Astro Foorumi

Kopsailin tämän tekstin kahvi- ja teetuvasta tänne omaksi aiheekseen, koska tästä saattaa olla jollekulle hyötyä ja siellä se vain painuu unhoksii, kun ketju jatkuu ja pitenee. Esipuheena: Jos tuntuu, että joku ihminen rassaa, on hankala tai imee energiaa voi kyseessä olla luvaton energiakytkös.

Minulle tämä tieto ja kaikki siihen liittyvä tuli intuitiivisena 'lähetyksenä' tuossa melkein kymmenen vuotta sitten ja olen sen jälkeen menestyksekkäästi käyttänyt sitä poistaakseni luvattomia energiakytköksiä. Olen itse tehnyt sellaista esim jokusen eksän osalta, läheinen ihmissuhde saattaa luoda energiakytköksen ilman, että kumpikaan on tarkoittanut sitä. Se voi olla suhteen kuluessa ikään kuin 'luvallinen' vaikka siitä ei olla tietoisia, koska moni haluaakin kokea energeettistäkin yhteyttä, vaikka tuo halu olisikin alitajuinen. Suhteen katkettua niistä on sitten haittaa, voi olla energiavampirismia, voi olla vaikeuksia tehdä surutyötä suhteesta, päästää siitä irti tms. Mutta näitä kytköksiä voi olla ihan minkälaisiin  ihmisiin tahansa liittyen; perheenjäseniin ja sukulaisiin, ystäviin, työtovereihin jne.

Visualisoi itsesi ja joko katso lähteekö selkäpuoleltasi 'energianauhoja,' ikään kuin eri värisiä nauhoja johonkin. Sillä ei ole väliä mihin ne sinusta menevät, vaan sillä että ne ovat kiinnittyneet nimenomaan selkäpuolellesi: Vapaalla tahdolla solmitut energiakytkökset kiinnittyvät etupuolelle energiakehoa. Kaikki selkäpuolella olevat ovat luvattomia kytköksiä. Kun ekaa kertaa tämä tieto tuli minulle, löysin varsinaisen nipun erilaisia, eri värisiä ja eri paksuisia nauhoja ja kaapeleita jotka lähtivät selkäpuoleltani isohkolta alueelta, suurimman osan ollessa kuitenkin solar plexus chakran kohdalla. Eikä ihme, se kun on me-ja-muu-maailma chakra. Kyllä niitä oli sitä ylempänä ja alempanakin, mutta vähemmän. Eikä aavistustakaan minne eli keihin ihmisiin ne johtivat, mutta katkoin kaikki, koska olivat luvattomia kytköksiä. HUOM: 'Luvaton' ei välttämättä tarkoita tässä sitä, että joku muu olisi tehnyt ne. Se voi vain tarkoittaa, että ne ovat muodostuneet ilman tietoista päätöstä asiasta, vaikka voivat toki olla sen toisen ihmisenkin luvatta tekemiä.

Saattaa olla että et 'näe' sillä visualisoinnissasi mitään, mutta voit kuvitella sinne energianauhan, joka menee juuri nimenomaan tähän ongelmalliseen ihmiseen. Sitten vain kuvittelet jonkin välineen - minulla se oli iso miekka, mutta se voi myös olla vaikka sakset tms. - jolla leikkaat tuon energianauhan (tai nauhat, jos niitä on useita) poikki. Saatat joutua tekemään sen useita kertoja, joskus ovat sitkeitä katkeamaan. Kannattaa tehdä homma myös useampana peräkkäisenä päivänä. Ja saatat myös löytää sieltä ison nipun kytköksiä, koko aiemman elämän aikana muodostunutta painolastia. Kaikki  poikki vaan! Positiiviset ja luvalliset kytkökset eivät ole selkäpuolella, ei siis pelkoa minkään muun menettämisestä, kuin energiavampirismin, riippuvuuden ja haitallisten kytkösten.

Kun olet katkaissut nauhoja/nauhan, älä ylläty jos saat vaikkapa puhelun tai muun yhteydenoton ihmiseltä johon se liittyy.  Jollain tasolla se katkaiseminen havaitaan, vaikkei tietoisesti ja intuitiivisesti sitä saatetaan pyrkiä uusimaan. Jos löydät kimpun nauhoja ja katkaiset ne, saatat saada yllättäviä yhteydenottoja menneisyyden ihmisiltä. Mutta et välttämättä aina: Joskus nuo nauhat sieltä selkäpuolelta eivät mene enää siihen todelliseen ihmiseen, vaan esimerkiksi omaan muistoosi tai mielikuvaasi hänestä silloin, kun on jokin tukos tai este irtipäästämiselle. Ne ovat silti sinun ei-tietoisia energiakytköksiäsi asiohin, jotka eivät enää sinua millään tavoin hyödytä.

Erittäin hyvä ohje ja toimiva  :angel:
Itse en vain ole ajatellut takana olevia energianauhoja. Hyvä, että toit asian esiin  :smitten:

Itse teen tuota samoin, mutta katkaisemisen sijaan olen ikään kuin imaissut kaapelin irti ja eheyttänyt jäljelle jääneen aukon itsestäni ja tuon kaapelin olen ikään kuin visualisoinut valoputkeen, jonka toinen pää on Jumalalla ja sen avulla irrottanut kaapelin toisesta ihmisestä juuriaan myöden. Aiemmin tein juuri tuota katkaisua, mutta katkaistut siteet tosiaan tuppautuivat helposti kasvamaan uudestaan, jos ne niistä jää palanenkin energiakenttään.

Jos tiedän keneen negatiivinen side on olemassa ja puhdistan usein välit luomalla ns. kullasta ja rakkaudesta aidon pyynteettömän siteen tilalle.

Toimisiko pelkkä anteeksianto samalla tavalla? Vain päätös antaa anteeksi  ::)

Kyllä, anteeksianto molemmille ja irtipäästäminen.

En osaa katsoa kolmannella silmällä tai mitä termiä kukanenkin käyttää, mutta kun mietin tuota omalta kohdaltani, niin tuli heti semmoinen mielikuva, että mulla olisi selässä oikea nippu erivärisiä ja paksuja kaapeleita. Semmoisia oikein nahkeita ja sitkeitä, tuntuvat niin kuin joltain ulpukan varrelta.  :-X Aika ahdistava ajatus. Täytyy sahailla ne poikki...

 :smitten:

Katkoin myös eilen kytköksiä ja tämä ihminen koki sen negatiivisena. Soittikin perään ja kysyi, että onko kaikki hyvin. Vastasin, että on. Täytyy vielä tänään katkoa, koska on sen verran tiukka sidos minun ja tämän henkilön välillä. Valitettavasti hän on sukulaiseni.  :-[

Hyvä muistutus katkomisen tärkeydestä. Olen löytänyt myös tikareita selkäpuoleltani. Tikareista on ainakin Doreen Virtue kirjoittanut kirjassaan, jonka nimen olen unohtanut. Mulla on kyllä se kirja jossakin.

Jos joku voi itse katkoa näitä sidoksia, hän on jo antanut anteeksi.

Minä katkoin siteitäni suurella ja kauniilla viidakkoveitsellä.
Niitä oli kolme kullankellanviheriöivää nippua, ja tuntuivat sellaisena kutisevan nipistelevänä tunteena selässä, solar plexuksen kohdalla tosiaan eniten.

Sain yhdeltä viestin ja toinen tuli ihan käymään asti, sen verran vaikutti ilmeisesti.

Olenhan minä antanut anteeksi...mutta noissa sidoksissa on varmasti paljon sellaista, mitä ei kumpikaan osapuoli edes tiedosta, joten ei kai sellaista voi antaa anteeksikaan?

Kiitos, tuo oli hyvä huomio, sillä tämän unohdin ensimmäisestä viestistäni:
Kun katkaisin silloin aikoinaan sen nipun nauhoja, niin jouduin polttamaan kirkkaalla valolla niistä jäljelle jääneet tyngät pois ja hoitamaan ehjäksi sen kohdan selästä, jossa ne olivat. Vasta se esti niitä kasvamasta uudelleen.

Minä en välttämättä halua positiivistakaan sidettä ihan keneen tahansa, joten en ole luonut mitään katkaistujen tilalle. Tämä sen vuoksi, että ne positiiviset siteet ovat siellä etupuolella kroppaa. Selkäpuoli saa ollakin ihan tyhjä. 

Eräs huomio:
Ei tarvita mitään ihmeellistä kykyä 'nähdä kolmannella silmällä!' Mielikuvitus ja oma visualisointi riittää. En minäkään koe, että minulla olisi mitään selvänäön yms. kolmannen silmän erikoisnäkökykyä. Menin vain rentoutuneeseen tilaan ja katsoiin mitä mielikuvitus tuottaa, kun visualisoin itseni. Siitä vaan siis, vaikkei kokisi omaavansa mitään ihmeellisiä näkemisen kykyjä. Kyllä alitajunta tuottaa juuri sen kuvan mitä tarvitsee.

Minulla ei toiminut. Anteeksianto on mielen prosessi, ihan maallinen prosessi jota voi kuvailla vaikkapa psykologian termein. Nämä nauhat sen sijaan ovat energeettisiä - eri järjestelmässä tavallaan. Minä olin jo antanut anteeksi suunnilleen aivan kaikille siinä vaiheeessa, kun löysin sen tajuttoman nipun nauhoja sieltä selkäpuolelta.

Hööö... ehkä tämän on vähän kuin energialla hoitaminen ilman että kysyy lupaa: Voihan sitä lähettää, mutta jos kohteen sielunsuunnitelmaan kuluu sairastaa, niin ei se auta mitään. Ehkä sen voisi tehdä niin että aloittaa määrittelyllä: 'Sikäli kun on sallittua että näin tapahtuu...'

Aivan. Tämä on todella mielenkiintoinen aihe  ja vaatii tutkistelua ja sulattelua  ;)

Kiitos Ekletikko! Hyvä aihe.

Minulta eräs parantaja vuosia sitten leikkasi ihan oikeilla saksilla noita nauhoja poikki. Hän suihki kyllä etupuoleltakin (?) Käytti siis oikeita saksia aurani puhdistamiseen. Moni muu hänen asiakkaansa kertoi samaa  :D

Noista selkäpuolen nauhoista tuli mieleeni, kuinkakohan moni selkäkipu aiheutuu tästä?

Nuo tikarit, joista joku mainitsi ovat usein tietoisen kateuden aiheuttamia. Niitä on vaikea poistaa, ellei kahdehtija päästä irti. Voisiko noidannuoli olla kaikkein klassisin esimerkki näistä kateustikareista? Jos noidannuoli (miten kuvaava nimitys  ;D) iskee, kannattaa miettiä, onko hiljattain menestynyt jossain asiassa.

Anteeksiannosta olen samaa mieltä, se ei katkaise näitä siteitä, koska anteeksianto on sielullinen juttu ja nämä kytkökset ovat tunnepuolen juttuja.

Hyvä muistutus, taidankin lähteä taas katkomaan näitä siteitä.

Noidannuoli eli iskias johtuu selän virheasennosta tai huonosta ergonomiasta istumisessa. Muitakin syitä on: Iskiashermo, kehon isoin hermo, kulkee pakaran kohdalla sen lihaksen läpi, joka kääntää jalkoja auki-asentoon. Niinpä jos tuo lihas on jumissa, voi iskiashermo ärtyä siitäkin. Balettitanssijoilla tämä onkin yleinen vaiva, kun viipottavat jalkaterät sivulle osoittaen koko ajan. Itselläni saattaa iskiashermo ärtyä jos joudun nukkumaan liian kovalla alustalla, juurikin siitä pakaran kohdalta ärtyy ja siitä säteilee sitten jalkaa alaspäin. Iskiasta on kahta lajia riippuen siitä, onko hermo ärtynyt neljännen vai viidennen lonkkanikaman kohdalta. Neljäs taisi olla niin, että tuntuu selässä ja se viides sitten jalassa.

Eipäs siis nyt sekoiteta vanhoja taikauskoja ihan oikeaan fyysiseen vaivaan, jonka syyt ovat yleensä ihan asennossa, sängyssä/tuolissa tms. Kuinkakohan monta viatonta naisparkaa aikoinaan poltettiin roviolla sen vuoksi, että jollakulla oli iskias...  :idiot2: :knuppel2:

Suojat päälle, niin mikään kateus ei pääse läpi. Eikä sen oikeastaan muutenkaan pitäisi päästä; jos toiselle lähettää yhtään mitään negatiivista, se ei mene perille vaan palaa kolminkertaisena lähettäjälleen. Poikkeus: Jos uskoo, että toiset voivat lähettää fyysisiä vaivoja, niin se laskee ne suojat ja antaa luvan noille negatiivisuuslähetyksille päästä läpi! Kannattaa siis uskoa sekä suojiinsa, että sihen ettei negatiivisia voi lähetellä, niin on sitten turvassa.

Minun iskiakseni johtui asentovirheestä ja asentotottumuksista. Se oli 3 vuotta krooninen, mutta hävisi sitten jumpalla ja asentojen korjauksella. (Malliin: älä aina seiso paikalla seistessä vasemman jalan varassa, vaan välillä oikeankin, älä istuessa nosta aina sitä vasenta jalkaa penkille, vaan nosta välillä se oikeakin jne).

Sen sijaan selässä voi kyllä tuntua karmeita tunnelukkoja kipuina: Minulla oli tosi pahoja kramppeja selässä solar-plexus chakran kohdalla, sillä siellä asuvat pelot. Oli hoitajan mukaan oikein varsinainen pelkovyö kolmoschakran kohdalla. Se häipyi ja krampit myös, kun käsittelin ne pelot ja sain ne pois systeemeistä.

Useimmat fyysiset vaivat joille ei löydy fyysisiä syitä, johtuvat ihan omista käsittelemättömistä ongelmista, eikä mistään toisten ihmisten lähettelyistä. Jälkimmäistä olisi tietysti kivampi uskoa, koska sitten ei itse tarvitsisi tehdä sitä aika rankkaakin työtä itsensä kanssa...  ;)

Tiedän pari iskiastapausta, joissa selkäkipu hellitti heti, kun "nuoli" poistettiin. Syitä iskiakseen voi siis olla monia.
Onneksi nykyään ei joudu roviolle - paitsi tietty jotkut tuomitsevat kuvannollisesti roviolle, jokaisen, joka ei ole samaa mieltä.

Olen edelleen sitä mieltä, että itsensä työstäminen on avain kaikkeen. Ulkopuolelta pääsee läpi vain ne asiat, jotka resonoivat kehossamme. Siltikään emme voi täysin poistaa sitä tosiasiaa, että jokainen kulkee omaan tahtiinsa, joten kateellisia ja ilkeitä ajatuksia saa osakseen, vaikka olisi kuinka tasapainossa itse. Niiden ei kuitenkaan tarvitse antaa tehdä pesää itseensä.

Itsensä työstäminen on kuin sipulin kuorimista. Aina lyötyy uusia kerroksia. Joskus yllättää, kun luulee jo päässeensä vapaaksi jostain asiasta ja se löytyykin uudelleen. Monikaan ihminen tällä Telluksella ei taida olla täysin vapaa ongelmista. Ekletikko, oletko sinä?

Juu, kyllähän toki iskiaskin voi olla omien henkisten ongelmien aiheuttama. Mikä vaan fyysinen vaiva voi. Mutta koska en halua että minuun voi lähettää negatiivisia asioita, en ryhdy uskomaan että se on mahdollista. Eli siitä ollaan ihan samaa mieltä, että oman itsen työstäminen on avain kaikkeen, moniin fyysisiin vaivoihin.

Minun silmääni särähti vain se, että koska iskiasta on joskus kutsuttu noidannuoleksi, niin sen nimen takia sitä sitten luullaan ulkopuolisen ihmisen aiheuttamaksi. Kateelliset ja ilkeät ajatukset eivät tule läpi, ellei usko että ne voivat tulla läpi. Tässä tapauksessa usko=suojat. Tai valitettavasti usko siihen että voivat tulla, voi sekä tehdä sen että suojia ei ole, tai se usko voi saada erehtymään luulemaan omien henkisten ongelmien aiheuttamia vaivoja jonkun ulkopuolisen aiheuttamiksi, jolloin niistä on melko mahdotonta päästä eroon. Ja nuolien poistaminen voi toki toimia, jos sellaisiin uskoo. Ellei usko, niin se ei auta mitään. Minun näkemykseni mukaan sellaiset vaivat ovat sen uskomisen aiheuttamia eli siis itseaiheutettuja tavallaan.  ;)

Tein suunnilleen 10 vuotta töitä sen sipulinkuorinnan kanssa ja pari vuotta sitten loppuivat käsiteltävät asiat toistaiseksi, eli tällä hetkellä olen kyllä vapaa ongelmista, kiitos vain. Sen kymmenisen monivaiheista vuotta sen sipulin kuorimiseen meni. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö jotain uutta voisi tulla jossain vaiheessa eteen. Mutta ne oppiläksyt jotka ovat vielä edessä eivät enää sitten johdu menneisyyden traumoista, vaan vaikkapa nyt siitä että olen niitä juttuja sitten valinnut oppiläksyikseni. Olo on ollut siis jo parisen vuotta erinomaisen seesteinen ja fyysisistä vaivoista vapaa.  :)

Minulla ei ole enää ainuttakaan fyysistä vaivaa, jolla olisi henkinen syy. Itse asiassa eipä juuri ole fyysisiä vaivoja juuri ollenkaan. Ennen kuin aloitin sen työskentelyn tusinan vuotta sitten, niin oli vaikka mitä fyysistä kremppaa, jotka poistuivat nimenomaan henkisen työskentelyn kautta. Loput sitten poistuivat kun sain ruokavalion kohdalleen.

Viimeisin fyysinen vaivani olikin se, kun vetäisin 150 g kennohunajaa ja sain sen parin tunnin päänsäryn joka on ihan ansaittu kun syö niin paljon sokeria (hunaja on aineenvaihdunnan kannalta sokeria, vaikka sisätääkin sen lisäksi ihan arvokkaita ravintoaineita) kerralla.  :D

Muokkaus: Niinjoo ja eipä ole niitä henkisiäkään vaivoja. Eräs asia joka auttoi paljon muun työskentelyn ohella, oli karmasta irtisanoutuminen. Niin voi tehdä nykyisin sen vuoksi, että värähtelyt ovat nousseet niin paljon. Voi valita elääkö jommassakummassa vanhan energian systeemissä (karma sekä 'päästä irti ja anna Jumalan hoitaa') vai valitseeko tämän uuden, jonka värähtelyjen nousu on mahdollistanut: Kanssaluomisen. Nykyisin saan vain sitä mitä itse tilaan.  :)

Minä en ole edes katsonut mitä siellä etupuolella on, koska itse miellän ne vapaaehtoisiksi ja positiivisiksi siteiksi. Enkä niistä takana olevistakaan katsonut mihin ne menevät, sillä niitä oli aika nippu ja minä vain katkoin ne ja suljin/paransin sen energiakehon sieltä selästä, jotta ne eivät pääsisi uudelleen kiinni.

Minulta lähti tosi paljon aiempien inkarnaatioiden jäämiä kehosta kun otin muutaman kerran satsin sellaista hoitoa, jota leikkisästi kutsun 'rankkojen jätkien rosen-terapiaksi.' Tämä nimi siitä, että kun Rosen-terapiassa sivellään kevyesti, niin tässä mentiin syvälle lihaksiin. Tuli paljon edellisten inkarnaatioden tavaraa monilta puolilta kroppaa ja iso osa ihan sellaisten valokuvamaisten kuvavälähdysten ja muistojen kera. Kaikki ihmisten suttu/trauma-jutut eivät välttämättä olekaan meneillään olevasta inkarnaatiosta, jolloin niihin voi olla vaikea päästä käsiksi, kun ei oikein tiedä mihin ne liittyvät.

Hienoa, onnea Eklektikko! Olet kulkenut pitkän matkan.

Omalta osaltani aloitin sipulin kuorimisen noin 15 vuotta sitten. Suurin osa vanhoista ongelmista on putsattu. Mutta elämä on paiskannut sipulin kuorimisen ohella käsiteltäväksi suuria suruja. Ne ovat hiukkasen hidastaneet hommaa. Joskus menee monta vuotta, ennekuin löydän saman ongelman uudelleen. Joskus havahdun huomaamaan, että joku asia ei tunnu enää miltään, joten siihen liittyvä lataus on poistettu.

Minulla ei ole koskaan ollut iskiasta. Oman kehoni kivut ovat olleet nimenomaan puhdistamattomia ongelmia.

Sokerina pohjalla on entisten elämien kivut, jotka saattavat tuntua kehossa samoin, kuin tämän elämän kivut. Ja poistuvat, kun ne on käsitelty. Siksi en huutele olevani valmis ja putsplankattu  ;) (Ekletikko olikin ehtinyt käydä asiasta kirjoittamassa samanaikaisesti, kun kirjoitin tätä viestiäni)
Valaistuneet ihmiset varmaankin voivat niin sanoa. Ja jokainen meistä tulee vuorollaan valmiiksi. Koitan kuitenkin ymmärtää niitä, jotka vielä painivat "ulkopuolelta" tulevien energioiden kanssa. Olenhan minäkin joutunut sen omakohtaisesti oppimaan.

Valaistuminen voi tarkoittaa montaa asiaa.

Klassinen määritelmä on se, että konkreettisesti kokee että kaikki on yhtä.

Uudempi määritelmä on (Kryonilta tämäkin) että on tietoinen siitä, että tämä fyysinen taso ei ole koko todellisuus ja että itsessä on se jumalan kipinä.

Nyt kun värähtelyt ovat korkealla, me kaikki voimme todella olla luojajumalia ja kutsua luoksemme ihan vaikka mitä. Myös tietämättä ja ymmärtämättä mistä on kyse. Tämän vuoksi olen kovin tarkka, etten kutsu luokseni mitään ikävää - esimerkiksi uskomalla, että meidän vapaata tahtoamme voi loukata tulemalla suojien läpi negatiivisin tarkoitusperin.

JIIHAA! Olen valaistunut!!!   :angel: :angel: :angel: :angel: :angel:

Sehän olikin helppoa, kuin heinänteko  :D

Vakavasti ottaen, minulle sana Valaistunut tarkoittaa juuri sitä, että ihminen on kyennyt puhdistamaan itsestään pois kaiken negatiivisen ja on pelkkää Valoa. Silloinhan mikään ulkopuolinen nega ei enää kosketa, kun ihmisessä ei ole vastaavaa energiaa. Tunnepuolihan (joka myös egona tunnetaan) on se, joka päästää niitä negoja läpi. Esim halu tulla hyväksytyksi saa aikaan sen, että tunnepuolli avautuu vahingossa vastaanottamaan arvostelua jne.
Ego onnistuu myös naamioimaan tunteensa hienosti. Esim. sairastuminen vahvuuteen tai ylivertaisuuden tunteminen on myös negatiivisuutta, joka pitäisi puhdistaa itsestään. Samoin kuin vimmattu auttamisen halu tai tarve neuvoa toisia. Se on usein naamioitunutta hyväksytyksitulemisen tarvetta ja pelkoa siitä, ettei kelpaa sellaisena, kuin on - keskeneräisenä.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo "rankkojen jätkien rosen", mistähän moista sais?

Minäkin irrotelin taas oikein urakalla. Näkisin, että tunnepuoli minussa sallii uusien kiinnittymisen.
Irrotin myös etupuolelta, varsinkin pallean seudulta. Päätin, että ainoastaan sydänsakrasta lähtevät siteet saavat jäädä.
Hyvältä tuntui taas!  :smitten:

Minäkin näin nämä energiakytkökset erivärisinä kaapeleina.  Niitä oli aika paljon, enkä useimmista tiennyt, mihin ne johtaa.  Yhden kyllä tiesin, ja olin jo aiemmin päättänyt pitää välimatkaa tähän ihmiseen.  Nyt saksin puutarhasaksilla kaikki komeasti poikki.

Vaikutus oli erikoinen.  Näin tänään kyseisen henkilön, ja hän juuri ja juuri tervehti.  Paremminkin murahti.  Aivan kuin olisi suuttunut.  Luulen kyllä, ettei hän voi huomata tällaisen kytköksen katkeamista.  Vai voiko?  Hän on jotensakin 'maallinen' ihminen.  On paremminkin tuhahdellut mun astrologia- enkeli- tarot- ja muulle huuhaa-harrastuksille.

Mulla on kans usein ollut kiputiloja selässä, mutta kuten Eklektikkokin, iskiaksen olen saanut kuriin liikunnalla ja oikeilla asennoilla.  Mutta yläselässä, lapaluiden välissä ja nimenomaan vasemman lapaluun vieressä on sellainen piste, mihin alkaa heti koskea kun alkaan murehtimaan jotain asiaa. 

Mua kiinnostaa myös se rankempi Rosen-versio. Olen käynyt siinä perinteisessä (sikäli mikäli oikein ymmärrän) Rosen-terapiassa.  Hoitaja sanoi, että voi illan aikana nousta esiin jotain tuskallisia ja ikäviä muistoja, tai että voi alkaa vaikka itkettää kesken hoidon.  Mulla ei tullut sellaisia tuntemuksia, ainoastaan sen illan oli vähän outo, alavireinen fiilis.  Mietinkin sitä, että mun tunnelukot ei taida olla tästä elämästä peräisin, vai haluanko vain pitää niistä lujasti kiinni?  Mulla ei tullut mitään ikävää mieleen, päinvastoin, oli ihanaa kun joku siveli ja hiveli.  Haluaisin kovasti päästä käsiksi niihin lukkoihini ja traumoihini, mutta kun en tiedä mitä ne on tai mistä tai  miten niitä pitäisi etsiä.

Tuotanoin, se 'rankkojen jätkien Rosen-terapia' on nimenä ihan oma keksintöni.  ;D
En edes muista miksi sitä itse kutsuvat, mutta tuon oman nimitykseni otin siitä että kun Rosen-terapiassa hivellään kevyesti, niin tässä uppoaa välillä hoitajan peukalo ekaa niveltä myöten lihakseen ja se SATTUU. Lisäksi mukana on sitten energiahoidollinen komponentti.

Ongelma on siinä, että tämä hoitaja, jolla itse kävin ei asu enää pääkaupunkiseudulla enkä tiedä antaako hän enää hoitoja ollenkaan. Hän on kyllä kurssittanut kaiketi semmoisen tusinan verran porukkaa antamaan tätä samaa hoitoa, mutta en tiedä kuinka moni aktiivisesti antaa niitä hoitoja ja missä päin Suomea.

Lupaan laittaa tietoa vaikka tähän ketjuu, kun/jos saan sitä.

Hjälp!
Ok. Tämä katkominen on tosiaan toiminut. Ja ihmiset ovat reagoineet.
Ex-miehet tekevät suorastaan paluuryntäystä luokseni...jaiks!
Mitä nyt kannattaa tehdä? Uskallanko katkoa uudestaan? Jos ne sitten vaan hinkuu vielä enemmän voimavarantoaan takaisin?
Vai pitääkö minun kertakaikkisesti tylyttää niitä päin naamaa, että uskovat? :o En kyllä semmosta halua tehdä, siitä seuraa vain hankaluuksia.

Okei, hiveleehän tämä egoa, mutta en minä nyt niitä tähän helmoihini takaisin halua, kun olen eroon päässyt!

Hei! Hyvä aihe.
On olemassa myös mantra, joka lähettää negatiiviset ajatukset/energiat takaisin sinne mistä ne ovat tulleetkin.
Huom, mantra toistetaan vain yhden kerran päivässä, ja sen jälkeen päästetään irti.
alak baba siri chand di rakh

Se on sanskriittia, ja lausutaan suurinpiirtein noin, kun et vaan hätäile sen lausumisessa. Keskity vaan, ja muista - vain kerran - sitten irti ja pois mielestä! :)

Yllättävistä yhteydenotoista:
Luvattomia energiakytköksiä voi tietenkin katkoa ihan miten monta kertaa tahansa, sen verran kuin tuntuu tarpeelliselta. Ei sen pitäisi vaikuttaa sen enempää kuin sen ensimmäisen katkaisunkaan. Jos joku sitten ottaa yllättäen yhteyttä, se ei ole ollenkaa välttämättä merkki siitä että energiakytkös ei olisi katkennut. Se voi yhtä hyvin merkitä, että kytkös on katkaistu aivan onnistuneesti, minkä ko. henkilö on sitten jotenkin aistinut ja sen vuoksi ottaa yhteyttä. Energiasidettä ei muodostu uudelleen, ellei lähde tunteella mukaan yhteydenottajan meininkiin ja juttuihin. Eli kun pysyttelet neutraalina noiden yhteydenottojen suhteen, etkä esim. palaa sellaisiin käytöskuvioihin mitä on saattanut tiettyjen ihmisten kanssa olla, ei muodostu uusia energiakytköksiäkään.

Kipupisteet selän puolella:
Chakrojen epätasapaino voi myös tuntua selkäkipuina! Kaikki mitä selässä on ei suinkaan ole energiakytköksiä ja ainakaan minulla ne energiakytkökset nimenomaan eivät tuottaneet mitään fyysisiä tuntemuksia mihinkään, myöskään sinne selkään. Energiakytkökset ovat mielestäni aika vaivihkaisia, eivät tuota fyysisiä tuntemuksia. Sen sijaan minulla oli aikoinaan sellainen hyvin tyypillinen ns. pelkovyö. Pelot asuvat kolmoschakrassa (solar plexus) ja jos niitä on hyvin paljon käsittelemättä, voi siellä selän puolella sitten ilmetä melkoisiakin kiputiloja ja kramppeja. Kun ongelmana ovat ne pelot, kipukohta on juurikin siinä heti lapaluiden alapuolella. Noihin kipuihin ei auta mikään energiakytkösten katkominen, vaan kunkin pitää tykönään käsitellä ja saada pois systeemeistä ne pelkonsa. Sitten lakkaavat ne kivutkin, niin ainakin minulle kävi.

Mitenkäs pään alueella olevat "piuhat"? Oikeasta aivolohkosta lähtee.. Ja entä vatsa (etupuoli), kun reagoin kaikkeen pelkoon ja stressiin aina ensiksi vatsalla, niin sieltäkin löytyi joku piuha..

 :) Kyllikki

Hei, minulla olisi tarpeen katkaista energiaside erään henkilön kanssa. Miten tämä käytännössä oikein tehdään. Voisiko joku auttaa? Heart

Katsopa tämän ketjun ensimmäistä viestiä tuolta sivulta 1. Minä nimenomaan aloitin tämän ketjun antamalla ensimmäisessä viestissä ne ohjeet kytkösten katkaisemiseen.

Hei, huomasinkin tuon ohjeesi ja koitinkin sitä, mutta en tiedä osaanko oikein visualisointia. Kyseinen henkilö tuli minua vastaan molempina päivinä viikonloppuna. t. Heart

Ole huoleti, visualisoinnissa ei ole mitään 'oikeaa' tai 'väärää' tapaa tehdä asiaa.

Visualisointi muodostuu niistä kuvista, joita oma mielesi silmät suljettuna tuottaa kun päätät niitä muodostaa. Sinä muodostat joka tapauksessa niitä itsellesi parhaiten toimivia kuvia, joten ole aivan huoleti.

Ohjeeni ekassa viestissä ovat suuntaa-antavia: Voit esim. nähdä vaikka minkälaisia tai värisiä energianauhoja siellä selkäpuolella. Pääasia on, että vain teet sen katkaisun, tarvittaessa vaikka monta kertaa.

Hei, kiitos, minä koitan! Ihmettelin, miten tämä kyseinen henkilö on tuli viime viikon aikana kolme kertaa vastaani. Onko vain sattumaa?

Voi olla sitäkin, mutta luultavimmin sun katkokses on vaan toiminu  :)

Hei, toivon tosiaankin, se olisi hirveän tärkeää. Mutta yritän vielä uudelleen jokatapauksessa.  :angel:

Entä jos on ainakin yks piuha, mitä ei haluu katkasta, vaikka se oliskin siellä selkäpuolella ja sen lisäks vielä kiertyis ympäri kroppaa haitaten kaikkea omassa elämässä ja kaikessa jnejne.??
...Taidan tietää, kenen se on...ja jos koittasinkin ihan pokkana sen katkasta, niin sit me vihdoin nähtäis?! ...mitä oonki toivonu..... ???
sekavaa.... :-\

Voit kysyä miten sinä hyödyt siitä, että sinulla on tällainen kytkös mukana? Mikä pelko estää sinua päästämästä irti? Ei kukaan tieten tahtoen pidä elämässään mitään sellaista, josta on haittaa, jos pelko ei ole siellä taustalla selittämässä, että "entäs jos" ja "mutta kun"  ;)

Voit valita kärsiä, jos haluat, sillä sinulla on vapaa tahto. Voit valita olla kiinni toimimattomassa asiassa jos haluat, sillä  vapaa tahto antaa sinulle oikeuden myös haaskata energiaasi. Ja voi myös olla että kyseessä on oppimiskokemus jonka olet itse itsellesi suunnitellut.

Kun luvattoman energiakytköksen katkaisee, saattaa olla että ko. henkilö ottaa yhteyttä. Motivaatiosi ovat kuitenkin ristiriitaiset; haluaisit katkaista kytköksen, jotta henkilö ottaisi yhteyttä...

Minun intuitioni sanoo nyt, että tuo 'luvaton' kytkös on itse aikaansaamasi, ei tämän toisen henkilön aikaansaama. Se on 'luvaton' vain sen vuoksi että se on tahaton ja energiaa syövä, ei sen vuoksi että siinä olisi mitään pahantahtoista, ehkä jopa päinvastoin. Ehkä tämä henkilö itse yrittää parhaillaan katkoa sitä ja sen vuoksi sinä et voi olla ajattelematta häntä ja toivomatta tapaamista?

Voit tehdä mitä haluat, mutta muista että tarvitseminen sulkee pois kaiken rakkauden. Jos tarvitsee toista, häntä on mahdotonta rakastaa.

Kiitos vastauksista kaikille :smitten:
...Ehkä pelkään jotain...tai sitten en, en tiedä...
...Mutta...eilen sitten aloin miettimään tätä koko "piuhahommaa" ja tuli tällaisia ajatuksia:
Oikealla keskiselän alapuolella käsivarren paksuinen punainen todella vahva piuha, otinpa sitten ison sahan, jossa punainen kädensija ja sahasin, sahasin,sahasin................oli kyllä tosi raskasta, mutta sain katki vihdoin...entäs kun siihen jää sellanen "tynkä"? Jos se kasvaa uudestaan? ??? Leikkasin mä sitä puutarhasaksillakin ja kirveellä huitasin...saapa nähdä, toimiiko.
Kyllä mä loppujen lopuksi eroon haluaisin todellakin, ihan liian monta vuotta menny jo elämästä "pilalle" tän takia. Mut mä en vaan jaksa enää uskoa, että kukaan tai mikään vois auttaa...ja jos merkkeihin tuolta jostain on uskomista, niin hän tulee vielä palaamaan elämääni niiden mukaan...joten onkohan tää katkominen nyt ihan turhaa?? Mutta kun mä en jaksa enää..(ja nyt joku sanoo jostain tuolta ylhäältä, että tietysti jaksat, oothan kohta jaksanut jo 20vuotta, helpostihan vielä toiset 20 menee!"  ..hehhehhee, onpa kivaa.  :-\

muista polttaa tynkä valkoisella valolla ja eheyttää oma selkäsi ettei reitti kasva uudelleen.. luulen sinun olevan vahvempi seuraavassa kohtaamisessa koska olet henkisen energiakytköksen löytänyt ja katkaissut.!

Miten kanto hävitetään? Se sahataan yleensä mahdollisimman lyhyeksi. Sitten on kolme vaihtoehtoa.

Kannon päälle voi latoa palavaa materiaalia ja polttaa sen pois. Savuaa päivän pari.

Jos kanto ei puutarhassa pönötä keskeisenä  ja haittaa, kannon päälle voi kärrätä multaa ja kukkien siemeniä tai vaikka siemenperunoita, ja siten mädättää kannon pois. Vie muutaman vuoden.

Tai kannon viereen voi istuttaa uuden puun. Jos vanha kanto versoo, sitten sakset. Mutta ajan kuluessa uusi voittaa vanhan.

Tämä siis niile, jotka taistelevat tynkien kanssa.

Eipä ole tainnut minulla onnistua, vaikka useamman kerran olen tehnyt...vai kuinka pian siihen toiseen pitäisi törmätä/saada puhelu tms.? Joko en osaa tai sitten sitä ei ole tarkoitettu katkaistavaksi?? Ihan tyhmää  :(

Ei se henkilö välttämättä tule vastaasi millään tavalla, vaikka olet hyvin onnistunutkin :)
Minä omalla kohdallani luulisin että se kuka reagoi ja koska ja miten oli suoraa verrannollinen sen kytköksen vahvuuteen tai tuoreuteen ???
Mutta pahimmat heti tunnin sisään, ja jotkut jotain kk. päästä...mistä tiedän vaikka joku vieläkin ottaisi yhteyttä?

Mitenköhän tämän ketjun alkuperäinen sanoma on kääntynyt ylösalaisin?
Olen ymmärtänyt, että energiakytköksiä katkotaan siksi, ettei menetetä omaa voimaa. Jos katkot kytköksiä, jotta saisit yhteyden johonkin henkilöön, toimintasi kuullostaa magialta.

Jos toivot yhteyttä toiseen ihmiseen, niin soita hänelle.
Jos haluat vapautua energiavampyyreista ja muista itsellesi haitallisista kytköksistä, katkaisen ne. Joskus ihminen aistii sen ja yrittää luoda kytköksen uudelleen ottamalla yhteyttä.

Olen joskus pyytänyt Enkeleitä auttamaan yhteyden otossa. Se toimii joskus aivan käsittämättömän hienosti! Kerran, kun kaipasin erästä ihmistä, joka asuu kaukana, pyysin Enkeleiltä, että hän soittaisi. Noin 10 minuutin kuluttua puhelin soi. Hän oli sattumaltakäymässä helsingissä, eikä tiennyt minunkin olevan siellä. Puolen tunnin kuluttua istuimme terassilla. Voi sitä riemua, kun huomasin Enkeleiden kuulleen minua ja vastanneen niin nopeasti!

En minä oikeasti siksi ole yrittänyt kytköksiä katkoa, että hän ottaisi yhteyttä :) Se nyt oli tuossa yhdessä kirjoituksessani vähän sellaista läppää, kun siihen suuntaan puhuin  ;) Mutta siis ihan oikeasti haluaisin jatkaa elämääni ilman, että kyseinen henkilö vaivaa minua minun mielessäni...päästää irti...
Lueskelin vain tuolla aikaisemmin, että usein merkkinä siitä, että kytköksen katkaiseminen on onnistunut, on se, että saa kyseiseltä henkilöltä puhelun/törmää häneen, ja moni kirjoittaakin, että niin on käynyt... mietin vain, että eikö kohdallani sitten ole toiminut tämä jostain syystä/enkö ole osannut tehdä sitä oikein, kun "mitään ei ole tapahtunut"...

En tosiaan tiedä, mitä tulisi tehdä... yli 15 vuotta olen yrittänyt kaikenlaista, että pääsisin irti, mutta jostain syystä ei vaan onnistu :( Olen alkanut jo miettimään, että loppuelämäni tulee varmaankin olemaan tätä, että se on vain hyväksyttävä...?
Olisi ihan kiva tietää, mikä tämän kaiken tarkoitus on...joten jos täällä joku tietää, niin olen enemmänkin kuin kiitollinen vastauksesta...
Enkeleiltäkin olen apua pyytänyt, että ymmärtäisin, mutta tuntuu, ettei mikään mielessäni selkeydy/apua en saa....... :(

On hyvin mahdollista, ettei tahdonvoimaa ehkä olekaan tarpeeksi...ja että olen tavallaan jo luovuttanut  :-\ ainakin alitajuisesti...
...kylläpä sitä voikin ihminen olla hukassa........ :(

Vedenhelmi!  :smitten:

Energiakytköksen katkaisu ei aina tunnu siinä toisessa osapuolessa.
Vaikuttaa, että oma mielesi ei päästä irti. Tämä toinen henkilö on voinut unohtaa sinut jo vuosia sitten.

Vaikuttaa, että tämä henkilö on tullut elämääsi, jotta opit anteeksianatamisen läksyn. Se on vaikeimpia läksyjä elämässämme.
Anteeksi antamisen tie on pitkä, eikä siihen ole mitään poppakonsteja. Sielu ja sydän haluavat vapautua nopeammin, mutta mieli jää usein kiinni.

Tälläkin foorumilla on muistaakseni ketjuja aiheesta, mutta tässä pari vinkkiä;
Toista ainakin kolme kertaa päivässä: minä (nimi) annan sinulle (nimi) anteeksi. Sinä olet vapaa ja minä olen vapaa. Ääneen sanottuna tehokkaampaa. Yrittäminen ei maksa mitään ja tämä vie aikaasi vain pari minuuttia. Vaikutukset voivat yllättää. Usein nämä asiat tulevat käsittelyyn sykleittäin, joten jos asia joskus palaa mielesi, jatka harjoitusta.

Toinen keino on kutsua Violettia liekkiä puhdistamaan teidän sidettänne. Siitäkin löytyy paljon tietoa täältä tai googlettamalla.

Voit myös ottaa tähän toiseen henkilöön yhteyden, kertoa tunteistasi ja yrittää saattaa loppuun keskeneräiset asiat.

Esirukoukset ja hänen siunaamisensa ovat myös tehokkaita keinoja.

Muistathan ennenkaikkea, että pyytäessäsi ohjausta Enkeleiltä ja Oppailta saat aina apua. Sinun on kuitenkin tehtävä oma osuutesi, eli mielesi tyynnyttäminen. Enkeleillä ei ole oikeutta puuttua vapaaseen tahtoosi roikkua tunnepuolella kiinni hänessä.

Voimia!

Kiitos rakkaat vastauksistanne :)

Paljon on positiivista, ja olemme kyllä olleet yhteyksissä kaikki nämä vuodet, välillä pitempi aika, ettei olla oltu missään tekemisissä, mutta sitten taas jaksoja, jolloin enemmän yhteyksissä ja tapaammekin...ja voi, ne unet, ne tulevat ikään kuin tyhjästä, vaikken olisi tietoisesti häntä ajatellut edes aikoihin ja monesti unet ovat kertoneet, että jokin on hänellä huonosti ja sitten olen soittanut hänelle ja kyseinen uni on ollut totta... Miksi minulle kerrotaan sellaisia asioita unessa?
Olen antanut hänelle anteeksi (monen mielestä liikaakin, mutta jos oikeasti ja aidosti rakastaa, on yhdentekevää tietyllä tapaa, mitä toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä joskus, mielestäni mikään ei voi vaikuttaa täydellisen rakkauden tunteeseen...)
Olen yrittänyt useamman kerran hänen kanssaan puhua asiat selviksi, kasvotusten. Myös kirjeitä olen hänelle antanut. Monivuotiset tiiviit terapiajaksot ovat takana (syynä ei pelkästään hän, mutta toki olen hänestä siellä paljon puhunut). Mielestäni olen tehnyt oikeastaan kaiken, mitä vain voi tehdä, että voisin jatkaa elämääni eteenpäin ilman, että hän on minussa jollain tasolla kiinni, ja irrottautua hänestä...mutta aina, tavalla tai toisella, hän palaa elämääni takaisin..... Näistä syistä olenkin siis alkanut viime vuosina ajattelemaan, että ehkä minun on vain pakko oppia elämään tämän kaiken kanssa, hyväksyä se, että irti en pääse... On tämä vain kamalan kuluttavaa :(

Voi taivas kun alkoi itkettää....

On kyllä ihan äärettömän rakas..... Täytyypä tutustua tuohon violettiin liekkiin tarkemmin.
..niin ja vaikka hän sanoisi/tekisi mitä vain, liittyen siis siihen etten hänelle enää juurikaan merkitsisi, niin minä en USKO häntä... ??? !!
...Että se siitä keskustelun ja asian selvittelyn yrittämisestä sitten hänen kanssaan!

Olen jo "odottanut" noin 15 vuotta, ehkä odotan lopun elämääni..... :(
Asiaa ei myöskään helpota yhtään se, että olen tosiaan saanut selkeän merkin tuolta ylhäältä, kun sitä pyysin, liittyen siihen, että me vielä palaamme toistemme luokse...ja minä marisen, etten jaksa odottaa ja sitten ajattelen (= joku sanoo minulle ajatusteni kautta?), että "olethan jo näinkin pitkään jaksanut, hyvinhän vielä vaikka toisetkin 15v jaksaisit, sitä paitsi aika on suhteellinen käsite"...

Olen varmaankin täysi idiootti ja välillä mietin, että olen tehnyt asiasta jonkinlaisen pakkomielteen itselleni tmv... Uskon, että tälläkin hetkellä minä kärsin enemmän kuin hän, mutta ei se mitään, oikeasti :) Sisimmässäni toivon ainoastaan, että hän on onnellinen, oli sitten missä hyvänsä ja kenen kanssa hyvänsä, niin rakas hän minulle on. Totta kai olen itsekin itselleni äärettömän tärkeä ja rakas, ja siksi haluaisinkin päästää irti, olla onnellinen ilman hänen läsnäoloaan...jos vain voisin vakuuttua siitä, että tämä kaikki "odottaminen" on turhaa...

Hankala tilanne Vedenhelmi   :'( :'(
Voimia ja pikaista ulospääsyä tavalla tai toisella  :smitten:

Kiitos Kuuhilda  :smitten: :smitten:

 :smitten:

Henkimaailman puolelta ei voi saada mitään varmoja vastauksia, vaan ainoastaan vastauksia siihen, onko jonkin asian toteutumisen potentiaali suuri vai pieni. Tämä sen vuoksi, että jokaikinen ihminen toimii vapaalla tahdollaan ja potentiaalit voivat muuttua vapaan tahdon käytön seurauksena. Merkki jonka olet saanut, on siis merkki suuresta potentiaalista (todennäköisyydestä) yhteen palaamiselle, ei satavarma ennustus siitä että niin todella käy.

Jos elät menneisyyden muistelussa tai tulevan tapahtuman haikailussa, jää sinulta nykyhetki elämättä. Ja kuitenkin meillä ei ole mitään muuta kun nykyhetki, eli silloin jää elämä elämättä.

Fysiologisesta puolesta: Ajattelemalla rakastuneita ajatuksia toisesta ihmisestä, on mahdollista aiheuttaa itselleen tismalleen sama rakastuneen hormonimyrsky, kuin silloin kun on aidosti rakkaussuhteessa. Tällöin voi käydä niin, että rakastun korviani myöten ihmiseen, joka ei edes tiedä omasta olemassaolostani. Tästä syystä pidän itse tiukkaa linjaa: Ei ikinä eikä koskaan fantasioita todellisista oikeasti elävistä ihmisistä, joihin on joskus mahdollisuus törmätä.

Sinun tapauksessasi jatkuva rakastuneiden ajatusten ajattelu ko. henkilöstä voi pitää yllä tunnetta, jonka olisi kuulunut jo haipua.

Kaikki odotukset vähentävät onnellisuutta!

Ja joo, ketjun varsinaiseen aiheeseen: Joskus henkilö ottaa yhteyttä kun energiasiden katkaistaan, joskus ei. Siitä ei voi päätellä mitään siitä, onko katkaisu onnistunut.

Tekstiesi perusteella päättelisin, että energiaside ei katkea, koska sisimmässäsi et halua sen katkeavan kun kerran kaipaat niin tätä ihmistä.

 :smitten: :smitten: :smitten:
Puhdistavaa itkua?

Vedenhelmi, älä hyvä ihminen hukkaa elämääsi.

Yritä tallettaa sydämeesi hyvät hetket ja tunne siitä, kuinka olet rakastanut ja sinua on rakastettu. Sitä ei kukaan voi ottaa sinulta pois.
Myönnä kuitenkin, ettei toinen osapuoli halua olla kanssasi. Ei kukaan odota tai odotuta 15 vuotta huvin vuoksi!
Ihminen voi rakastaa useaa ihmistä. Jokaista hieman eri tavalla.

Kryonin ohjeen mukaan; jos rakkaus on satuttanut sinua, se ei ollut rakkautta!

Eklektikko ja Yep  :smitten:
KIITOS vastauksistanne ihan hirveän paljon  :smitten: :smitten:
Laittoi ajattelemaan paljon, ja eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin tätä asiaa, kiitos teille  :smitten: !!!

Joo...juuri sitä :)  :smitten:
Oli siis kysyntää tuolle ohjeelle täälläkin, usein ei vain itse pysty pukemaan sanoiksi että mitä tarvitsisi.

Vedenhelmi oon samaa mieltä yepin ja Eklektikon kanssa. Älä hyvä ihminen tuhlaa enää elämääs tommoseen turhien (ehkä?) toiveiden elättelyyn. Eikö se nyt jo kerro jotain jotta 15 vuoteen ei ole tapahtunut mitään...? Ala elämään elämääs, JOS te joskus palaatte yhteen niin se tapahtuu, jos ei tapahdu niin ei tapahdu...Älä tuhlaa enää yhtään sekuntia elämässäs turhaan haihatteluun.

 :smitten:
Olet oikeassa :)
Mutta haluan tarkentaa hieman vielä...Kyllä tuohon 15 vuoteen on paljonkin tapahtumisia mahtunut, tarkoitan, ettei täysin hiljaista ole nuo kaikki vuodet olleet...itse asiassa esim. noin 7 vuotta sitten palasimme joksikin aikaa yhteen......sillä kertaa sitten minä heitin hänet ulos elämästäni... paljon on mahtunut kaikkea näihin vuosiin... Kovin montaakaan viikkoa ei ole siitä, kun hän soitti ja avautui (humalapäissään)...: "Minne lähdetään, pois täältä, ihan kahdestaan...??"
Minulle on jollain tasolla yhdentekevää kaikki ne fyysisen maailman konkreettiset asiat ja valinnat, mitä hän on tehnyt ja kokenut ja mitä hän tulee tekemään, kokemaan ja valitsemaan...
...On kaksi vaihtoehtoa; joko olen täysin hullu ja sairas ja pakkomielteinen, tai sitten aistin voimakkaasti "totuuden", että välillämme on ja tulee aina olemaan jotakin hyvin, hyvin erityistä ja suurta... Olen kantanut osaa hänen sielustaan sydämessäni kaikki nämä vuodet ja niin tulee varmaan aina olemaan... Muistan, kun viimeksi silloin 7 vuotta sitten palasimme yhteen, sen tunteen, kuinka kaikki tuntui niin aidolta, oikealta ja hyvältä, tunteen tasolla täydelliseltä, minä vain tiesin silloinkin, että "näin kuuluu olla", kun hän oli luonani...(vaikka pelkäsinkin, että se kaikki viedään taas pois...)
Järkeen perustuen heitin hänet ulos elämästäni silloin, järjellä ajateltuna ei tälläkään hetkellä yhteen kannattaisi palata, vaikka siihen tulisikin jossain vaiheessa mahdollisuus.
Mutta missä menee raja, kuinka paljon järkeä tulee kuunnella loppujen lopuksi? Olen aina ollut sitä mieltä, että sydäntään pitäisi kuunnella ja seurata... Mutta kuunteleeko sitä kaikilta osin sydäntään, jos ei ajattele esim. omien muutosten ja päätösten vaikutuksia omiin lapsiinsa, jos ajattelee "vain itseään"...? Vaikka okei, jos itse voit hyvin ja olet onnellinen, on se aina tietysti lastenkin etu... Kaikki tämä on tavallaan kamalan ristiriitaista, koen olevani umpikujassa, näin on taas kerran ollut jo pitkään.....Vaikka kaikki on oikeasti todella hyvin elämässäni ja minun pitäisi - ja olenkin - kiitollinen tästä kaikesta, mitä minulle on annettu  :smitten:
..Silti tämä asia/ihminen ei vaan jätä rauhaan...
Tietyt asiat vuosien varrella puhuvat puolestaan... En ole sinisilmäinen...olen voimakastahtoinen ja elämää ja ihmissuhteita kokenut ja nähnyt..tarkoitan, että harvemmin minua niin vaan "pompotellaan".
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja luonnollisesti olen paljon tätä asiaa pohtinutkin, mutta koska se yhä vaivaa mieltäni, yritän selvittää tätä edelleen itselleni (toki on kausia, etten häntä juuri edes ajattele, mutta sitten kas kummaa, näenkin yhtäkkiä unen hänestä, joka osoittautuu paikkansapitäväksi!) ......huh, mitä kasvua..ja mikä vuodatus taas  :-\
.....Mennyt kyllä nyt ihan totaalisesti alkuperäisen aiheen ohi, kun ketju näyttää täyttyvän tästä ongelmastani, anteeksi siitä  :-\ :(
Muttamutta..olen saanut paljon hyviä vastauksia, joista varmasti paljon hyötyä ja tukea minulle tässä asiassa, ja olen siitä mielettömän kiitollinen  :smitten:
ehkäpä enkelit järjestivät teidän näkemyksenne, ajatuksenne, tietonne ja mielipiteenne minulle, kun olen neuvoja heiltä tähän asiaan pyytänyt  :smitten:
Kiitos siis teille rakkaat ja kiitos enkeleille  :smitten:

Musta tuntuu Vedenhelmi jotta teillä on joku karmallinen suhde...

Tuota, tuollainen pakkomielle johonkin ihmiseen ei ole hullua eikä sairasta, se on itse asiassa surullisen yleistä. Vielä kerran: Ajattelemalla rakastuneita ajatuksia ihmisestä aiheutat itse itsellesi saman hormonimyrskyn, kuin mitä tulee oikeassa rakkaussuhteessa. Ja se hormonimyrsky vaikuttaa ajatteluusi ja se hormonimyrsky koukuttaa! Olet itse vastuussa ajattelustasi ja sinun tulisi olla ajatustesi isäntä, eikä renki.

LIhavoitu osuus yllä lainauksessa:
Teet tuollakin tekstillä itse luomistyötä joka varmistaa, että et pääse tästä ihmisestä irti! Sanat ovat magiaa ja toistelemalla että 'tulee aina olemaan' estät itseäsi irrottautumasta hänestä.

Entäs jos onkin niin, että sielunsuunnitelmaasi kuuluu tässä inkarnaatiossa pakkomielteinen kiintymys ihmiseen jonka kanssa ei tule olemaan enää suhdetta ja myös se, miten opit irrottautumaan tästä pakkomielteestä?

Se on ihan yhtä vähän tai paljon todennäköistä, kuin se että teidän välillenne on sovittu suhde. Tuntemasi voimakkaat tuntemukset voivat olla ihan yhtä hyvin merkki tällaisesta kokemuksesta pakkomielteestä ja siitä eroonpääsystä, kuin siitä että teidän välillänne todella kuuluisi vielä olla suhde. Hän saattaa olla tässä sielunkokemuksessasi ns. 'sivuosanäyttelijä,' pakkomielteen kohde, eikä ollenkaan toinen päänäyttelijöistä sinun ohellasi.

Minusta tuo Eklektikon esittämä ajatus siitä, että rakastuneiden ajatuksien ajatteleminen jostain henkilöstä saa aikaan kehossa saman reaktion kuin oikeassa rakkaussuhteessa on kiinnostava. Tästä siis tulee kaikki pakkomielteiset ihastumiset kun joku henkilö täyttää pään aivan kokonaan. Ja silloin kun pää on täynnä jostain ihmisestä niin sinne ei mahdu muuta. Tämä selittää myös miksi yksipuolisesti ihastunut voi jopa suuttua ihastuksen kohteelleen, jos tämä ei vastaa tunteisiin. Koska hän tunsi ja koki, että heillä on rakkaussuhde.

Mutta aloin miettimään, että muissakin ihmissuhteissa voi tulla pakkomielteistä ajattelua kuin rakastumisissa ja ihastumisissa. Silloinkin oma tunne värittää miten jonkun henkilön käytöstä tulkitsee. Ihan kuin rakastunut tulkitsee kaikki vastapuolen katseet vastarakkautena niin ihan samalla tavalla mikä tahansa muu tunne voi heijastua toisesta. Miten tällaisista pääsee eroon? Minä ainakaan en ole niin mestari ajatusteni tai tunteideni kanssa, että tietäisin...

Tärkein asia mitä pitää tietää on tämä:
Aiheutamme itse kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme. Jokaikistä tunnetta edeltää ajatus, mutta sitä ei välttämättä huomaa, koska se voi olla hyvin nopea välähdys ja lisäksi se voi olla lauseen/sanojen lisäksi myös kuvallinen ajatus tai assosiaatio johonkin aiempaan tapahtumaan. Ainoa poikkeus tästä on aivojemme peilisolujen aiheuttama ns. tunnetartunta, jolloin kun on kasvokkain (tätä ei siis voi saada muutoin) ihmisen kanssa joka on voimakkaassa, kiihkeässä ja selvästi ulospäin näkyvässä tunnetilassa alkaa kokea tämän ulkoista käytöstä vastaavaa tunnetilaa itse. Kaikki eivät saa tunnetartuntaakaan, eli aika hyvin voi luottaa siihen, että ne omat tunteet aiheutuivat omista ajatuksista.

Meidän kuuluu olla ajatustemme isäntiä eikä renkejä. Isänniksi päässeet vahingolliset ajatustottumukset aiheuttavat aivan kaiken ahdistuksen ja paniikkihäiriöt, sekä myös suurimman osan masennuksesta. Olen tänne jonnekin ahdistusketjuun linkannut netistä esimerkin kymmenestä kognitiivisesta häiriöstä, jotka ovat yleisimmät negatiivisten tunteiden aiheuttajat.

Ajatustensa isännäksi pääsee sitkeällä harjoittelulla. Ensin pitää löytää ne ajatukset, jotka ovat ongelmallisia. Sitten aina kun huomaa sellaisen ajatuksen, siirtää päättäväisesti huomionsa ja ajatuksensa ihan muualle. Lisäksi näiden omien ajatustensa kanssa voi ruveta juttelemaan, ikään kuin leikkimään niille 'paholaisen asianajajaa' malliin 'Oletkos ihan varma? Entäs jos tämä on jotakin muuta? Voitko todistaa tuon?'

Ensin homma menee niin, että huomaa jonkin hankalan ajatusketjun vasta kun se on jo pyörinyt päässä jonkin aikaa. Heti kun sen huomaa, se pitää vain 'kuulustella/väitellä kuoliaaksi' tai siirtää huomio muualle. Kerta kerralta tämä asian huomaaminen siirtyy lähemmäksi hankalan ajatuksen ajattelun alkuhetkeä ja ennen pitkää kyseinen ajatus laimenee eikä enää yritä tunkea esiin. Lisäbonus: Tämä 'tarkkailevan havainnoinnin' (=se että se tyyni neutraali osa meitä seuraa mitä päässämme oikein liikkuu) harjoittaminen jotain yhtä ajatustottumusta koskien säteilee myös olemiseen ylipäätään: Sitä tulee tietoisemmaksi siitä, mitä kaikkea soopaa aivorustinki yrittää meille syöttää ja ajatusmaailma muuttu kokonaisuudessaan myönteisemmäksi.

Nämä hankalat ajatustottumukset ovat ulkoa opittuja. Viihdepuppa syöttää meille jatkuvasti ulkoaohjautuvaa läheisriippuvuutta tavoiteltavana ja romanttisenakin ihanteena: 'Ah jos sua en voi saada, räydyn pois... ah, jos sua en voi saada en voi koskaan olla onnellinen.' Nämä voivat olla pahimmillaan tappavan vaarallisia ajatuksia, terve sisältä ohjautuva ihminen ei ajattele noin. Tämäntyyppisillä ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen ahdistusta, paniikkihäiriön tai syvänkin masennuksen. Meille syötetään tällaisia vahingollisia ajatustottumuksia lapsesta asti, eritoten niitä omaksutaan perheestä ja lähipiiristä, mutta myös mediasta ja viihteestä.

Emme ole vastuussa siitä, että meihin on tehty näitä virheohjelmointeja, mutta olemme silti vastuussa niistä eroon pääsystä. Kukaan muu kuin me itse ei voi tehdä sitä työskentelyä. Elämä ei ole reilu tässä suhteessa, mutta reiluuden vaatiminen elämältä onkin yksi tällainen vahingollinen ajatustottumus.  ;)

Hälyttimien pitäisi aina soida, kun itseä koskevassa ajatuksessa/puheessa/tekstissä on näitä sanoja:
Aina, ikinä, koskaan, kukaan, kaikki jne.

Esimerkki: 'Kukaan ei pidä minusta.' Se vastaväite tähän on:
'Miten niin 'kukaan?' Oletko käynyt kysymässä jokaikiseltä maailman seitsemästä miljardista ihmisestä? Oletko itse asiassa kysynyt edes kaikilta tutuiltasi? Oletko varma, ettet ole tulkinnut toisten käytöstä ja sanoja aivan pieleen? Ehkä henkilöllä X oli vain huono päivä, miten voit tietää että hänen käytöksensä johtui sinusta? Jos olet telepaatti, mikset ole jo kuitannut sitä miljoonaa dollaria, jonka James Randi on luvannut ensimmäiselle, joka tuottaa todistettavan yliluonnollisen  ilmiön?'  jne.

Tällaisella vastaanväittämisellä ja kuulustelulla, sekä vaihtoehtojen antamisella voi taltuttaa mitä vain ajatuksia. Mutta se vaatii tahtoa! Työ on tehtävä itse ja se voi ensin olla hidasta.

Summma summarum: Uskomme omia ajatuksiamme helposti silloinkin, kun ne ovat niin järjettömiä, että jonkun muun esittämänä emme piittaisi niistä pätkääkään tai nauraisimme niille räkäisesti. Mutta aivomme nyt on kivikautisesti viritetty pohtimaan myös negatiivisia asioita taukoamatta, sillä tulevan pelkääminen ja kauhistelu on lisännyt joskus hengissäsäilymismahdollisuuksia. Se ahdistunut ja pelokas on tuottanut jälkeläisiä paremmin kuin se leppoisa ja rento... Onneksi kuitenkin toisenlaiset ajatustottumukset ovat opeteltavissa kohtuullisella vaivannäöllä.

Itse asiassa juuri mietin pari iltaa sitten tähän asiaan liittyvää juttuja ja tämä teksti selvensi sen mitä ajattelinkin. Kiitän! Keskustelu oli erittäin hyvä vinkki, aion pitää sen tiukasti mielessäni. Yleensähän me osaamme keskustella negatiivisesti tyyliin "entäs jos entäs jos", mutta harvemmin pistämme sisäisen dialogimme tenttaukseen.

Jäin miettimään tätä. Tottahan se on, itse tulee paljon muisteltua kauniita hetkiä rakkaiden kanssa koska kun oikein kovasti niitä ajattelee, saattaa sydänkim muljahtaa ja kylmät/lämpimät väreet kulkea. Ja kyllä jos nuo tuntee, niin itsellä ainakin päässä pyörähtää "oijoi rakastan sinua vielä vähän enemmän..."

Minä ainakin pystyn muistelemaan niitä hyviä ja ihania hetkiä ihmisten kanssa ihan vain sellaisina, ilman mitään tunnemyrskyjä :)
Muistan avioeron jälkeen, noin vuosi erosta, kun ensimmäisen kerran ajattelin jotain hauskaa juttua exän kanssa ja saatoin nauraa sille ja ajatella että olipas meillä silloin kivaa :) Silloin tiesin olevani voiton puolella.

Mielestäni koko jtutun idea on siinä, että ihmistä ja hyviä hetkiä voi ja pitääkin muistella. Kunhan emme kiinnity vaatimaan uusintoja.  Kaikki hyvät hetket ovat arvokkaita ja saamme varmasti uusia. Meidän ei pidä roikkua tietyissä ihmisissä tai tapahtumissa, jotta voimme olla onnellisia. Silloin niistä kehittyy haitallisia energiakytköksiä. Sama pätee myös toisinpäin. Ihminen joka odottaa saavansa meiltä rakkautta, hyviä kokemuksia tai pelkästään energiaa, luo meihin haitallisen energiakytköksen.

Kiitos jälleen kerran viisaista sanoistasi  :smitten:
...kunpa sitä vain tietäisi, että mikä tosiaan on tarkoitus tällä kaikella...että miten toimia/tehdä valintoja "oikein", sen oman sielunsuunnitelman mukaan...

Pyri elämään hetkessä, tässä päivässä. Älä haikaile menneitä, äläkä suunnittele liikaa tulevia, vaan ole läsnä nykyhetkessä.

Sinun ei tarvitse tietää sielunsuunnitelmaasi, eikä se ole mikään yksi suunnitelma joka on lukkoonlyöty, vaan kasa erilaisia potentiaaleja josta vain osa voikin toteutua yhden inkarnaation aikana. Kuuntele sydäntäsi, hiljenny ja pohdi miltä esimerkiksi kehossa tuntuu kun teet päätöksiä. Pyri omaan henkiseen tasapainoon ja vanhojen painolastien käsittelyyn ja saamiseen pois systeemistä. Oma sisäinen tasapaino on se lähtökohta kaikelle muulle.

Voit rentoutua ja keskittyä vain elämään tätä elämää. Sielu ei tunne oikeaa ja väärää ollenkaan, sille elämä on vain kokemuksia, jotka kaikki ovat hyödyllisiä sen kehityksen kannalta.

Pistin aiheen pysyväksi osioksi, koska omasta kokemuksestani voin sanoa ihmisten kamppailevan ihan liiankin kanssa erilaisten energiakytkösten kanssa. Olkoon tästä apua heille, jotka vapauttaan etsivät!

Paasto ja puhdistautuminen katkaisee kaikki haitalliset kytkökset:


http://www.apokryfikirjat.com/elia.htm

Eipä kyllä meikäläiseltä mikään paasto katkaissut niitä luvattomia energiakytköksiä. Kokeiltu on. Tämän ketjun ensimmäisessä viestissä kerroin miten, se oli se mikä minulla ne katkaisi.

Toisaalta Kurpitsan sitaatti on kristillistä tekstiä, eli ei sitten homma tuolla lailla varmaan meikäläisen kaltaiselle pakanashamaanille toimikaan.  ;D Minun hengellisyyteni kuin ei edes tunne synnin käsitettä, on vain syyn ja seurauksen laki, eli karma. Minun Jumalani ei tuomitse, se vain rakastaa. Minun Jumalani ei vaadi että noudatan jotakin kirjaimellista uskontunnustusta ja uhkaile, että ellen tee niin, seuraa ikuinen kadotus. Ei-kiitos kiristäjä ja uhkailija-jumalalle.

Alisyöminen kyllä pidentää elinajanodotetta, tämä on ihan tieteellisesti todistettu. Harkitsematon paastoaminen kuitenkin myös hävittää lihas- ja luustomassaa, hidastaa aineenvaihduntaa ja antaa keholle nälänhätä/kuolema-signaalia. En viitsi rakkaalle ratsulleni sellaista tehdä.

Apogryfikirjat on jätetty pois kirkon opeista joten eipä tuolla ole mitään tekemistä ns. virallisen kristinuskon kanssa.
Kristittyjen paastot ovat lähinnä jotain internetistä vierottautumisia tai vastaavia. Ei siis mitään tekemistä oikean paaston kanssa.
Eklektikko, montako päivää olet ollut paastolla ja minkä tyyppisellä?

Kaikki kristillinen teksti on minulle kristinuskoa, olipa sitten jäljellä tahi poistettu. Peruskäsitteet, kuten vaikkapa synti, ovat minun uskolleni täysin vieraita.

Ja paastokokemuksiani en rupea sinulle raportoimaan. Sinulle on nyt vaan riitettävä se, kun kerron että ei tehoa. Eikä ollut tehoa tähän asiaan myöskään kaverillani, joka 3 viikon vesipaastolla hävitti itseltään 5 kg lihasmassaa. Kaikki siteet edelleen jäljellä. Energiakytkösten katkaiseminen on jotain, mikä täytyy tehdä tietoisesti.

Ennen, kun värähtelyt olivat matalalla, joutuivat ihmiset tekemään kaikenlaista erityistä - paasto, meditaatio, selibaatti yms. - jotta pystyisivät tekemään energeettisiä/henkisiä asioita tehokkaasti. Nyt kun värähtelyt ovat nousseet, tavalliset pulliaisetkin voivat kanssaluomisen kautta tehdä asioita, joita varten ennen piti tosiaan paastota lannevaatteessa vuorenhuipulla selibaatisa meditoiden vuosia.  ;)  Sinun neuvosi sopivat ehkä niille, jotka ovat edelleen kiinni vanhoissa energioissa, eivätkä halua/voi astua uusien energioiden ja korkeampien värähtelyjen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ja sittenkään suosittelemasi paasto ei välttämättä edes katkaise niitä energiakytköksiä. Huono neuvo minun mielestäni siis, sillä on epävarma teholtaan, toisin kuin minun antamani.

Minun tämän ketjun ensimmäisessä viestissä antamani ohjeet katkaisevat ei-toivotut energiakytkökset ihan ilman paastoamista, joten en näe mitään syytä tehdä tätää asiaa hankalamman kautta, varsinkin kun kaikille paasto ei ole terveyssyistä suotavaa.

Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia :)


Miten Helsingin keskustassa asuva voi kutsua itseään shamaaniksi?
Eihän tuolla saasteen keskellä saavuta minkäänlaista luontokontaktia :)

Miten siellä pääsee luonnonhenkien kanssa edes yhteistyöhön?
http://www.thuleia.com/mongolialainenshamanismi.html

Minkälaiseksi eläimiksi kaupunkishamaanit muuttuvat? Viemärirotiksi, lokeiksi, kulkukoiriksi ja puluiksi? Muut eläimet eivät oikein kaupungissa pärjäile.


En usko. Minulla on toisenlaisia kokemuksia :)


Mahdollisuuksiin? kuten?

Minkälaisia asioita sitten teet?


Ehkäpä hän puhdisti itsensä ja palasi takaisin epäpuhtaisiin tapoihin -> hyöty = 0.

On shamaaneillakin ollut paastoja, ruokavalion tiukentamisia, selibaatteja jne.
http://www.thuleia.com/huichol.html

Shamaanithan tekevät transsimatkoja aliseen noutaakseen sieltä sielunpaloja. Eikö vanhojen shamaanien opitkaan enää päde kun riittää vain visualisointi selkäpuolelle? Jatkuvasti taistelevat pahojen henkien kanssa yms, mutta uusien energioiden aikakaudella mikään shamaanioppi ei enää päde?

http://www.thuleia.com/mongolialainenshamanismi.html

Ainakin toiset shamaanit raportoivat että vegaanisella ruokavaliolla matkat ja energioiden aistiminen sujuu paremmin.


http://www.thuleia.com/suojaus.html

Kurpitsa:
Pitäisikö sinun aloittaa uusi ketju otsikolla 'Kurpitsa ruotii Eklektikkoa' -tai jotain? Menee meinaan taas sen verran henk.koht. minun elämäni ruotimiseksi tämä sinun puoleltasi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ruoditaan, mutta EI TÄSSÄ KETJUSSA! Joten perusta asiasta vaikka ketju tuonne muut jutut -otsikon alle, niin voit sitten ihan vapaasti heittää kysymyksiä, joilla ei ole relevanssia tämän ketjun asioihin. Vastaan niihin sitten sen verran kuin huvittaa, joskaan tuntemattomien netti-ihmisten kanssa en todellakaan puhu hengellisen elämäni yksityiskohdista.

En piittaa pätkääkään siitä, mitä sinä minun shamanismistani ajattelet, sillä kysymyksesi jo osoittavat että et tiedä mistä puhut, kun puhutaan modernin maailman shamaaneista. 

EsimerkkI:
Alisessa käymisellä ja ei-toivottujen energiakytkösten katkaisemisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, eikä se ole edes sinänsä shamanismia vaan juttuja joita uudet energiat ilolla vastaaottaneet ihmiset nykyisin tekevät hengellisen suuntautumisensa yksityiskohdista riippumatta. Kaikki mitä teen ei ole shamanismia, vaikka shamanismi onkin minun hengellisyyteni peruspilari.

Mutta tosiaan: Jos haluat ruotia minun hengellisyttäni ja  elämäntapojani, tee se jossain muussa ketjussa kuin tässä! Moderaattori laittoi tämän ketjun pysyväksi otsikoksi jotta ihmiset löytäisivät tiedon näiden energiakytkösten katkaisusta, joten erityisen epäsopiva on tämä ketju sen vuoksi henkilökohtaiselle ruotimiselle.

Itsehän väitit ettei paastolla mitään energiakytköksiä katkota ja aloit sotkea uskontokäsityksiäsi mukaan ketjuun.

Hyvin katkeilevat energiakytkökset, sairaudet, loiset (energiavarkaat) poistuvat muidenkin mukaan:

http://www.gaianstudies.org/articles4.htm
http://www.rawfoodtalk.com/showthread.php?61990-Does-water-fasting-help-eliminate-parasites
http://curezone.com/forums/fm.asp?i=1474548
http://onmymind.areavoices.com/2011/02/01/fasting-experiment/

Minä tarkoitan nyt sitä, että kasa kysymyksiä shamanismin syvimmästä olemuksesta, siitä miten minä henkilökohtaisesti hengellistä elämääni toteutan yms. EIVÄT KUULU TÄHÄN KETJUUN.

Ennen kun värähtelyt olivat matalalla, tarvittiin varmaan tuon tämän ketjun ensimmäisessä viestissä kertomani yksinkertaisen kenen tahansa tehtävissä olevan visualisaation LISÄKSI kaikenlaista värähtelyjä kohottavaa toimintaa, esim. paastoa, selibaattia, meditaatiota. Nyt kun värähtelyt ovat korkealla ja edelleen nousussa, voi samat katkomiset tehdä ilman noita lisähommia.

Jos haluaa, voi edelleen tehdä niitä lisäksi, mutta ne eivät ole tarpeen niille, jotka ovat astuneet kanssaluomisen aikaan. Ellei suostu/halua mukaan kanssaluomiseen - tämähän on vapaan tahdon valinta - niin sitten joutuu varmaan tosiaan tekemään paastoa ja muita värähtelyjä kohottavia asioita, jotta pystyy tekemään ihan samat jutut jotka uudet energiat vastaanottaneet voivat nykyään tehdä vähemmällä vaivalla.

Huh, olipa kummallista lukea tätä vedenhelmen tekstiä, kun tuli heti tunne, että minä tasan tarkkaan tiedän miltä tuo tuntuu, just se että "oonko hullu tai pakkomielteinen", kun vaan TIETÄÄ. Ja aina, vaikkei mitään ajattelisi niin yks kaks tämä ihminen tulee seikkailemaan uniin. Ja tottakai sitä yrittää elää elämää ilman ja pystyykin jonkun aikaa, mutta sitten tapahtuu aina jotain, näkee jonkun unen tai tulee yhteydenotto ja siinä sitä taas sitten ollaan. Niin ja ihan turha yrittää edes kenellekkään sitä selittää, kun ei sitä pysty kukaan ymmärtämään, kukaan joka ei ole vastaavaa kokenut. Tähän ihmiseen on aina ollut ensi hetkestä lähtien kova imu, ihankuin magneetti, ja vaikka ei olisi tekemisissä niin on jollain tapaa yhteydessä, ja sen tuntee vahvasti. Tämän ihmisen kanssa on myös niin että voi melkein lukea ajatukset, tietää mitä toinen ajattelee, ennenkuin sanoo sitä ääneen, siis se yhteys on ihan mieletön. Ja olo, kun on yhdessä, tosiaan täydellistä. Ja vaikka aikaa kuluu, niin tunne on aina ihan sama.

Yhdyn tähän. Se, mikä on syntynyt energiatasolla on myös työstettävä energiatasolla. Se mikä on syntynyt fyysisellä tasolla, hoidetaan fyysisellä tasolla, esim lihaskipu, mutta myös energiatasoilla pureudutaan syvemmin, eli alkuperään, perimään, syihin ja seurauksiin : energia syihin.

Tein eilen katkaisu harjoituksen (kiitos ohjeesta! <3) ja heti nousi mieleeni tosi vanha asia/ henkilö ja samaa työstin sitten vielä unitasoilla, tai pikemminkin sain silloin selvityksen. Näin tämä toimii.

Jumalan neljä ensimmäistä arkkityyppiä: Inspiraatio, paljastuminen, ilmaiseminen, kokeminen.

Fyysinen tasokin on energiataso jossa energia on vain tiheämpää kuin "eetterissä".
Syy voikin olla ensin eetteritasolla ja vaikutus näkyy fyysisellä tasoilla.

Varmaan luomista ja muista ihomerkeistäkin on jotain kytköksiä jonnekin astraalitasoille.

 ;D

Itsellä on tullu myös katkaistua lonkerot (nyt tästä sain tuon selkäpuolen visualisoinnin idean, kitoos!) katanalla ympäriltä. Viimeisimmällä katkaisukerralla pomppaski vastaan kysymys; "Haluatko katkasta siteet lempeästi ja hitaasti vai kivuliaammin ja nopeasti?". En tiiä johtuko tää kyseisestä henkilöstä vai mistä, mutta tällanen vaan tuli ku aloin katkasemaan. Ensiks päätin ottaa rauhallisemman vielä hieman hämmentyneenä tästä ajatuksesta, mutta päädyin lopulta luonteelle sopivasti tuliseen ja nopeaan ratkasuun. En kyllä tiedä miäk se hitaampi ja lempeämpi tapa ois ollu, mutta tulinen oli sitte semmonen ku oli. Tuli fiilis, että ehkä tässä ihmissuhteessa oli niin vahvoja karmallisia juttuja, tai sellasia joita voi/on hyvä katkasta muillaki tasoilla (joita välttämättä ei vielä päivätajunnassa ymmärrä/näe/koe/tajua...), että ehkä siinä oli sitte apureita mukana katkomassa. Jokatappauksessa sviuh, svauh ja siteet meni sievästi katki. ;)

hei vaan. olipa mielenkiintoinen ketju, en ole tällaisesta jutusta tiennytkään aiemmin  :coolsmiley:
tuota pitää kyllä kokeilla! tosi mielenkiintoinen homma siis!

MUTTA!!! pystynkö tekemään tuon energiakytkösten katkaisun jollennkkin toiselle/jonkutoisen puolesta????
se joku toinen olisi oma lapsi (joka ei itse osaa siis vielä tällaisia) eli äitinä tekisin tuon omalle lapselle.   siis nyt en tarkoita että katkoisin lapseni kanssa näitä kytköksiä vaan siis lapseni ja hänen erään kaverien kytkökset! tajusikohan kukaan...

ja ihan lapsen parasta ajatellen tässä vaan... se kaveri/kaverit on huonoa seuraa  haluan että lapseni olisi vapaa heistä..  ::)

Luulisin, että et.
Hänen täytyy haluta sitä itse...ja vaikka voisitkin, niin ei kannata, koska se on lapsesi vapaan tahdon manipulointia aika lailla. Jaa, minkä ikäinen lapsi?

vasta täytti 11v.  kaverista on tullut melkoinen riesa ja lapsemme on jotunut tilanteisiin sen takia ja on ruvennut valehtelemaan kun kaveri niin käskee/kehottaa/vaatii... 
lapsemme on sanonut että sellainen ei oo kiva ja hyvä kaveri mutta on niin turkasen kiltti että ei osaa sanoa ei sille... ja kun se kaveri on vielä niin voimakastahtoinen, helposti jyrää lapsemme vaimeat ei sanat... joten minä puutun tähän ja sanon lapseni puolesta sille ei (että ei voi lapsemme alkaa enää että tämä kaveruus suhde on tainnut tulla tienpäähän)

Tottakai voit sanoa että lapsesi ei ole jonkun huonon seuran kanssa tekemisissä ja auttaa lastasi ettei tämä "kaveri" nuiji häntä alleen.
Tietenkin puolustat häntä  :)

Mutta siis...mun käsittääkseni kaikki lapset valehtelee jonkunverran vanhemmilleen..ihan seurasta riippumatta ;)

joo, niin kaikki lapset valehteleekin,tiedän sen  :coolsmiley:
mutta tässä tapauksessa valehtelu on lisääntynyt huomattavasti, ja ne lähinnä koskee sellaisia asioita että puolustellaan kaverien tekemisiä ja sanomisia. koulun opellekkin valehdeltu kaverien käskystä, on ollut tilanne että kaverilla tukalat oltavat erään itseaiheutetun tilanteen takia ja sen takia meidän lapsi pantu valehtelemaan  vanhemmille ja opelle jne. meni tosi kauan että saatiin se oikea totuus puristettua! meidän lapsi sai luultavasti pienen pysyvän vaurion kehoonsa niiden kaverien tekojen ja ym. takia. huoh...

 ja tällaseen voi ja pitääkin puuttua, mutta niinkuin kysyin aiemmin ei taida olla mahdollista lapsen puolesta tehä näitä katkomis juttuja...
mutta koklailen kuitenkin itseeni niitä  :)

Eri asia varmaan olis, jos laps itse pyytäisi sua katkomaan...
Mutta tsemppiä sulle ja lapselle tuohon tilanteeseen, että kaikki kääntyy parhain päin, ja löytää jotain muita; oikeita kavereita!
ei kuulosta hyvältä tuommoinen pieni pysyvä vaurio kehossa  :-\

ei kuulostakkaan eikä se olekkaan! noh, kerron sen verran vauriosta että poskiluussa on kolo(murtuma) kun siihen nakattiin kepillä, kun lapset siis isommille on huudelleet ja ne isommat sitten provosoitu ja nakkasi. nämä ns. kaverit on kehottaneet huutelemaan, itse ovat ovelastiolleet hiljaa mutta supatelleet lapsellemme sanat mitkä lapsemme sitten huuteli.  ja kun asia selvisi meille vanhemmille niin kaverit silmät kirkkaina sanoo ettei ne oo huudellut mitään (puoli totuutta mutta olivat siis kaiken takana, vaikka itse muka viattomia olivat)

mutta siis yhtälailla meidänkin lapsi mukana jutussa kun oli suostunut huutelemaan kaverien käskystä  :-[  siitähän me puhuteltiinkin paljon lastamme ja sai asianmukaisen rangaistuksen huutelusta, ja opettajalle ja vanhemmille valehtelusta (valehtelu= kaverien suojelu) ja varmaan siellä kaverien kotona ei edes mitään rankkua oo tullut.

Minusta vaikuttaa vähän siltä, että lapsesi on ehkä vähän liian "kiltti", saattaa jopa pelätä tuota kaveriaan jostain syystä. Kaverin pelko on suurempi kuin esim. vanhemmilta mahdollisesti tulevan rankaisun pelko. Todellakin, vaikuttaa kovasti siltä että lapsesi tarvitsee vanhempiensa kontrollia ja suojelua, jos ja kun ei pysty jostain syystä itse itselleen rajoja asettamaan. Eli vanhempienhan se on tehtävä turvallisesti, turvattava lapsen turvallisuus vaikkapa kieltämällä kokonaan ei toivottu seura. Rankka, vaikea vaihe sekä lapselle että vanhemmille. Rakkautta ja voimiaä1  :smitten:

Mielestäni voit. Lapsesi on sinun energioissasi muutenkin. Eräs henkiparantaja linjasi aikoinaan, että vanhemmat voivat hoitaa lapsia energeettisesti siihen asti, kunnes lapsi istuu pubissa (tosikoille tiedoksi, että tämä oli metafora). Sitten pitää lopettaa, vaikka tiedän äitejä, jotka hoitavat ja pyytävät hoitoa aikuisille lapsilleen heidän tietämättään.

Olet hyvin vaikeassa tilanteessa ja lapsesi myös. Tunnen tuon voimattomuuden tunteen, kun tutuu, ettei maalliset keinot tepsi. Mielestäni tässä on tärkeintä, että puhtaasta äidinsydämestä etsit lapsellesi apua. Ei kukaan voi sinua tuomita siitä. Eikä henkimaailma seiso tumput suorana vaan siksi, että lapsesi ei itse pyydä apua. Millainen rakastava henkimaailma sellainen olisi?
Ja toisekseen, mikäli sinulla ei ole oikeutta katkoa niitä siteitä, mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittäisit.

Pyydä suojaus, opastusta ja kokeile pyytäen, että tapahtuu se, mikä on kaikkien korkeimmaksi parhaaksi.

jep, lapsemme on liian kiltti ja helposti johdateltavissa.  ollaan yritetty opetella sitä ei sanaa ja ns. omien aivojen käyttöä. (siis että jos joku käskee hypätä kaivoon niin sitä ei tartte sokeasti uskoa) ja vastassa on aika dominoiva tapaus ja joka jankkaa ja jankkaa. ja joo tämä tapaus uhkailee ja suuttuu ja vetoaa aina että bestikset sitä ja bestikset tätä, ja bestikset ei tee nuin ja noin ja bestikset ei kerro.... ja joo lapsemme ns. pelkää  :tickedoff:

mutta ok, kokeilen sitä energiakytkösten katkaisua ja jos ei ole tarkoitus toimia niin sitten ei, ei siitä haittaakaan taida olla!  ja lapselta tuli lupa että voin sanoa sen puolesta kaverille että lapsemme ei halua enää alkaa/olla tekemisissä ym. (lapselle tuli iloinen ja helpottunut ilme kun ehdotin että haluaako että sanon)
mutta mulla on vastassa myös kaverin äiti (tai siis tulee olemaan) ja se voipi olla haastavampi tapaus  :(
ei usko omasta lapsesta mitään negatiivista, ja meidän lapsi on ollt suunilleen ainoa kaveri sille, ja se äiti haluaa kynsinhampain pitää kaverisuhteesta kiinni...   :idiot2:  siitä taitaa tulla tosi hanka tilanne...
noh, ei muutakuin suojaukset kehiin ja silleen...  ;)

Minulle tuli ajatus, että lapsesi on taisteltava taistelunsa ja opittava tästä jotain. Jos kiellät tämän kaveruuden nyt, jostain ilmaantuu hänelle uusi opettaja. Jospa tukisit lastasi kaikin mahdollisin keinon ja antaisit hänen oppia läksynsä nyt? Se saattaa olla vaikeampaa seuraaavan opettajan kanssa.
Meidän pitää oppia myös tekemään virheitä, eikä lasta vois suojella tältä - vaikka mieli aina tekisikin tehdä niin.

hmmmmmm..... tuolta kantilta en olekkaan ajatellut tuota!

Hei r-o-s-e-

kyse on lapsista, joten hyvä/paha - asetelma on kyllä aika raju. Oletko ajatellut, että lapsesi ystävyys voi olla todella tärkeää tuolle pojalle ja ehkä hän voisi löytää uuden tavan toimia poikasi avulla - ja ehkä hänen koko elämänsä saattaa muuttua heidän ystävyytensä ansiosta? Kenties sinä voisit olla tuolle pojalle se ainoa rakastava/huolehtiva/kuunteleva/välittävä aikuinen? Ehkä jos muutat suhtautumistasi poikaan, hänkin  muuttuu?

Pojan jättäminen yksin ja ystävittä, tuntuu pieneltä heitteillejätöltä. Toki äitinä olet huolissasi omasta lapsestasi ja tiettyyn rajaan saakka sinun tuleekin puuttua hänen elämäänsä.

Vai pohdintaa ja ajateltavaa, ei totuuksia,

Jadex

eivät oo poikia mut whatever..  :)
oon miettinyt tuota  opettaja asetelmaa...   oon samaa mieltä että on ollut opettamassa varmasti lastamme.  ja tuo keppi juttu kun lapsemme sai kepistä naamaan, oli se jäävuoren huippu.  ja ovat olleet siis kavereita n. puolitoista-kaksi vuotta eli on jo sen  aikaa ollut ns. opettamassa.

ja siis olemme tässä n. kahden vuoden aikana huomanneet vaikka mitä juttuja ja monia asioita ollaan katsottu läpi sormien, ja yritetty olla liikaa puuttumatta mutta nyt mulla tuli jo mitta täyteen. ihmisiä on eri luontoisia, tiedän, toiset on dominoivempia kuin toiset, toiset on ns. johtaja tyyppiä ja toiset sitten mielummin seuraa sitä johtajaa..(eli eivät itse ole johtajatyyppiä)  tuo asetelma on ok, siinä ei mitään,

mutta tuo kaverin teot ja jutut on puhtaasti ilkeyttä.  se on siis huomannut miten helposti johdteltavissa lapsemme on ja ehkä se koko ajan, ajan saatossa lisää panoksia, että  mitä kaikkea lapsemme tekee, eli siis  se lumipallo efekti.

esim. tällaisen jutun lapsemme kertoi (ja tää on vaan yksi monista) puistossa ollessaan kaveri alkoi lastamme kehottaan että sano/huutele tuolle ja tolle sitä ja tätä, lapsemme eka sanoo kaverilleen että eikä, en halua, mutta kaveri jatkaa ja jatkaa, että sano sano, minä sanon sitten sun jälkeen jne... noh lapsemme sitten sanoo huutelee jotain, ja samantien kaveri vetäytyy kauemmas, eikä sitten huudakkaan vaikka lupas, vaan sitten esittää hölmönä että mitä sää huutelet, mitä sää teet.

lapseni on yhtäkkiä yksin siinä tilanteessa ja kaveri kirkkain viattomin silmin sitten siinä ettei hän oo tehnyt mitään, ja samoin sanoo mulle ja äidillensä ettei oo tehnyt yhtään mitään ja äitinsä uskoo totta kai lastaan, mutta mä nään sen läpi mitä peliä se pelaa. sen äidille se viaton katse menee ehkä läpi muttei enää mulle.

monesti jos jotain lapset on tehnyt jotain hölmöä, meillä tulee asianmukaiset rangaistukset(karkkipäivänä ei tuukkaan karkkia tai pelipäivänä ei pelatakkaan pleikkaria  tms, riippuu tilanteesta jne.) mut se kaveri omassa kotona ei ikinä saa mitään rangaistusta(minun tietääkseni) kun sen äidin mukaan ei heidän kultamuru tee ikinä mitään pahaa. ei heidän lapsi!  ehei.

en haluaisi että tämä kuulostaa asetelmalta hyvä-paha  että meidän lapsi hyvä ja se kaveri paha   (meidänkin lapsi toimii monesti väärin ja tekee virheitä siinä missä kaikki muutkin, mutta me puututaan niihin ja jutellaan, käydään juttu läpi ) mutta tuolla kaverin kodissa tuntuu olevan niin että niiden lapsi ei tee mitään väärää, että on sanonut niin ja äitinsä uskoo. niinkuin varmaan jokainen äiti omaa lastaan uskoo! haluaa uskoa! mutta musta tuntuu (vain minun mielipide)  että se kaverin äiti nyt liikaa uskoo, siis sokeasti uskoo ja se lapsi on huomannut sen, että kun on koiranpentu ilme kasvoilla ja sädekehä päänympärillä niin selviää kaikesta!!

ja ehkä lapsemme on todellakin tarvinnut oppiläksyn kovettamaan nahkaansa, oppimaan sanoman ei jne. ja varmaan on jotain tässä nyt kahden vuoden aikana oppinutkin ja tuo oli jäävuorenhuippu tosiaankin tuo keppi jupakka. sen jälkeen nyt meni ystävyys jäähylle, aika näyttää jatkuuko se (jos siis lapsemme ITSE HALUAA) mutta on siis sanonut itse minulle ETTÄ EI HALUA OLLA TUOLLAISEN KAVERI ENÄÄ.  ja jos lapsemme ei itse halua (en manipuloi) niin kunnioitan sitä päätöstä ja tuen sitä siinä. mutta jos haluaa (olen sanonut senkin että saa alkaa jos haluaa) NIIN sitten saapi kaveerata mutta uusin säännöin:

TIUKEMMAT RAJAT PAKKO VETÄÄ SILLE; MUUTEN HYPPII IHAN SILMILLE ja jos tässä on ollut/on oppiläksy lapsellemme ja koko perheelle, on mielestäni oppiläksy myös kaverille ja sen äidille ihan yhtä lailla, sen äidin silmiä pitää jonkun aukaista kun siis kaikissa muissa on aina se vika ei heidän lapsessaan, joka siis oikeasti valehtelee, manipuloi, kiristää uhkaa... (ei asiat nuinkaan saa mennä)

on yli innokas kaveeraamaan, meillä oma perherauha kärsii kun aina täällä ja puhelimella rinkuttelee jo aikasin viikonloppuisin (nukutaan vielä) , meillä ei omaa rauhaa ollut juuri ollenkaan tässä parin vuoden aikana.

mutta, jos siis jatkaa kaveruutta vielä (riippuu lapsestamme)  nämä kaikki asiat pitää puida perusteellisesti sen toisen perheen kanssa ja vetää tiukemmat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, ja luulen että sille äidille voi olla kova paikka kuulla totuuksia lapsestaan (aiemminkin jotain pientä oonn yrittänyt nätisti sanoa että nyt oli tällainen juttu, niin heti kieltänyt sen että ei meidän lapsi....)

ehkäpä tässä nyt on ollut läksyä ihan kaikille osapuolille.... (kaverin äidille vielä edessäpäin.. saa nähä millainen törmäyskurssi tulee  :-\

r-o-s-e  :smitten:

Olen itse paininut samankaltaisten tunteiden ja asioiden kanssa oman lapseni kanssa. Koin - ja koen edelleen - sen toisen lapsen edustaneen negatiivisuuta. Oma lapseni oli herkkä, hiukan alistuva ja oikeudentuntoinen. Kaverin äiti hyökkäsi täysillä perhettämme vastaan, kun yritin puuttua asioihin. Menetimme mieheni kanssa jopa yöunemme, ja järkytyin omia ajatuksiani yön pimeydessä...
Hetkittäin tuntui, että se kaveri pitää poistaa elämästämme hinnalla millä tahansa. Äidinsydämeni oli aivan rikki ja lisäksi omat lapsuuden traumat kummittelivat taustalla.

Etsin apua henkiseltä puolelta ja lisäksi käytännön tasolla. En tiedä, mikä lopulta auttoi. Ymmärsin, etten voi muuttaa tätä poikaa ja hänen perhettään. En voi pakottaa koulua ja muuta maailmaa muuttumaan. En voi pakottaa lastani muuttumaan pärjäävämmäksi. Ainoa, mitä saatoin tehdä oli rakastaa, ohjata ja suojata lastani. Ymmärsin, että minun on vapauduttava ahdistuksestani, jotten siirrä sitä lapseeni. Se ei ollut todelllakaan helppoa.

Huomasin varsin tehokkaaksi suojata lapseni Enkeleillä koulupäivän ajaksi. Minun piti opetella luottamaan Enkeleihin, koska omat käteni eivät yltäneet hänen mukaansa. Tehokas keino oli suojata hänet niin, ettei tämä kaveri saanut imettyä energiaa lapsestani, eikä hänen energiansa päässyt vaikuttamaan lapseeni. Siellä suojapussissa hän saattoi pysyä omassa voimassaan ja vahvistaa minuuttaan, joten tämä kaveri etsi uuden uhrin.

Jossain vaiheessa kuuulimme tämän pojan kodin perhehelvetistä. Se auttoi minua ymmärtämään tätä lasta.

Nyt lapseni on nuori aikuinen. Hän on sosiaalinen ja tasapainoinen. Silti hän selvästi nautti, kun tämä toinen oli yläasteella yksin, kun hän oli isossa porukassa.

Äitinä ja ihmisenä opin paljon, mutten ikinä haluaisi kokea samaa uudestaan.

Lisäisin vielä, että lapsesi on niin iso, että hän osaa hoitaa kaverisuhteensa ja niiden katkaisemisen ihan itse. Tai sitten hän opettelee juuri sitä. Periaatteessa ette ole mitään selittelyjä velkaa tälle lapselle ja hänen perheelleen. Joskus kaveruus päättyy ja sillä siisti. Mitäpä siitä syyllistymään. Monen lapsen kaveripiiri ja ystävät vaihtuvat ilman selittelyjä.

Ilmeisesti joku siinä kaverissa viehättää lastasi, koska hän on valinnut tämän kaverikseen?

Silloin aikoinaan luin jostain kirjasta, että kiusaaja ja uhri ovat rooleja. Molemmat tarvitsevat toisiaan saadakseen tarvittavan kokemuksen. Kun jompikumpi oppii läksynsä, side katkeaa. Se joka ei ole oppinut jatkaa uuden uhrin tai kiusaajan kanssa.

Valitettavasti me emme aina näe, mikä on se läksy, jota tässä opetellaan. Luota, että lapsellasi on Oppaat ja Enkelit, jotka tietävät paremmin, kuin sinä, miksi tiettyä asioita tulee lapsesi elämään. Et voi suojata lastasi elämän kolhuilta, jotka hän on elämäänsä valinnut. Sinulle jää kuitenki tärkeä rooli äitinä. Onhan hän sinut äidikseen valinnut. Sinun tehtäväsi on pysyä rinnalla, rakastaa ja ohjata oikeaan.

Siinä on meille äideille riittävästi hommaa.

kiitos kommentoinnista yep! viisaita ja pohtimisen arvosia asioita!  :smitten:   olen kieltämättä pohtinut puutunko liikaa vai en, mikä toimintatpa on sallittua ja mikä ei, miten minun tässä tilanteessa pitäisi toimia ja miten ei, mikä on oikein ja mikä väärin.

nyt on lapsemme nauttinut ns. vapaudestaan, ja kun saa vain olla, ja tehdä asioita mitä itse haluaa eikä koko ajan joku sanomassa tai määräämässä mitä tehdä tai ei...
jos tää kaverisuhde on nyt tien päässä kai se kaveri etsii uuden "uhrin"...en tiedä.  mutta siis meidänkin lapsi oli ns. uusi uhri, sitä ennen oli yksi toinen tyttö ja siitä(kään) kaveruudesta ei tullut mitään ja sen toisen tytön äiti pisti kaveruuden totaalisesti poikki. ja tää lapsen kaverin äiti ei tykännyt siitä ja sota jalalla ovat vieläkin ne kaksi perhettä.  en haluaisi meille samanlaista...

meidän lapsellakaan ei oikeestaan muita kavereita oo kun se kaveri on kaikki entiset kaverit karkottanut pois, valehtelulla, juonittelulla, ja lapsemme "omistamisella".
ja lapsen itsetunto nakerrettu aika lahjakkaasti...  :'( :( mutta jospa tää tästä! että löydämme oikean polun mitä kulkea tästä eteenäin, mikä se ikinä onkaan! määkin oon jo ihan sekaisin ja puhki tän asian kans...

Voi r-o-s-e,  :smitten: (täällä ei ole halihymiötä)

Edellisestä kirjoituksestasi tuli mieleen tyttäreni kaveritilanne muutama vuosi sitten. Luokkaan tuli manipuloija ja patologinen valehtelija. Tämäkin tapaus päättyi onnellisesti ja tytöt pääsivät tämän tytön yläpuolelle. Tosin me äiditkin olimme jossain vaiheessa tukkanuottasilla.
Minulle on ollut järkytys huomata, miten joidenkin kotien arvomaailma voi olla niin vinksallaan. Olin aluksi tosi naivi ja kuvittelin, että kaikki äidit puhaltavat yhteen hiileen, jotta lapsilla olisi hyvä ja turvallinen olla. Kissan viikset! Sekopäästä ei tule täyspäistä, vaikka pyöräyttää maailmaan lapsen tai kaksi.

Poikani kohdalla unohdin kertoa, että suojakuplien ja energiahoitojen yms lisäksi psyykkasimme häntä pitämään puoliaan. Annoin luvan käyttää v-sanaa tarpeen vaatiessa ja kehotimme antamaan vaikka turpaan. Se ei todellakaan kuulunut arvomaailmaani, mutta poikani tarvitsi kaikki keinot puolustaakseen itseään. Lupasin seistä hänen tukenaan, jos koulussa joutuu vaikeuksiin haistattelusta tai nyrkin käytöstä. Kerran tönäsi kiusaajansa ojan pohjalle kotimatkalla. Kummasti kaveri rauhottui. Merkittävintä oli henkinen ylivalta hänestä. Poikani laittoi rajat, että tästä yli et tule ja nyt kettuilu loppuu!

Todella surullista, mitä kaikkea lapsesi on saanut kokea  :'(
Toivon, että pääsette tästä yli vahvistuneina.

kiitos  :smitten: ja niin toivon minäkin  ;)

Erittäin hyviä kommentteja Yepiltä.. samaa mieltä, että lapselle on opetettava tuollaisessa tilanteessa
miten toimitaan koska äiti ei voi aina tietää mitä siellä oikeasti on tapahtunut.
Tuokin hiukan kuulostaa minun korvissani siltä, että voi olla ettei poikasikaan ole ihan kaikkea kertonut.
Liekö niin, että tuo poika on hänelle esikuva ja sen vuoksi suojelellut eli on juurikin pitänyt siitä mitä
ovat muille tehneet kun tilanteesta lähdetään pois jos ei haluta niin toimia.. tuo on mielestäni tuossa
erittäin tärkeä pointti, lähteä pois eikä toimia niin kuin "käsketään" ja sitä äidit voivat aina opettaa.

Ikäviä juttuja mutta joskus äidin on parasta ainoastaan neuvoa ja antaa lapsen opetella itse tilanteista
selviäminen koska sitä nopeammin hän oppii selviytymään muiden lasten kanssa, se on ikävä kyllä
meidän kaikkien opittava itse tuo asia... ei siinä äidit voi auttaa vaikka toki halutaan..

Tsemppiä  :smitten:

-M-

Minulla on exä joka piti kiinni VUOSIA. Kaikki kokeiltiin, ihan kaikki. ENergiahoitoa, nauhojen katkaisua, terapiaa, keskustelua. Ei vaan ei. Henkilöllä tosin uusi perhe ja ikään kuin pääässyt eteenpäin. Minä jäin jumiin. Sitten kekkasin ottaa yhteyttä ko henkilön äitiin ja jo rupes lyyti kirjoittaan. Kato se ei miehelle sopinut ja niin tuli kaikkeen piste. Siis äitiin olin ystävänä yhteydessä, en katkerana tai vihaisena.

Joskus hiljaisuuskin on terroria ja kiinnipitämistä. Tiedän miehen joka ei halua vastata viesteihin, ei palauta tarvaroita ei millään halua olla tekemisissä suuttumuksissaan. Asumme suht lähekkäin joten jossain vaiheessa törmääminen voi tulla vastaan. No pidemmittä puheitta ongelmatapaus. Mies kuitenkin välillä tyrkyttää energiatasolla huoliaan minulle edelleen. Heräsin kerran hoitamasta hänen ihottumaansa. Kummaa touhua, enkä edes pystynyt ajattelemaan nauhojen katkaisua kun tuumin että jos ei olla puheväleissä niin ei sit mitään. Lähettänyt kavereitaan hiippailemaan pihalleni yms. Niin ja se ihottuma ei todellakaan ollut minulla mielessä!

Niin noh, mä olen ehkä vähän eri tyyppiä, Skorppari kun olen niin jätkä lähtee kun haluan eikä
sen jälkeen olla tekemisissä ellen minä halua.. ei siinä ole miehellä mitään otetta kun en antaisi
miehen pyöritellä itseäni miten haluaapi niin en varmaan sen vuoksi ymmärtänytkään pointtia.  :D

No toivottavasti tuo nyt kuitenkin tarkoitti sitä, että olet löytänyt elämääsi täysin uuden suunnan  ;)

 :angel:

-M-

Kiitos!  :)  Tämä ketju antoi todella paljon apua. Olen erääseen sukulaiseeni saanut katkaistua energiasyöpöt siteet meditatiivisessa tilassa, jossa korostin sitä että olen valmis antaaan anteeksi, päästämään irti. Kerta riittil, olisiko vastapuoli myös ollut valmis irroittamaan?

Nyt ongelmana on ex jota en vastaavalla harjoituksella ole saanut lopettaaan yhteydenottoja. Ehkä minun on tosin käsiteltävä omaa kaunaanikin, mutta hän jotenkin tuntuu aistivan sen, milloin elämässäni menee hyvin ja pyrkii ikään kuin jarruttamaan sitä. Esimerkiksi nyt kun menin kihloihin, niin eikö viestiä ala pukkaamaan samana iltana. On kuin mustat, öljyiset lonkerot luikertelisivat sieltä puoleeni.

Minä alan katkomaan noita kaapeleita, niitä lienee selkä täynnä kun olo on usein niin hengästynyt. Kunhan nyt päästään tästä isommasta möröstä, niin olo varmasti kohenee suuresti.

Lämmin kiitos  :smitten:

Venus perääntyy parhaillaan niin exät ottaa yhteyksiä sen vuoksi, se on sitä asioiden käsittelyä loppuun..

Oletko itse valmis käsittelemään tuon asian loppuun joko hänen kanssaan keskustelemalla tai itse
käsittelemällä ja siis hautaamalla sinne menneisiin asioihin jotta voit itsekin olla tässä nykyisessä
suhteessa ilman kaunaa menneistä rakkauksista kun nehän vaikuttaa sitten myös tähän nykyiseen
suhteeseen ellei niitä ole käsitelty huolella loppuun.. kaikki lähtee siis itsestä jos kiukuttaa, ei muista.

Näin astrologian silmin tällä hetkellä katsottuna kun tuo Venus perääntyvänä kiusaa vielä tuonne
elokuulle asti.. ihanaa kesää, ihan hyvää keskustelu ja mietintäaikaa tämä.. ;)

-M-

Tuosta omasta exä jutustani sen verran, että vaikka kaikki kai syystä tapahtuu, niin se ei nyt ollut mikään maailman ruusuisin juttu. Jälkeen päin jouduttiin menemään ihan lähestymiskielto-oikeudenkäyntiin saakka.

Kaikki sekopäiset tapahtumat kyllä koen itse antaneeni anteeksi ja kaikki yhteydenotot vain häiritsevät nykyistä suhdettani, lähinnä uuden(mikkään uusi ennää ole  :D ) kumppanini mieltä ja lisää painolastia.

Visualisointi puhtaasta valosta tuntui ainakin itselleni äärimmäisen vapauttavalta, vielä muutama kerta samaa, ehkäpä selkä alkaa suoristumaan kun ei väkisin kasattu painolasti enää hankaile  ;)

Tuli mieleen, että jos antaisit viestien vaan olla? En vastaa, et lue - et siis huomioi niitä mitenkään. Sekin on osa irtipäästämistä :coolsmiley:

Niin kauan kun ANNAT tämän kaverin "häiritä" niin tottakai hän häiritsee parisuhdettanne..

Silloin kun jostain haluaa päästä eroon niin ei silloin vastaa viesteihin, soittoihin jne.
eli sä olet itse siinä mukana siinä vaikket taida huomata kun hän pyörittää sinua silloin
kun vastaat hänelle.. 

Eikun uutta systeemiä kehiin ja nykyinen mies prioriteetti ykköseksi kun hänellehän annat
myös hiukan sitä kuvaa tuolla ettei hän ole se ykkönen vaan juuri tuo yhteydenottaja,
huomaakko jos mietit hänen kannaltaan miltä hänestä voi tuntua kun vastailet exälle..

Joskus meidän on vaikea nähdä näinkin yksinkertaisia asioita kun on annettu toiselle liian
paljon valtaa itsestä kun sehän se ongelman ydin tuossa on..

-M-

Kuka on sanonut että mä olen vastannut viesteihin ;) Äh, annetaampa tämän olla. Sanoin vain että itselleni koen olevan tästä hyötyä. Tosiaan exäni nyt on mielenterveyspotilas ja yleensä tällaisten kanssa nyt ei normi "älä soita tänne enää koskaan" jutut nyt ei toimi. Me ollaan salattu osoitteemme, numerot ja muutettu piiloon, mutta stalkkaamalla löytänyt tyyppi uudelleen ja uudelleen. Eli ei tässä nyt kyse ollut mistään viestittelempä nyt exäni kanssa vanhojen aikojen kunniaksi. En halua olla herkkä nahkainen, mutta tosiaan toivon että ei asioita nähdä myöskään niin musta valkoisesti, sillä varmasti useimmat itse aiheuttavat tuollaisten exien mukana pyörimisen, mutta tässä ei ole ollut kysymys siitä. Valitettavasti kun lakikaan ei ole kiusatun puolella vaan pitää tapahtua jotakin todella kamalaa, ennen kuin saa lain suojaakaan.  :'(

Ahaa, hmmm.. Ehkä tässä tapauksessa opetetaan sitten sitä omaa voimaa ja päättäväisyyttä? Oletteko käyneet oikeusavustajan puheilla asiasta? Kyllä jokaisella on oikeus omaan rauhaan. Niin mahdollisimman ignooraustilaan nyt tämä asia kuin se ikinä on mahdollista niin, etteä uhraa sille ajatustakaan (vaikkei se varmana helppoa olekaan). Se mihin keskität ajatuksesi, tulee automaattisesti elämääsi, joten siksi ikävien asioiden kohdalla on parasta uhrata niille niin vähän ajatusta ja tunnetta kuin ikinä pystyy.

Niin, siis silloin kun annat kaverin tulla elämääsi siten et hän sitä häitsee vaikka ajatustasolla
niin silloinhan hänellä on yliote sinusta ja se on siis se asia mitä tulisi käsitellä.

:)Minna

Tein tämä mielikuvaharjoitteen noin viikko sitten parina iltana.  Vasemman lapaluun kohdalta lähti jumalattoman paksu musta kaapeli ja ympärillään monia ohuempia vaijereita. Yllätyin tosiaan, en ollut valmistautunut siihen näkyyn. En pystynyt näkemään mihin ne johtivat ja miekalla sain pari kertaa kaksin käsin humauttaa, että sain sen isoimman poikki.  Ai, että nukuin hyvin niinä yöinä.   

Nyt olen alkanut saamaan yhteydenottoja ihmisiltä, joiden en olisi ikinä(!) uskonut olevan minulle mitään asiaa niiltä tiimoilta joiden perusteella ovat soitelleet.  Olen siis tekemisissä jokaisen kanssa jossain määrin, esim. lapsen kaverin vanhempi tai työkaveri.  Enkä osannut ajatella, että heillä voisi olla minuunpäin minkäänlaista ajatustakaan, saati luvattomia energiakytköksiä.  Toisaalta jokaisen näiden ihmisen kanssa tavatessa olen aistinut jonkinlaista varauksellista energiaa, vaikea kuvailla.

  Oletan jotenkin näiden olevan niitä ohuempia vaijereita.  Nyt jännittää onko tulossa vielä joku isompi jytky liittyen siihen paksuun kaapeliin.  Vai voiko kaikki olla vain hassua sattumaa? Jotenkin en usko.

Olipa mielenkiintoinen oivallus! Olen kyllä aiemmin kuullut energiavampyyreista, mutta tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan.
Mitä luulette, voiko tällainen luvaton kytkös olla tämänhetkisen kumppanin kanssa? Itselläni on tilanne, että näen poikaystävääni yleensä vain viikonloppuisin, mutta jo sunnuntaina olen ihan uuvuksissa. Monesti viikollakin alkaa väsyttää jo valmiiksi, kun miettii viikonloppua hänen kanssaan. Hänellä on toki stressaava elämäntilanne ja hän on usein hyvin väsynyt, eli en ihmettele vaikka hän tulisikin vahingossa imeneeksi energiaani. Muuten suhteemme toimii aika hyvin. Välitämme aidosti toisistamme ja pystymme puhumaan asioista jne. Itse en kuitenkaan ole varma, haluanko viettää loppuelämääni hänen kanssaan, kun hän taas tuntuu olevan jollain tavoin riippuvainen läheisyydestäni, vaikka pärjää toki hyvin itsekseenkin. Voisiko negatiivinen kytkös syntyä tällaisesta tilanteesta ja miten sen katkaiseminen mahdollisesti vaikuttaisi suhteeseemme?

Heippa :)

Voihan se osaltaan johtua..ja kun poistat näitä negatiivisia rasite energioita, niin ei tarvitse pelätä että poistaisit jotain kaunista väliltänne :) Minun ymmärtääkseni nämä selkäpuolella olevat "riipukset" ovat rasittavia ja kuluttavia ainoastaan. Tietenkin oma visulisointi kertoo parhaiten mitä itsellesi teet  ;) Toinen minkä olen itse uomannut on että joillain ihmisillä on vain jollain tapaa negatiiviset energiat ja itse aistin sen nopeasti...toisaalta ehkä energiat eivät vain sovi omieni kanssa?  ::)

Itsellänikin on kaunis tärkein kaikista suhde erääseen..en osaa luopua tästä vaikka yritän ja se kuluttaa..Muihin vanhoihin rasitteisiin tämä harjoitus tehosi todella hyvin, mutta tämä yksi on ja pysyy ja luulen että pidän siitä alitajuisesti kiinni, vaikka hoenkin itselleni muuta  :idiot2:

Ne tuntuvatkin kulkevan käsi kädessä.

Itse luulin pitkään, että anteeksi antaminen tarkoitti sitä, että hyväksyy vääryyden. Pikemminkin se on sitä, että hyväksyn sen, että itselleni tapahtui, mitä tapahtui, että hyväksyn itseni vähän naarmuuntuneena ja arpisena. Vieläkin koen nämä jotenkin vaikeaksi erottaa.

Voi että oli hienoa löytää tänne.

Eilen katkoin näitä energiakytköksiä ja voi luoja, että niitä oli paljon ja oikein paksuja.
Vielä niitä jäi, mutta ei auta kun jatkaa katkomista.

Oloni ei oo koskaan aiemmin ollut näin kevyt.

Anteeks kun puutun asiaan. Koen, ettei kyse ole yliotteesta vaan kontrollointitarpeesta. Siihen voi joko suostua tai sen voi estää.
Vuosikymmeniä sitten tällainen vänkerö onnistui haittaamaan elämääni pari viikkoa. Kun tuli käymään, otin asian puheeksi. Sanoin suoraan, että kontrolloivien ajatustensa sivujuonteena NÄEN hänen tilanteensa silloin, kun hän tunkeutuu energiakenttääni. Jatkoin: Tarttis sun varmaankin laittaa ensin oma elämäsi kuntoon, ennenkuin alat toisia kontrolloida.
Siihen loppuivat tunkeutumiset. Kaveri ei kenkiään kunnolla ehtinyt laittaa jalkaansa, eikä edes kysellyt mitä näin. Kuitenkin hän oivalsi, ettei minuun pure sellainen vänkeröinti. Ovi läimäityi aika voimalla kiinni ja on myös pysynyt.

Katkaisin eilen välini sukulaisiini lopullisesti ja nyt isäni itkee mun perää kun hänellä ei ole ketään muuta kun minut. Tää tekee tietenkin minut surulliseksi mutta jollain tasolla koen että hän vaikuttaa vielä energioihini. Onko kellään kokemusta miten katkaista napanuora vanhempiinsa? Olen ihan puhki  :P Mulla ei saatana riitä voimavaroja enää kannatella ihmisiä mun ympärillä  :buck2:
Musta tuntuu että isäni on läheisriippuvainen ja itse olen suuren työn ja tuskan kautta itse pitkälle jo vapautunut tästä ja en kertakaikkiaan jaksa enää olla sukuni terapeutti.

No joo, Avicii... jotain vastaavan tyyppistä kuviota on täälläkin havaittavissa.

Itelläni suurin oppimisen paikka on ollut siinä, että mistä löytyy tila, jossa en tunne syyllisyyttä. En siitä, kun toinen osapuoli siellä itkee ettei hänellä ole ketään, ja toisaalta siitäkään, mitä teen itselleni - teenkö liikaa itseäni rajoittavia valintoja siltä pohjalta, että koen olevani vastuussa, minun pitäisi olla tavoitettavissa, jne. Täysin kylmä en pysty olemaan, mutta onhan minun elettävä oma elämäni enkä voi antaa toisten viedä minulta voimia tehdä sitä. Varsinkaan ihmisten, joiden ihan oikeasti pitäisi kannustaa eteenpäin eikä kiskoa jarrukahvasta.

Hämmästyttävää, kuinka itseä yhden sukupolven verran vanhempi ihminen voi olla jäänyt niin keskeneräiseksi, kun on kyse itsenäiseksi aikuiseksi kasvamisesta. Mutta me, heidän lapsensa, emme ole heidän onnellisuudestaan ihan oikeasti vastuussa.

Kiitos ind1. Juuri tästä kiikastaa. Olenko todellakin vastuussa vanhemmistani näin 40? Olen joutunut liian nuorena ottamaan vastuuta kun äitini yritti itsemurhaa kun olin 10 ja koko ikäni olen ollut väkivaltaisten, alkoholismin ja mielenterveyshäiriöisten ihmisten kanssa. Tajusin että en kykene ikinä rakentamaan omaa elämää kun omat vanhemmat odottaa minulta jotain sellaista mitä en tuu ikinä olemaan. Pitää pohtia vielä.

Minun piti katkaista henkinen napanuora äitiini vuosia sitten. Kyllä hänkin on odottanut minusta jotain sellaista, mitä en tule koskaan olemaan, mutta minullakin on ollut omat odotukseni. Napanuora katkesi sillä, kun tajusin, että omat odotukseni eivät tule koskaan toteutumaan, vaikka kuinka yrittäisin olla äitini mielen mukainen. Odotin lähinnä hyväksyntää ja ehkä vähän rakkauttakin omana itsenäni, joka oli siis liikaa vaadittu. Katsoin parhaaksi vain elää itseni näköistä elämää, koska se tuo paljon enemmän tyydytystä kuin äidin hyväksynnän toiveessa eläminen.

Kiitos Lilli. Joo, yritän tässä katkaista sukupolvien onnettomuuksia ja epäterveellisiä siteitä. Hemmetin kovaa touhua mutta on aika jokaisen meistä eheytyä ja lopettaa nää jutut. Työni on vasta aluillaan mutta olen päättäväisesti ajatellut jatkaa matkaa. Tää saa loppua nyt minuun.
(Ja juuri tää oma itsekkyys, älä jätä mua mulla ei ole ketään muuta jne. Ei puhettakaan siitä kuinka minä jaksan ja mitä minulle kuuluu *huokaus*)

Haa, ongelma, jota minulla EI ole.
Ei vastuuta vanhemmistani.. Ei heitä ole koskaan ollut, joten ei ole vastuutakaan. Ja olen sitäpaitsi äitini ihannoima (epärealistisesti) unelmatytär ja sellainen nainen, joka hän olisi halunnut olla.
Teinpä sitten mitä tahansa, niin se on äitini mielestä ylpeyden aihe  ;D
Toki siihen että vanhempia ei ole kosaan ollut elämässäni, liittyy varmasti paljonkin ongelmia joita kannan mukanani, mutta tätä hyväksynnäntarvetta ja vastuun/velvollisuuden tuntoa siihen suuntaan ei ole.

Olen tässä nyt miettinyt ensisijaisesti mun omaa terveyttäni ja hyvinvointia. Ensimmäistä kertaa uskalsin umata isääni. Ja nyt pitää pysyä lujana, mulla on paljon tekemistä omassa elämässäni. En usko että tää on nyt niin lopullista mutta nyt mun tarvii keskittyä omaan ehetymiseen jotta taas jaksan. Meidän jokaisen on nyt kohdattava oma onnettomuutta ja kipukohtia, muuten tästä ei tuu mitään.
Mutta kun tajusin että olen liikaa ottanut vastuuta muiden hyvinvoinnista ja liian varhain niin tää tuntuu hieman petokselta jostain kumman syystä mutta tajusin että minut on kasvatettu siihen kiltin tytön rooliin, joka aina auttaa ja aina on valmis uhrautumaan muiden itsekkäiden syitten edessä. Kaikenlaista. Mutta olen pyytänyt opastani viemään isälleni tukevaa energiaa ja hänellä on oma kumppani joka varmasti auttaa ja tukee. Hän pärjää kyllä.

Oletko Avicii nähnyt tämän kirjoituksen?
http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/3931-1692013-paeaestae-irti-sielusopimuksistasi-nyt (http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/3931-1692013-paeaestae-irti-sielusopimuksistasi-nyt)

Jossain määrin voisin antaa tälle vihreetä valoa, jossain määrin voisin kritisoida( ;) ), mutta mieti itse tuntuuko kolahtavan.  :smitten:

Voi kiitos Anno  :smitten:

Tiedättekö mitä tapahtui kun sanoin itseni irti meidän suvun tuskista, sairauksista ja murheista. Lämmin energia alkoi levitä hartioista rintakehään ja nikamia lähti aukenemaan monessa kohtaa. Jippiee!!!

Jess!!  :D

Hei mä tein tuon piuhojen irroittamisen alkuperäisen ohjeen mukaan ja sitten visualisoin sellaisen puhdistavan tulen koko selkään kun en jaksanut yksitellen mitään parannella. Enkä odottanut, että mitään yhteydenottoja tulee. Mutta tunnin sisällä ihan odottamatton henkilö otti fabossa yhteyttä ja alkoi syyttelemään minua vuoden takaisista asioista ja täysin aiheetta. Luulin, että sain asian selvitettyä eilen mutta tänä aamuna sama alkoi uudestaan. Mitä voin tehdä!? Nyt on paha mieli ja haluan tästä tyypistä eroon.

Pysy lujana äläkä lähde mukaan mihinkaan. Kova ja kylmä käsi vain niin ei vaivaa enää. Tsemppiä!

Mitäs muita tapoja teille o tullu vastaan päästä eroon ei-toivotuista energiasiteistä?
Tää tässä ketjussa esitelty tapa ei ole ihan ainoo, ja selkeesti ei sovi jokaiselle ihan yhtä hyvin. Kiva olis ku ei  tulisi näitä ei toivottuja vastareaktioita, vai miksi niitä sitten sanoiskaan. He vissiin yrittää äkkiä saada jotain uutta sidettä ku aiempi o brutaalisti viety...jotain semmosta, että olis lempeempää ja toinenkin osapuoli ehkä kokis saaneensa jotain, tai ainakin jotain positiivista sen sijaan että se menee tähän negaan.
Onko kokemuksia muista konsteista? Mimmosia konsteja ja mitä tuloksia?

Olet oikeassa Kuuhilda. Lempeämpi tapa voisi olla se että pyytää että ne sidokset irrotetaan lempeästi ja niin että kaikilla on hyvä olla. Itse olen hieman sitä mieltä että mikään ei oikein välttämättä ole aina luvatonta, vaan itsessään on sitä tarttumapintaa kytköksille ja jokin pieni opetus siinä voi olla mukana. Kun vapauttaa itsensä rakkauden ja armon ja myötätunnon kautta niin ehkä se sitten olisi lempeämpi tapa? Minulla se on ainakin toiminut.

Tämmönen versio ainakin on olemassa, tiedän että joidenkin käyttämäkin:

Jos tietää itsekin että on raskas energiaside johonkin ihmiseen, niin meditatiivisessa tilassa kuvittelee sen ihmisen eteensä, ja ne energiakytkökset. Sitten voi sanoa mielessään viimeiset sanat jotka haluaa sanoa, anteeksiannon sanat ovat oikein hyviä tähän. Energiasiteet voi sen jälkeen katkaista/irrottaa parhaaksi näkemällään tavalla. Lopuksi voi kuvitella, että rakastava energia laskeutuu ylhäältä, verhoaa sekä sinut että sen toisen, ja se kantaa sen toisen hellästi pois.

Kyselin vähän ja kuulemma ei ole kukaan koskaan raportoinut, että tuo aiheuttaisi vastapuolelta vihaisen yhteydenoton. Paras toi on semmoseen ihmiseen joka ei ole tällä hetkellä aktiivisesti elämässä mutta painaa mieltä kumminkin, mutta helpottaa se paljon muissakin tapauksissa.

Thanksis Avicii ja Ind1 :)
Juuri jotain tälläisiä konsteja haeskelin.
Jos ihmisillä on vielä lisää, niin antakaa tulla vain erilaisia vaihtoehtoja ja näkemyksiä :)
Eritoten tuon Indyn keino on  :smitten:

No ehkä tää mun homma nyt oli malliesimerkki miten ei pidä tehdä tätä :/ Mä vaan riuhdoin ne piuhat mielessäni irti, että antaa mennä vaan. ÄÄh...ja seuraukset ovat olleet mielenkiintoisia..

Eli tuo odottamaton vihainen yhteydenotto. +iskiaskivun häviäminen häntäluun kohdilta. Tällä henkilöllä on alaselän kipuja..mietin, että yhdistyisikö tähän.. Mutta sitten toisaalta yläselän jumahtaminen täysin tuosta lapojen alueelta vuorokauden sisään. Eikä ole vieläkään täysin kunnossa.

Kaikkea sitä ihminen kokeilee  ;D
Sain totaaliset raivarit kun tajusin että joku oli kiinnittynyt mun auraan ja kehoon vasempaan puoleen ja muutenkin kyllästynyt siihen että aina joku on häärimässä aurassani tai tukahduttaa mun energioita, niin arvaatkaa mitä tein?
Levitin käteni ja sanoin että kaikki jolla on nyt ihan pakko olla minuun kiinnittynyt tai muuten häärätä mun aurassa on tervetullut mun henkilökohtaiseen helvettiin. Lupasin viedä kaikki mun alimpaan tuonelaan ja katotaan kuka sieltä sitten selviää ja haluaako enää olla meikäläisen matkassa mukana  ;D :police:
Kaikki lähti  :2funny:
(nyt on taas puhdas olo)

Mulle on tullut tämmöiset kytkökset takaraivoon. Ärsyttäviä.
Olen pyytänyt kytkijää nämä katkomaan, mutta kovin vastusteli ja väitti vastaan.
Yritin hyvällä, yritin pahalla ja lopulta itsekin. Auttoi hetkeksi, tänään tunnen ne taas.
Eli eikun taas harjoittelemaan tätäkin lisää.

Se toinen osapuoli ei ole se joka kytkökset katkaisee, vaan sinun täytyy katkaista ne itse!

Näissäkin asioissa sinun vapaa tahtosi on se millä on merkitystä. Kukaan muu kuin SINÄ ei ole päätösvaltainen siinä, millaisia energiakytköksiä sinulla on toisiin ihmisiin.

Eli vastaisuudessa: Asialle ei tarvitse pyytää lupaa keneltäkään ja tehtävä EI kuulu sille toiselle osapuolelle vaan sinulle itsellesi. Asiasta ei tarvitse edes kertoa: Sen kun pistät kytkökset poikki ja poltat ne tyngät pois valkoisella valolla, sen johon ne kytkökset johtavat ei tarvitse edes tietää että olet tuon tehnyt.

Se kas kun on täysin, kokonaan ja ainoastaan sinun vapaan tahtosi alle kuuluva asia.

No, sitten se on tehtävä itse. Saa tämmöset äkkiä pahalle tuulelle, voi helvetti että kaikenlaista. Mutta ainaki tiedän kenen, mitä ja missä että voin tehdä jotain.
Mutta tuo valkee valo, nyt ei riitä pää tajuamaan asiaa.

Valkea valo, tai jokin muu visualisointi joka on sinulle itsellesi sopiva:

Minulle nimittäin  kävi niin, että menin vaan ja katkoin selkäpuolelta niitä energianauhoja, mutta nehän tupsahtivat aina sitten takaisin, kunnes visualisoin sellaisen jutun että ensin katkoin ne nauhat ja sitten suuntasin valkoista valoa niihin tynkiin - siis kuvittelin vaan mielikuvituksella mielessäni tekeväni niin - niin että ne tyngät hävisivät ja selkäpuoleni näkyi taas mielessäni aivan sileänä.

Eli siis ihan sama mikä on se sinulle sopiva mielikuvituksella keksitty visualisaatio, kunhan jollain vain 'parannat' ne energiasiteiden tyngät sieltä selkäpuolelta kun olet ne katkaissut, muuten ne saattavat tosiaan ilmaantua sinne uudelleen.

Mä sain ne "letkut" eilen irti ja toinen jäi roikkumaan sit reunastaa kii. Se piti lyödä irti kirveellä :D
No, sitten sain kyllä suojattua ne hetkeks mutta en oikee keksinyt millä saada ne kytkösten jättämät paikat eheiks.
En oo aamusta "hereillä" ja jotenki kaikkee maailmaa nyt nii vaa väsynyt, että tekis mieli heittää vesilintua koko elämällä ( ei liene ihme näin kevätaikaan kun aurinkoakaan ei saada ja yleiset energiat on ihan maissa muutenkin).

No, toivottavasti se tästä.

Hjälp. Tässä kuukauden sisällä irtosi energiakytkös -tai mikä lie avautui- spontaanisti. Siitäpä seurasi ilahduttavan suurta vapautumisen tunnetta ja helpottuneisuutta. Nyt otti tekstiviestillä yhteyttä ihminen vuosien vuosien takaa kyselläkseen kuulumisia. Kokolailla neutraali ihminen ollut elämässäni sen jälkeen, eikä mitään tunnetta suuntaan tai toiseen häntä kohtaan. Vuosia tämän henkilön jo jäätyä taakse, tutustuin ihmiseen, joka tunsi tämän. Yhteinen tuttu siis. Tämäkin henkilö on jo jäänyt taakse, mutta hänen kanssa yhteys katkesi jokseenkin ikävästi. Oli henkinen ihminen, ja käytti rumalla tavalla henkistä ylivaltaa. Ensimmäinen reaktio oli tekstarin saatuani, että tämä on heidän yhdessä lähettämä. Jaa-a.

Nyt mietin, että pitääkö hänelle vastata vai onko ok vain jättää vastaamatta? Jotenkin tuntuu, että en laittaisi edes ’kohteliaisuus’-vastausta tyyliin kiitti hyvää. Jotta ei synny mitään turhia energiakytköksiä. Hassua muutenkin yhtäkkiä tekstarilla kysellä kuulumisia, halooota vaan. Aika paljon mahtuu vuosien ja vuosien varrelle, nytkö mä yhtäkkiä niistä alkaisin hänelle avautumaan tekstarilla.

Ehkä tää tulee ihan buenosti eteen kun olen tässä työskennellyt juurikin oman tilan haltuun ottamisesta. Ja ettei tartte aina olla käytettävissä muille. Ja kieltäytymisen pelosta. Juuh. Että jos mä vaan jätän ignooraamatta koko viestin, koska sehän on mulle merkityksetön (tai sitten ei, koska asia pohdituttaa). Ja se ei ole mun asia miettiä, mitä lähettäjä siitä ajattelee kun ei saa vastausta. Huoh tätä pään pälpätystä ;).

No jaa, nyt kun kirjotin tän kaiken niin tiedän mitä teen :). Siis en vastaa. Laitan tän tänne foorumille eniveis, ku yritin etsiä vastausta miten olette reagoineet yhtäkkiä yhteyttä ottaneisiin ihmisiin näissä tilanteissa. Luin koko ketjun, en oikein saanut vastausta.

Tämä on kyllä hyvä toimintatapa; jo heti kättelyssä luu kurkkuun ennen kuin mitään inhuja energiakytköksiä ehtii syntymäänkään:

[/quote]
Tarttis sun varmaankin laittaa ensin oma elämäsi kuntoon, ennenkuin alat toisia kontrolloida.
Siihen loppuivat tunkeutumiset. Kaveri ei kenkiään kunnolla ehtinyt laittaa jalkaansa, eikä edes kysellyt mitä näin. Kuitenkin hän oivalsi, ettei minuun pure sellainen vänkeröinti. Ovi läimäityi aika voimalla kiinni ja on myös pysynyt.
[/quote]

Mainio oivallus oli myös Kuuhildalla muistaakseni, kun oli tiennyt olevansa voiton puolella muistellessaan hauskoja tapauksia exän kanssa ja huomatessa, että olipas heillä silloin kivaa. Ihana vinkki!

Joo no ei tietenkään ole pakko vastata tai kertoa mitään erikoista tuollaiselle yhteydenotolle. Ihan omaa fiilistä kannattaa noudattaa, että näkeekö mitään hyötyä yhteydenpidosta. Voihan sinne silti laittaa vaikka "Hyvää kuuluu. Mistäs nyt puhaltaa kun otat yhteyttä näin monen vuoden jälkeen?" Mutta siitä tulee tietysti sitten enemmän keskustelua ja siinä se kysymys onkin, haluatko näin tapahtuvan. Kumminkin kannattaa tarkkailla, onko kyseessä pelkoa tuota toista henkilöä kohtaan, jonka osuudesta asiaan et ilmeisesti tiedä yhtään mitään. Kuitenkaan ystäviä, kavereita tai tuttavia ei voi olla liikaa ja ihmiset muuttuvat.

Juu kiitti Ritsa. Ei ole mitään inspiraatiota herättää keskustelua hänen kanssaan. Ainakaan vastaamalla viestiin jotain, joka jää odottamaan vastausta.

Nyt kun aloin häntä muistelemaan, niin itseasiassa! Hänhän on juuri sellainen ihmistyyppikuvio, joka on toistunut elämässäni. Ja joista nyt juurikin olen tehnyt ahaa-elämyksiä itseni kanssa ja irtautumisia muiden vastaavien tapausten kera. Ehkä tämä tuli vielä sieltä viimeisen vingahduksen esittämään muidenkin valtuuttamana ;).

Noh, ehkä sittenkin laitan neutraalin 'kiitos hyvää'- vastauksen. Niin kaiketi loppuu nämä tämmösten henkilöiden pyrkimykset :).

Ja juu, ihmiset muuttuvat. Se on tosi. 

Onkos ympärileikkaus perinteinen tapa katkaista luvattomat kytkökset:

"During the first eight days only three lower Chakras are developed. All the higher Chakras remain undeveloped in the body of a circumcised"

http://www.rense.com/general63/cutofffromoursouls.htm

Mooseksen  kirjan tästä ja muista puhtaus & hygieniasäännöksistä:
Alun perin ympärileikkaus on ollut osa kohtuullisen järkevää pakettia neuvoja ja ohjeita, jotka ovat auttaneet välttämään infektioita tilanteessa, jossa kukaan ei edes tiedä mikä mikrobi on. Muita esimerkkejä: Siat raadonsyöjinä levittävät vähän muutakin kuin trikiiniä. Simpukat kasvavat usein asutusten lähellä matalissa vesissä, ja imevät itseensä vaikka mitä mikrobeja, joten niiden syömistä kannattaakin välttää tilanteessa, jossa jätevedet laskevat suoraan vesistöön jossa on simpukoita. Samoin kaikki vereen yms. ruumiinnesteisiin liittyvät Mooseksen lain kohdat ovat sen ajan oloissa olleet erinomaisen järkeviä ja häkellyttävän modernejakin  monin osin. Voi hyvin kuvitella, että Mooses on todella kanavoinut järkevää ohjeistoa ainakin joiltain osin. Rutto- yms. epidemioiden aikana Euroopassa juutalaisia itse asiassa kuoli niihin jonkin verran vähemmän kuin muuta väestöä, koska olivat ainoita jotka peseytyivät säännöllisesti, osasivat välttää tartunnan saamista kuolleiden ruumiista ja pyrkivät pitämään itsensä ja asumuksensa loisista, kuten ruttoa levittävistä kirpuista, vapaana.

Nykyoloissa, joissa on tietoa hygieniasta ja mikrobeista, ympärileikkaus muista kuin lääketieteellisistä syistä on sen sijaan rikollista avuttomien lasten silpomista, joka ei ole puolusteltavissa millään tavoin. (Eikä sillä ole mitään tekemistä minkään energiakytkösten  kanssa). Yhtä hyvin voisi todeta, että leikataan hei kädet ihmisiltä pois tartuntojen välttämiseksi, sen sijaan että vain opetettaisiin ihmiset pesemään kätensä...

Ympärileikattujen miesten vaimot saavat vähemmän orgasmeja ja niissä maissa joissa enemmistö miehistä on ympärileikattuja on enemmän väkivaltaa kuin niissä joissa ei ole. Psykologisesti ympärileikkaus myös merkitsee kaiken mahdollisen naisellisuuden poistamista pojista, koska symbolisestihan esinahka ympäröi penistä kuin vagina. (Ja tämä viimeinen ei ole minun keksintöni, vaan ihan asiaa tältä kantilta pohtineiden psykologien).

Ympärileikkausta näyttääkin esiintyvän sitä enemmän, mitä patriarkaalisempi, homofobisempi ja misogynistisempi kulttuuri on.

Ja vielä tästä Jeff Rensestä jonka huuhaa-salaliittosivustolle tuokin linkki vie: Lähdekritiikki olisi kannattanut tässäkin tapauksessa.  :)

http://jamesjpn.net/conspiracy/jeff-rense-fukushima-disinfo-exposed
http://conspiracies.skepticproject.com/articles/jeff-rense/
http://www.abovetopsecret.com/forum/thread580945/pg1

Holokaustinkieltäjän jutut eivät voisi vähempää kiinnostaa...

"Ympärileikattujen miesten vaimot saavat vähemmän orgasmeja ja niissä maissa joissa enemmistö miehistä on ympärileikattuja on enemmän väkivaltaa kuin niissä joissa ei ole."

Eikös se juuri selity sillä että energiakytköksiä on katkottu.

Se kenen mielestä ne on "luvattomia", on sitten toinen juttu. Myötätunnon jne kehittyminen voi olla luvatonta jonkun mielestä.

Kyllä tuosta muutkin puhuvat kuin Jeff Rense.

Kyseessä ei välttämättä edes ole kausaliteetti, vaan kyse voi olla korrelaatiosta malliin jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia.
Asiaa tutkittaessa huomattiin nuo vaikutukset, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä mistä ne johtuvat.

Toisaalta ehkä ympärileikkaus vain tekee miehen väkivaltaiseksi ja kumppanin nautinnosta piittaamattomaksi? Se on aivan yhtä mahdollista.

Ihmisen energiajärjestelmä on hänen vapaan tahtonsa alainen, eli sitä ei yhtään millään - edes palasia ihmisestä pois leikkaamalla - voi sössiä muiden ihmisten toimesta, ellei kohde nimenomaisesti anna siihen vapaalla tahdollaan lupaa. Ja vauvalta sellaista ei voi edes kysyä, niinpä tästä on pääteltävissä, että ympärileikkaus ei voi tehdä yhtään mitään ihmisen energiajärjestelmälle.

Samalla tavoin keneltääkään ei voi myöskään tämän ketjun aiheiden mukaisia luvattomia energiakytköksiä sieltä selkäpuolelta poistaa ilman hänen lupaansa, vaan ihmisen on joko tehtävä se itse, tai annettava toiselle lupa tehdä se.

Ja vielä muistuttaisin, että tuo linkkisi vei jo aiemminkin väärän tiedon levittämisestä kiinni jääneen holokaustinkieltäjän sivustolle, niinpä en pane paljoa painoa kyseisen hemmon kirjoitusten totuusarvolle muutenkaan.

Se että useampi kuin yksi ihminen levittelee antisemitistisiä salaliittoteorioita, ei tee niistä totta.

Itse en kiellä holokaustia, koska luultavimminhan se on totta. Mutta olen alkanut miettimään asiaa yhä enemmän eri kannoilta, ja sitä pelkokasaa, mitä näihin asioihin liittyy. Itävallassahan on kaikki natsien aikaiset patsaat peitetty erittäin rumilla ruskeilla kuvuilla. Kuten tiedämme, sodan voittajat kirjoittavat historian ja suurimpaan pelkoon saa kätkettyä aikamoisia asioita. Vielä kun nykyaikana näkee propagandan laajuuden, niin en ihmettelisi, jos Hitleriä jne. olisi mustamaalattu demoniseksi, jos hän alkoi laittamaan hanttiin kansan avulla muille vallassaoleville tai heidän taustavoimilleen. Lapasestahan se taisi lähteä silti aivan liiaksi. Mutta ei näitä kovin tosissaan kannata ottaa. Vain tarkastella sitä mihin uskoo ja mitä on historiankirjoituksen ulkopuolella.

Pelkästään jo sähkömagneettisella säteilyllä, ravinnolla, ympäristömyrkyillä, alkoholilla, huumeilla, uskomuksilla jne saadaan energiajärjestelmät sekaisin. Ehkäpä joku korkeavärähteinen pystyy hallitsemaan itseään tahdollaan, mutta matalavärähteistä viedään kuin pässiä narussa. Elämme vapaan tahdon vyöhykkeellä missä kaikki on sallittua.

Eikös holokausti ollut Hitlerin ja Israelin yhteiskuvio jolla Israelin valtio perustettiin ja saatiin valtaapitäville juutalaisille koskemattomuus taattua. Vetävät sitten aina Hitler-kortin esiin kun juutalaisista jotain pahaa puhutaan.
Usa presidentinkin on väitetty rahoittaneen Hitlerin valtaannousua. Eli ei todellakaan mikään sattuman kauppa.

Mikäs salaliitoissa on vikana? Aika monet on osoittautuneet todeksi esim. WTC tornien räjäytys tieteellisten tutkimusten valossa.
http://benthamopen.com/contents/pdf/TOCPJ/TOCPJ-2-7.pdf

Selvä, sinä et usko vapaan tahdon lakiin, minä ja aikamoinen määrä muita ihmisiä, sekä esoteerista kirjallisuutta ja kanavointeja uskomme.

Toki jokainen voi OMAA energiajärjestelmäänsä sotkea ja sitä voi niiltä joilla ei ole suojat päällä sotkea myös ympäristö, mutta toiset ihmiset eivät siihen voi puuttua.

Pyyntö: Tämä keskustelu ei kuulu tämän pysyväksi apuketjuksi laitetun ketjun aiheeseen enää kovinkaan paljoa, voisiko tämän pätkäistä omaksi aiheekseen? Tai aloittaa uuden ketjun vaikka aiheesta "Vapaan tahdon laki, onko se totta vai ei?"

Olen ollut aika skeptinen karmasidoksien irrottamiseen.

Sanoin eilen ääneen että nyt varmaan olisi hyvä katkaista siteet. Ei mennyt kun 3 tuntia ja sain viestin tältä henkilöltä. Pakko tähän on sitten uskoa  ;D

Muilla samoja kokemuksia?

On kyllä!
Kaikki kerralla, aaltoina.

Ei oo enää kyl tatvi nu katkoa mitään, siitä on tullut jotenkin automaatio.