seuraava »

[tuonen joutsen]

ihmiset on.... : ja kaikki muut hymiöt....



kyllä minäkin sen ymmärrän, että kaikenlainen järjestelmällinen savustus, mustamaalaus ja kiusaaminen on vakava asia...


juttujen perusteella mitä kuulen, niin työpaikkakiusaus on ihan melkein yhtä yleistä kuin koulukiusaus.


kyllä mullakin meni koulukiusauksen jälkeen 'maku ihmisiin' aika hyvin....lukiossa jossa sain olla rauhassa, niin, muutuin torjuvaksi mukaviakin ihmisiä kohtaan, ja oli mulla sielläkin yksi hevariystävä....mutta joo, oli pakonomainen tarve muuttaa kaupungistakin heti kun tulin 18...paeta niin kaus kuin pippuri kasvaa, koko kaupunki oli kuin saastunut minulle...


kesti pitkälle yli parikymppisyyden, kun pystyin kävelemään vanhan koulun pihan läpi ilman mitään tunnereaktioita menneisyydestä.


NYT se kaikki on jo irronnut minusta ja koko paikka on ihan neutraali, eikä tule MITÄÄN tunteita....mutta sitä terapiassakin käsittelin kyllä, se auttoi.


muutenkin vietin parikymppisyyden alkuvuodet paljon enemmän kotona opetellen erilaisia juttuja ja lukien, kuin bilettämässä ja olemassa 'piireissä'...sillä en halunnut enää mukaan mihinkään typeriin kissatappeluihin, mustasukkaisuusdraamoihin ja huoritteluihin.....


vaikka oli aina ystäviä ja seuraa, mutta pysyttelin kaikista turvallisen etäisyyden päässä koko parikymppisyyden alkuvuodet.


ihmisyydestä meni vaan maku. ei kiinnostanut kieroilu, nälviminen, seläntakana paskan puhuminen ja joku epämääräinen kateus ruumiinosien muodosta tai koosta.


mulla alkoi asiat paranemaan sosiaalisesti vasta 25 ikävuoden jälkeen, ja NYT olen tyytyväinen...



vaikka silti ihan lapsesta asti olen ollut siunattu hyvillä ystävillä, mutta he on aina kuuluneet 'eri piireihin', eivätkä tunteneet toisaan, ja en minäkään oikeastaan koskaan ole mihinkään tiiviiseen piiriin kuulunut.

[tuonen joutsen]

Mulla oli sellainen kokemus, että lapsena ihmiset oli vielä ihan 'normaaleja'....ja kivoja...


mutta sitten puberteetin jälkeen kaikilta lähti järki, ja sen jälkeen se oli vaan jotain sotaa naiset vastaan toiset naiset, tai naiset vastaan miehet, tai heterot vastaan homot, ja mustat vastaan valkoiset....ja



salli mun nauraa



se oli vaan niin absurdia. :

[Ratkaisu]

Itsellä on vähän samansuuntaisia kokemuksia, tosin silloin ei vielä facebookista paljon oltu kuultukaan, kun siitä on jo useampia vuosia. Lähinnä olin itse kahden ihmisten kanssa erittäin läheisissä tekemisissä ja lopulta tilanne kääntyi siihen, että he puhuivat minusta paskaa ympäriinsä ja nöyryyttivät minua julkisesti mm. vittuilemalla siten, että tiesivät sen loukkaavan minua ja no miten ihminen sellaiseen sitten reagoi. Tuota jatkui erinäisin kääntein noin neljän vuoden ajan ja aiheutti itselleni erittäin paljon ahdistusta ja vihaa. Oikeastaan voisin sanoa, että kaikkea mitä sanoin käytettiin minua vastaan, aivan kaikkea, jopa niitä positiivisia asioita. Vaikka toki kuulostaa nyt hölmöltä, mutta esimerkiksi jos olin ihastunut teinimäisesti johonkuhun, niin he kyllä pitivät huolen siitä, että siitä jutusta ei sitten mitään tullut. Hmm, että sellaista. Välillä he olivat fyysisesti aggressiivisia, mutta enimmäkseen henkisesti. Tärkeintä, niin pääsin eroon heistä. Vielä puolikin vuotta sitten näin itse asiassa jatkuvasti unia, joissa pahoinpitelin kyseisiä henkilöitä, sillä vihasin heitä niin paljon kaikesta mitä he ovat minulle tehneet. Enää ei ole unia ollut.

Lähinnä  itselläni on pointtina se, että olen monen vuoden vihaamisen jälkeen oppinut sen, että en voi pitää myöskään itseäni suljettuna muille ihmisille. Olen tajunnut sen, että vaikka kertoisin asioita itsestäni, niin niillä ei enää voida minua satuttaa. Minun menneisyyteni ei voi enää satuttaa minua, sillä olen sinut kaiken kanssa. Ja voin oikeasti sanoa, että en enää koe olevani vihainen ihminen, mitä olen ollut oikeastaan koko elämäni. Ehkä kaikista tärkeintä mitä tuosta olin oli se, että asioista täytyy päästää irti, niin kauan nuo asiat aiheuttavat minulle pahaa oloa kun minä itse niiden annan. Ei mikään asia meitä jahtaa menneisyydestä, vaan me itse jahtaamme itseämme. Ei mikään ulkopuolinen satuta meitä kokemusten kautta, vaan me itse satutamme itseämme. Mutta niin, tuo nyt oli lähinnä vaan omien ajatusten selkeyttämistä itselleni, enkä tiedä koetko itse asiat miten.

Joten olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa pysyä erossa niistä ihmisistä jotka satuttavat, mutta ei tosiaan voi myöskään ruveta pelkäämään tulevia loukkauksia. Itse olen huomannut sen, että loppupeleissä niille ihmisille jotka sitä pahaa ovat tehneet jää asiasta suuremmat traumat kuin itse uhrille, ainakin jos nyt paskanpuhumisesta sun muusta puhutaan, sillä kun tajuaa mitä on tehnyt, niin itsensä kanssa eläminen on erittäin vaikeaa. Minulta on pyydetty anteeksi niin monia kertoja, että en jaksa laskea ja vaikka sanon, että olen antanut anteeksi, niin silti he vain anelevat yhä uudestaan ja uudestaan anteeksi.

Tämä nyt oli enemmän vain itselleni kirjoitettua, enkä halua millään tavalla astua sinun reviirillesi ja ruveta sanomaan miten sinun pitäisi tehdä, sillä jokainen tapaushan on omansa, joten älä loukkaannu.  

[tuonen joutsen]

Ratkaisu

Ehkä kaikista tärkeintä mitä tuosta olin oli se, että asioista täytyy päästää irti, niin kauan nuo asiat aiheuttavat minulle pahaa oloa kun minä itse niiden annan. Ei mikään asia meitä jahtaa menneisyydestä, vaan me itse jahtaamme itseämme. Ei mikään ulkopuolinen satuta meitä kokemusten kautta, vaan me itse satutamme itseämme. Mutta niin, tuo nyt oli lähinnä vaan omien ajatusten selkeyttämistä itselleni, enkä tiedä koetko itse asiat miten.

Amen



minä olen ollut joskus NIIN TÄYNNÄ VIHAA....ja nyt kun nään niitä kuvia, mitä silloin otin itsestäni, niin kuinka RUMALTA näytin. se viha näkyi ulos...ja muistan kuinka tuntemattomatkin kadulla ja kaupassa aisti sen ja reagoivat minuun negatiivisesti.....



mutta se viha on nyt MENNYT....



nyt lähinnä kaikki ihmisten temppuilut naurattaa. silleen sisäisesti....


jos olisin mies, niin 'nauraisin partaani'...



en tiedä kelle tuo Ratkaisun teksti oli suunnattu, mulle vai N222, mutta tuosta olin vaan niin samaa mieltä.

[Ratkaisu]

No N222:lle lähinnä, tai noista viesteistä tuli mieleen, mutta ehdit ensin aamunsäde =)

[Ratkaisu]

Mutta niin, itseasiassa se on aika jännä, että kun on päästänyt irti enimmästä vihasta niin jollain tapaa huomaa, että ei edes ajattele asiaa enää, kun niitä aiemmin ajatteli päivittäin. Jännä homma =) Mutta kyllä se näkyy oikeasti ulospäin, nyt jopa tuntuu, että itse ihan hehkuu, kun ei itseään enää ruoski sinne lattianrajaan. =)

[tuonen joutsen]

 


Hyvää Yötä.....


eiköhän tässä ole tarinoitu tarpeeksi mun osalta tältä päivältä

[Ratkaisu]

Hyvät yöt sinne =) Saa nähdä milloin itse malttaa nukahtaa. 

[tuonen joutsen]

samoin!


vielä tämä ja sitten ZZZZZzzzzzzzzz


edit. tuli samaan aikaan kuin ^......


niin se on, vihasta irtipäästäminen saa itsensä hehkumaan ja se vapauttaa. tulee kevyeksi....


viha on kuin sellaista lyijyä. tukkoinen, raskas ja piikikäs.

[Neela]

Huomenta! 

Ja http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/04/1111190

 

[Asterix]

Huomenta.
PRKL (Punaisen Ristin Kannattajien Liitto), eilen illalla, tai siis yöllä,
kun tulin kotiin illalliselta, olin kirjoittamassa tänne elämääkin suurempaa juttua, :
niin netti kaatui ja nyt olen ollut kirjautuneena täällä koko yön. 

[Ippuska]

Sitä(kin) se   r  teettää  

Mulla on ollut monenlaista ihan tyypillistä retro  tökintää, kyllä sen VAAN huomaa 
Koskas sen perääntyminen loppuukaan?

[Asterix]

Naa, ei se haittaa, kun kuitenkin vielä aurinko paistaa.
Täällä on tänää yli 25 astetta lämmintä!
Mulla on vain kaksi miitinkiä nyt aamupäivästä ja loppupäivä vapaata.

Ja niin, hyvää huomenta vielä kerran.
http://www.youtube.com/watch?v=YkA31t0n1Ew&feature=player_embedded

[Ippuska]

Ai NIIN  Hyvää ja kaunista huomenta täältäkin 

Ja vaik'ei aurinko taivaalla paistaisikaan, niin tuon ylläolevan Kreivi Krapulan linkin katsottuaan säteilee, suoraan sydämeen  IHANA!

[^^Queen Nefertiti^^]

Joten olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa pysyä erossa niistä ihmisistä jotka satuttavat, mutta ei tosiaan voi myöskään ruveta pelkäämään tulevia loukkauksia.

**Kuinka viisasta.. joidenkin kanssa tämä pitää toistaa uudestaan ja uudestaan. Tapahtui sellainen tilanne, jossa toinen koki minun haavoittaneen kun kerroin iloisen asian, joka liittyi häneen. Hän sen sijaan saisi kertoa elämäni eri käänteitä ihmisille. Siinäpä oli aika pikakarma.

Mutta paljon pahempi esimerkki eräästä menestyvästä, tasapainottomasta tyypistä, joka kommentoi itseäni + tuttujani tietämättä laisinkaan mitä teen. Meni suu suppuun kun annoin palautetta.

Toisaalta katselen ihmisiä nykyisin kyllä kuin materiaalia teatteriin. Ihmiset vaan haluaa näytellä roolejaan edelleen! Ja eläimet on kivoja.. ne elää, ei pelaa..

Jep, aurinko paistaa tai sataa, elämä jatkuu, ihmiset toimittaa asioitaan eri maissa..