seuraava »

[*Kide*]

Hmmm... viime yö oli taas harvinaisen vilkas.
Tyttäreni, joka saa kauhukohtauksia toisinaan tuli luokseni itkua vääntäen, että nyt se hohtava "tyyppi" on lähdössä ja hän ei näe enään sitä koskaan  Siinä sitten hetken juttelin ja sain tietää, että se on poika ja aina silloin tällöin tulee istumaan huoneeseen ja häiritsemään unta. Paha ei kuitenkaan taida olla, mutta ilkikurinen sillointällöin. Nyt sitten kai lähdössä pois ja kaikesta huolimatta tyttäreni kokee sen ikävänä. Jotenkin koin, ettei nyt ollut kysymyksessä kauhukohtaus, koska tyttäreni kommunikoi selkeästi ja oli tässä maailmassa puhuessaan asiasta yöllä 
Voisiko kyseessä olla lähipiiriimme tullut raskaus ja tämä vauva? Ajoitus ainakin sopisi, koska sikiö on nyt n.9vk. -sydän alkanut juuri lyödä. Tyttäreni on jopa piirtänyt pikku veljensä pilven päälle silloin, kun minäkään en vielä tiennyt asiasta 

Kuinkahan olisi syytä ohjata /neuvoa tälläistä herkkistä, ettei sekoa eikä unohda taitoaan? Itselläni on ollut samoja kokemuksia lapsuudessa, mutta kasvatukseni ruoti ne ulos minusta tehokkaasti hulluuden tai lapsellisuuden merkkeinä   

[Apollinaria]

Tapauksesi kuulostaa mielenkintoiselta, mutta ehkä myös huolestuttavalta. Toki en tunne taustoja ja voit olla oikeassa, että kyseessä onkin "vauva". Minulle kuitenkin tuli toinen asia mieleen nimittäin se, että tyttäresi huoneessa vierailee henki/sielu, joka ei nähtävästi ole saanut rauhaa. Tämä voi vaikuttaa naurettavalta,

Jos asia kuitenkin on niin, niin sinun kannattaa kysellä tytöltäsi tarkemmin siitä "tyypistä". Mitä hän tekee? Mitä haluaa? Onko jutellut? ym. Sitten kannattaa "ajaa" hänet pois, mutta hyvällä tavalla.(tiedän, että se kuulostaa manaaja leffalta ). Muutamana iltana peräkkäin(tai useammin) sinun ja tyttäresi kannattaa rukoilla tuon"tyypin" puolesta. Jopa ääneen vuorotellen - Pyytäkää ylemmiltä voimilta/Jumalalta/
Jeesukselta/Buddhalta/Enkeleiltä, kuka onkin sydäntä lähellä, että he antavat anteeksi kaikki synnit mitä tämä "tyyppi" on tehnyt. Jos hän vieläkin vaeltaa meidän keskuudessa niin on siinä joku syy ettei ole saanut rauhaa. Rukoilla kannattaa vilpittömästi ja täynnä rakkautta tuota "tyyppiä"kohtaan. Jotta hän saisi anteeksi ja saisi rauhan,pääsisi vihdoin lepoon. Avuksi voi ottaa esim. pyhää eli siunattua vettä (saa ortodoksisista kirkoista kun pyytää) sekä pisaroina roiskia ympäri huonetta. Risti on myös vahva symboli.
Tapaus voi mennä tällä ohi, mutta tiedän niitäkin jotka voivat aiheuttaa pelottaviakin asioita.

Toivottavasti tämä auttoi edes hieman ja et ihan kokonaan pidä minua hulluna

Voimia ja siunausta sinulle ja perheellesi   
 

[Arkiviisu]

Lisäsin liitekuvia - unohtui aluksi 

Hmmm... viime yö oli taas harvinaisen vilkas.
Tyttäreni, joka saa kauhukohtauksia toisinaan tuli luokseni itkua vääntäen, että nyt se hohtava "tyyppi" on lähdössä ja hän ei näe enään sitä koskaan  Siinä sitten hetken juttelin ja sain tietää, että se on poika ja aina silloin tällöin tulee istumaan huoneeseen ja häiritsemään unta. Paha ei kuitenkaan taida olla, mutta ilkikurinen sillointällöin. Nyt sitten kai lähdössä pois ja kaikesta huolimatta tyttäreni kokee sen ikävänä. Jotenkin koin, ettei nyt ollut kysymyksessä kauhukohtaus, koska tyttäreni kommunikoi selkeästi ja oli tässä maailmassa puhuessaan asiasta yöllä 
Voisiko kyseessä olla lähipiiriimme tullut raskaus ja tämä vauva? Ajoitus ainakin sopisi, koska sikiö on nyt n.9vk. -sydän alkanut juuri lyödä. Tyttäreni on jopa piirtänyt pikku veljensä pilven päälle silloin, kun minäkään en vielä tiennyt asiasta 

Kuinkahan olisi syytä ohjata /neuvoa tälläistä herkkistä, ettei sekoa eikä unohda taitoaan? Itselläni on ollut samoja kokemuksia lapsuudessa, mutta kasvatukseni ruoti ne ulos minusta tehokkaasti hulluuden tai lapsellisuuden merkkeinä   

Yhden viestin jo kirjoitin vaan se katosi ja nyt aloitan näillä kuvilla joissa toivon sinun viipyvän ja saavan vahvistusta itsellesi, sille viisaalle aikuiselle naiselle äidille kuka olet ja kenellä on kaikki tarvittava viisaus sydämessään - näin vahvasti koen - ja tätä kirjoitinkin jo aiemmin. Ja Elektrainen rakas sielunsisko vahvistat tätä kokemustani  .

http://www.healingartvisions.com/product_img/large/1.jpg

http://www.angelium.com/img/topbg.jpg

http://www.flyingpisanos.com/Images/AlbumCovers/Angel%20Child-1%20copy.jpg

http://www.oneworldmovement.org/Graphics/Angel%20Child%20w%20Dove.jpg

http://www.angelsbysharae.com/files/Indigo_Dylan_350_gif_web.gif

http://www.adore.com/images/leighton_mother.jpg
http://www.webwombat.com.au/lifestyle/relationships/images/mother-daughter.jpg

http://www.angelsbysharae.com/files/Indigo_500_lightblur.jpg

Että samoin sanoin jatkan ; parasta kaikille on pitää tämä kertomasi tapahtuma yksinkertaisena ja antaa asialle ja tapahtuneelle sellaiset RAKKAUDEN hyväksynnän ja ymmärryksen ja turvan raamit joiden sisällä tyttärelläsi on hyvä olla ja liikkua tässä asiassa.

Oleellista on että sinä olet katsonut itsessäsi loppuun ne lapsuutesi kokemukset joissa koit tulleesi väärinymmärretyksi

Itselläni on ollut samoja kokemuksia lapsuudessa, mutta kasvatukseni ruoti ne ulos minusta tehokkaasti hulluuden tai lapsellisuuden merkkeinä   

ja ne varmasti sinua nyt piikittelevät  - vaan usko ja luota itseesi mikään ei voi mennä pieleen kun sinulla selkeästi on syvä ja rakkaudellinen ymmärrys ( omien kokemustesi kautta) tytärtäsi kohtaa.

Ei varmasti hänen kanssaan , tyttäresi, tarvitse kummemmin pohtia että mikä on kokemuksen alkuperä tai " viesti"   oleellinen viesti tyttärellesi on juuri se ilmapiiri joka on läsnä kun aiheesta jutustelette - kiedot hänet hellään äidinrakkauteesi otat syliisi ja lähelle niin kehosi kertoo lapsellesi ETTÄ kaikki on hyvin ja hän on turvassa - ettei mitään kummallista ole tapahtunut VAAN enkelit mieluusti , hyvää tarkoittaen , joskus näyttäytyy lapsille , suojaksi ja turvaksi heille 

Ja hienoa on että tyttäresi piirtää ja kertoo - ja hänen kannssaan ja hänen kuullen pidä tämä kokemus sen kokoisena johon tyttäresi ymmärrys riittää - silti aliarvioimatta häntä - lapset ovat hyvin viisaita ja ehdottoman rehellisyyttä tarvitsevia ja vaativia ja huomaavat kyllä mitä herkimmillä aisteillaan ja vaistoillaan " jos heitä hämätään" - tarkoitan ennemminkin sitä ettei kasvata tämän kokemuksen ympärille enempää kuin hän tyttäresi itse ottaa puheeksi.

Ja niinkuin Elektrainen kertoo niin jotain sellaista konkreettista mikä lisää hänen levollisuuttaa - ennenkaikkea sitä ettei hänen tarvi kokea pelkoa häpeää hämmennystä tai tarvetta mikään salaamiseen - ja että " hän on silti lapsi ja lapsuusaikaa on vielä pitkälti " ja kun hänen kokemuksensa ja "lahjansa" otetaan ihan normaalina eikä siitä puoleen tai toiseen suurempaa numeroa NIIN hänkin oppii elämään tämän lahjansa kanssa - eikä hänen tarvitse piilottaa sitä .


Taitaa meillä olla samat kokemukset lapsuudesta kuinka meidät on kohdattu lapsena samanlaisten kokemusten äärellä ollessamme - ainakin itse  aikuisena naisena ja äitinä  kirjoitan  sydämestäni ihan käsikädessä sisäisen lapseni, suojelusenkelini ja sieluni kanssa tätä.
Rakkaudella aaviisuinen 

[Apollinaria]

Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, etenkin äidinrakkauden voimasta. Haluaisin kuitenkin tarkentaa, että minun "ehdotukseni" liittyi lähinnä siihen jos perheen elämään tulee selvästi negatiivisutta ja yöllinen vieras ei olekaan lähisukulainen vaan esim. häiriöhenki. Toivottavasti asia ei kuitenkaa ole näin.

Enkelin suojelusta ja rakkautta

[Arkiviisu]

Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, etenkin äidinrakkauden voimasta. Haluaisin kuitenkin tarkentaa, että minun "ehdotukseni" liittyi lähinnä siihen jos perheen elämään tulee selvästi negatiivisutta ja yöllinen vieras ei olekaan lähisukulainen vaan esim. häiriöhenki. Toivottavasti asia ei kuitenkaa ole näin.

Enkelin suojelusta ja rakkautta

Apollinaria ~

En mitenkään kirjoittanut sinua vastaan - uskon että näistä kaikista kirjoituksista löytyy se mikä rauhoittaa - jonka ilmiselvästi koen olevan se jokin.

Ja mitä enemmän näitä tekstejämme olen tutkaillut NIIN sekin tuli vielä ajatuksiini että lapsilla on niin lähellä " muistot ja kokemukset kodista" että se mikä meitä aikuisia hämmentää ainakin toisia meistä, kaiken kokemamme jälkeen  NIIN on heille vielä yksinkertaista puhdasta  ilmiselvää ja ihan tavallista ELI heidän yhteytensä siiheen ulottuvuuteen jota useimmat meistä aikuisista eivät enää koe ja " näe" tai päästä tietoisuuteensa     ... ja kun tähän yksinkertaiseen lapsen kokemukseen ja näkemykseen  liittyy läsnäolevien aikuisten rakkaus ja osoitus siitä että ei ole mitään hätää eikä kummallista tapahtunut  - ja kun sen viestin antaa lapselle konkreettisesti ja niin että itsekkin sen kokee ja uskoo ja tietää ja siihen luottaa NIIN lapsi vaistoaa tämän tiedon ei vain järjellään ( joka looginen järki ei kaikkeen yllä edes aikuisilla  )  vaan hän lukee koko kehollaan ja koko olemuksellaan kaikilla tasoillaan - energiakeskuksillaan että ok. 

Ja että kuulostaa hyvältä tämä   " kerrottava,ettei tätä valohemmoa tarvitse säikkyä - vaikkei sitä niin tuttuna pidäkään... jos kyselee kovin intensiivisesti, niin lapsi alkaa pohtia, että onko tässä jotain outoa. "          että ei vähättele eikä suurenna lapsen kokemusta , mutta rohkenee keskustella asiasta, juuri sopivassa määrin.


edelleen rakkaudella aaviisuinen

[*Kide*]

Voi teitä kultaisia 
Jotakin tälläistä toivoin saavani vahvistamaan sitä mikä tuolla syvällä kutkuttaa ja jonka ohjauksella olen noita pieniä keskusteluja käynyt tyttäreni kanssa. Juuri sen suuremmin nostamatta tai laskematta häntä näiden johdasta, olen vain puhunut kuin "mitäs koulussa tänään juttua". Lapsi kertoo minulle juuri sen minkä sillä hetkellä on tarpeen hänelle ja minulle. Tyttäreni on todella tosi herkkä huomaamaan "utelut" ja miehelleni olenkin joutunut tätä joskus vääntämään rautalangasta, koska ei ole saanut olla kosketuksissa mihinkään tämän tapaiseen... hyvin maanläheinen elämä siis  Vasta minun kanssani päässyt kokemaan muutamia "hulluja" juttuja 
Seuraan tilannetta ja katsotaan... jotenkin tuntuu, että hänen suru "tyypin" pois lähdöstä oli vilpitöntä. Mutta enpä sitten viitsinyt edes (enkä viitsikkään!) puhella aavistuksiani -tuntemuksiani. Niin, ja todella kuulin tästä vasta kun "tyyppi" on kertonut lähtevänsä pois 
Piirustuksissa seikkailee aina välillä kaikkea mielenkiintoista, mutta niistäkään ei aina kerro sen suuremmin  vain jotakin hajanaista niin, että me aikuiset jäädään monttu auki katsomaan "että niin, joo´o... juu"  miten tuo lapsi tuollaisia  voipi tietää tai mistä se viisaus kumpuaa  vanha sielu on varmasti 

[Rakkauden valo]

Tuli tuntemus, että voisiko tämä hohtava "tyyppi" olla kenties jokin avaruus ystävä?

Hmmm... viime yö oli taas harvinaisen vilkas.
Tyttäreni, joka saa kauhukohtauksia toisinaan tuli luokseni itkua vääntäen,

No johan taas näitä "sattumia".  Nimittäin minun nuorin tyttöni (2 ja puoli vuotias) on nyt ruvennut saamaan noita yöllisiä kauhukohtauksia. Niitä on ollut nyt n. viikon ajan säännöllisesti ja hän on herännyt 2 kertaa yössä huutaen hysteerisesti, sätkien ja potkien ihan poissa tolaltaan, eikä häneen saa mitään kontaktia.  Ei auta muuta kuin pidellä sylissä (jos antaa) ja tai olla vieressä ja puhella rauhoittavasti, kunnes jotenkin havahtuu tuosta tilastaan ja saan hänet jälleen nukkumaan. Kohtaus kestää yleensä n. 10 minuuttia, mutta kerran kesti jopa puoli tuntia. On olllut aika tuskallista ja rankkaa, enkä tiedä mitä tekisin, miten auttaisin ja mistä kaikki johtuu jne.    Ja juuri kun ajattelin tänne kirjoittaa ja tehdä topicin aiheesta, törmäsin sitten tähän...

[Riitta]

Mielenkiintoinen kokemus aikuisen silmissa, mutta entapa lapsesi?
Miksi han ei saisi nukkua tervetta lapsen unta ja et todella suojaisi hanta energiapallolla?
Suojaa hanta loihtimalla puhdas sade lapsesi ymparille(pallo) ja nain han on "suojattu" "tyypeilta"

[*Kide*]

Kiitos teille, vastauksista muuten  Juttelin tuossa tyttäreni kanssa ja kysäisin tuota "tyyppiä". Vastaus oli aika jännä... "ei siitä kannata enään puhua, se meni jo vallan pois. Eikä tule takaisin." Mitäs tuohon sitten enään mitään sanomaan 

[Rakkauden valo]

Kiitos teille, vastauksista muuten  Juttelin tuossa tyttäreni kanssa ja kysäisin tuota "tyyppiä". Vastaus oli aika jännä... "ei siitä kannata enään puhua, se meni jo vallan pois. Eikä tule takaisin." Mitäs tuohon sitten enään mitään sanomaan 

No eipä siinä sitten enää mitään pähkäilemistä. 

[Lilah]

Kiitos teille, vastauksista muuten  Juttelin tuossa tyttäreni kanssa ja kysäisin tuota "tyyppiä". Vastaus oli aika jännä... "ei siitä kannata enään puhua, se meni jo vallan pois. Eikä tule takaisin." Mitäs tuohon sitten enään mitään sanomaan 

Aivan näin Jaspis Usein me aikuiset ajattelemme näitä asioita paljon monimutkaisemmin kuin lapset, heille riittää monesti vain yksi vastaus tai selitys. Tosin kyllähän tietyssä iässä asioita enemmän kyseenalaistetaan ja joka vastaukseen tulee uudestaan ja uudestaan; Miksi?
Hyvin vahvasti uskon kuitenkin tämän tilanteen lapsesi kanssa tulleen myös tarkoituksellisesti kohdallesi... Saat mahdollisuuden valita suhtaudutko samoin kuin sinun kokemuksiisi lapsena suhtauduttiin, vai annatko ymmärryksen tälle...
ja käsittääkseni sinun on helppo ymmärtää nyt

Niinkuin kerroit, sait tietää tuosta "valohemmosta" vasta nyt kun lapsesi kertoi sen lähtevän pois... En usko siihen liittyvän mitää pahaa. Lapsilla voi olla uskomattomia kokemuksia enkeleistä ja muista henkiolennoista. Ja mielestäni pahuutta ei henkimaailmasta lapsille tule.
Painajaiset ja pelot ovat normaaleja ja niiden turvaksi voit lapsellesi luoda sopivat puitteet.
Aaviisuinen kertoikin tuon kaiken niin kauniisti ja lämpimästi.
Sinä Äitinä tiedät ja ymmärrät kuinka luot turvaa.

Enkeleitä, keijuja ja Suurta Rakkaudellista Energiaa sinulle ja lapsellesi

Rakkaudella lilah

[mirka222]

Heh, tuli vaan mieleeni, että minulla on ollut ihan pienenä "mielikuvituskaverina" joku Ukko En itse muista oikeen mitään, mutta olin kuulemma leikkinyt "ukon" kanssa ja puhunut, että Ukko kävelee vierellä yms...Eihän sitä tiiä mikä tyyppi silloin on ollut messissä Tämä vaihe sitten meni ohi ihan itsestään.. Vanhemmat nyökyttelivät ja pitivät ihan luonnollisena eivätkä ottaneet asiaa mitenkään erityiseen syyniin... Ehkä niin on parastakin

[*Kide*]

Joo, noita mieleikuvitus kavereita on ollut minullakin ja niin kaikilla lapsillani  Elukoista lähtien, nimiä en enään muista ja osasta sanottiin, ettei anneta lupaa kertoa aikuisille  : kun olen menny kysymään, mikä on leikkikaverin nimi  Jos et näe, ei tarvitse tietää nimiä  heitti kerran tyttö, mitäs siihen sitten sanomaan muutakaan... lapselle ei auta valehdella, jää kiinni 
Minulla itselläni oli jopa hyvin myöhään "keskustelukaveri", mutta en nähnyt häntä... sen kanssa pohdin em. tuhmia tekiessäni, mitä mahtaa tapahtua jos jää kiinni  joskus jätin jotakin tekemättä, kun tämä tykkäsi että tekeminen on huonoa. Ja kerran kiipesin ihan liian korkean kuusen latvaan asti, kun sieltä oli kuulemma hyvät näkymät  joo, oli mutta alas tuleminen kauhusta kankeilla jaloilla oli ihan hirveää 
Mihinköhän matkan varrelle sekin on jäänyt...? 

[Rakkauden valo]

Heh, tuli vaan mieleeni, että minulla on ollut ihan pienenä "mielikuvituskaverina" joku Ukko

  No johan sattui taas... Nimittäin näiden kuopukseni kauhukohtausten ohella, hän on nyt ruvennut puhumaan, maininnut muutaman kerran jonkun "ukin" joka ilmeisesti juuri tulee yöllä ja lapseni pelkää häntä.  Tänään kysyin mitä se "ukki" tekee ja ei hän osannut muuta vastata kuin että paukuttelee huoneessa, eli siis ilmeisesti kolistelee jotain tai "paukuttelee" energioita...  : En sitten tiedä näkeekö hän unessa jonkin ukin vai näkeekö hän "oikeasti" jonkin hengen tms. Molempia isoisiä kutsumme papaksi, enkä tiedä mistä hän sitten tuon ukki sanan on napannut.  Aion kyllä nyt itse henkimaailmoista ottaa selvää kuka/mikä tuo "ukki"  on ja tarvittaessa "ajaa" sen pois. Jos siis oikeasti on joku "häirikkö" joka lastani kiusaa...    Intuitioni kyllä sanoo ettei olisi mikään kiusanhenki tms. eikä tahdo pahaa. Uudet asiat vain joskus alussa pelottavat... Sitäpaitsi tiedän, että lapsillani on vahvat suojelukset. 

[mirka222]

Tuntuu, että nuo unissakävelyt, painajaiset ja kauhukohtaukset ym.. vieraat ovat lapsilla ihan yleisiä ja niihin vaikuttaa muun muassa tv-ohjelmat ja vanhempien puhumat aiheet ja vanhempien kiinnostus henkimaailman asioista...Muistan erään tapauksen, kun olin unissani mennyt istumaan sohvalle ja aukassut telkkarin, josta tuli vaan lumisadetta ja samalla olin rukoillut sohvalla Muistan myös kun isäpuoleni aina puhui jostain piruista ja Jumalasta tosi ahdistavasti ja pakotti katsomaan aina jumalanpalveluksen... Pelkään vieläkin pimeää ja nukkumista yksin pimeässä, vaikka olen jo yli 20...Veikkaan, että tähän on vaikuttanut osittain tv-ohjelmat/elokuvat, joita katsoin vanhempien kanssa yhdessä jo pienestä asti..Äitini sanoi aina, että tiedäthän etteivät ole totta ym..mutta ei se paljon auttanut..Lisäksi koen, että tuo isäpuoleni sairaalloinen paapatus Jumalasta ja Pirusta on osaksi luonut pelkotiloja..Ja  koko suvussa ja äidilläni on ollut ns. yliluonnollisisa kokemuksia, joista olen sattumalta kuullut, vaikka eivät ole tarkoittaneetkaan kuultavakseni, joten ehkä nuokin asiat ovat luoneet pelkoja..
Muistan kun ala-asteella luokkakaverini pelasivat spiritismiä, ja se kuulemma toimi..Itse en uskaltanut mennä, ja sanoinkin äidilleni, että ne muut pelaavat ym..Äitini sai melkein kohtauksen ja sanoi etten ikinä saa vaan mennä pelaamaan mitään tuollaisia, ja tajusin, että hänellä on itellä kai jotain kokemuksia asiasta..

Jos saan joskus omia lapsia, en anna heidän katsoa mitään pelottavia/yliluonnollisia ohjelmia enkä puhu heille mitään näistä aiheista vasta kuin aikuisena, koska jos he tulevat yhtään minuun niin nuo asiat luovat vain pelkotiloja..Tosin, jos lasta kiinnostaa joku asia, kerron sen ihan normaalina asiana enkä pelottele/mystifioi asiaa..Tuo on kuitenkin vaikeaa kertoa se normaalisti, koska lapset aistivat helposti vanhemman pelon..