seuraava »

[indiima]

Tämähän on hauska topicci! Myönnän kyllä rehellisyyden nimissä, ettei puoletkaan ihmisistä ymmärrä huumorintajuani, koska sellaista väriä, jota se edustaa, ei vielä tunneta, ehkä sitten mustan aukon salaisuuksien auettua  Tunnen monta kaurista ja "rotu" menee puoliksi: Toiset ovat saakutin hankalia psykotapauksia, joiden pitäisi samantien hakeutua hoitoon suljetulle osastolle ja toiset niin kuin monet sukulaiskauriistani tai läheisistä ystävistäni ovat äärimmäisen leppoisia, huolehtivia, mukavia tappauksia, joiden kanssa sarkasmin sahalaitaa saa terottaa.

[Asterix]

Tunnen monta kaurista ja "rotu" menee puoliksi: Toiset ovat saakutin hankalia psykotapauksia, joiden pitäisi samantien hakeutua hoitoon suljetulle osastolle ja toiset niin kuin monet sukulaiskauriistani tai läheisistä ystävistäni ovat äärimmäisen leppoisia, huolehtivia, mukavia tappauksia, joiden kanssa sarkasmin sahalaitaa saa terottaa.

Tuo on muuten totta!
Minulla on elinpiirissäni aivan uskomattoman ihania Kauriksia
ja sitten niin helwetillisiä piruja ettei tosikaan!

Oikeastaan karkeasti sanottuna, ne ovat joko tai, eikä mitään siltä väliltä.

Kuinkahan paljon tuohon kaksiajakoisuuden kokemiseen
vaikuttaa oma Kaksosmainen kaksiajakoisuuteni?

[Hopealohikäärme]

Kauris on yksi lempimerkeistäni juuri tuon monitahoisuutensa ja särmikkyytensä ansiosta. Minun äitini on   ja itse olen   , ja kaikissa kirjoissa/leffoissa/yms. Kaurispiirteiset hahmot ovat suosikkejani.

Kokemukseni Kauriista on yleisesti ottaen tällainen: hyvin käytännöllinen, ei tunteile turhia - rakastaa kyllä hyvin voimakkaasti, mutta näyttää sen yleensä arkisina tekoina, pidättyväisesti. Suhtautuu varauksella uusiin asioihin. Ei avaudu heti uusille ihmisille. Ei paljasta koskaan kaikkia aivoituksiaan edes kaikkein läheisimmille ihmisille. Usein väärinymmärretty, mutta ei silti valita.
Kauris on kunnianhimoinen, täsmällinen, tunnollinen ja ahkera. Tosin oman osuutensa tehtyään hän valittaa muille tekemättömistä kotitöistä hyvin sitkeästi ja antaumuksella. Melko säästäväinen, melkein saita. Kauriiseen voi luottaa. Hän ei kerro salaisuuksia eteenpäin. Uskollinen ystävä ja rakastettu.

Koska minussa ja äidissäni on kummassakin Kauris vahvana läsnä, tulemme hyvin toimeen keskenämme ja ymmärrämme toisiamme. Emme useinkaan riitele, mutta ai että niitä kaikkia riitoja äitini ja siskoni kesken. En kyllä haluaisi Kauris-merkkistä vihamiestä itselleni, Kauris kun suuttuu melko helposti eikä voi antaa olla, aina on saatava se viimeinen sana. Kauris voi olla todella myrkyllinen ja hankala ihminen tahtoessaan. Äitini esimerkiksi on varsin temperamenttinen ja herkästi suuttuva, ja antaa muiden helpolla kuulla kunniansa. Mutta toisaalta taas hän on kertonut (kun on kirjastossa töissä), että monet ovat kehuneet häntä hirveän mukavaksi ihmiseksi, antaneet lahjoja yms. Eli kyllä, Kauris voi olla sekä pyhimys että paholainen. Vähän niin kuin Skorpioni, mutta eri tavalla.

Kauris on myös ehdoton valinnoissaan: jos hän ei pidä jostakusta, se ei hevillä muutu. Mutta pätee myös toisinpäin.

Kauriin huumorintaju on yleensä ihanan mustaa ja/tai ivallista. Läheskään kaikki ei tajua sitä, kun Kauris sanoo jotain "vitsillä", vaan voivat jopa loukkaantua. Ja mikään ei ole hauskempaa kuin haukkua muita selän takana toisen Kauriin kanssa. Myönnän, en minäkään mikään maailman ihanin ihminen aina ole. Mutta välillä on hauskaa olla ilkeä! Normaalisti kyllä olen perus-mukava-neutraali ihminen vieraiden seurassa ja ystävällinen ja käytännöllisen välittävä tuttujen kanssa. Ärsyynnyh melko helposti, mutta harvoin suutun oikein kunnolla, ja silloinkin raivoamiseni on usein sanallista ja kylmää asennetta - tosin sanat voivat satuttaa yllättävän paljon. Vaaditaan todella pahaa asiaa tapahtuvaksi, ennen kuin alan fyysiseksi. Sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut.

Mutta tällaista Kauriista. Ihan mahti merkki!

[suski7]

mäkin olen asc kauris, ja olen mielestäni huumorinaisia.....kaiken muun allekirjoitan kauriista mitä täälläkin on ollut paitsi tota työnpuurtajaa, ei,  siis mulla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa työn suhteen, tosin olen miettinyt että jos olisin suosikki ammatissani (kauneudenhoitoala-myynti) ehkä sitten....kävin kyllä kosmetologikoulun mutta eipä mua kiinnostanut muiden hoito, kävin siellä oppiakseni miten ITSEÄNI hoidan...joku astrologi kauan sitten sanoin kun olen skorppari/kauris että nämä ihmiset ovat natseja!! Hirveetä, koska en koe itseäni niiiiiin pahaksi kuitenkaan....ne jotka ei mua tunne pitävät mua kylmänä...ja pah, pelkkää ulkokuorta.

[indiima]

Tässä Tuijan kirjoituksessa oli mielestäni myös uusia kaurista valottavia juttuja:
http://www.tuijauusitalo.com/kauris.html lainattu Tuija Uusitalon astrologiasivustoilta.


Kauris, on ainoa merkki joka parhaimmillaan nuortuu vanhetessaan! Aika ja viisaus kuuluvat Kauriin hallinnan alueisiin. Kauris on eräässä mielessä ainut voittaja, ykkönen, vaikkei hän tulekaan ekana maaliin! Kauriilla on aina esittää perusteellisempi, toimivampi ja kestävämpi ratkaisu.

Elämänkaari kulkee töiden ja tehtävien kautta rajoitteista v a p a a k s i. Tätä ennen hän on hoitanut ja ratkaisut annetut tehtävät esimerkillisesti päätökseen. Kaikki on saatettu loppuun ajallaan. Kauris ei turhia kiirehdi koska se näkyisi tehtävien laadussa ja lopputuloksessa. Kauris on aina töissä. Hän haluaa valjastaa mielensä johonkin hyödylliseen ja rakentavaan. Kauris harvoin kyseenalaistaa saamansa palkkion ja palkinnon antajan. Kauris palvelee esimerkillisesti pomoaan, isäänsä* ja jumalaansa.

Kauriin paradoksi: intuitiivisesti Kauris voi aavistaa että hän arvioi ja vertaa itseää Väärään Isään! Isä* auktoritteetti on väärä! Selviääkö tämä isän paradoksi koskaan Kauriille, on ajan kysymys. Kauris edustaa aikaa. Arvot ja auktoriteetit syntyvät ajassa, ovat siten aikakautensa tuotteita. Ajan synonyymi on välimatka. Ajan arvioiminen synnyttää välimatkan kohteen ja arvioijan välille, jossa on kolmantena tekijänä on liike kohteiden välillä. Maailmankaikkedessa ei mikään ole pysyvässä tilassa. Kaikki liikkuu omaa vauhtiaan, ajallaan. Kun Kauris kerran edustaa aikaa, niin pääsemme tästä myös (ajan)rakenteisiin ilmiöiden syy ja seurannaissuhteisiin. Rakenteet voidaan jakaa kahteen ryhmään luonnontieteellisiin ja ihmisen itsensä luomiin sääntöihin. Kauris edustaa aikarakenteen kautta sangen mielenkiitoista maailmaa, ja niinpä hänen elämäntarkoituksensa (!?) onkin rakenteissa, systeemeissä ja kaavoissa;
"miten tämä työ ja projekti toimii?" tai "saisiko tomimaan sen vieläkin paremmin?" Kriittinen käytännöntasolla asioihin ja ilmiöihin paneutuminen, havainnointi ja (tieteellinen)tutkiminen ovatkin Kaurisluonteen lempipuuhia.

Yleisesti ottaen voisi luulla että Kauris olisi kiinnostustensa pohjalta, maskuliininen merkki. Mutta näin ei ole. Kauriin energiat toimivat kaksisuuntaisesti. Kiinnipitävästi, suojaavasti eli empiirisesti (feminiini) että irrottavana, kriittisenä ja tutkivana (maskuliini).

Kiintymätön itseä ja maailmaa kohtaan koska asiat ja ilmiöt mielletään rakenteiden kautta. Esimerkillinen systeemien palvelija kuten sotilas, uskottu, luottamusta herättävä ja vastuullinen. Vapautuessaan (itse-)syyttäviltä ja itsetuomitsevilta historian ja oman aikakautensa trendien luomilta rakenteilta. Väärin perustein arvostetuilta, jotka ovat aikataulluttaneet ihmiset ja heidän tekemisensä yhteisöllisiin ja (isä)yhteiskunnallisiin hierarkisiin luokkiin. Vapautukseen väärän Isän illuusiosta, Kauris voi ryhtyä maailman ja olemassaolon näytelmien tarkkailijaksi, eli oppia näkemään maailma ja sen ilmiöt jumalaisena rakenteiden leikkinä. Vasta kun Kauris tekee työnsä iloiten ja nauraen työvaikeuksilleen, nauraa hän itselleen elämän rakenteille ja pitämilleen tosiasioille.
Kun Kauris lopettaa velvollisuuden tai pakon synyttämän suorittamisen hän vapautuu tiedostamattomasta isänhyväksynnän* tarpeesta ja väärästä itsekontrollista. Tällöin hän saa kaiken energiaan kätkeytyvän viisauden käyttövoiman, omaan hallintaansa. Näin hänestä tulee Itsensä auktoriteetti, jolloin säännöt ja rajoitukset tai muiden ihmisten asettamat sosiaaliset odotukset eivät säätele ja latista Kauriin itsetuntoa ja omakuvaa.

Mielenlaatu: valikoiva, ohjaava, komenteleva itseä ja muita kohtaan. Tuomitsee helposti vapaan ja hallitsemattoman toiminnan. Taipumus elää ja tehdä asioita liiaksi jonkin kaavan tai aiemman organisaation pohjalta, rutinoidusti elottomana kuin kone, vailla mitään iloa työstään.

Kauriin puolison: tulisi olla vapaa ja itsenäinen, jotta hän voisi suoda Kaurispuolisolleen mahdollisuuden kohdata omat tiedostamattoman, asettamat rajoitukset. Älä siis rasita Kaurista turhilla velvollisuuksilla, vaikka hän näyttäisi mielellään ottavan niitä kantaakseen sillä et ehkä huomaa sitä kohtaa kun hän alkaa miettiä ”työsuhteenne” lopettamista -avioerona.

Onnistunut egosta irrottautuminen olisi: ”en jaksa enää organisoida elämääni ja tekemisiäni. En halua enää pitää kiinni ennakkosuunnitelmista, haluan vapautta. Uskallan elää ilman yhteiskunnan ja kasvottoman isän asettamia sääntöjä.”

* Eri astrologiset näkemykset ovat Kauriin kohdalla väitelleet siitä onko Kauris vastuullisen isän vai äidin merkki. Se on niitä molempia kun puhutaan rakenteista, säännöistä ja kaavoista. Sillä erolla että ulkoistetut, järkeillyt arvot ovat maskuliinisia ja sisäiset, mielihalujen luomat säännöt ovat feminiinisiä.

[Ratkaisu]

Itselläni kauriista ei ole jäänyt erityisen positiivista kuvaa. Jos joku merkki on puukottanut minua selkään, niin kauriit. En tiedä olenko kohdannut erityisen kauheita kauris-yksilöitä vai onko vika minussa ^^ Lähinnä olen törmännyt kauriisiin opiskelurintamalla ja aluksi heistä saakin positiivisen kuvan, sellaisia ahkeria ja jalat maassa tyyppejä. Sitten ensimmäisenä paljastuu se kauhea kunnianhimo, älkää ymmärtäkö väärin, olen itsekin kunnianhimoinen, erittäinkin, mutta kauriilla se usein tuntuu ajautuvan siihen, että otetaan kunnia muiden tuotoksista ja kiemurrellaan vaikeuksista pois, koska pidetään sellaista luotettavaa imagoa yllä. He eivät myöskään tunnu kestävän toisten onnistumista silloin kun ovat itse epäonnistuneet. Pahimmillaan minulle on pidetty monen päivän mykkäkoulua lähetelevää käytöstä ja jätetty huomiotta vain koska satuin olemaa jossain asiassa parempi tai ahkerampi. Tai sitten kauristuttavieni itsetunnolle kävi liikaa se, että tuon esille aina onnistumiseni, toki myös epäonnistumiseni.

Haluaisinkin tässä kyseenalaistaa sen kauriiden ahkeruuden, sillä itse olen omien tapaamieni kauriiden kohdalla todennut, että he rakastavat pitää yllä ahkeranimagoa, selittelevät kuinka monta tuntia he ovat eilen tehneet koneella töitä, vaikka suurin osa ajasta todellisuudessa kului jourulehtien sivuilla.xD He eivät voi myöskään harrastaa mitään, mistä eivät voi saada kunniaa ja ihailua.

Myös yksi asia jonka olen huomannut on konservatiivisuus. Kauriilla tuntuu olevan tärkeää, että hän ja hänen kumppaninsa näyttävät yhdessä hyvältä, ei saa olla liian lyhyt, pitkä, paksu, liian tumma tai liian vaalea. Kummankin pitää pukeutua siististi ja kauniin omakotitalon pihalla pitää olla kallis mersu ja pihalla pari lasta leikkimässä. Lasten nimet ja hääpuku on tiedossa jo ennen kuin miestä on löydetty, mikä onkin aika vaikeaa niillä kriteereilleä xD Ulkoiseen olemukseenkin laitetaan rahaa niin paljon, että tätä neitsyt-tyttöä hirvittää se tuhlaus, kampaajalla käydään pari kertaa kuussa ja vaatteet ovat viimeistä muotia.

Hih, itselläni siis tosiaan vähän kauheita kokemuksia kaurisnaisista. Sinänsä olisi mukava tavata mukavia kauriita, joiden kanssa huumorikin osuisi yksiin. Joten älkääs nyt tämän foorumin kauriit ottako itseenne, sillä en voinut estää itseäni hieman kärjistämästä xD

Ai niin, ihan off topiccina mietin vaan sellaista, että voidaanko muka sanoa, että joku olisi huumorintajuton? Eihän kukaan kuvaile itseään huumorintajuttomaksi, eikä pidä itseään sellaisena. Eikö se ole nimenomaan suhteellista, riippuen puhekummppanista, seurasta jne. Tästä olisikin ihan hauska keskustella jossain muussa topicissa, siitä että millainen huumori eri merkeillä on ja kenen kanssa huumori natsaa yksiin. =)

[K-NRJ]

Ihan mahti merkki!

Aamen.

mäkin olen asc kauris, ja olen mielestäni huumorinaisia.....kaiken muun allekirjoitan kauriista mitä täälläkin on ollut paitsi tota työnpuurtajaa, ei,  siis mulla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa työn suhteen

En minäkään mikään puurtaja ole, mutta jos saan tehdä sitä mitä haluan niin sitten kyllä teen kaikkeni.

[K-NRJ]

Kauris, on ainoa merkki joka parhaimmillaan nuortuu vanhetessaan! Aika ja viisaus kuuluvat Kauriin hallinnan alueisiin. Kauris on eräässä mielessä ainut voittaja, ykkönen, vaikkei hän tulekaan ekana maaliin! Kauriilla on aina esittää perusteellisempi, toimivampi ja kestävämpi ratkaisu.

Hyviä pointteja löysit, indiima! Tuo varsinkin osuu mielestäni hyvin.

Jos ajattelen itseäni parikymppisenä, niin hakeuduin silloin aina itseäni vanhempien seuraan. En tiedä miksi, mutta kaipa olin niin kalkkis että vanhempien seura kiinnosti.

Nyt taas minun ystäväni ovat miltei poikkeuksetta itseäni nuorempia. En ole tietoisesti valinnut noin, mutta elämä ajaa tuohon suuntaan.

Mitäs kun olen eläkkeellä? Hengailen varmaan 15-vuotiaiden kanssa?  : 

[K-NRJ]

Itselläni kauriista ei ole jäänyt erityisen positiivista kuvaa. Jos joku merkki on puukottanut minua selkään, niin kauriit. En tiedä olenko kohdannut erityisen kauheita kauris-yksilöitä vai onko vika minussa ^^ 

Samaa olen miettinyt itsekin. Minuakin ovat Kauriit puukottaneet selkään, eikä ainakaan Kauris-miehistä ole yhtään hyvää sanottavaa.

Erityisen kauheita Kauris-yksilöitä on olemassa. 

Myös yksi asia jonka olen huomannut on konservatiivisuus. Kauriilla tuntuu olevan tärkeää, että hän ja hänen kumppaninsa näyttävät yhdessä hyvältä, ei saa olla liian lyhyt, pitkä, paksu, liian tumma tai liian vaalea. Kummankin pitää pukeutua siististi ja kauniin omakotitalon pihalla pitää olla kallis mersu ja pihalla pari lasta leikkimässä. Lasten nimet ja hääpuku on tiedossa jo ennen kuin miestä on löydetty, mikä onkin aika vaikeaa niillä kriteereilleä xD Ulkoiseen olemukseenkin laitetaan rahaa niin paljon, että tätä neitsyt-tyttöä hirvittää se tuhlaus, kampaajalla käydään pari kertaa kuussa ja vaatteet ovat viimeistä muotia.

No joo, en aivan kokonaan allekirjoita mutta osittain. Itselläni homma pelaa niin, että minulla kun on kampaaja ja kosmetologi hyviä ystäviä niin ei juuri rahaa kulu... palveluksia ja vastapalveluksia... niin se homma menee... 

Omakotitalon pihalla ei ole vielä kallista Mersua mutta varmaan pian on. Kivahan sitä on katsella.

Hih, itselläni siis tosiaan vähän kauheita kokemuksia kaurisnaisista. Sinänsä olisi mukava tavata mukavia kauriita, joiden kanssa huumorikin osuisi yksiin. Joten älkääs nyt tämän foorumin kauriit ottako itseenne, sillä en voinut estää itseäni hieman kärjistämästä xD

No täällä on mukava Kauris-nainen! Tervetuloa seuraavaan Helsinki-miittiin niin näet minut livenä! Tosin ei se sisäinen olemus varmaan heti ekalla tapaamisella aukea, mutta kyllä minulla on vahvoja ystävyyssuhteita ja ihan mukavana minua pidetään... 

[- Kastehelmi -]

Itselläni kauriista ei ole jäänyt erityisen positiivista kuvaa. Jos joku merkki on puukottanut minua selkään, niin kauriit. En tiedä olenko kohdannut erityisen kauheita kauris-yksilöitä vai onko vika minussa ^^  

Samaa olen miettinyt itsekin. Minuakin ovat Kauriit puukottaneet selkään, eikä ainakaan Kauris-miehistä ole yhtään hyvää sanottavaa.

Erityisen kauheita Kauris-yksilöitä on olemassa.  

Kauriit on aiheuttanu mulle eniten mielipahaa. Heihin uskoo ensin ja just se jalat maassa-asenne on kiva juttu, paremmin kun tutustuu niin julmureita kuoriutuu! Ei herkkä skorppari voi käsittää sitä tunteettomuutta ja sellasta itsensä ylentämistä sen avulla. Ehkä pakenevat omia tunteitaan ja kokevat itsensä sitten uhatuiksi kun joku sohaisee ja yrittää löytää sieltä jostain sen tunteen... Yleistää ei tietenkään missään nimessä voi! Ja täytyy itsekin osata katsoa peiliin ja yrittää hyväksyä erilaisuus...  

[- Kastehelmi -]

Kauriit on aiheuttanu mulle eniten mielipahaa. Heihin uskoo ensin ja just se jalat maassa-asenne on kiva juttu, paremmin kun tutustuu niin julmureita kuoriutuu! Ei herkkä skorppari voi käsittää sitä tunteettomuutta ja sellasta itsensä ylentämistä sen avulla. Ehkä pakenevat omia tunteitaan ja kokevat itsensä sitten uhatuiksi kun joku sohaisee ja yrittää löytää sieltä jostain sen tunteen... Yleistää ei tietenkään missään nimessä voi! Ja täytyy itsekin osata katsoa peiliin ja yritää hyväksyä erilaisuus...  


Hmm, vai että skorppari herkkä  :...Sitä mäkin luulin kunnes yks skorppari särki meikäläisen sydämen   ja vaikutti, että täysin tunteeton kivikasvo oli...MUTTA, hän on kylläkin nousukauris sekä kuukauris  : joten se selittänee tuon kivikasvoisuuden/kylmäsydämisyyden.

Mutta,  niinhän se on, että eipä tuo aurinkomerkki yksin kaikkea kerro.

Näinhän se on. Mut mä siis oon tosi herkkä ja oon miettinytkin sitä miksi niin harvoin sen sanan kuulee kun skorpionilaatua kuvaillaan. Ehkä se on sellasta herkkyyttä mikä ei niin helposti näy ulospäin, koska itse en esim. yleensä itke riitatilanteessa, vaikka loukatuksi tulisinkin. Se tulee sitten vasta yksin. Sattuu ihan fyysisestikin.

[Hiisitär]

Minä olen  ja veljeni on  Meille molemmille on yhteistä perusKaurismaiseen tapaan, että emme tule lainkaan toimeen isämme kanssa. Veli ei ole missään tekemisissä isän kanssa ja minäkin vain sen verran kuin on pakko, mikä tarkoittaa tyyliin joulukortti ja isäinpäiväkortti per vuosi, nekin enemmän kohteliaisuussyistä. Ystäväpiiristäni löytyy myös  , joka ei tule toimeen isänsä kanssa, vaan saa aina kauheat riidat aikaiseksi. Hänessä on tällainen epävarman, vielä itseään etsivän Kauriin leima, eli hirveä työnarkomaani ja perfektionisti, joka pelkää kaiken loppuvan hetkenä minä hyvänsä, roikkuu menneissä haavereissa ja kärsii erilaisista mielialahäiriöistä. Hänellä on kuitenkin mitä ihanin sydän - hän rakastaa luontoa ja eläimiä (ekologisuus on kuulemma Kauriille tyypillistä, allekirjoitan) ja kun sen kuoren sisään pääsee, sieltä pulpahtaa esille sellainen ronskin huumorin häpeilemätön viljelijä, että oksat pois

Itse  :kauris:na allekirjoitan sen, että töitä on ihan kivaa tehdä NIIN KAUAN kuin ne ovat mieleisiä. Jos en saa tunnustusta töistä ( ja  tähän päälle) niin eipä kauheesti enää huvita laittaa tikkua ristiin. Sitten kyllä vedän lonkkaa aivan ronskisti. Jos työ on mieleistä ja aihe kiinnostaa, voin uppoutua piipertämään sen pariin vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja silmät säihkyen ihailen uusia löydöksiä ja aivoituksia. Teen parhaillaan pohjustusta opinnäytetyöhöni ja olen taas tämän päivän istunut kotosalla tutkimassa aiheeseeni liittyviä kuvia ja kirjoitellut ulos ajatuksia prosessista. Jos työ pitää tehdä, se tehdään kunnolla - jos siitä ei saa kiitosta tai tyydytystä, sitten ei ole pökäleenkään väliä mitä tekee Sellaisissa tilanteessa hommat tehdään vaan, kun on pakko, ja sekin puolivillasella.
Minulle sopii itsenäinen, ajattelua vaativa työskentely, jossa saan olla luova. Olen nuoresta iästäni huolimatta saanut tehdä ihan kunnollisia, luottamusta vaativia tehtäviä. Samantasoisia juttuja, joita alan ammattilaisillekin on annettu, siitäkin huolimatta ettei minulla ole ollut koulutusta tai pahemmin kokemusta työtehtäviin. Silti tulokset ovat olleet hyviä - jotain plussaa säntillisyydestäkin!

Huumori-ihmisiä olen ja pidän omaperäisestä sekä mustasta huumorista. Ystäväni laittoi minulle viime vuonna reilimatkaltaan Espanjasta kortin, jossa istuu pallopäisiä, tosi huonosti piirrettyjä ihmisiä luentosalissa.  Yläpuolella lukee teksti (englanniksi) "Pitämääsi luentoa ei otettu hyvin vastaan" ja alapuolella tyypit sanovat "Tylsää", "Paskaa", "Haluan tappaa sinut". Espanjassa oltiin oltu ihan kauhuissaan kun ystäväni selitti, että tämä kortti täytyy ehdottomasti laittaa ihan mun parhaimmaille ystävälle "...Et kai sinä nyt TOMMOSTA korttia...?!" Minä puolestani olin enemmän kuin tyytyväinen korttiin ja se naurattaa edelleen aina, kun näen sen tuolla seinällä killumassa.
Siihen kiteytyy aika hyvin se meikäläisen tapa "opettaa" muita, saada muut näkemään ja ajattelemaan sen laatikon ulkopuolelle, johon he ovat itsensä tietämättään sulloneet. Sama periaatehan pätee Marilyn Mansoniin, joka on harvoja ihmisiä, joita arvostan suuresti. Kun Manson puhuu, minä olen ihan hiljaa ja kuuntelen. Paholaisen kortti pätee Mansoniin aivan loistavasti, näin by the way. Voisin lisätä sen merkityksen tuonne loppuun.

Rakastan myös "Saako tälle edes nauraa"-kirjasarjaa, joka pilailee niin roisilla, tabumaisella mustalla huumorilla, että meinaa tulla pissit housuut, kun nauraa niille niin paljon  ... Niin, minullahan on vielä  :rapu:ssa ja kaikki tuntemani Ravut ovat NIIN pervon ja sairaalla tavalla kieroontuneen huumorin ystäviä, että sopii vaan pohtia mitä se kertoo minusta!

Kauriina viihdyn myös vähän synkeimmissä piireissä, olivatpa ne sitten taidetta, musiikkia, ihmisiä, värejä tai muuta vastaavaa ilman, että ne masentaisivat minua tai ilman, että menettäisin itseäni sille. Näen rumuuttu kauneudessa ja kauneutta rumuudessa. Rakastin jo lapsena mörköjä ja kummajaisia. En kuitenkaan koe olevani synkeä ihminen! Enkä pidä sellaisesta vittuilevasta ja angstisen angstisesta meiningistä, siihen olen liian iloinen Tai Kaurismaisesti "kypsä", en jaksa sitä, ahahahah.

Yksilöllinen olen, enkä suostu menemään massan mukana. En tiedä näkyykö se sinänsä kauheasti ulospäin, varmaan joo (sanokaa te, jotka olette minua nähneet ) mutta sisäisesti kuljen omia polkujani (johon myös Oinas vaikuttaa)

PAHOLAINEN
Avainsanat: Kauris, uutta synnyttävä energia, uusi elinvoima, huumori, aistillisuus, seksuaalisuus, luova energia, yksilöllisyys
Paholainen on yksi tarotpakan väärinymmärretyimmistä korteista. Ymmärtääksesi tätä korttia sinun täytyy vapautua kaikista tavanomaisista moraalikäsityksistä ja taikauskosta.
Paholaista kuvaa Pan-jumala valkoisen vuorikauriin muodossa. Kauriilla on voimakkaat, kierteiset sarvet. Sen takana oleva pylväs symboloi jäykistynyttä penistä ja alhaalla olevat pallot kiveksiä. Tämä kortti kuvaa luovaa energiaa sen materiaalisimmassa ja maskuliinisimmassa muodossa.
Palloissa on neljä naisen ja neljä miehen vartaloa, jotka muistuttavat siittiösoluja. Nämä ovat uuden tuojia. Syntymän ja kehityksen valtavaa voimaa kuvaa myös sauva, jonka päässä on siivekäs pallo sekä kaksi käärmettä, Horuksen ja Osiriksen käärmeet.
Fallosmainen pylväs ulottuu maalauksen yläreunaan saakka. Se ulottuu läpi taivaiden. Tätä symboloi pylvään ympärillä oleva tähtien jumalattaren Nutin vartaloa kuvaava kehä. Pylväs ulottuu myös alas maan keskukseen saakka.
Tämä maan keskuksen ja kosmoksen yhdistäminen on upea luovan energian kuvaus. Syvälle maahan ankkuroituminen sallii tummanruskean maan energian nousta ylös Näin se voi sulautua ylhäältä tulevaan kullankeltaiseen kosmiseen energiaan. Tämä kosmisen energian ja maan energian yhteensulautuminen inspiroi sinua luovasti. Pystyt ilmaisemaan tätä inspiraatiota.
Pan-Jumalan otsassa näkyy hänen avoin kolmas silmänsä. Tämä viittaa hänen suuriin kykyihinsä yliaistillisten havaintojen alueella. Hän on näkijä, joka ei näe ainoastaan sitä, mikä on ilmeistä, silmin nähtävää. Hän näkee myös asioiden syvemmän olemuksen.
Hänen ilmeestään loistaa hyvin huumorissävytteinen tyytyväisyys. Kaikki ne ihmiset, jotka ymmärtävät maailman syvemmän olemuksen, voidaan tunnistaa heidän huomattavasta huumorintajustaan (esimerkiksi Castenadan Don Juan). Vain ymmärtämättömät ihmiset ovat kuolemanvakavia ja täysin samaistuneita omiin ajatuksiinsa ja tekemisiinsä. Käsityksemme paholaisesta liittyy tavallisesti raakalaismaisuuteen ja eläimellisyyteen. Olemme tämän käsityksen vankeja. Mutta Pan virnistää ihmisille ja heidän projektioilleen, joille ha ”demonisoivat” hänet. Viisaudessaan hän näkee, että itse asiassa jokainen halu, jokainen tunne tai teko, jolla jotenkin vangitsemme itsemme kuin myös halumme omistaa kaikki, johtavat vain turhautumiseen ja kärsimykseen. Ihmiset päätyvät tähän näkemykseen vasta koettuaan tuon kaiken omakohtaisesti moneen kertaan. Mitä suuremmaksi ymmärryksesi kasvaa ja mitä tietoisemmaksi tulet, sitä enemmän voit todella nauttia. Kun vapaudut kaikista moraalirajoituksista, voit antautua äärimmäisen aistillisesti maallisille nautinnoille. Löydät ekstaasin kaikissa sen ilmenemismuodoissa ja maistat jumaluuden kaikessa olevassa. Nautit ja jatkat matkaasi takertumatta.
Päätelmät: Jotkut ihmiset saattavat ”demonisoida” sinut, haluavat nähdä sinussa paholaisen. Kohtaa heidät humoristisesti ja keveästi. Hyväksy se, mitä elämä antaa sinulle. Pidä jalat maassa!
Kysymys: Onko sinulla jokin toive tai halu, jota et salli itsellesi?
Ehdotukset: Istuudu mukavasti mietiskelemään. Kiinnitä huomiota hengitykseesi. Kuvittele, että jokaisella uloshengityksellä selkärankasi alaosasta kasvaa juuri, joka työntyy syvälle maan keskukseen – se tapahtuu nopeasti. Tunne seuraavaksi kuinka jokaisella sisäänhengityksellä maan energia virtaa sinuun täyttäen koko kehosi. Anna sitten tietoisuutesi siirtyä päälakeesi. Avaa itsesi kullankeltaisella kosmiselle energialle. Tunne kuinka se sekoittuu maan energian kanssa ja täyttää kehosi.
Vahvistus: Olen oman elämäni herra.

[indiima]

KÄÄK, hirveää kauriin metsästystä täällä käynnissä.  Tulen siis sarveilemaan takas. Itse olen    ja "ihan kiva." Isäsuhteesta sen verran, että se on kyllä ollut vaikein, mutta sitä kautta myös kasvattavin suhde elämässäni, enkä varmasti ikinä olisi hankkinut tällaista itseni mukaista elämää, ellen olisi taistellut itselleni tilaa kotonani. Isäni on  Eli ihanista ihanin, mutta AH, niin kovakalloinen kaveri. Tällä hetkellä myös syvimmät ystävyyssuhteet tai ainakin rakkaudellisimmat ovat kahteen  naiseen. Ihania, jämäköitä elämän rakastajia.

Minulla rupeaa muodostumaan sellainen mututuntuma, että kauris saattaneepi merkkinä olla hiukan vaikeasti selkenevä. Mummini (nyt jo tot) oli  ja hänestä puhtaampaa ja hyvää ihmistä saa kyllä etsimällä etsiä. Olin aina hänen seurassaan hiukan vaivaantunut, kun hän tuntui näkevän läpi ihmisistä, näkevän jos olin ajatellut jotain väärin tms. Hänessä kiteytyi kaurismainen ikääntymisen myötä tuleva pyhä vahvuus, vielä 70-vuotiaana hänellä oli tumma tukka, erittäin kaunis iho ja aina käyttäytyi niin ihanasti ja rakastavasti ja auttoi kaikkia vähäosaisia, majoitti lastenlapsiaan, jos kotona oli mylläkkää jne. Samalla hänellä oli se skorpionimainen terävänäkökyky, joka on omalle äidilleni periytynyt ja hyvä niin 

Itseni on vaikea tulla toimeen suurimman osan kauriista kanssa, koska tahdon itse johtaa. Vähän noloa, mutta näin on. Mulla on tota asc  egoa suotu ihan reippaasti, joten dominoivien ihmisten kuten myös  : n kanssa tulee usein egostelukalinaa. Toisaalta yksi vanhimmista ystävistäni on kauris ja aivan ihana, herttainen ja huolehtiva sellainen (  ) kuu kauriita elämässäni ei ole, enkä saa kovin hyviä viboja kyseisistä tyypeistä, pelottaa se kovuus.

Kauriista puhuttaessa pitäisi myös aina muistaa tätä symboloivan merkin kaksinainen luonne. Kauristahan symboloi vuoripukki, jonka takajalkoina onkin pyrstö. Kaurismerkkisiä ihmisiä useimmiten luonnehtii minusta hidas varautuneisuus, joka kätkee sisäänsä valtavaa herkkyyttä ja empatiaa ympäröivää maailmaa kohtaan. Se ei vaan aina paljastu parhaimmassa valossa, vaan voi tulla esiin töksäyttelemisenä ja ohjailemisena, kun kauris ei tiedä, kuinka kanavoida kokemansa empatia hedelmällisesti.

[Hiisitär]

Minä en  halua edes itkeä julkisesti. Minusta se on kamalan nöyryyttävää, enkä ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat tunteiden paukkua yli äärirajojen miettimättä yhtään, onko se soveliasta vai ei Olen yrittänyt tässä viimeisten vuosien mittaan vaalia tuota pehmeää  puolta eli itkeä jos itkettää, tosin edelleen mieluiten yksikseni. Minulla on rakkaita, erittäin pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat nähneet minusta kaikki muut puolet paitsi itkukohtauksen.

Jos pitää itkeä ja murtua, sen tekee mieluiten omassa rauhassaan yksin. Tulen melkeinpä vihaiseksi, jos joku haluaa tulla lohduttelemaan.

[Asterix]

Kauriit on aiheuttanu mulle eniten mielipahaa. Heihin uskoo ensin ja just se jalat maassa-asenne on kiva juttu, paremmin kun tutustuu niin julmureita kuoriutuu! Ei herkkä skorppari voi käsittää sitä tunteettomuutta ja sellasta itsensä ylentämistä sen avulla. Ehkä pakenevat omia tunteitaan ja kokevat itsensä sitten uhatuiksi kun joku sohaisee ja yrittää löytää sieltä jostain sen tunteen... Yleistää ei tietenkään missään nimessä voi! Ja täytyy itsekin osata katsoa peiliin ja yritää hyväksyä erilaisuus...  


Hmm, vai että skorppari herkkä  :...Sitä mäkin luulin kunnes yks skorppari särki meikäläisen sydämen   ja vaikutti, että täysin tunteeton kivikasvo oli...MUTTA, hän on kylläkin nousukauris sekä kuukauris  : joten se selittänee tuon kivikasvoisuuden/kylmäsydämisyyden.

Mutta,  niinhän se on, että eipä tuo aurinkomerkki yksin kaikkea kerro.

Näinhän se on. Mut mä siis oon tosi herkkä ja oon miettinytkin sitä miksi niin harvoin sen sanan kuulee kun skorpionilaatua kuvaillaan. Ehkä se on sellasta herkkyyttä mikä ei niin helposti näy ulospäin, koska itse en esim. yleensä itke riitatilanteessa, vaikka loukatuksi tulisinkin. Se tulee sitten vasta yksin. Sattuu ihan fyysisestikin.

Hmm, toi on mielenkiintoista, että:"koska itse en esim. yleensä itke riitatilanteessa, vaikka loukatuksi tulisinkin. Se tulee sitten vasta yksin" Koska tän skorpparin kanssa oli sama juttu riitatilanteissa; minä olin se "drama queen"  : (kuujellona) ja kyllä näytin tunteeni; itkin jne. mutta hän; tyynenä kivikasvona vaikka sanoikin, että kyllä häneenkin sattuu vaikka ei sitä samalla lailla näytä. Ehkä se on teidän skorppareiden piirre (?). Toi nousu/kuu -kauris yhdistelmä vaan antaa, ei voi mitään, sellaisen kylmäsydämisen ihmisen vaikutelman joka ei ajattele sydämellä pätkääkään vaan AINA järjellä.

Mun Veskari on   ja hän ei näytä tunteitaan kovin helposti,
mutta...  : ...saattaa turvautua (oman) epätoivon keskellä hyvin epätavallisiin keinoihin
näyttää ne surulliset tunteet, joita on esim. hyvin suunniteltu ja piilotettu psyko-terrori
jollain (teknisin) tavoin.  
Ah-hahah... : kokeilepa piilotella ja juonitella jotain   ,   ,  
ja   :lta, jonka tärkeimmät aspektit
ovat edellä mainituissa.  

En ole seurassa itkijä, mutta jos teen sen, teen sen hyvin harvinaisessa tilanteessa
ja minun (seurassa) itkuni on murskannut tähän asti kaikki,
jotka ovat olleet syyllisiä jollain tavoin siihen ja he muistavat sen loppuikänsä
ja ovat siitä edelleen pahoillaan, eivätkä taatusti yritä edes vahingossa ajaa asioita
siihen suuntaan.
Ei siksi, että olisin jotenkin pelottava tai uhkaava, vaan siksi, että jos itken,
niin itken hyvin lohduttomasti ja sydäntä raastavasti ja en välttämättä pysty lopettamaan,
vaan vaikka yritän hymyillä ja sanon kaiken olevan ok, saattaa kyyneleet valua vielä tunnin,
parin, vielä päivän tai parinkin päästä pelkästä katseesta ja muistosta,
vaikka olen anteeksi antanutkin.  

Teeppä se jollain illallisella tai illanvietossa tai kutsuilla...  : en voi pidättää oikeita tunteita,
vaikka muutoin olisin iloinen, balansissa tunne-elämäni kanssa ja tasainen,
niin ei väliä, onko ihmisiä ympärillä ja aivan varmasti juuri sinä olet siihen syyllinen
ja hyvin sinun omasta typeryydestäsi, joka tuntuu loppuviimein hyvin mitättömälle asialle,
jonka olisi voinut olla paremmin tekemättäkin tai ainakin valita parempi hetki,
niin muut ei tietäisi asiasta.

Tosin en koskaan ja ikinä itke töissä. Jos niikseen, vessaan voi mennä silloin.

Joka ainoa mies, joka on itkettänyt minua, on itkenyt heti perään tai samaan aikaan.
Niin vakavista ja suurista asioista pitää olla kysymys, ennen kuin minä itken
ja se on tapahtunut hyvin harvoin. Kerran 5-7 vuodessa   ja mies parisuhteessa
yleensä itkee ensin ja enemmän kuin minä.  

Silti en pidä itseäni kivikasvona, mutta tosin en tiedä muiden mielipiteistä.

Kyllä Veskari   :na itkee helpommin kuin minä.