Murhamiehiä, uhreja, elämäntarinoita, kyllä, elävät meissä.
Äidin serkku, parikymppinen kaunis nuori nainen kuoli puukotuksen uhrina mustasukkaisen miesystävän toimesta.
Oli isän ensirakkaus, näin oletan, ja niinpä isä piti huolen, että hänen muistonsa elää minussa toisen nimen muodossa.
Olen kunnostuttanut noita vanhoja suvun hautakiviä ja istuttanut kukat keväisin haudoille, eli jatkan siitä mihin äiti jäi.
Usein pysähtynyt miettimään karmaakin kivien äärellä, onko se karmaa, kohtaloa..miksi?
Tyttären tytär kantaa nimessään äitini muistoa,
eli ne edesmenneet ovat hyvinkin lähellä ja läsnä.
Lapsenlapsissa miettii jotenkin enämpi suvun geenejä, perimää,
jatkumoa, seuraa ja havannoi, ja yllättyykin välillä.
--
Syysmyrsky katkoi täällä sähköjä,
nyt tuuli on laantunut ja vettä tihuuttaa.
Kostean kalsean kylmä.
Ystävä vinkkas Astrologisen seuran 60-vuotisjuhlista 19.10.
mutta en taida jaksaa..joka jaksaa ja kiinnostui, menkää ihmeellä.
kasvava
16
