|
Ikitosi
|
 |
« : 21.04.2006 23:36:34 » |
|
Millaisista kokemuksista olette löytäneet parhaat elämänopetukset?
Pieniä opetuksiahan on jokaisella päivällä, mutta todella isot, perustavaa laatua olevista jutut ois kyseessä...
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #1 : 21.04.2006 23:51:44 » |
|
Siis yhtään vähättelemättä niitä pieniä onnen hippusia!
Kysyn lähinnä siksi, kun kuulin väittämän, että ihminen loisi melkoisen pysyvän perustan maailmankuvalleen alle kakskymppisenä, ja että sen jälkeen perustavaalaatua olevia muutoksia tapahtuis vain suurten mullistusten kautta, jos silloinkaan...
En voi ihan suorilta hyväksyä moista väitettä.
Mitä mieltä olette?
Voiko elämä mullistua vähemmälläkin ryminällä?
Voiko mahtioivalluksia löytää 'helposti'?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #2 : 22.04.2006 00:05:38 » |
|
Varmaankin parin viime vuoden aikana tutustuminen yhteiskunnan syrjäytyneisiin ja 'pohjimmaisiin' ja heidän ihanan lämmin ihmisyytensä kaikesta skeidasta ja huonovointisuudesta huolimatta..
Uskomattoman hienoja ihmisiä vaikka melko pihalla moni luuraakin..
Empiirinen työskentely kannattaa.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #3 : 22.04.2006 00:15:46 » |
|
Just vaikka tän tyyppisen empiirisyyden kautta tulleita kokemuksia..
Yks kaunis päivä herää asenteiltaan muuttuneena ihmisenä ihan vaan arkipäiväisten kokemusten jälkeen...
Huomaa oppineensa jotakin suurta ilman että on itse täytynyt mennä jonkin hirvittävän rämen läpi.
Ehkä jotain kollektiivistakin kehitystä vois olla?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Holly Fruit Cake
Kohtuuastroilija
Viestejä: 138
|
|
« Vastaus #4 : 22.04.2006 09:38:24 » |
|
Siis yhtään vähättelemättä niitä pieniä onnen hippusia!
Kysyn lähinnä siksi, kun kuulin väittämän, että ihminen loisi melkoisen pysyvän perustan maailmankuvalleen alle kakskymppisenä, ja että sen jälkeen perustavaalaatua olevia muutoksia tapahtuis vain suurten mullistusten kautta, jos silloinkaan...
En voi ihan suorilta hyväksyä moista väitettä.
Mitä mieltä olette?
Voiko elämä mullistua vähemmälläkin ryminällä?
Voiko mahtioivalluksia löytää 'helposti'?
En minäkään tuota väitettä ihan helpolla niele. Kai sekin on yksilöllistä, toiset luo maailmankuvaansa aikaisemmin, toiset myöhemmin. Itse olen kulkenut melko lailla tiedostamattomassa tilassa ensimmäiset 35 vuotta, olen siis herännyt kohtalaisen myöhään. Oivalluksia tulee ryminällä JA pikkuhiljaa, jotain on tullut teini-iässä ja jotain aikuisena. Ehkä suuret suunnanmuutokset aikuisiässä vaativat kuitenkin kovempaa rytinää, jotta pystyisi irrottautumaan vanhoista kaavoista. Itse koin eräänlaisen herätyksen todella hankalan parisuhteen myötä, jossa näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla hengenlähtö lähellä. Mutta elossa ollaan ja opin taas jotain itsestäni, kiitos siitä  |
|
|
|
|
tallennettu
|
Nouseva Vaaka
Aurinko Neitsyessä
Kuu Kauriissa
Merkurius Vaa'assa
Venus Neitsyessä
Mars Leijonassa
Keltainen resonoiva tähti
Tuli-hevonen
Oliivipuu
|
|
|
|
sawotar
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 22.04.2006 10:31:07 » |
|
Minua on kasvattaneet henkisesti toiset ihmiset...työ ja erot  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 25.04.2006 22:46:25 » |
|
Kahdenkymmenen!!!!  Sanotaan, että silloin aivosolut ovat valmiita, mutta kokemus- ja kasvatusjutut ? Ei pidä paikkaansa. Minä ainakin mennä liihottelin taivaansinisissä, enkä tiennyt mistään mitään, mietiskelin vain ja ihmettelin ja hurmioiduin elämästä! Kymmeniä vuosia vieri, ennen kuin tapasin ihmisen, joka kylmällä todellisuudella ja sanoillaan täräytti minua oikein kunnolla. Meni aikoja ennenkuin selvisin ja tajusin jotain. Se oli elämäni suurimpia tenttejäni tässä elämässä varmaan. Olen ikuisesti kiitollinen tuolle pirulaiselle!  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikiaika.
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 25.04.2006 23:03:57 » |
|
Siis yhtään vähättelemättä niitä pieniä onnen hippusia!
Kysyn lähinnä siksi, kun kuulin väittämän, että ihminen loisi melkoisen pysyvän perustan maailmankuvalleen alle kakskymppisenä, ja että sen jälkeen perustavaalaatua olevia muutoksia tapahtuis vain suurten mullistusten kautta, jos silloinkaan...
En voi ihan suorilta hyväksyä moista väitettä.
Mitä mieltä olette?
Voiko elämä mullistua vähemmälläkin ryminällä?
Voiko mahtioivalluksia löytää 'helposti'?
Kyllä niitä oivalluksia mahdollisesti sinullekin, tulee.
Kun ensin "korvantaukset kuivuu".
Tai sitten ei.
 |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 26.04.2006 10:50:06 kirjoittanut Ikiaika »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #8 : 25.04.2006 23:35:13 » |
|
Ihanaa Ikiaika, kun jaksat olla optimistinen. Kauanko sinä olet odottanut?  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikiaika.
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 25.04.2006 23:59:11 » |
|
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 26.04.2006 11:21:38 kirjoittanut Ikiaika »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #10 : 26.04.2006 09:54:36 » |
|
Hei Ikiaika, on vähän pöhköä käydä muuttelemassa kirjoituksiaan sen jälkeen, kun niihin on jo vastattu. Ihme ettei päätäsi särje, kun piposi on nuin tiukalla  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Stareyes
Kanta-astroilija
Viestejä: 580
Tuon kultaisen säteen, missä ikinä kuljenkin
|
|
« Vastaus #11 : 26.04.2006 10:44:09 » |
|
Hei Ikitosi  Eräs elämän totuuksista kolahti lopullisesti päähäni, kun luin Luule Viilman opusta, jossa hän kertoi, että niin tapahtuu kuin ajattelet. Kirja puhutteli minua syvästi. No, ei lainkaan hullumpaa ajatukseni siitä, että minun elämäni muuttuu positiiviseksi ja paremmaksi. Voimistun joka hetki. Joten elämäni todellakin muuttuu parempaan suuntaan jokaisella tasolla, koska olen päättänyt niin, niin myös tapahtuu. Voi tätä tajunnan onnea |
|
|
|
|
tallennettu
|
"Mikä haavoittaa sinua niin paljon, että tunnet olevasi pakotettu haavoittamaan minua, jotta parantuisit?"
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #12 : 26.04.2006 11:05:46 » |
|
Hei Ikitosi Eräs elämän totuuksista kolahti lopullisesti päähäni, kun luin Luule Viilman opusta, jossa hän kertoi, että niin tapahtuu kuin ajattelet. Kirja puhutteli minua syvästi. No, ei lainkaan hullumpaa ajatukseni siitä, että minun elämäni muuttuu positiiviseksi ja paremmaksi. Voimistun joka hetki. Joten elämäni todellakin muuttuu parempaan suuntaan jokaisella tasolla, koska olen päättänyt niin, niin myös tapahtuu. Voi tätä tajunnan onnea Hei Stara, Ajatus on ruori, jolla ohjaamme kulkuamme. Energiat pullistavat purjeita ja meri velloo. Itse voimme valita myötä- tai ristiaallokon. Sijainnin määrittelemisessä ja reitin seurannassa navikointitaidot ovat tarpeen. Ennen kompassia suunnistettiin tähtien mukaan; ja löydettiin uusia mantereita! |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
salomi
|
|
« Vastaus #13 : 27.04.2006 23:39:56 » |
|
Ei pidä paikkansa, että ihminen loisi melkoisen pysyvän perustan maailmankuvalleen alle kakskymppisenä, ja että sen jälkeen perustavaalaatua olevia muutoksia tapahtuis vain suurten mullistusten kautta. Elämä on yhtä oppimista kantapään kautta eli ei kukaan ole mestari syntyjään. Loppumetreillä toteamme, että paljon opin ja koin, mutta paljon vielä jäi tekemättä, kokematta ja oppimatta, mutta muut jatkakoon siitä taivallusta mihin taipaleeni päättyy. Eli elämä on päättymätön polku ja jokainen tapaamamme ihminen, eläin ja asia on opettajamme. Kuten ikiaika sanoi pitää antaa korvan takusten ensin kuivua niin elämän reppuun saa muutakin kuin kiviä kannettavaksi. Murphyn lakia lainatakseni elämä ei voi mullistua vähemmällä ryminällä kuin harvoilla, sillä kun elämänmuutoksen kivi lähte vyörymään niin sitä ei mikään pysäytä, pitää vain pysyä mukana mahdollisimman vähin kolhuin. Mahtioivalluksia löytää "helposti", silloin kun on syntymässä tarkoitetulla tiellä, mutta harvalla se on edessä tarjottimella nuorena. Vain oletteko kukaan tavannut, vaikka n. 20 vuotiasta mestari parantajaa, epäilenpä sillä ei kukaan ole seppä syntyessään. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #14 : 28.04.2006 00:40:37 » |
|
Kykyjäänhän voi aina kehittää, sitähän varten täällä olemme, mutta kysymys oli lähinnä siitä, voiko ihminen esim. lähteä Henkisyyden tielle ilman Isoja mullistuksia, siis jos on vaikka just pari-kolmekymppiseksi kieltäytynyt moisesta, elänyt jonkin muun vakaumuksen mukaisesti tai präti ilman vakaumuksia...
Voiko ihmisen, mielestäni, myötäsyntyinen herkkyys yhtäkkiä tai pikkuhiljaa putkahtaa käyttötietoisuuteen vuosikymmenten tukahduttamisten jälkeen, ilman laukaisevaa kriisiä?
Siis voiko ihminen kehittyä ilman kriisikiksejä?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
