oot Tiigris aiemmin maininnut tuosta saattohoitotyöstä. vastaa mulle sun huikealla
ryppään ilmaisuvoimalla,
kiihkeydellä ja
vastuulla. mitä tarvitsee hyvä saattohoitaja? mikä niitä ihmisiä yhdistää?
voit vastata joko sanoin tai merkein, tai aina parempi jos molemmilla. voit hakea myös jonkun muun vastauksen mulle, mutta eniten mua kiinnostaa just sun näkemys
Oon aika liikuttunut tästä kysymyksestä
Mä en ole ikinä mitään saattohoitokoulutusta ees käynyt, enkä tiedä olemassa olevia "käytäntöjä" (koska varmaan saattohoitoonkin on joku "kaava"). Lääkitykseen on tietty oma protokolla, ja siinä vaiheessa kun potilaalle laitetaan morfiinia usein pistoksina/suoneen tai jatkuvana infuusiona, alkaa hän pian mennä tajunnan tasossa niin alas että ei enää kommunikoi järkevästi ja muuttuu sitten ihan vuodepotilaaksi. Siinä vaiheessa keskitytään hyvään perushoitoon, eli käännellään potilaan asentoo tarpeeksi usein ettei paikat painu ja käydään pyhkimässä hikeä, laittamassa tuuletinta vierelle tms jos huomaa et on kuumissaan.. Sellasia potilaita käydään usein katsomassa, onko vielä elossa.
Tarkoitus on tietysti kuunnella asiakkaan omia toiveita... Ja omaisten, mikäli asiakas on sekaisin/tajuton.
Itse pyrin vaan omana itsenäni antamaan hetken aikaa/seuraa, silloin kun muulta työltä ehdin. Meidän osastolla se on huonoa <-- jatkuvasti kiire. Mutta pyrin käymään potilaan luona useemmin ja olemaan läsnä. Esitän hänelle kysymyksiä, sen mukaan, mitä hänestä aistin. Joistain ihmisistä huomaa et haluavat puhua, toisista taas et eivät. Jos potilas on avoimen oloinen, saatan kysyä aika suoriakin kysymyksiä, kuten et pelottaako sinua tai mitä ajattelet kuolemasta. Mut nää on sellasia kysymyksiä, jotka vaatii pohjustusta ja rupattelua alle, ennen kuin uskaltaa kysyä. Ja Ja olla valmis et vastaukseksi tulee mitä tahansa. sit täytyy kerätä itteensä. Olla valmis siihen et pysäyttää kyyneltulvan kahteen kyyneleeseen. Koska mulla aina tulee se pieni itku ja uskon, että se potilas kokee sen myös positiivisena. Se jälkeen teen arvion, voinko koskettaa potilasta. Joko en kosketa, silitän olkavartta, tai halaan. Sen kyllä näkee päälle päin, miten vastaanottavainen potilas on. Mutta just jos potilas on vielä tolkuissaan, on tuo psyykkinen työ ja läsnäolo tärkeää. Ja selvitellä, onko lähiomaisia/ystäviä kenelle voisin soittaa et pystyykö tulemaan käymään. Ja niiden omaisten tukeminen on myös tärkeää. En aina löydä sanoja mutta aattelen et kuunteleminen on tärkeämpää ja se että katson silmiin. Mulla on itsellä ehkä sellaset neptuniaaniset silmät, haaleen vaaleensinertävät ja plutonikon tummat reunukset, mutta eivät oo teräväkateseiset ollenkaan (kuten mun tyttärellä jolla samantyyppiset!) ja mun silmiin nousee herkästi vedet. Joten aattelen että mun katse on yksi työväline. Se että katson näillä pohjattoman empaattisilla silmillä toisen ihmisen silmiin. Ja helposti laitan käteni hetkeksi toisen olkapäälle. Tiedän et monet hoitajat ei koskettele niin herkästi omaisia ja potilaita kuin mä tässä mielessä ja tää menee ehkä vähän rohkeuden puolelle. Mut oon huomannut et se toimii. Toki annan siitä paljon myös itsestäni. Koska otan niin avoimesti heidän surunsa vastaan. Jollain tapaa tää työ on siis näkymätöntä, mun päässä ja tunteissa tapahtuvaa. Oon vaan läsnä ja hyväksyn kaiken mikä tulee ja koitan pysyä sellaisena vankkumattomana pystyssä pysyvänä raamina, joka kuitenkin myös peilaa tunnetta.
Täytyy kysyä myös onko potilaalla halua et sairaalapappi käy hänen luonansa tai psykiatrinen hoitaja... Esim ehtoollisen järjestäminen on mahdollista. Ja kipulääkettä annetaan aina heti kun potilas toivoo. Kuoleman hetkellä tietty pidetään potilaasta kiinni tai tarvittaessa omaisesta. Pysytään itse tyynenä ja rauhallisena omaiselle sanotaan, että se oli nyt viimeinen hengenveto. Sen jälkeen saa itse taas tirauttaa ne max 2 kyyneltä ja sen jälkeen pystyttää itsessä se vahvempi rooli esiin. Ollaan hetken aikaa siellä huoneessa ja annetaan omaiselle sen aikaa kun hän tarvii. Sitten on kohteliasta vetäytyä pois huoneesta et omaiset saa keskenänsä surra. Tän jälkeen lääkäri käy toteamassa kuoleman ja mä vien omaisille vielä vihkoisia joissa on mm hautaustoimiston ohjeet.
