seuraava »

[Miamy]

En ole siis mikään reikihoitaja, enkä sen puoleen mikään muukaan koulutettu vaihtoehtohoitaja. Mutta haluaisin tietää mitä te hoitajat tunnette omassa kehossanne hoitaessanne muita?

Kysyn siksi, koska tyttärelläni oli nilkkakipuja eräänä yönä ja hän itki kipuansa. Laskin omat käteni lapsen jalan ympärille, kevyesti hieroen ja keskittyen "parantamiseen" energian avulla.
Tämän seurauksesta, toista rannettani alkoi yhtä-äkkiä särkeä. Tätä kesti joitakin minuutteja, tänä aikana tyttäreni lopetti itkemisen ja nukahti. Hetken kuluttua särky ranteestanikin loppui itsestään.

Hivenen ihmetellen kokemusta minua jäi vaivaamaan, että mitä tuossa tilanteessa oikeasti tapahtui.
Osaako joku kertoa?

[~Karuna~]

Hyvin usein tunnen toisen kivut käsivarsiani myöten ja usein omassa aurassani näen sen kaiken, mitenkä näitä autettaviani energioina muunnetaan. Eli energioiden työ tapahtuu aurani kautta, jotenka sen takia koen ja näen ne näin. 

[Ulkopuolinen]

Suurinta rakkautta ja iloa.

[Ratkaisu]

En ole itse kyllä pitkiin aikoihin tehnyt muille varsinaisesti reikihoitoja, muuta kuin nyt tahattomasti saattaa kanava aueta esimerkiksi kosketuksesta, mutta koen sen lähinnä siten, että silloin sen toisen sielu on tarvinnut sitä. Silloin kun tein enemmän hoitoja olin ehkä herkempi muiden energioille, esimerkiksi vastaantulevista ihmisistä saattoi tulla todella pahoja fiiliksiä jos he olivat vaikkapa sairaita. Pahin oli kerran kävellässäni kaupungilla ja vastaantulevasta ihmisesta tuli olo, että tuolla on syöpä ja kyyneeleet tulivat silmiin. Toki en tiedä oikeasti oliko näin, mutta ainakin se siltä tuntui.

Varsinaista hoitoa tehdessä on saattanut tulla samanlaisia viboja, viiltävää kipua käsiin tai toisaalta joku kohta vartalossa on saattanut vetää puoleensa puoleensa ja imeä energiaa itseensä. Välillä olen tuntenut, kun lukkoja aukeaa ja energia virtaa paremmin. Samoin myös yleensä kokemani järjettömän kuuma tunne käsissä saattaa välillä muuttua jäätävän kylmäksi, lähinnä toisen tarpeen mukaan, itsehän siinä ollaan lähinnä kanavia. Samoin myös saattaa helposti aistia toisesta tunnetason juttuja tai saattaa hetkellisesti tuntuea mitä toinen tuntee, näin olen ainakin kokenut. Itsellä aika paljon vaihtelee tunne sen mukaan millaiseen "tilaan" itse pääse hoidon aikana. Kun antaa sen energian viedä ja ohjata niin sen antamat singnaalit ja merkit ovat selkeämmät.

Mutta niin, vaikka tuntisi mitä, pahojakin asioita hoidon aikana, niin hoidon lopulta on kyllä hoitanut sekä hoidettavaa, että kanavaa ja fiilis on aina hyvä. =)

[Ratkaisu]

Minä en ole varmaankaan mikään erityinen parantaja.

Olen löytänyt oman tavan parantaa, ja se minkä löydän herkästi, on veden kulku kehossa. Eli tunteen puolella olen. Löydän ne padot, johon vesi on kertynyt ja pystyn sitä patoa purkamaan. Samalla löydän usein myös kysymyksiä parannettavalle ja usein hoito päättyy kyyneliin.

Ja mikä sen puhdistavampaa. Siitä hyvä olo molemmilla. 

Älä aliarvioi itseäsi =)

[Ratkaisu]

En tiedä onko tämä ihan oikea keskustelu tuoda tätä esille, mutta mietin, että oletteko itse huomanneet, että teillä esimerkiksi aurojen näkeminen tai muiden energioiden aistiminen olisi yhteydessä siihen kuinka paljon olette työstäneet energioita?

Itsellä ainakin vaihtelee todella paljon, viime aikoina on tullut olo, että tavallaan pystyn näkemään/aistimaan tunnelman ihmisjoukoista, sellainen värähtelevä energiäkenttä jokaisen ympärillä ja sitten se kuinka ne reagoivat muiden läsnäoloon. Itsellä on tällä hetkellä aika sisäänpäinkääntynyttä tämä energiatyöskentely, mutta silti se tuntuu avanneen taas uudestaan sitä herkkyyttä. =) Onko samanlaisia kokemuksia?

[~Karuna~]

Ykseyden aukaistua omatkin silmäni tämän kokonaisuuden täällä maan päällä näkemään niin näen nykyään kaiken aivan toisin kuin ennen. Eli muodon taakse kätkeytyviä kuvia on tavallaan paljon helpompaa nyt ymmärtää, kun saa mennä sellaisen teon taakse, joka on ainoastaan oire jostain, mitä energioissamme tapahtuu. Jotenkin se korjauskin on helpommin sen tähden tehty, että tiedän nyt, ettei tarvitse kuin tehdä se omalle itselleen niin se jokaiselle tavallaan jo on tehty. Mutta miksi se aina ei heti tule näkyvään muotoon tänne maan päälle elävälle ihmiselle ei mistään muusta johdu kuin siitä, että olemme tänne niin erilaisuutemme kuin sen vapaan tahtommekin turvin erilliseksi jakautuneet. Ja jos sen muutoksen itselleen tahtoo niin näistä kahdesta pitää luovuttaa ensin ja sen jälkeen se tulee omaksikin olevaisuudeksi kuin itsekseen. Eli auramme sekä tietoisuutemme kokonaisuutenakin silloin yhdentyy ja näemme aivan kaiken, mikä on ja mikä tulevaisuudeksemme muodostuu.

Parantuminen liittyy tähän siten, ettei tavallaan kukaan ole edes mitenkään sairautensa orjana täällä maan päällä, ellei ole sellaista elämää itselleen valinnut sen kokeakseen. Jotenka ajatukselle tuossakin muuttamista tarvitaan, että siitä tokenee ja lähinnä se on siellä se muutoksen tarve, ettei tarvitse enää mitään erilaisuuteen tukevaa itselleen, koska jo on muutenkin täydellinen sellaisena kuin on. Ja tuokin kyllä saa ehkä monelle "karvoja pystyyn", mutta siltikin tuo ihan tosi on! 

[indiima]

En kovin usein hoida ihmisiä
- arastelen vähän, koska olen niin huuh haah,
mutta ystäväni, jotka ovat sinut tämän puoleni kanssa,
pyytävät "rakkausenergiaa" tai voimakkaita käsiäni. Eli siis tarpeeseen.

Käsistäni tulee tosi paljon lämpöä ja yleensä rukoilen antaessani toiselle energiaa,
se ei ole omaani vaan kiertää kauttani.
Tunnen sen laskeutuvan päähäni, aukileen kohdalle ja siitä rintakehän kautta käsiin.
Hoitamisen tunne on hyvä ja jatkan energian antamista niin kauan kuin sitä tulee,
vaihtelee hieman:
n.1 - 5 minuuttiin useimmiten.

Näen usein ihmisistä, että mikä heillä on huonosti, mutta en tiedä vielä miten suhtautuisin tähän omaan hoitaja - parantaja -puoleeni. Tavallaan haluaisin olla välittämättä kivuista ja murheista, jota näen ympärilläni, mutta en kuitenkaan voi olla onnellinen, jos ympäristössä on murhetta, jolle koen voivani (ehkä) tehdä jotain. Toisaalta tässä kauris kyllä kantaa liikaa vastuuta ja kalat empatisoi kaikkia niin paljon, että on joskus vaikea relata.

Mutta varsinaisen hoidon aikana minusta tuntuu oikein hyvältä ja elävältä ja ajattelen, että kauttani kulkeva energia menee sinne, missä sitä kaivataan.

[valoveli]

Kerran vuosia sitten tein hoitoa, tiedostamatta silmiini piirtyi upean suden kuva.
Kysyin sitten mitä susi hänelle merkitsee, niin siihen hän totesi että hänen voimaeläin se siinä oli hoidossa mukana. Itse tulkitsen että tuo voimaeläin on suojelusenkeli.

[Ratkaisu]

Olen itse miettinyt sitä, että välillä yksinkertaisesti vain käy niin, että kanava aukeaa esimerkiksi koskettaessa toista tai jonkun ihmisen läheisyydessä, vaikka tietoisesti siihen ei pyrkisi tai edes ajattelisi asiaa. Onko kyseessä silloin energiatasolla tapahtuvaa kommunikointia, jolloin toinen tavallaan "pyytää tai tarvitsee" energiaa sitä itse tiedostamatta? Ja kuinka tälläisiin tulisi suhtautua? =/ Vai meneekö tämä tavallaan samoin kuin eläimillä, että ne tulevat läheisyyteen ja tavallaan ottavat energian minkä tarvitsevat kun "kanava" sattuu paikalle?

Niin itse en ole tainnut viimeiseen kolmeen vuoteen tehdä mitään varsinaisia hoitoja. Välillä tulee kumppania hoidettua paikallisesti jos joku paikka kolottaa, mutta en nyt laske sitä hoidon tekemiseksi. Jollain tapaa olen halunnut pitää tämän asian omana henkilökohtaisena asiana. En ole ehkä valmis vielä parantamaan muita, kun omassa itsessäkin on sitä työnsarkaa ihan riittämiin =) Ja toisaalta tuntuu, että olen oman karttani tutkimisen kautta ruvennut pikku hiljaa sisäistämään sitä tarvittua itsekeskeisyyttä eli kaikki kartalla tuntuu huutavan sitä, että omaa itseä ei saa kadottaa muiden ihmisten tarpeiden alttareilla. Joten niin, keskityn tällä hetkellä vain itseeni, sitten ehkä joskus jaan itsestäni enemmän muille, kun olen siihen valmis. Ja toisaalta ehkä pelko hullunleimasta estää minua olemaan avoimempi näistä asioista. =/

[hevosmies]

Tunnen kihelmöintiä ja lämpöä käsissäni, vaihtelevasti vellomista/magneettista pulssia mahassani/rinnassani. Häviän joskus ajasta ja paikasta, en aina. Olin kuullut yli 20v sitten parantajasta keski-Suomessa, Toivo Parantainen, kävin hänen luonaan. Hän tunsi kuulemma kivut itsessään. Kun aloitin hoidot "tosissaan" eli enemmän, kieltäydyin ottamasta vastaan hoidettavien kipuja. Mitäs minä niillä teen? Olen kipuillut ihan tarpeeksi henkisesti ja fyysisesti omassa elämässäni. Pyhä informaatio menee aina sinne minne pitääkin, ei minun tarvitse tuntea sitä kehossani. MIELESTÄNI on kummallista ja väärin, että hoitaja tuntee hoidettavan kivun, siis oikeasti kipuna. Tieto kipukohdasta on eri asia kuin saman kivun tunteminen. Ne teistä, ketkä tuntevat toisen ihmisen kivun, miettikääpä hetki syvemmällä tasolla, onko se oikastaan tarpeellista vai onko se pikku ego joka väittää että on hyvä tuntea hoidettavan kipu, siis oikeasti niin että sattuu. Kukin kärsii juuri niin paljon kuin haluaa kärsiä.

[Miamy]

Niin, enhän minä sitä toivonutkaan, että tuntisin kipua. Enkä edes tiedä mitä kyseisessä tilanteessa tapahtui. En ole mistään saanut mitään oppeja, (ehkä pitäisi mennä jonkun oppiin), että osaisin torjua vastaavissa tilanteissa kivun pois itsesäni.

Minulle tämä maailma on yhtä ihmetystä koko ajan. Välillä on epäuskoa, että kuvittelen kaikki tuntemukseni ja välillä olen varma, että jonkinlainen kutsumus minulla on tähän. Silti pelkään tätä asiaa myös, ehkä syyttä, mistä tietäisin...??

[hevosmies]

Et sinä niitä kuvittele. Älä pelkää. Pelko on egon tuottama hidaste, este. Pyydä johdatusta oikeiden kirjojen ja ihmisten luo. Kurssit on egojen tuottamaa rahastusta. Etsi itse sisältäsi, kysy välillä neuvoa ylhäältä tai joltain ihmiseltä, joka TUNTUU sinusta hyvältä. Luota intuitioon ja omiin tunteisiin.

[Ratkaisu]

En pidä sitä kivun tunnetta aina niin pahana asiana, sillä se saa minut selkeämmin tuntemaan myötätuntoa ja taasen välillä myös auttamaan paremmin. Tiedän tosin itselläni, että kipu ei ole minulle oikeaa vaan merkki siitä, mistä minun tulee parantaa. Luulen, että kun intuitioni kasvaa, en enää tunne varsinaista kipeää kohtaa, enemmänkin sen syy-seuraussuhteen sieltä taustalta. Tästä ryhdyin saamaan jo viestejä silloin kun aktiivisemmin paransin, mutta niin, nyt sitten taas taidot ovat vähän ruosteessa. Toki tiedän, että minun ei tarvitse tuntea kipua parantaessani jos en halua, se on oikeastaan vaan päätöksestä kiinni, miten hoidon haluaa itselleen tuntuvan.

[Eklektikko]

Aloitan saivartelulla ja pilkunviilauksella:

En tunne mitään parantaessani, sillä minä en paranna, minä annan hoitoja.
Ne hoidot sitten tasapainottavat ja antavat energiaa, jolloin 'potilas' parantaa itse itsensä.

Minä vain hoidan, ihmiset parantavat sitten itsensä jos parantavat. Minusta tämä on tärkeä terminologiaero, minä vain mahdollista paranemista en paranna.

Ensikosketuksella saan usein diagnostisia tuntemuksia, mutta kipuja en tunne koskaan lujempana, kuin mikä tuntuu 'mukavalta.' Kämmenissä tunnen kihelmöintiä aina kun energiat kulkevat voimakkaasti. Silloin kun käteni ovat lähellä akuuttia fyysistä vaivaa, esim tulehdusta, pistelee ja polttaa kämmeniäni todella voimakkaaasti. Maadottamatonta ihmistä koskettaessa huippaa omaakin päätä pienen hetkisen.

Hoidettavat ovat raportoineet, että käteni tuntuvat kuumilta, vaikka ne oikeasti ovat viileät. Minä tunnen sen myös, hoitaessa käsiä kuumottaa vaikka ne oikeasti olisivat tosi kylmät.