Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8 9 ... 11
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Luvattomien energiakytkösten katkaiseminen  (Luettu 243967 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #90 : 07.06.2012 17:45:04 »

hei vaan. olipa mielenkiintoinen ketju, en ole tällaisesta jutusta tiennytkään aiemmin  coolsmiley
tuota pitää kyllä kokeilla! tosi mielenkiintoinen homma siis!

MUTTA!!! pystynkö tekemään tuon energiakytkösten katkaisun jollennkkin toiselle/jonkutoisen puolesta?Huh
se joku toinen olisi oma lapsi (joka ei itse osaa siis vielä tällaisia) eli äitinä tekisin tuon omalle lapselle.   siis nyt en tarkoita että katkoisin lapseni kanssa näitä kytköksiä vaan siis lapseni ja hänen erään kaverien kytkökset! tajusikohan kukaan...

ja ihan lapsen parasta ajatellen tässä vaan... se kaveri/kaverit on huonoa seuraa  haluan että lapseni olisi vapaa heistä..  :Smiley
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5928



Profiili
« Vastaus #91 : 07.06.2012 18:10:46 »

Luulisin, että et.
Hänen täytyy haluta sitä itse...ja vaikka voisitkin, niin ei kannata, koska se on lapsesi vapaan tahdon manipulointia aika lailla. Jaa, minkä ikäinen lapsi?
tallennettu
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #92 : 07.06.2012 19:47:19 »

vasta täytti 11v.  kaverista on tullut melkoinen riesa ja lapsemme on jotunut tilanteisiin sen takia ja on ruvennut valehtelemaan kun kaveri niin käskee/kehottaa/vaatii... 
lapsemme on sanonut että sellainen ei oo kiva ja hyvä kaveri mutta on niin turkasen kiltti että ei osaa sanoa ei sille... ja kun se kaveri on vielä niin voimakastahtoinen, helposti jyrää lapsemme vaimeat ei sanat... joten minä puutun tähän ja sanon lapseni puolesta sille ei (että ei voi lapsemme alkaa enää että tämä kaveruus suhde on tainnut tulla tienpäähän)
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5928



Profiili
« Vastaus #93 : 07.06.2012 20:41:40 »

Tottakai voit sanoa että lapsesi ei ole jonkun huonon seuran kanssa tekemisissä ja auttaa lastasi ettei tämä "kaveri" nuiji häntä alleen.
Tietenkin puolustat häntä  Smiley

Mutta siis...mun käsittääkseni kaikki lapset valehtelee jonkunverran vanhemmilleen..ihan seurasta riippumatta Wink
tallennettu
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #94 : 08.06.2012 04:03:29 »

joo, niin kaikki lapset valehteleekin,tiedän sen  coolsmiley
mutta tässä tapauksessa valehtelu on lisääntynyt huomattavasti, ja ne lähinnä koskee sellaisia asioita että puolustellaan kaverien tekemisiä ja sanomisia. koulun opellekkin valehdeltu kaverien käskystä, on ollut tilanne että kaverilla tukalat oltavat erään itseaiheutetun tilanteen takia ja sen takia meidän lapsi pantu valehtelemaan  vanhemmille ja opelle jne. meni tosi kauan että saatiin se oikea totuus puristettua! meidän lapsi sai luultavasti pienen pysyvän vaurion kehoonsa niiden kaverien tekojen ja ym. takia. huoh...

 ja tällaseen voi ja pitääkin puuttua, mutta niinkuin kysyin aiemmin ei taida olla mahdollista lapsen puolesta tehä näitä katkomis juttuja...
mutta koklailen kuitenkin itseeni niitä  Smiley
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5928



Profiili
« Vastaus #95 : 08.06.2012 06:31:57 »

Eri asia varmaan olis, jos laps itse pyytäisi sua katkomaan...
Mutta tsemppiä sulle ja lapselle tuohon tilanteeseen, että kaikki kääntyy parhain päin, ja löytää jotain muita; oikeita kavereita!
ei kuulosta hyvältä tuommoinen pieni pysyvä vaurio kehossa  Undecided
tallennettu
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #96 : 08.06.2012 15:01:20 »

ei kuulostakkaan eikä se olekkaan! noh, kerron sen verran vauriosta että poskiluussa on kolo(murtuma) kun siihen nakattiin kepillä, kun lapset siis isommille on huudelleet ja ne isommat sitten provosoitu ja nakkasi. nämä ns. kaverit on kehottaneet huutelemaan, itse ovat ovelastiolleet hiljaa mutta supatelleet lapsellemme sanat mitkä lapsemme sitten huuteli.  ja kun asia selvisi meille vanhemmille niin kaverit silmät kirkkaina sanoo ettei ne oo huudellut mitään (puoli totuutta mutta olivat siis kaiken takana, vaikka itse muka viattomia olivat)

mutta siis yhtälailla meidänkin lapsi mukana jutussa kun oli suostunut huutelemaan kaverien käskystä  Embarrassed  siitähän me puhuteltiinkin paljon lastamme ja sai asianmukaisen rangaistuksen huutelusta, ja opettajalle ja vanhemmille valehtelusta (valehtelu= kaverien suojelu) ja varmaan siellä kaverien kotona ei edes mitään rankkua oo tullut.
tallennettu
supikas
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 242



Profiili
« Vastaus #97 : 08.06.2012 18:05:24 »

Minusta vaikuttaa vähän siltä, että lapsesi on ehkä vähän liian "kiltti", saattaa jopa pelätä tuota kaveriaan jostain syystä. Kaverin pelko on suurempi kuin esim. vanhemmilta mahdollisesti tulevan rankaisun pelko. Todellakin, vaikuttaa kovasti siltä että lapsesi tarvitsee vanhempiensa kontrollia ja suojelua, jos ja kun ei pysty jostain syystä itse itselleen rajoja asettamaan. Eli vanhempienhan se on tehtävä turvallisesti, turvattava lapsen turvallisuus vaikkapa kieltämällä kokonaan ei toivottu seura. Rankka, vaikea vaihe sekä lapselle että vanhemmille. Rakkautta ja voimiaä1  smitten
tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #98 : 08.06.2012 18:16:18 »

hei vaan. olipa mielenkiintoinen ketju, en ole tällaisesta jutusta tiennytkään aiemmin  coolsmiley
tuota pitää kyllä kokeilla! tosi mielenkiintoinen homma siis!

MUTTA!!! pystynkö tekemään tuon energiakytkösten katkaisun jollennkkin toiselle/jonkutoisen puolesta?Huh
se joku toinen olisi oma lapsi (joka ei itse osaa siis vielä tällaisia) eli äitinä tekisin tuon omalle lapselle.   siis nyt en tarkoita että katkoisin lapseni kanssa näitä kytköksiä vaan siis lapseni ja hänen erään kaverien kytkökset! tajusikohan kukaan...

ja ihan lapsen parasta ajatellen tässä vaan... se kaveri/kaverit on huonoa seuraa  haluan että lapseni olisi vapaa heistä..  :Smiley

Mielestäni voit. Lapsesi on sinun energioissasi muutenkin. Eräs henkiparantaja linjasi aikoinaan, että vanhemmat voivat hoitaa lapsia energeettisesti siihen asti, kunnes lapsi istuu pubissa (tosikoille tiedoksi, että tämä oli metafora). Sitten pitää lopettaa, vaikka tiedän äitejä, jotka hoitavat ja pyytävät hoitoa aikuisille lapsilleen heidän tietämättään.

Olet hyvin vaikeassa tilanteessa ja lapsesi myös. Tunnen tuon voimattomuuden tunteen, kun tutuu, ettei maalliset keinot tepsi. Mielestäni tässä on tärkeintä, että puhtaasta äidinsydämestä etsit lapsellesi apua. Ei kukaan voi sinua tuomita siitä. Eikä henkimaailma seiso tumput suorana vaan siksi, että lapsesi ei itse pyydä apua. Millainen rakastava henkimaailma sellainen olisi?
Ja toisekseen, mikäli sinulla ei ole oikeutta katkoa niitä siteitä, mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittäisit.

Pyydä suojaus, opastusta ja kokeile pyytäen, että tapahtuu se, mikä on kaikkien korkeimmaksi parhaaksi.



tallennettu
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #99 : 08.06.2012 20:29:09 »

jep, lapsemme on liian kiltti ja helposti johdateltavissa.  ollaan yritetty opetella sitä ei sanaa ja ns. omien aivojen käyttöä. (siis että jos joku käskee hypätä kaivoon niin sitä ei tartte sokeasti uskoa) ja vastassa on aika dominoiva tapaus ja joka jankkaa ja jankkaa. ja joo tämä tapaus uhkailee ja suuttuu ja vetoaa aina että bestikset sitä ja bestikset tätä, ja bestikset ei tee nuin ja noin ja bestikset ei kerro.... ja joo lapsemme ns. pelkää  tickedoff

mutta ok, kokeilen sitä energiakytkösten katkaisua ja jos ei ole tarkoitus toimia niin sitten ei, ei siitä haittaakaan taida olla!  ja lapselta tuli lupa että voin sanoa sen puolesta kaverille että lapsemme ei halua enää alkaa/olla tekemisissä ym. (lapselle tuli iloinen ja helpottunut ilme kun ehdotin että haluaako että sanon)
mutta mulla on vastassa myös kaverin äiti (tai siis tulee olemaan) ja se voipi olla haastavampi tapaus  Sad
ei usko omasta lapsesta mitään negatiivista, ja meidän lapsi on ollt suunilleen ainoa kaveri sille, ja se äiti haluaa kynsinhampain pitää kaverisuhteesta kiinni...   idiot2  siitä taitaa tulla tosi hanka tilanne...
noh, ei muutakuin suojaukset kehiin ja silleen...  Wink
tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #100 : 09.06.2012 15:39:34 »

jep, lapsemme on liian kiltti ja helposti johdateltavissa.  ollaan yritetty opetella sitä ei sanaa ja ns. omien aivojen käyttöä. (siis että jos joku käskee hypätä kaivoon niin sitä ei tartte sokeasti uskoa) ja vastassa on aika dominoiva tapaus ja joka jankkaa ja jankkaa. ja joo tämä tapaus uhkailee ja suuttuu ja vetoaa aina että bestikset sitä ja bestikset tätä, ja bestikset ei tee nuin ja noin ja bestikset ei kerro.... ja joo lapsemme ns. pelkää  tickedoff

mutta ok, kokeilen sitä energiakytkösten katkaisua ja jos ei ole tarkoitus toimia niin sitten ei, ei siitä haittaakaan taida olla!  ja lapselta tuli lupa että voin sanoa sen puolesta kaverille että lapsemme ei halua enää alkaa/olla tekemisissä ym. (lapselle tuli iloinen ja helpottunut ilme kun ehdotin että haluaako että sanon)
mutta mulla on vastassa myös kaverin äiti (tai siis tulee olemaan) ja se voipi olla haastavampi tapaus  Sad
ei usko omasta lapsesta mitään negatiivista, ja meidän lapsi on ollt suunilleen ainoa kaveri sille, ja se äiti haluaa kynsinhampain pitää kaverisuhteesta kiinni...   idiot2  siitä taitaa tulla tosi hanka tilanne...
noh, ei muutakuin suojaukset kehiin ja silleen...  Wink

Minulle tuli ajatus, että lapsesi on taisteltava taistelunsa ja opittava tästä jotain. Jos kiellät tämän kaveruuden nyt, jostain ilmaantuu hänelle uusi opettaja. Jospa tukisit lastasi kaikin mahdollisin keinon ja antaisit hänen oppia läksynsä nyt? Se saattaa olla vaikeampaa seuraaavan opettajan kanssa.
Meidän pitää oppia myös tekemään virheitä, eikä lasta vois suojella tältä - vaikka mieli aina tekisikin tehdä niin.
tallennettu
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #101 : 09.06.2012 21:00:50 »

hmmmmmm..... tuolta kantilta en olekkaan ajatellut tuota!
tallennettu
jadex
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 61


Profiili
« Vastaus #102 : 10.06.2012 07:37:15 »

Hei r-o-s-e-

kyse on lapsista, joten hyvä/paha - asetelma on kyllä aika raju. Oletko ajatellut, että lapsesi ystävyys voi olla todella tärkeää tuolle pojalle ja ehkä hän voisi löytää uuden tavan toimia poikasi avulla - ja ehkä hänen koko elämänsä saattaa muuttua heidän ystävyytensä ansiosta? Kenties sinä voisit olla tuolle pojalle se ainoa rakastava/huolehtiva/kuunteleva/välittävä aikuinen? Ehkä jos muutat suhtautumistasi poikaan, hänkin  muuttuu?

Pojan jättäminen yksin ja ystävittä, tuntuu pieneltä heitteillejätöltä. Toki äitinä olet huolissasi omasta lapsestasi ja tiettyyn rajaan saakka sinun tuleekin puuttua hänen elämäänsä.

Vai pohdintaa ja ajateltavaa, ei totuuksia,

Jadex
tallennettu
r-o-s-e
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 20


Profiili
« Vastaus #103 : 10.06.2012 08:47:21 »

eivät oo poikia mut whatever..  Smiley
oon miettinyt tuota  opettaja asetelmaa...   oon samaa mieltä että on ollut opettamassa varmasti lastamme.  ja tuo keppi juttu kun lapsemme sai kepistä naamaan, oli se jäävuoren huippu.  ja ovat olleet siis kavereita n. puolitoista-kaksi vuotta eli on jo sen  aikaa ollut ns. opettamassa.

ja siis olemme tässä n. kahden vuoden aikana huomanneet vaikka mitä juttuja ja monia asioita ollaan katsottu läpi sormien, ja yritetty olla liikaa puuttumatta mutta nyt mulla tuli jo mitta täyteen. ihmisiä on eri luontoisia, tiedän, toiset on dominoivempia kuin toiset, toiset on ns. johtaja tyyppiä ja toiset sitten mielummin seuraa sitä johtajaa..(eli eivät itse ole johtajatyyppiä)  tuo asetelma on ok, siinä ei mitään,

mutta tuo kaverin teot ja jutut on puhtaasti ilkeyttä.  se on siis huomannut miten helposti johdteltavissa lapsemme on ja ehkä se koko ajan, ajan saatossa lisää panoksia, että  mitä kaikkea lapsemme tekee, eli siis  se lumipallo efekti.

esim. tällaisen jutun lapsemme kertoi (ja tää on vaan yksi monista) puistossa ollessaan kaveri alkoi lastamme kehottaan että sano/huutele tuolle ja tolle sitä ja tätä, lapsemme eka sanoo kaverilleen että eikä, en halua, mutta kaveri jatkaa ja jatkaa, että sano sano, minä sanon sitten sun jälkeen jne... noh lapsemme sitten sanoo huutelee jotain, ja samantien kaveri vetäytyy kauemmas, eikä sitten huudakkaan vaikka lupas, vaan sitten esittää hölmönä että mitä sää huutelet, mitä sää teet.

lapseni on yhtäkkiä yksin siinä tilanteessa ja kaveri kirkkain viattomin silmin sitten siinä ettei hän oo tehnyt mitään, ja samoin sanoo mulle ja äidillensä ettei oo tehnyt yhtään mitään ja äitinsä uskoo totta kai lastaan, mutta mä nään sen läpi mitä peliä se pelaa. sen äidille se viaton katse menee ehkä läpi muttei enää mulle.

monesti jos jotain lapset on tehnyt jotain hölmöä, meillä tulee asianmukaiset rangaistukset(karkkipäivänä ei tuukkaan karkkia tai pelipäivänä ei pelatakkaan pleikkaria  tms, riippuu tilanteesta jne.) mut se kaveri omassa kotona ei ikinä saa mitään rangaistusta(minun tietääkseni) kun sen äidin mukaan ei heidän kultamuru tee ikinä mitään pahaa. ei heidän lapsi!  ehei.

en haluaisi että tämä kuulostaa asetelmalta hyvä-paha  että meidän lapsi hyvä ja se kaveri paha   (meidänkin lapsi toimii monesti väärin ja tekee virheitä siinä missä kaikki muutkin, mutta me puututaan niihin ja jutellaan, käydään juttu läpi ) mutta tuolla kaverin kodissa tuntuu olevan niin että niiden lapsi ei tee mitään väärää, että on sanonut niin ja äitinsä uskoo. niinkuin varmaan jokainen äiti omaa lastaan uskoo! haluaa uskoa! mutta musta tuntuu (vain minun mielipide)  että se kaverin äiti nyt liikaa uskoo, siis sokeasti uskoo ja se lapsi on huomannut sen, että kun on koiranpentu ilme kasvoilla ja sädekehä päänympärillä niin selviää kaikesta!!

ja ehkä lapsemme on todellakin tarvinnut oppiläksyn kovettamaan nahkaansa, oppimaan sanoman ei jne. ja varmaan on jotain tässä nyt kahden vuoden aikana oppinutkin ja tuo oli jäävuorenhuippu tosiaankin tuo keppi jupakka. sen jälkeen nyt meni ystävyys jäähylle, aika näyttää jatkuuko se (jos siis lapsemme ITSE HALUAA) mutta on siis sanonut itse minulle ETTÄ EI HALUA OLLA TUOLLAISEN KAVERI ENÄÄ.  ja jos lapsemme ei itse halua (en manipuloi) niin kunnioitan sitä päätöstä ja tuen sitä siinä. mutta jos haluaa (olen sanonut senkin että saa alkaa jos haluaa) NIIN sitten saapi kaveerata mutta uusin säännöin:

TIUKEMMAT RAJAT PAKKO VETÄÄ SILLE; MUUTEN HYPPII IHAN SILMILLE ja jos tässä on ollut/on oppiläksy lapsellemme ja koko perheelle, on mielestäni oppiläksy myös kaverille ja sen äidille ihan yhtä lailla, sen äidin silmiä pitää jonkun aukaista kun siis kaikissa muissa on aina se vika ei heidän lapsessaan, joka siis oikeasti valehtelee, manipuloi, kiristää uhkaa... (ei asiat nuinkaan saa mennä)

on yli innokas kaveeraamaan, meillä oma perherauha kärsii kun aina täällä ja puhelimella rinkuttelee jo aikasin viikonloppuisin (nukutaan vielä) , meillä ei omaa rauhaa ollut juuri ollenkaan tässä parin vuoden aikana.

mutta, jos siis jatkaa kaveruutta vielä (riippuu lapsestamme)  nämä kaikki asiat pitää puida perusteellisesti sen toisen perheen kanssa ja vetää tiukemmat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, ja luulen että sille äidille voi olla kova paikka kuulla totuuksia lapsestaan (aiemminkin jotain pientä oonn yrittänyt nätisti sanoa että nyt oli tällainen juttu, niin heti kieltänyt sen että ei meidän lapsi....)

ehkäpä tässä nyt on ollut läksyä ihan kaikille osapuolille.... (kaverin äidille vielä edessäpäin.. saa nähä millainen törmäyskurssi tulee  Undecided
tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #104 : 10.06.2012 10:24:30 »

r-o-s-e  smitten

Olen itse paininut samankaltaisten tunteiden ja asioiden kanssa oman lapseni kanssa. Koin - ja koen edelleen - sen toisen lapsen edustaneen negatiivisuuta. Oma lapseni oli herkkä, hiukan alistuva ja oikeudentuntoinen. Kaverin äiti hyökkäsi täysillä perhettämme vastaan, kun yritin puuttua asioihin. Menetimme mieheni kanssa jopa yöunemme, ja järkytyin omia ajatuksiani yön pimeydessä...
Hetkittäin tuntui, että se kaveri pitää poistaa elämästämme hinnalla millä tahansa. Äidinsydämeni oli aivan rikki ja lisäksi omat lapsuuden traumat kummittelivat taustalla.

Etsin apua henkiseltä puolelta ja lisäksi käytännön tasolla. En tiedä, mikä lopulta auttoi. Ymmärsin, etten voi muuttaa tätä poikaa ja hänen perhettään. En voi pakottaa koulua ja muuta maailmaa muuttumaan. En voi pakottaa lastani muuttumaan pärjäävämmäksi. Ainoa, mitä saatoin tehdä oli rakastaa, ohjata ja suojata lastani. Ymmärsin, että minun on vapauduttava ahdistuksestani, jotten siirrä sitä lapseeni. Se ei ollut todelllakaan helppoa.

Huomasin varsin tehokkaaksi suojata lapseni Enkeleillä koulupäivän ajaksi. Minun piti opetella luottamaan Enkeleihin, koska omat käteni eivät yltäneet hänen mukaansa. Tehokas keino oli suojata hänet niin, ettei tämä kaveri saanut imettyä energiaa lapsestani, eikä hänen energiansa päässyt vaikuttamaan lapseeni. Siellä suojapussissa hän saattoi pysyä omassa voimassaan ja vahvistaa minuuttaan, joten tämä kaveri etsi uuden uhrin.

Jossain vaiheessa kuuulimme tämän pojan kodin perhehelvetistä. Se auttoi minua ymmärtämään tätä lasta.

Nyt lapseni on nuori aikuinen. Hän on sosiaalinen ja tasapainoinen. Silti hän selvästi nautti, kun tämä toinen oli yläasteella yksin, kun hän oli isossa porukassa.

Äitinä ja ihmisenä opin paljon, mutten ikinä haluaisi kokea samaa uudestaan.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8 9 ... 11
  Tulostusversio  
 
Siirry: