seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin minäkin, mutta autan kohtuudella, ja vältän synkkiä kokemuksia - niitä löytyy tarpeeksi. Voin siis valita ilon, juhlat, jne- vaikka näkisin mitä. Itse asiassa voi tarjotakin juhlia.. niille joilla niitä ei ehkä ole.

Pysähdy hetkeksi. Ilman tarvetta muuttaa mitään, tunne kehosi. Tunne asentosi. Tunne energiasi. Onko se supistunutta vai laajentunutta? Tunnetko itsesi pieneksi vai rajattomaksi? Rajoittuneeksi vai äärettömäksi?
Kun tunnet supistumisen ja pienuuden tai sellaisen asian kuin pelko, itse-epäilys, tuska, huoli tai syyllisyys, hengitä syvään ja l-a-a-j-e-n-n-u. Anna energian olla avointa, liikkua ja tehdä tilaa uusille ratkaisuille jotka kenties eivät aiemmin olleet käytettävissäsi.
Laajennu kärsimykseesi. Laajennu iloosi. Laajennu pelkoosi, huoliisi, vapauteesi. Käyttämällä tietoista hengitystä, laajennu Omaan Itseesi. Energiasi alkaa virrata ja kaikki tarvittavat ratkaisut tulevat ilmenemään.

[Ajatus]

Joskus vaan pelottaa tuo jotenkin liiallinen positiivisuuden tavoittelu.Ettei enää saisi nähdä,että maailmassa on vielä paljon hätää ja korjaamisen varaa.

Minusta sellaista "rehellistä positiivisuutta" ei ole tässä maailmassa liikaa. Se on ainakin minulle sellainen juttu, joka antaa myös voimaa niiden korjattavien asioiden korjaamiseen. Ei siis silmien sulkemista "pahalta", vaan pikemminkin katseen tietoista kohdistamista valon suuntaan. Maailmahan on loppujen lopuksi vain sellainen millaisena sen näemme, kun kukaan meistä ei sitä objektiivisesti voi kokonaisuudessaan hahmottaa.

Kyllähän ihminen aina haluaa selittää "pahoja" asioita itselleen eri tavoin. Aina myös voi jollain tavalla vältellä omaa vastuutaan: jos uskoo että täällä eletään vain kerran, voi vedota siihen sanomalla, että voi tehdä mitä vaan kun elää vain kerran. Jos taas uskoo jälleensyntymään ja karmaan, voi vedota siihen, että seuraavassa elämässä kaikki kyllä korjaantuu. : Sinänsä siis minusta aivan sama mihin uskoo, kunhan ymmärtää että itse osaltaan pystyy vaikuttamaan siihen, mitä ympärilleen levittää.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jotkut haluavat kaiken hyvän irti elämästä juuri siksi kun uskovat elävänsä vain kerran.

[Elämänilo]

Eilen lukiessani tuota Sashan omaa topicia,kiinnitin huomioita Elämänilon kannanottoon.
....
Elämänilon tehtävä on varmaan luoda positiivisuutta täällä foorumilla,eikä hän siksi halua niin noita "negatiivisia" asioita kommentoida.
(korjaa vain Elämänilo,jos olen väärässä)

Hei "Chandra"

Oikeassa olet.

Mitäpä sitä hyvää positiivista energia-pankkitiliänsä
tuhlaamaan negatiivisiin juttuihin,
jotka vievät pääomaa positiiviselta energia-pankkitililtäni
- joskus niitä lukiessani ajattelen vain,
että kuinka joku jaksaakin jauhaa
"samaa" purkkaa noin kauan


 Elämänilo   

[Chandra]

Elämänilo!

Meillä jauhajilla tuo purkan maku ja pakkauksen väri vaihtelee.
Kun vanha on jauhettu,otetaan uusi pakkaus,jos tarpeen on.
Mutta on myös sitä ihanaa auvoista olotilaa.
Ei tarkoita,että kokoaikaisesti,tai edes joka viikko pitäisi ajatella ikäviä asioita.
Ne vain putkahtelevat näkösälle,kuin uudet sienet ja maatuvat taas. 

[Elämänilo]

Elämänilo!

Meillä jauhajilla tuo purkan maku ja pakkauksen väri vaihtelee.
Kun vanha on jauhettu,otetaan uusi pakkaus,jos tarpeen on.

Hei "Chandra"

Kommenttini ei ole kohdistettu kenellekkään erityisesti
- tämä oli vain ns. yleinen näkemykseni "kiista" tilanteissa


 Elämänilo   

[Chandra]

JEPS!
Siinä olen samaa mieltä.En jaksa minäkään kauaa.
Peräännyn silloin,koska se ei johda mihinkään. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hän auttaa vakavasti.. mietin itse tosiaan siirto siirrolta että miten lähelle päästän ihmisiä tai kuuntelen heidän juttujaan, kun VIELÄKIN on henk koht loukkaamisen mahdollisuus, puolin ja toisin. Toisaalta jos olisi mestari, he tietävät sisällään että asiat ovat Oikein eikä heitä voi vahingoittaa, vaikka yritetty on.

Moni nk kaltoin kohdeltu tai kärsinyt voi olla kiittämätön, mutta toiveena on että henkinen kehitys jalostaa luonteen kaikilta..

http://www.amma.fi/

[Esmiralda]

Tässä vasta mattopuiden ääreltä toipuneena:

   en voi vastustaa tuota vanhaa kliseetä:

       kuin on värejä ja sävyjä matossa, on sitä elämässäkin,

            ja kukas muu sen elämän rakentaa kuin ihminen

                 niin moninaisena.

Joskus väsyneenä en jaksa syventyä pitkiin juttuihin, joskus etsin positiivista, joskus negatiivista, joskus laistan 'kevyemmät', joskus en jaksa syvempiä. Itsekin kuin räsymatto!

Mutta en ketään haluasi pois, ja väliin ihastun milloin mihinkin ilmiöön tai tapaan kirjoittaa!

Kuulostan inhottavan pyöreältä! Mutta olen jo aikas aikuinen ja ehkä monisärmäinenkin...ja aina vain hurjan kiitollinen tästä foorumista.

Muuten, itkin niin että kurkussa korisi, kun uutisista kuuntelin tuota ruotsalaista nuorta miestä, joka laittoin kaverinsa pahoinpitelyn (kuoleman)nettiin. Se, miten suuren yleisön myötätunnon se kommenti oli saanut osakseen ja suorastaan herätyksen Ruotsissa, se oli netin ansiota myös!   

 Ja joku vielä vinoilee netille!

[Chandra]

Vanha riepumatto äidin lattialla,,,
Oliko se Ragni Malmsten,joka aikoinaan tätä lauloi?
Jo silloin,hyvin nuorena,ellen peräti lapsena,kuuntelin tuon laulun puhuttelevia sanoja.
Ken lienee sanoittanut,,

Muistan miten joskus,kun laulettiin niistä tummista raidoista,itku kuristi kurkussa.
Ei ollut siihen syytä,mutta se kosketti niin syvältä.
Kukakohan niin puhuttelevan sanoituksen onkin matosta keksinyt?Mistä yleensä koko idea?

Voisin hyvin kuvitella,että juuri Esmiralda voisi kutimensa ääressä noin ajatella ja kirjoittaa siitä myöhemmin talvella.
Sinä kun kirjoitat asioista todella laidasta laitaan ja joskus aivan ihaniin fantasiamaailmoihinkin meitä viet.
Mutta myös nuo tummat raidat välittyvät sinusta.

Eiväthän ne vaaleatkaan tosiaan ilman niitä loistaisi niin kirkkaina.

[Chandra]

Hih!

Eihän se riepumatto mikään vanha ollut,vaan uusi!
Siksi lapset siitä esittivät niin paljon kysymyksiä.
Voi Chandran vanhaa lahoa päätä.

[mateve]

Elämäni aikana opin sen että negatiivinen ja positiivinen on saman asian eri tapaa nähdä. Negatiivinen pyrkii pintaan käsittelyyn ja kun sitä oikein tutkii niin sieltä alta nousee se positiivinen esiin ja se jää. Liian positiivisena näkeminen, ainakin itsellä, on tuonut yllättäen sen negatiivisuuden myös näkyville ja kun kupla puhkeaa niin korjaamista jää. Siitä tarpeeksi saadessani tajusin että miksi pitäisi ottaa vaan yksi puoli asiasta kun se on kokonaisuus. Huomattavasti helponpaa oivalluksen jälkeen on ja mukavaa että ei koskaan ole liian vanha oppimaan.
Negatiivinen asia, on huomio tee asialle jotain ja positiivinen on älä nuolaise ennenkuin tipahtaa....


   Mateve

[Riitta]

Mina uskon vannoutuneena positiiviseen ajatteluun.
Mielestani Al Gore on hyva esimerkki ja hanen tyonsa maailman ilmaston lampenemiseen. Hanhan alkoi yksin ja askel askeleelta meni eteenpain uskoen muutoksen tapahtuvan-ei ajatellut pikkuseikkoja-vaan naki koko kuvan!
Itse uskon, etta vastoinkaymisen ovat meita varten vain opettaaksemme meita-jos kaikki olisi makeaa kermavaahtoa, niin se alkaisi oksettamaan.
Kylla myonteinen ajattelutapa on ainakin minua varten, vahan asenteella kylla se aurinko paistaa risukasaankin, on niin paljon helpompi polskuttaa tassa maailmassa hiukan hymya suussa.
Tottahan on, etta maailmassa on paljon karsimysta ja meidan tehtavamme on aidolla myotatunnolla ja levittamalla hyvaa energiaa auttaa kukin omalla tavalla saadaksemme pois nama karsimykset. Joskus on vaikea hyvaksya naita karsimyksia-ehka ne on annettu KEHITTAAKSEMME MEISSA OLEVAA HYVAA.
Tassa on minun pikkuinen ajatusmaailmani ja kaunista ruska-aikaa sinne Suomen syksyyn.

[Chandra]

Kyllä Diamond.

Voin allekirjoittaa hyvillä mielin kaiken kirjoittamasi.
Siksi ne kärsimykset tosiaan näkyvät,että joku tarttuu asiaan ja aurinko paistaa kyllä risukasaankin.

Tämän aiheen aloitin juuri poistaakseni sen näkemyksen,että kärsimysten huomioija eläisi alati kärsien.
Ei se sitä tarkoita.
Siitä saa useimmiten voimaa toimia jotenkin tai ainakin miettiä,mitä juuri minä voisin tehdä?

[Chandra]

Mateve kirjoittikin saman asian eri sanoin.
Niinhän se homma kulkee.