suklaan theobromiini kaiketi myös kokuttaa jonkin verran, joskin lievemmin.

Heliko tosiaan vähentää ruokahalua vähentämällä nälkähormoni greliinin eritystä, mutta hintana tästä 'laihdutuskeinosta' on se melkoisesti kasvanut vatsasyövän riski. Kuten aiemminkin olen todennut: JOpa lapamato on turvallisempi laihdutus/painonhallintakeino, jos vain  muistaa syödä B12 vitamiinia samalla. Oopperalaulaja Maria Callas kuulemma laihdutteli lapamadon avulla - lapamadon munia oli ainakin tuolloin ihan myynnissä pimeillä laihdutusvalmistemarkkinoilla.

[nousukuu]

hampurilaisten -- että ihmiset eivät pysty lopettamaan niiden ahmimista vaikka mahalaukku olisi jo lähes
ääriään myöten täynnä?

Mikä tämä juttu on?   Siis pitäisikö hampurilainen syödä vain puoliksi vai mitä ihmettä?   Itse olen viime kuukausina syönyt muutaman hampurilaisen. Kyllä se tulee kokonaan syötyä ihan siinä missä muutkin ruoka-annokset, eikä kyllä tee mieli tilata toista, kyllä siitä tulee kylläinen olo.

[sideman]

hampurilaisten -- että ihmiset eivät pysty lopettamaan niiden ahmimista vaikka mahalaukku olisi jo lähes
ääriään myöten täynnä?

Mikä tämä juttu on?   Siis pitäisikö hampurilainen syödä vain puoliksi vai mitä ihmettä?   Itse olen viime kuukausina syönyt muutaman hampurilaisen. Kyllä se tulee kokonaan syötyä ihan siinä missä muutkin ruoka-annokset, eikä kyllä tee mieli tilata toista, kyllä siitä tulee kylläinen olo.

Rolls'in tuhdeimmassa hampurilaisateriassa kuuluu olevan noin 2000 kilokaloria, eli keskiverto aikuisen naisen päivän kaloritarve...??
Oletan, että monet hampurilaisbaarien asiakkaat eivät tyydy vain yhteen annokseen/päivä. Saatan toki olla niin väärässä kuin vain
olla voi...

 

[sideman]

Suklaakonvehdit iskevät samaan osaan aivoja kuin kokaiini, se on se sokeri joka tekee sen. LIsäksi suklaan theobromiini kaiketi myös kokuttaa jonkin verran, joskin lievemmin.

Kyllä minua ainakin kaduttaa aimo tavalla se, että tuli haksahdettua nimenomaan Maraboun* konvehteihin
esim. Pandan asemesta, koska svedujen hienot makuvivahteet (esim. cappucino) tuppaavat viemään kielen mukanaan.
Ilmankos niitä myydäänkin kolmen rasian pakkauksissa...

Tuossa tapauksessa kyse ei siis ole pelkästään sokerista. Muutoinhan suklaanhimon voisi tyydyttää
vaikkapa karppisokerilla -> kaloreja  ~ 0!

 


*Just FYI: Marabou(kin) on nykyään osa yli 100 000 ihmistä työllistävästä, Abrahamin jälkeläisiä edustavan naishenkilön (Irene Rosenfeld)
johtamasta ylikansallisesta Mondelez-konsernista...

[Eklektikko]

Tuossa tapauksessa kyse ei siis ole pelkästään sokerista. Muutoinhan suklaanhimon voisi tyydyttää
vaikkapa karppisokerilla -> kaloreja  ~ 0!

Olen ihan omin henkilökohtaisin kokeiluin päätynyt siihen, että jos on koukussa johonkin ruoka-aineeseen, se ilmenee nimenomaan himona juuri siihen/niihin ruokii joissa on useimmin tottunut kyseistä ruoka-ainetta saamaan.

Esimerkiksi minä himoitsin vain tietynmakuisia pikanuudeleita, en muita natriumglutamaatin lähteitä.
Himoitsin vain täysjyväruisleipää, en muita gluteeniviljoja.
Sokerin suhteenkin aikoinaan söin vain tiettyjä makeisia, en mitä tahansa.

(Tosin veikkaan että jos on todella reipas sokeri/hiilihydraattikoukku, niin sitten menee mikä vain.)

[nousukuu]

Pidetäänkö astromiitti hampurilaisravintolassa?

[nousukuu]

Mulla oli koko iltapäivän hampurilainen mielessä, ja menin sitten grillille. Päädyin kuitenkin ottamaan lihapiirakan grillimakkaralla. En kysynyt onko makkarassa hiilihydraattia. Hyvää se joka tapauksessa oli, ja nälkä lähti.

[Eklektikko]

Pidetäänkö astromiitti hampurilaisravintolassa?

Meikäläiselle ei kyllä sitten löytyisi sieltä ruokaa: Vaikka jättäisin hampparin sämpylän syömättä tai ottaisin salaatin, on kaikki mahdollinen täynnä lisäaineita. Teollista paskaa, jos nyt suoraan sanotaan. Toisaalta kun ruokavälit ovat meikäläisellä pitkät, voisin saapua kylläisenä ja ottaa vain kahvin (mustana, koska kunnon kermaa tai maitoa ei moisista paikoista myöskään saa).

Lisätieto: Hampurilaispaikkojen käyttämästä amerikansalaatista on pesty pois salaatin pinnan luonnollinen  mikrobisto jotta se säilyisi paremmin. Sen vuoksi sen on niin mautonta, eikä ole sitten elimistöllekään kovin hyödyllistä koska ruuan luonnolliset mikrobit ovat nimenomaan tärkeitä suoliston bakteerikannalle. Eli edes salaatti ei noissa paikoissa ole samalla tavoin terveellistä kuin vaikka kotona tehtynä.

[Tigerwoman]

 Olen muutaman kerran ollut tilanteessa, jossa jonkun ruokarajoitukset ovat pilanneet koko seurueen tunnelman. Tästä viisastuneena voisin tapaamisessa ottaa hampurilaisaterian, koska ei yksi ateria maailmaani kaada. Painottaisin tapaamisessa sosiaalista puolta ja yhteishenkeä. En haluaisi pilata tunnelmaa korostamalla omia ehdottomia ravintovaatimuksia.
Toinen vaihtoehto olisi, että jäisin sovinnolla kotiin popsimaan omaa täydellistä salaattiani.

Kyllä muutenkin silloin tällöin syön hampurilaisravintolan antimia. Mielummin kuolen iloisena, kuin terveenä tiukkiksena 
Minun puolestani jokainen saa valita ihan itse mitä syö, kunhan sallii sen toisillekin.

[Eklektikko]

Minun ei onneksi tarvitse esittää koskaan tapaamisissa yhtään mitään vaatimuksia, koska ruokavälini ovat 4-6 tuntia. Minun on hyvin helppoa tarkistaa etukäteen esim. netistä ruokalista ja syödä vain sitten sopivaan aikaan niin ettei tapaamisessa tarvitse syödä yhtään mitään.

En siis tuo todellakaan ruokavaatimuksiani mukaan tällaisiin tapaamisiin enkä myöskään pilaile toisten tunnelmia omilla rajoituksillani ja minunkin puolestani kaikki voivat syödä ihan mitä lystäävät. Kunhan nyt ajattelin tuoda tähän ketjuun vain ihan tiedonjyväsiä hampurilaispaikkojen ruuasta, siitä kun tässä keskustellaan

Jos se että en tykkää vatsavaivoista, atooppisesta ihottumasta ja hengitystieallergioista, jotka kaikki vältän kun en esim. syö hampurilaispaikkojen tarjontaa, merkitsee että olen tiukkis, niin kaipa sitten olen tiukkis. Itse kuitenkin näen tuon enemmän vain järkevänä toimintana: MIksi syödä jotain mikä
a) maistuu suussa pahalta
b) tuottaa välittömästi terveysongelmia

Minusta ihminen on liian kiltti kynnysmatto, jos syö pahanmakuista ja terveysongelmia tuottavaa ruokaa vain ollakseen toisille mieliksi.

En suostu syömään ruokaa joka on pahanmakuista, niinpä minulle ei ole rajoite tai haitta että en syö hampurilaispaikoissa. En vain yksinkertaisesti halua, kun en tykkää siitä ruuasta. En söisi sitä edes vaikka siitä ei tulisi noita terveysongelmia.

(Pääkaupunkiseudulla on moniakin ravintoloita, joissa syön ihan mielelläni ja ruuan taso on ok - yksikään hampurilaisravintola ei vain kuulu niihin.)

[Tigerwoman]

Kuten kirjoitin, syön välillä vapaaehtoisesti hampurilaisia, joten en tapaamisessa esittäisi mitään.

Ei todellakaan kannata maksaa siitä, ettei tykkää jostain. Varsinkaan toisia miellyttääkseen.
Onneksi minua on siunattu terveellä keholla, joten elimistöni kykenee klaaraamaan pienet hairahdukseni.
Ilmavaivoja en sure. Niihin auttaa piereskely
Mutta en pilaisi tapaamista myöskään leijoilla. Sulkijalihaksenikin ovat edelleen hyvässä kunnossa. 

[nousukuu]

Mäkin olen joutunut miettimään aihetta ruokarajoitteisuuteni ja sosiaaliset tilanteet. Ehkä joskus liiaksi kerroin mitä syön ja en. Toivottavasti en pilannut tunnelmia.  Sentään osasin sanoa että kyse on siis omista rajoitteista enkä ole toisia arvostelemassa, ihmiset kun helposti tulkitsevat itseensä toisen terveysintoilun.

Nykyään olen enemmän samantapaisilla linjoilla kuin Ekle, eli mietin (ja ehkä syön) etukäteen niin ettei tarvitse puhua koko asiasta. Sitäpaitsi mun ruokavalio on monipuolistunut viime vuosina... :

[Eklektikko]

Silloin kun söin aivan kaikkea, ajattelin minäkin että minua on siunattu terveellä keholla ja elimistöni pystyy klaaraamaan pienet hairahdukset. Ja niinhän se tietysti on, että kun tekee siedätyshoitoa - syö usein tavaraa jota kroppa ei haluaisi - niin kroppa alistuu ja oireet ovat lievemmät kuin jos sopimatonta ruokaa söisi harvemmin.

Eron huomaakin vasta sitten kun lakkaa syömästä sitä sopimatonta ruokaa. MInä luulin aiemmin että atooppinen ihottuma, hengitystieallergiat ja lievät jatkuvat vatsavaivat ovat osa normaalia elämää - niin monilla ne sitä nimittäin tuntuvat olevan. Pidin silti silloinkin itseäni erinomaisen terveenä, yksikään noista vaivoista kun ei vaatinut lääkäriä tai lääkitystä koska olivat TODELLA lieviä.

Nyt tiedän paremmin, tiedän että voin olla aiempaan mukamas terveeseen verrattuna ihan todella terve. Toisaalta miinuspuoli on kyllä sitten se, että kun siedätyshoito sopimattomiin ruokiin on lakannut, tulee satunnaisesta syömisestä juuri tasan ne oireet mitkä siitä kuuluukin tulla - kropan protestit eivät koskaan ole turhia, niillä on aina syynsä - eli voimakkaammat oireet kuin silloin siedätyshoidon vuosikymmeninä.

[Tigerwoman]

Nämä kommenttini eivät liity sinuun, Eklektikko. Vaikka kiiruhdatkin vastaamaan.

Ainoa asia, jolle olen todella allerginen on ruoalla polemiseeraajat. Kyseenalainen kiitos siitä kuuluu exäni siskolle ja äidille.
Herraisä, mitä kotkotusta! Ja miten synkkää elämää.
Vaikka he muodollisesti sallivat muille vapauden syödä ihan normaalia ruokaa, heidän tuomionsa seurasi jokaista suupalaa. Siinä meni aika monta kertaa ruokahalu. Heiltä puuttuu myös sosiaaliset taidot - täydellisesti.
He ovat niiiiin kaikkitietäviä ja sivistyneitä. Ja täydellisen yksin. Eivät kestä edes toisiaan.
Tämän vuoksi en voisi kuvitellakaan, että istuisin ruokailevassa seurueessa vain kahvikupin tai vesilasin kanssa. Tuntisin, että muut kokevat minut terveyspoliisina, joka niin paljon muiden yläpuolella, ettei voi laskeutua tavallisten kuolevaisten keskuuteen edes hetkeksi.

Omalta kohdaltani otan elämän hieman rennommin. Oloni on erinomainen, vaikka vuosia onkin jo mittarissa kiitettävästi.
Valitsen terveellisen ja keholleni sopivan aterian, jos vain mahdollista. Jos se ei onnistu, kiitän Luojaa ruoasta ja seurasta. Kiitän myös kehoani.
Uskon vakaasti, että kiitollinen ja iloinen mieli pidentää ikää ja terveyttä enemmän kuin tiukka ruokavalio. Ja joskushan täältä on kuoltava. Lähden mielummin onnellisena kuin kituliaana.