"kuin surmaisi satakielen"-elokuvan pointti oli siinä että
joskus lakiin perustuva oikeudenjako on samaa kuin satakielen surmaaminen,eli ihmisille laulullaan iloa tuottavan linnun,
harmittoman muuten,surmaaminen on yhtätyhjänkanssa,
lain noudattamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä,
joskus (aina?) pitää kuunnella sydäntään ja ymmärtää syvemmältä,
oisko tämä
teemaa,
joka saattaa suvussa toistua eri muodoissa oppiläksynä,
tyttärellä muuten näitten tarkka yhtymä kauriissa,
jota tuo
transitoi ja konkreettisesti tämä tuli esille perinteiden kiinnipitämisenä,
hirviä huoli laskiaispullien leipomisesta,
"äiti leivotko mulle.."
,
aika jaksottuu perinteiden avulla ja on äidin tehtävä pitää niistä kiinni,
ja
ruoan muodossa,
on se vissiin sitte tehtävä ärtsoppaakin..
"nyljetty" sielu kirjoitin rubiinittarelle,
se käärme luo nahkansa,
muuten pullea pörröinen pupujussi on nyljettynä aika laiheliini,
mehevimmät lihat reisissä,sivuhuom.
tää on vähän kuin kurkkais pandoran lippaaseen,
saako kantta auki vai käykö se niin että jos vähänkin raotat
niin "pullon henki" karkaa heti ulos,
pandoran lippaasta jäi toivo,
pullon hengelle niitä ois kolme,
tarkkaa harkintaa mitä toivoo,
olennaisin,merkityksellisin,painoarvoltaan suurin,
muuten,
oletteko kuulleet yhdenkään miehen vastaavan kysymykseen
mikä on tärkeintä elämässä,että rakkaus?
"paljon rahaa ja vapaa-aikaa"
"terveys ja työ"
"työ ja perhe" (miten sitten käytännössä se perhe?)
ja eihän perhe ole sama asia kuin rakkaus,yksyhteen,
ihan kuin yks mies sanoi minulle että eikös rakkaus ja avioliitto ole sama asia?
eihän se useinkaan ole,
yhdistääkö mies sitten nämä tunneasiat konkreettisiin rakenteisiin,näin meillä ennen ja nyt,ei jaksa pohtia ja jos pohtii niin ihan sitten issekseen hiljaa,
mies ei kovin herkästi kyseenalaista rakenteita?
vai?
ja siksikö ei, koska suurin osa niistä on miesten luomia?
mun ajatukset lähtee aina omille raiteilleen..
mun piti pohtia ääneen nousevia planeettoja,
sellasta tulkintaa etteivät horisontin (
-desc)alapuolella olevia (siis ykköshuoneessa) lueta nouseviksi ollenkaan,nehän nousee sitten joskus kun syntymästä on kulunut tovi jos toinenkin ja aurinkokin muuttanut asemaansa
taivahalla,(Myllyniemi korostaakin muuten tuota taivaanlakia,
korkeinta kohtaa,mulle on vielä epäselvää onko tuo troppinen MC
sama asia?)
mutta siis jos ei ole noita nousevia planeettoja sinänsä,
niin kannattaisiko meidänKIN kiinnittää enemmän huomiota
tuohon venuksen sykliin kuten nuo mayat tekevät,
eli se löytyy kartalta aina joko nousevana aamutähtenä tai
laskevana iltatähtenä,
ja mikähän merkitys tällä sitten on?
en tiedä sanoa, mutta jos aattelee venusta auringon bestiksenä
merkuriuksen ohella,ja että
antaa valollansa vallan planeetoille ("vaeltajille") niin kyllähän sillä merkitystä
on minuutensa ilmaisussa?
entäpä kun ykköshuoneen vaeltajista sanotaan että ne toimivat kuin majakka kanssaihmisille sinun persoonastasi,
ja kuitenkin horisontin yläpuolelta löytyy henkisyytesi,
niin onko ihmisen todellinen minuus kuitenkin piilossa tavallaan 12 huoneessa,se ei loista kuin majakka,se ei ole näkyvissä,
(paitsi meillä luonnonlapsilla,
12 huoneessa?)
mutta se on kuitenkin paljon "todellisempi" ihmisen henki kuin
"egoileva"? 1 huone?
tai että siinä taivaanlaella on mahdollista tuoda esiin ihmisen korkein potentiaali,henki teoissa?
sitten mietin sitä,kun minulla on ite
nousevana,
että miten suhteutettaisiin
:n ja
:n
välinen astelukuero 8,30,aikayksikköön,
siis syntymäkellonaika ja asteluku aurinkoon?
asteluvut antavat kyllä osviittaa karttani tärkeään
aspektiin,
numerologisesti,
kartat ovat kyllä niin täynnä mysteereitä kuin myös niiden ratkaisuja,että loppuelämä tässä vissiin mennee tutkaillessa,
varsinkin kun ei tyydy valmiiksi pureskeltuun tulkintaan;
Myllyniemikin osuvuuksistaan huolimatta mättää välillä,
kaikki on sanottu jo satamiljoonakertaa..
tärkeintä elämässä on usko,toivo ja rakkaus,
määritelkää näille planeetat?
