Indiima, jee, olen myös
ja
, kuu menee
. Vai kauriit sellasia olentoja.. Lapsia en missään nimessä aio tuoda maailmaan(jos näin voi snaoa), ennenku olen oppinut vielä yhtä ja toista itsestäni, ja tottakai muistaki asioista, voin vain kuvitella, että kauris-äidit, miksei siis isätkin, voivat olla hieman ööööööö raivostuttavia. Luulen kyllä, että se vois liittyä siihen oikeellisuuden takaa-ajoon, jolloin kauriit usein luulevat tietävänsä kaiken kaikesta, ja että heillä-meillä- on kaikki vastaukset niin hyvin mietittynä... toivon että minusta ei äitinä tule sellaista, josta lapsi sanoo, että ei vittu, mikä äiti. Niin, eipäs pidä tietty varmaksi sanoa että ikinä saa lapsia... Aikamoinen vastuu se on... ja mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän mietin HALUANKO tuoda lapsia tähän maailmaan....noo katsotaan, miten käy..
Kauriin ymmärtäminen itsessään on ehkä parasta, mitä voi kokea, onhan monia kauriita, jotka eivät edes tiedä astrologian olemassaoloa. ja ei siitä kaikkea voi ehkä koskaan ymmärtääkään, kuitenkin helpottanu melkoisesti elämää. Hassuinta on ollu tuntea kauris nainen, ja ymmärtää häntä(minua n. 20 vuotta vanhempi) kuitenkaan hänen ymmärtämättä minua, tai että hän ei ymmärtänyt minun ymmärtävän häntä---haah, mikä lause----täytyy sanoa, että aika pinnallinen oli hän, ja oikukas kuin mikä, ja hänellä oli lapsi, merkiltä jousimies, siinä he sitten kiukkusivat toisilleen, ja minä naureskelin sisäisesti..joo, sellasta
Niin ja mistä suutun, epäoikeudenmukaisuudesta, ajattelemattomuudesta, egoismia huokuvista ihmisistä, tai itse asiassa, enää en suutu, paitsi välillä..
en joko välitä, tai sitten jos on paha päivä, niin on sellasa aikoja, kun itken sielä täälä, ehkä eniten epäoikeudenmukaisuutta ja ajattelemattomuutta, joskus kun se iskee metrossa tai bussissa se itkuherkkyys, niin sillon on vähän outoa...mistäköhän moinen itkuherkkyys oikeen edes juontuu, samoja kokemuksia??
Bast
