Nonni. Nyt on sitten asteentarkkana

ensimmäinen ohitus. Päälimmäiset tunnelmat: väsyttää, ihan koko ajan

Olo on jokseekin ahdistunut, epätoivoinen, ei mitään tietoa, mitä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa, tuntuu, ettei mihinkään pysty vaikuttamaan. Semmoisella autopilotti-moodilla edetään päivästä toiseen, ajelehditaan vaan ympäriinsä. Tuntuu, ettei oikein saa mitään aikaiseksi ja vaikka tekisit sitten ties mitä, siitä ei oikein saa mitään mielihyvää.
Olotila on vähän sama kuin 2008, jolloin

:ssä liikkunut

neliöi rytinällä

-stelliumiani: väsytti, ahdisti, turhautti, ei oikein saanut otetta asioihin. Erona nykyiseen

-transiittiin on se, että pienistäkin onnistumisen fiiliksistä ja toimimisesta voimavarojen mukaisesti sai huomattavasti iloa elämään. Nyt lähinnä vaan ahdistaa ja v**uttaa, ei siinä auta mitkään ennätysajat maratonin juoksemisessa, palkankorotukset yms.

Pitäisi koittaa elää vain tässä hetkessä ja unohtaa maailman menon murehtiminen, mutta sanopa se

:lle, että lopeta se tyhjän märehtiminen??!?