Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Apua demonin kanssa  (Luettu 22356 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
epona
Vieras
« Vastaus #30 : 07.07.2013 15:11:41 »

No en kommentoi tuohon kysymykseni sävyyn mitään - mielestäni yritin tällä erää olla mahdollisimaan neutraali ja esittää kysymyksen heräättääkseni pohdintaa.

Se, mitä minä kuvittelen itsestäni on mielestäni nyt aivan tois-sijainen asia. Olkaa hyvä ja ajatelkaa minusta mitä ikinä haluatte.

Jospa esittäisin tuon kysymyksen uudelleen:

Voisiko sitä ajatella, kenties, että nämä kaksi asiaa voisivat olla olemassa yhtä aikaa? Että ne olisivat ikään kuin saman asian kääntöpuoli? Että toisen totuuden flitteristä katsottuna kyyseessä olisi mielisairaus ja, että toisen taas kyseessä olisi demonesta?

Massallehan totuus merkitisi sitä, että kyseessä on mielisairaus. Toisaalta mitä väliä sillä on jos toinen tietää, että häntä raivaa demonit?

Edelleen sama tilanne - DET KVITTAR VAD SOM ÄR SANT (ihan sama mikä on totta) Se on ihan Bisak! Nyt on tärkeintä löytää käytännön apuja ihmiselle, joka on hädässä.

Toisaalta ymmärrän, että he, jotka lähestyvät asiaa toteamalla heti ensi alkuun, "Sinulla on meilisairaus" ovat ehkä neuvottomia ja heille syötetty ja opetettu ainoa hoitokeino tai apu tällasiin tilainteisiin tai tällaisille ihmisille on se perinteinen "Lisää mömmöjä". (Lääkkeitä, osaan kyllä käyttää asiakieltäkin, mutta mömmö sana kuvaa parhaiten sitä miten psyykelääkkeet vaikuttavat.... tekevät koko ihmisestä ihan kasviksen - ja tottakai se on kaikkien mieleen kun toinen lakkaa ulkoisesti oirehtimasta.)

Vakaviinkin mielensairauksiin on olemassa muita hoitokeinoja, uskokaa pois. Ei ihmisen Ole PAKKO syödä neuroleptejä, epilepsialääkkeitä tai mitä lie lithiumia löytääkseen tasapainon. Sanon vaan, ettei se ole välttämätöntä.


No mutta ymmärrän, että kiihdyksissäni krijoitettu aikaisempi kirjoitus on nyt herättänyt täällä aivan tarpeeksi vastakiihkoa ja kaiken maailman reaktioita, jotka ehkä ovat ihan oikeutettujakin.

Mielestäni on kuitenkin monilta teiltä törkeää, sydämmetöntä tai oikeastaan luultavasti täyttä ymmmärtämättömyyttä lähteä totemaan mielipiteitä asioista, joista teillä ei selvästikkään ole mitään kokemusta. Siis ihan oikeasti... toinen pyytää apua ja täällä ruvetaan debatoimaan siitä, että onko se avuntarve todellista vai ei. (Ja kyllä - niin sen tulkitsen kun toinen kysyy alunperin: "Miten pääsen eroon demoneista?" ja täällä ruvetaan sitten luennoimaan "Demoneja ei ole olemassakaan."

Herätkää: Se ei ole inhimillen tapa auttaa!



/A

tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #31 : 07.07.2013 15:30:35 »

No en kommentoi tuohon kysymykseni sävyyn mitään - mielestäni yritin tällä erää olla mahdollisimaan neutraali ja esittää kysymyksen heräättääkseni pohdintaa.

Se, mitä minä kuvittelen itsestäni on mielestäni nyt aivan tois-sijainen asia. Olkaa hyvä ja ajatelkaa minusta mitä ikinä haluatte.

Jospa esittäisin tuon kysymyksen uudelleen:

Voisiko sitä ajatella, kenties, että nämä kaksi asiaa voisivat olla olemassa yhtä aikaa? Että ne olisivat ikään kuin saman asian kääntöpuoli? Että toisen totuuden flitteristä katsottuna kyyseessä olisi mielisairaus ja, että toisen taas kyseessä olisi demonesta?

Massallehan totuus merkitisi sitä, että kyseessä on mielisairaus. Toisaalta mitä väliä sillä on jos toinen tietää, että häntä raivaa demonit?

Edelleen sama tilanne - DET KVITTAR VAD SOM ÄR SANT (ihan sama mikä on totta) Se on ihan Bisak! Nyt on tärkeintä löytää käytännön apuja ihmiselle, joka on hädässä.

Toisaalta ymmärrän, että he, jotka lähestyvät asiaa toteamalla heti ensi alkuun, "Sinulla on meilisairaus" ovat ehkä neuvottomia ja heille syötetty ja opetettu ainoa hoitokeino tai apu tällasiin tilainteisiin tai tällaisille ihmisille on se perinteinen "Lisää mömmöjä". (Lääkkeitä, osaan kyllä käyttää asiakieltäkin, mutta mömmö sana kuvaa parhaiten sitä miten psyykelääkkeet vaikuttavat.... tekevät koko ihmisestä ihan kasviksen - ja tottakai se on kaikkien mieleen kun toinen lakkaa ulkoisesti oirehtimasta.)

Vakaviinkin mielensairauksiin on olemassa muita hoitokeinoja, uskokaa pois. Ei ihmisen Ole PAKKO syödä neuroleptejä, epilepsialääkkeitä tai mitä lie lithiumia löytääkseen tasapainon. Sanon vaan, ettei se ole välttämätöntä.


No mutta ymmärrän, että kiihdyksissäni krijoitettu aikaisempi kirjoitus on nyt herättänyt täällä aivan tarpeeksi vastakiihkoa ja kaiken maailman reaktioita, jotka ehkä ovat ihan oikeutettujakin.

Mielestäni on kuitenkin monilta teiltä törkeää, sydämmetöntä tai oikeastaan luultavasti täyttä ymmmärtämättömyyttä lähteä totemaan mielipiteitä asioista, joista teillä ei selvästikkään ole mitään kokemusta. Siis ihan oikeasti... toinen pyytää apua ja täällä ruvetaan debatoimaan siitä, että onko se avuntarve todellista vai ei. (Ja kyllä - niin sen tulkitsen kun toinen kysyy alunperin: "Miten pääsen eroon demoneista?" ja täällä ruvetaan sitten luennoimaan "Demoneja ei ole olemassakaan."

Herätkää: Se ei ole inhimillen tapa auttaa!



/A



Tähän ei ole juurikaan lisättävää.

Käsittääkseni on olemassa mielenterveyden ammattilaisia, jotka osaavat yhdistää nämä asiat. Esim ymmärtävät, että ihmisellä voi sakrat aueta hallitsemattomasti. Sen myötä selvänäkö ja selväkuulo voivat aktivoitua.  Jos ei ymmärrä mistä on kyse, tilanne voi olla hyvin pelottava. Kun siihen lisätään oman mielen demonit, lopputuloksena voi olla mielisairaus. Tai jos alkaa muistaa menneitä elämämiä ja niiden hirmutekoja, voi tulla tarvetta psykologin juttusille. Harmi vaan, monikaan ei uskalla työpaikan ja maineen menettämisen pelossa avoimesti asiosita puhua.

Voi olla myös niin päin, että elämän tuskissa särkynyt mieli vetää puoleensa nagatiivista energiaa, jota voidaan myös demoniksi kutsua. Samoin kuin Valon puolella, myös pimeyden puolella on eritasoisia henkiä.

Helsingissä ainakin on toiminut lääkäriasemia, joissa on mukana vaihtoehtohoitoja (Sofianova, Greenlife tai jotain sellaista) Niistä voisi löytyä myös mielenterveyden ammattilaisia, joille uskaltaa kertoa demoneista. Periaatteessa myös julkisella puolella tulisi kunnioittaa ihmistä, joka siitä kertoo. Meillä on oikeus uskoa oman ymmärryksemme mukaisesti.

tallennettu
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1117


Profiili
« Vastaus #32 : 07.07.2013 15:52:34 »

Tässä ketjussa on ihan turhaan alkaa puolustamaan lääkkeetöntä hoitoa.
Ihminen voi todellakin alkaa itsetuhoiseksi tai vaaralliseksi kun ja jos lähtee tottelemaan näitä ääni tai käskyjä. Riivaustapaukset voivat olla manaajan herkkua mutta todellisuus on kuitenkin se, että jos ihminen alkaa puhumaan demoneista joka puhuu hänen kauttaan niin tuolloin on jokin häiriö, meistä jokainen tajuaa sen.
Mutta joo, olen nähnyt kuinka mielisairaus voi olla vaarallinen ympäristölleen ja puollan ensin lääkitys (eikä kaikki psyykelääkkeet tee mömmöksi) ja sitten katsotaan mitä muita keinoja on.
Kuten sanoin, sitä pitää vain itse alkaa rakentamaan sitä psyykkistä suojaa itsessään ja mua jaksaa hämmästyttää tätä että vaikka kuinka rukoilee Mikaelia apuun niin mitään ei tapahdu.. Mitä voimme tästä päätellä? Miksi kukaan henkisillä tasoilla ei auta häntä kun näkee miten hän kärsii?
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Yep
Vieras
« Vastaus #33 : 07.07.2013 17:39:12 »

Miksi kukaan henkisillä tasoilla ei auta häntä kun näkee miten hän kärsii?

Hyvä kysymys. Sama pätee myös muihin sairauksiin ja ongelmiin. Miksei kukaan henkisillä tasoilla pyyhi syöpää pois?
Jotenkin ajattelen niin, että näissä tarvitaan ihmisiä välikappaleina. Ja pyytämistä...

Mielestäni lääkehoito on paikallaan yhdessä muun hoidon kanssa. Ei pelkkä ratkaisu. En koskaan kehoittaisi ketään jättämään lääkkeitään ilman lääkärin valvontaa.
tallennettu
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #34 : 07.07.2013 22:59:54 »

No en kommentoi tuohon kysymykseni sävyyn mitään - mielestäni yritin tällä erää olla mahdollisimaan neutraali ja esittää kysymyksen heräättääkseni pohdintaa.

Se, mitä minä kuvittelen itsestäni on mielestäni nyt aivan tois-sijainen asia. Olkaa hyvä ja ajatelkaa minusta mitä ikinä haluatte.

Minä en kuvittele sinusta yhtään mitään kun kirjoittelen täällä sen verran harvoin ettei ole mitään pohjaa kuvitella mitään. Reagoin niinkuin ihminen normaalisti reagoi. Sen perusteella miten satuit nyt juuri tallä kerralla minulle vastaamaan, millään muulla pohjalla en voi mitään luulla kun ei ole sinusta yhtään mitään käsitystä muuten.

Voisko edes tämä palsta olla sellanen jossa turhat henkilökemia -takut jätettäisiin pois, please? Puhun siis kaikille en meinaa vain sinua.


Voisiko sitä ajatella, kenties, että nämä kaksi asiaa voisivat olla olemassa yhtä aikaa? Että ne olisivat ikään kuin saman asian kääntöpuoli? Että toisen totuuden flitteristä katsottuna kyyseessä olisi mielisairaus ja, että toisen taas kyseessä olisi demonesta?

Itse olen miettinyt että voisi olla mahdollista että osa mielensairauksista voisi johtua siitä että joku paha henki on ottanut valtaan mutta mun filosofiani pohjalta ei ihmistä voi ottaa noin vain valtaan, mites se vapaa tahto tähän istuu? Jotenki se paha henki sinne on päässyt joko huijaamalla tai ihminen on ollut tekemisis mustan puolen kanssa. Tai jotenkin jostain syystä on vaikka luontaiset suojat olleet alhaalla tai heikkoja kohtia.

Sitten taas osa johtuu ihan mielen sairauksista joilla demonien kanssa ei ole mitään tekoa. Ja osa voi johtua siitä että jos vaikka kanavat on auenneet, kyvyt tulleet jostain syystä jotenkin liian äkkiä tai ihmiselle joka niitä ei kestä (voiko tämmönen olla mahollista??)
ja sitten menee sekaisin, kansankielellä tulee hulluksi.

Muutenkin nämä voi kaikki syytkin olla yhteydessä toisiin tai sitten ei. Siis tapauskohtasta. Eli ei vois yleistää että kaikki johtuu demoneista tai mikään ei johdu demoneista esim.

Mä en oikeen päässy jyvälle tuosta mitä tarkoitat että on kolikon kääntöpuolia ja toisen totuuden fultteristä sitä ja toisen tätä, jos et sitten tarkoittanu justiin tuota mitä minä selitin tai tuonsorttista.

Edelleen sama tilanne - DET KVITTAR VAD SOM ÄR SANT (ihan sama mikä on totta) Se on ihan Bisak! Nyt on tärkeintä löytää käytännön apuja ihmiselle, joka on hädässä.

Ei ole minusta sama kumpako on totta tai  mikä syy noista mitä minä esim. sanoin. Jos ei ole demoneista kyse, ei manaus mitään auta.
Ei manauksella saa pois skitsofreniaa esim. Voihan se lumelääkkeenä auttaa aluksi jonkun aikaa jos potilas vahvasti uskoo. Ethän sä nyt
sellaiselle joka on saanut kyynpureman anna kyypakkauksen sisällön sijasta aspiriinia jos kyypakkauskin on olemassa. Et saa pois demonia jos sitä ei ole. Jos sairaus johtuu muusta. Eikä sairaus tosiaan todella sitten parane jos väärillä lääkkeillä/parannuskeinolla autetaan.

Toisaalta ymmärrän, että he, jotka lähestyvät asiaa toteamalla heti ensi alkuun, "Sinulla on meilisairaus" ovat ehkä neuvottomia ja heille syötetty ja opetettu ainoa hoitokeino tai apu tällasiin tilainteisiin tai tällaisille ihmisille on se perinteinen "Lisää mömmöjä".

Vakaviinkin mielensairauksiin on olemassa muita hoitokeinoja, uskokaa pois. Ei ihmisen Ole PAKKO syödä neuroleptejä, epilepsialääkkeitä tai mitä lie lithiumia löytääkseen tasapainon. Sanon vaan, ettei se ole välttämätöntä.

Minä en lyhyessä viestissäni maininnut mitään mistään lääkkeistä enkä myöskään todennut että "sinulla on mielisairaus" (meilisairaudestakaan en puhunut mitään  Wink) Totesimpa vain että se mielen sairaus ois hyvä ensin poistaa pelistä. Mun mielestä vastuuntuntoinen ihminen tekisi niin ja neuvoisi niin.

No mutta ymmärrän, että kiihdyksissäni krijoitettu aikaisempi kirjoitus on nyt herättänyt täällä aivan tarpeeksi vastakiihkoa ja kaiken maailman reaktioita, jotka ehkä ovat ihan oikeutettujakin.

Ainoa joka tässä mun mielestä on kiihkoillut olet sinä. Ja sitten joku toinen nikki joka hyökkäsi jonkun toisen niskaan. Että täälläkin on tuota jälkimmäistä, huokaus.  Sad

Mielestäni on kuitenkin monilta teiltä törkeää, sydämmetöntä tai oikeastaan luultavasti täyttä ymmmärtämättömyyttä lähteä totemaan mielipiteitä asioista, joista teillä ei selvästikkään ole mitään kokemusta. Siis ihan oikeasti... toinen pyytää apua ja täällä ruvetaan debatoimaan siitä, että onko se avuntarve todellista vai ei. (Ja kyllä - niin sen tulkitsen kun toinen kysyy alunperin: "Miten pääsen eroon demoneista?" ja täällä ruvetaan sitten luennoimaan "Demoneja ei ole olemassakaan."

Sinulla ilmeiseti on kokemusta (ainakin omasta mielestäsi). Tuo suluissa siksi koska en minä voi tietää luuletko vain tietäväsi vai tiedätkö oikeasti. Netissä kuka tahansa voi väittää mitä tahansa. Kuka tahansa voi myös luulla itsestään ja tiedoistaan mitä tahansa. Tuokin vain yleinen toteamus ei kohdistettu nimenomaan sinuun.

Minusta hälle on kyllä apua tarjottu. Avun tarjoamista on myös se että tuo esiin sen että jospa ei olekkaan demoni...Kuten jo sanoin, jos ei ole olemassa demonia manaaminen ei auta muutakun ehkä lumelääkkeenä joksikin aikaa. En tällä kuitenkaan tarkoita että ihminen pitäisi pumpat mömmöjä täyteen. Kaiken sortin terapiaa sun muutakin on olemassa. Toki voihan sitä ihmiselle uskotella jos se auttaa että terapoidessa ajetaan demoneita pois. Mutta siis oikea parannuskeino pitää löytää. Jos se ei ole manaaminen se ei ole, eikä se auta mitään. Jos taas on niin on.  Ei siitepölyallergiaankaan aspiriinit auta.

Herätkää: Se ei ole inhimillen tapa auttaa!
/A

Ei ole myöskään inhimillinen tapa alkaa morkata muita jotka on ihan selvästi apua tarjoamassa vaikka näkökanta olisikin eri.
Eikä käydä jonkun toisen nikin kimppuun vain koska nyt kemiat ei pelaa. Se ei ainakaan auta ap:ta.




tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #35 : 07.07.2013 23:19:43 »


Käsittääkseni on olemassa mielenterveyden ammattilaisia, jotka osaavat yhdistää nämä asiat. Esim ymmärtävät, että ihmisellä voi sakrat aueta hallitsemattomasti. Sen myötä selvänäkö ja selväkuulo voivat aktivoitua.  Jos ei ymmärrä mistä on kyse, tilanne voi olla hyvin pelottava. Kun siihen lisätään oman mielen demonit, lopputuloksena voi olla mielisairaus. Tai jos alkaa muistaa menneitä elämämiä ja niiden hirmutekoja, voi tulla tarvetta psykologin juttusille. Harmi vaan, monikaan ei uskalla työpaikan ja maineen menettämisen pelossa avoimesti asiosita puhua.

Voi olla myös niin päin, että elämän tuskissa särkynyt mieli vetää puoleensa nagatiivista energiaa, jota voidaan myös demoniksi kutsua. Samoin kuin Valon puolella, myös pimeyden puolella on eritasoisia henkiä.

Helsingissä ainakin on toiminut lääkäriasemia, joissa on mukana vaihtoehtohoitoja (Sofianova, Greenlife tai jotain sellaista) Niistä voisi löytyä myös mielenterveyden ammattilaisia, joille uskaltaa kertoa demoneista. Periaatteessa myös julkisella puolella tulisi kunnioittaa ihmistä, joka siitä kertoo. Meillä on oikeus uskoa oman ymmärryksemme mukaisesti.

Tämän sorttista minäkin ajoin takaa tuossa mitä ennen tätä kirjoitin. Ei julkisella puolella eikä yksityiselläkään muissa kuin tuollaisissa mitä mainitsit jotka on erikosituneet vahtoehtoisiinkin hoitoihin missään nimessä valitettavasti voi tuoda esiin tuommosta näkökantaa kuin sinäkin tuossa. Minä en ainakaan arvaisi mennä kenellekkään puhumaan sakroista, edellisistä elämistä tms. jos en olisi 110 % varma että heille sellasista voi puhua. Nuo valitettavast ei ainakaan Suomessa ole arkipäivää vielä pitkään aikaan.
tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: