seuraava »

[Kuuhilda]

Eeeei, se on ihan eri juttu

[Kuuhilda]

Ja mää alotin! Eilen järkkäsin toisen eteisen..kaksi kassia tavaraa roskiin ja toiset kierrätykseen! Ja sit alotin toistakin eteistä.
Hirvee tarve saada eteiset siistiksi...vissiin, että pääsee uusi tulemaan edes porstuaan

[Kyllikki6]

Täällä saatu kanssa niska-perse ote ja poltettu laatikollinen vanhoja papereita yms sälää. Jännä havainto, että valokuvat, kortit, Kelan paperit ja muu vastaava ulkopuolinen dokumentti paloi huomattavasti kituliaammin kuin oma taiteeni, jonka roihahdus melkein säikäytti. Katselin viikonloppuna uutta luuria, syystä tai toisesta ja äsken tytär pudotti omansa niin, että lasi hajosi... Eli kai se on marssittava puhelinkauppaan ja annettava vanha sille 

[nikki]

sinikiviuhkolle
nikki ei katso olympialaisia, joskus ammoin uimahyppyjä katsonut kun telkku ollut auki,
joskus Virenin juoksua ja silleen, lätsäpekkaa ja silleen, neverheard teille..
taitoluistelua kyllä seuraan,
kiinteän veden päällä kaunista liikettä ja voimaa (=  )
ja lätkämatsien finaaleja,
joo ja jalkapalloa viime kesänä, kun sitä on tullut itekin pelattua..
karannut mustaherukkapensaaseen maalle oli hän,
karata pitää vielä monta kertaa ennenku 20 pensasta tyhjenee..
joopati,
sarjoista, Outlander, kun sillä naisella on niin mielenkiintoinen äänikin
ja miehellä hauista  ja Ylämaalle ois kiva joskus vielä päästä.

[meryem]

Minä katson olympialaisia pakosta, koska  -mieheni katsoo ja kaikkea muutakin urheilua... koko ajan jotku kisat 

Mutta onhan ne hemmetin taitavia. Itse tykkäsin kovasti telinevoimistelusta pienenä ja nauroin (hyvällä) itsekseni kun telinevoimistelun voitti 145cm pitkä yhdysvaltalainen, jolla oli huumeongelmainen äiti ja otettiin ihan pienenä huostaan. Urheilukin on hienoa, mutta noi tarinat siellä taustalla kiehtoo. Koska tykkään tarinoista ja olen huomannut, että urheilussakin niitä riittää.

Ylämaalla tarinankerronta on kai ihan verissä, olisihan siellä joskus hienoa päästä käymään. Tuo Outlander vaikutti tosi hyvältä, mutta jotenkin se mun mielestä meni vaan ihan pliisuks ja ennalta arvattavaksi koko juoni. Sen verran mussa on skorpparia, että tykkään, jos en arvaa etukäteen mitä tapahtuu... 

[nikki]

Tällä  :lla on erittäin romantiikan nälkäinen  ..

[Tiigris]

oot Tiigris aiemmin maininnut tuosta saattohoitotyöstä. vastaa mulle sun huikealla ryppään ilmaisuvoimalla, kiihkeydellä ja vastuulla. mitä tarvitsee hyvä saattohoitaja? mikä niitä ihmisiä yhdistää?

voit vastata joko sanoin tai merkein, tai aina parempi jos molemmilla. voit hakea myös jonkun muun vastauksen mulle, mutta eniten mua kiinnostaa just sun näkemys

Oon aika liikuttunut tästä kysymyksestä  

Mä en ole ikinä mitään saattohoitokoulutusta ees käynyt, enkä tiedä olemassa olevia "käytäntöjä" (koska varmaan saattohoitoonkin on joku "kaava"). Lääkitykseen on tietty oma protokolla, ja siinä vaiheessa kun potilaalle laitetaan morfiinia usein pistoksina/suoneen tai jatkuvana infuusiona, alkaa hän pian mennä tajunnan tasossa niin alas että ei enää kommunikoi järkevästi ja muuttuu sitten ihan vuodepotilaaksi. Siinä vaiheessa keskitytään hyvään perushoitoon, eli käännellään potilaan asentoo tarpeeksi usein ettei paikat painu ja käydään pyhkimässä hikeä, laittamassa tuuletinta vierelle tms jos huomaa et on kuumissaan.. Sellasia potilaita käydään usein katsomassa, onko vielä elossa.

Tarkoitus on tietysti kuunnella asiakkaan omia toiveita... Ja omaisten, mikäli asiakas on sekaisin/tajuton.
Itse pyrin vaan omana itsenäni antamaan hetken aikaa/seuraa, silloin kun muulta työltä ehdin. Meidän osastolla se on huonoa <-- jatkuvasti kiire. Mutta pyrin käymään potilaan luona useemmin ja olemaan läsnä. Esitän hänelle kysymyksiä, sen mukaan, mitä hänestä aistin. Joistain ihmisistä huomaa et haluavat puhua, toisista taas et eivät. Jos potilas on avoimen oloinen, saatan kysyä aika suoriakin kysymyksiä, kuten et pelottaako sinua tai mitä ajattelet kuolemasta. Mut nää on sellasia kysymyksiä, jotka vaatii pohjustusta ja rupattelua alle, ennen kuin uskaltaa kysyä. Ja Ja olla valmis et vastaukseksi tulee mitä tahansa. sit täytyy kerätä itteensä. Olla valmis siihen et pysäyttää kyyneltulvan kahteen kyyneleeseen. Koska mulla aina tulee se pieni itku ja uskon, että se potilas kokee sen myös positiivisena. Se jälkeen teen arvion, voinko koskettaa potilasta. Joko en kosketa, silitän olkavartta, tai halaan. Sen kyllä näkee päälle päin, miten vastaanottavainen potilas on. Mutta just jos potilas on vielä tolkuissaan, on tuo psyykkinen työ ja läsnäolo tärkeää. Ja selvitellä, onko lähiomaisia/ystäviä kenelle voisin soittaa et pystyykö tulemaan käymään. Ja niiden omaisten tukeminen on myös tärkeää. En aina löydä sanoja mutta aattelen et kuunteleminen on tärkeämpää ja se että katson silmiin. Mulla on itsellä ehkä sellaset neptuniaaniset silmät, haaleen vaaleensinertävät ja plutonikon tummat reunukset, mutta eivät oo teräväkateseiset ollenkaan (kuten mun tyttärellä jolla samantyyppiset!) ja mun silmiin nousee herkästi vedet. Joten aattelen että mun katse on yksi työväline. Se että katson näillä pohjattoman empaattisilla silmillä toisen ihmisen silmiin. Ja helposti laitan käteni hetkeksi toisen olkapäälle. Tiedän et monet hoitajat ei koskettele niin herkästi omaisia ja potilaita kuin mä tässä mielessä ja tää menee ehkä vähän rohkeuden puolelle. Mut oon huomannut et se toimii. Toki annan siitä paljon myös itsestäni. Koska otan niin avoimesti heidän surunsa vastaan. Jollain tapaa tää työ on siis näkymätöntä, mun päässä ja tunteissa tapahtuvaa. Oon vaan läsnä ja hyväksyn kaiken mikä tulee ja koitan pysyä sellaisena vankkumattomana pystyssä pysyvänä raamina, joka kuitenkin myös peilaa tunnetta.

Täytyy kysyä myös onko potilaalla halua et sairaalapappi käy hänen luonansa tai psykiatrinen hoitaja... Esim ehtoollisen järjestäminen on mahdollista. Ja kipulääkettä annetaan aina heti kun potilas toivoo. Kuoleman hetkellä tietty pidetään potilaasta kiinni tai tarvittaessa omaisesta. Pysytään itse tyynenä ja rauhallisena omaiselle sanotaan, että se oli nyt viimeinen hengenveto. Sen jälkeen saa itse taas tirauttaa ne max 2 kyyneltä ja sen jälkeen pystyttää itsessä se vahvempi rooli esiin. Ollaan hetken aikaa siellä huoneessa ja annetaan omaiselle sen aikaa kun hän tarvii. Sitten on kohteliasta vetäytyä pois huoneesta et omaiset saa keskenänsä surra. Tän jälkeen lääkäri käy toteamassa kuoleman ja mä vien omaisille vielä vihkoisia joissa on mm hautaustoimiston ohjeet.

[Tiigris]

Lyhyesti: Olla läsnä ihmisenä ihmiselle. Unohdetaan kliinisyys ja tekopirteys sekä oman persoonan esiintuominen. Ollaan vaan siinä hetkessä ja heijastetaan tilannetta sen vaatimalla tavalla. Jalat maassa ja vedet silmissä. (mulla  1. huoneessa )

[Tiigris]

Onko hetken mielijohde egon vai intuition sanelemaa? 
Miksi mä aina vaan palaan miettimään et vauva ois kiva? Ja nyt se siis pompsahti taas jostain sisimmästä aika pakkomielteisenä asiana päähän. En taida ees uskaltaa puhuu miehelle, se saa sydärin.
Meidän elämä on kuitenkin nyt niin hyvin hanskassa kahden jo isomman lapsen kans, ihan niinku haluisin vain luoda kaaoksen 
Ja sori, jos ja kun aina jauhan samoja juttuja täällä... 

[Suomityttö]

Tiigris, upeasti käsitelty aihetta ja kerrottu potilaan ja hoitajan suhteesta.  Olet mahtava hoitaja!

[sideman]

Olisiko Ruotsissa syntynyt J.W. Snellman hyvä teema heittää läppää iltateetä hörppiessä?
(Törmäsin "setä" Snellmanniin Ahon romaania Kevät ja takatalvi lukiessani...)

Wiki:

Kansakunnan ja kansallisen tietoisuuden käsitteet ovat Snellmanin filosofian keskiössä. Hänen mukaansa kansasta tulee kansakunta historiallisessa prosessissa, jossa kansakunnan henki, kulttuuri ja koulutus kehittyvät. Ainoastaan yksi kansa ja sen kulttuuri voivat muodostaa yhden kansallisuuden. Tämä vaatii yhtä kieltä kansallisen koulutuksen pohjaksi. Kieli ei ole ainoastaan väline ajatusten muotoilemiseksi, vaan koko kansakunnan ajattelu on sisäänrakennettuna sen yhteiseen kieleen.

Olisi kiintoisaa pohdiskella sitä, minkälaisia yhtymäkohtia J.W:n kansallisen tietoisuuden ja MMY:n kollektiivisen tietoisuuden välillä
on, tai sitten ei...

https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman

 

[Kuuhilda]

Ja teki musta tukipilarin toiselle, hädässä ystävä tutaan..kannattelin toista hetkenmatkaa, että jaksaa kannatella omiaan.

Ja kävin lapsuuden maisemissani ja kohtasin ihmisiä menneestä ajasta...kohtasin myös erään, joka oli aiemmin hyvinkin läheinen...nykyään juuri ja juuri kestän olla samassa tilassa- Tuli selväksi, että tuokin ihmissuhde on mennyttä ja poissa, loppu mikä loppu.

Ihmissuhteet on menneet puntariin tämän myötä.

[Kuuhilda]

Mulle on tuttua, ja vieläpä monasti tämän saman ystävän kohdalla, että minä paranen ja menen eteenpäin, emmekä ole samalla levelillä aikoihin, kunnes hän ottaa minut kiinni, ja sitten homma taas ok, mutta nyt!

En ollut nähnyt tätä ihmistä aikoihin..ja minulle teetti hankaluuksia olla hänen kanssaan samassa huoneessa edes! Jokin sellainen hirveä negatiivisuus väreili hänen ympärillään, oli sanoissa, eleissä ja teoissa...ei hän ole voinut tuollainen aina olla!? Vai voiko sittenkin? Voiko joku ennen niin läheinen alkaa tuntua TODELLA sietämättömältä siksi, että minä olen parantunut parantumistani?

Huolestuin hänestä, ja asia jäi vaivaamaan, ja laitoin hänelle viestiä, joka ei kyllä mitään hedelmää kantanut ainakaan vielä...sanavalintani eivät olleet mitenkään pehmoisia, mutta eivät loukkavaksikaan tarkoitettuja...mutta sanoin hänen mm. tihkuvan myrkkyä...

Siis voiko näin todella käydä, koska minä menen eteenpäin, vai pitääkö minun huolestua hänen olotilastaan?

Haluaisin tehdä jotain, mutta..liekö se mahdollista :/

[Kuuhilda]

Hyvin se menee 

[Kuuhilda]

Vastuu. Juu. Itsestään ja muista, vastuutahan minä nimenomaan ystävästäni koen. Miksen myös itsestäni. Eikä tämä ystävä ollut suinkaan ainoa, jonka kanssa tää vastuu tuli eteen, mutta vain aivan eri tavalla.

Kyllä vain, etäällä vieressä seisominen...kuvittelisin saaneeni hänet ymmärtämään, että olen täällä, mutta pysyn poissa hänen tieltään, koska muu ei ole mahdollista. Hän lie ymmärsi, vaikkei suoraa sanonut.

Minulla ei enää ole hänen tietojaan, mutta muistan, että meillä oli   , ja Lilithillä oli suhteessamme jotain tekoa.
Henkilö on       Hyvin hankala yhdistelmä minulle

  ...minulla on tuo sen henkilön kanssa, johon en saa yhteyttä, ja jota harmittelin jokunen päivä takaperin.
Hänen  liekkinsä minun nousullani.
Ja homma on vähän sen tyyppinen, että kehissä on liian kirkas valo, se häikäisee, ja pitänee siksi pysyä loitolla.

On siellä myös hänen  Vtx minun  jotta siinä sitä.