Sairaalassa on näemmä monta kertaa helpompaa olla hoitsuna, koska siellä koskaan kukaan ei päätä itsekseen mitään vaan olemme siellä kaikki yöhoitsutkin tiiminä. ELi jos yhdessä emme pääse ratkaisuun jostain tapauksesta niin voimme aina kääntyä päivystävän lääkärin puoleen, joka on siitä toimenpiteestä vastuussa, joka hänen työhönsä kuuluu. Sillä hoitajan velvollisuus on ainoastaan noudattaa lääkärin ohjeita ei mitenkään tehdä omia päätöksiä mistään. Eli ainakaan akuuttisairaalassa emme voi antaa edes mitään ylimääräisiä lääkkeitäkään, jollei ne ole siellä lääkelistalla edes ns. "tarvittaessa". Jos tulisi jonkun kohdalla jokin hätä ja pitäisi kutsua päivystäjä niin senkin päätämme yleensä yhdessä sen tiimin kanssa, joka on vuorossa, ei koskaan niin, että vain yksi sanoo, että minä päätin tehdä sitä tai tätä. Mutta ehkä on erilaisia käytäntöjä täällä Mansenkin laitoksissa ja minäkin työskentelen niistä vain yhdessä.
En sitten tiedä miten helppoa se on? Ja mitä se tiiminä toimiminen on silloin kun kolmen yöhoitajan kädet on kaikki sidottu eri potilaisiin yhtä aikaa.. Näitä tilanteita sattuu..
Ja on tosiaankin tilanteita, jolloin pitää toimia äkkiä itse - kuten kytkee imu seinään ja imee hirveet limat jonkun tukehtujan kurkusta. Ei sillon mennä neuvotteleen, että mitä me tehdään nyt kun toi pappa kakoo ja on ihan punanen.. eikun sininen... no hei nyt se on ihan violetti..
Hätätapauksissa soittaa päivystäjälle se kuka on lähinnä puhelinta ja yleensä ihan omasta päätöksestä, koska se päivystäjä on joka tapauksessa pakko saada ylös osastolle ja äkkiä..
Ja kyllä minä ainakin teen omia päätöksiä lääkehoidossa toisinaan. Enpä ole tavannut päivystäjää joka ei määräis hengenahdistelijalle ekana solu-medrolia, ja sen jälkeen furesista ja morkkua iv:nä... Joten yleensä menen hetimmiten pistämään sen solu-medrolin ja huudan jollekin että soittakaa päikkäri tänne.. Ja sit kerron sille päikkärille mitä oon jo tehnyt..
Mä hain sitä vakipaikkaa, mutta skorppari sano mulle eilen että se on musta huolissaan, kun ajan itseni loppuun tuolla ja pamahdan kipeeksi aina kun tulee pitemmät vapaat ja puhun unissanikin niinku oisin työpaikalla... "veitkö sille nelosen neloselle alusastian??"
Se on ihan oikeassa, mutta mua huolettaa sitten se uuden työpaikan hankkiminen..
Aion kuitenkin alkaa etsimään - luulisin.. Jotain rauhallisempaa..
