seuraava »

[Chandra]

Tervehdys kaikille.

Eilen lukiessani tuota Sashan omaa topicia,kiinnitin huomioita Elämänilon kannanottoon.
En negatiivisella tavalla,vaan se herätti ajattelemaan,miten erilaisia asioita me nostamme esille.
Elämänilon tehtävä on varmaan luoda positiivisuutta täällä foorumilla,eikä hän siksi halua niin noita "negatiivisia" asioita kommentoida.
(korjaa vain Elämänilo,jos olen väärässä)

Minä taas koen olevani usein sellainen tummien vesien tulkki.
En tuo noita aiheita tahallisesti,vaan ne askarruttavat mieltä niin paljon,että haluaa kirjoittaa niistä.
Ehkä joku saa siitäkin lohtua.
"Olen kokenut tuon"."Näitä minäkin mietin." "Miten suhtaudun tuohon ihmisryhmään?"

Joskus ajattelen,että ihmiset kokevat täälläkin minut varmaan synkkänä luonteena.

Näen kuitenkin valon ja ilon.Nauran paljon,mutta suren myös.
En tiedä miksi minussa jokin ajaa tuomaan myös ikäviä asioita tänne ruodittaviksi.
Mutta olen saanut huomata,että on muitakin,jotka miettivät samoin.

Tässä kai meidän erilaisuutemme tarkoitus.Jokainen tuo jotain omaansa.Ja uskon,että vaikka jonkun kirjoitus tavoittaisi vain yhden sydämen joka samalla tuntisi olevansa ymmärretty ja hyväksytty,ei kirjoitus ole turhaan väsätty.
Siksi tuo erilaisuutemme on rikkaus.
On ryhmä,joka osallistuu kumpaankin.Minäkin.Tokihan me kaikki tarvitsemme iloa myös ja silloin tiedetään kenen puoleen kääntyä,tai luodaan sitä itse.
Joten kukkikoon kaikki kukat vaan!

[Chandra]

Niin,piti esittää kysymyskin asian tiimoilta.
Eli millaisena koette itsenne ja häiritsevätkö nuo negatiivisten asioitten pohdiskelut?

Itse olen huomannut,että aiheesta voi jo katsoa,luenko,vai en.
Eli aika helpoksi meille on tässäkin tuo valinnanvapaus tehty.

[Ippuska]

Niin kauan kuin olen tällä foorulilla seilaillut, täällä on purjehdittu laaedasta-laaetaan, niin tummilla kuin kirkkaillakin vesillä, ja aavoilla ulapoilla myrskyineen, tyynineen ja sateenkaarineen. Sitähän elämä ON, täynnä VÄREJÄ ja TUNTEITA 

[Mirjam*]

Olen Tigrinumin kanssa samoilla linjoilla. 
En pidä negatiivisena kipeistäkään kokemuksista kirjoittamista. Enkä pidä positiivisena jos kirjoittaa vain elämänsä onnen hetkistä.
Minusta negatiivisuus on tahallista riidan haastamista, ivaamista ja nimittelyä. Muussa en näe negatiivisuutta kirjoittelussa.
Positiivisuus on rehellisyyttä. 

Voipi olla että minä olen sitten "tummien vesien tulkki" tms, mutta kirjoittelen aina siten, miltä minusta tuntuu. Ja se vaihtelee (ääri-)laidasta laitaan. 

Olen pitänyt myös Chandran tavasta kirjoittaa kaikista asioista rehellisesti. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen hieman Kaarinan kanssa samoilla linjoilla, kun olen itse palaamassa "juurilleni" noin 5 vuoden kiekalta suhteiden maailmassa ja olen oppinut todella paljon ihmisten psyykestä, henkisyydestä jne vaikka jo silloin muinoin tiesin paljon.. olennaista on kai ettei kahlitse sieluaan ajattelemaan, tämä vaikeus tai negatiivinen tässä on koko totuus, johon minun täytyy nyt sitoutua. Ei kai se niin mene. Jos sieltä syvyyksistä löytää iloa ja totuutta ja onnea.. niin sitten ei kai olla kärsitty turhaan.

Usein joku alkaa puhua minulle joistakin kärsimyksistä, kuten taas ja ajattelin, kunhan tällä on asiat ok eikä lähde liian synkille retkille. Niin kuuntelen. Ja voin auttaa eteenpäin monella tasolla aineellisesti ja henkisesti, mutta toiv ei ole kiittämätön. Paluu viattomuuteen.. kaiken alkuun. Innocence.

Kuu on muuten radixillani ja AP:llani taas kakkosessa. 

Joskus tietty voidaan ajatella että liika runsaus ja ilo on liikaa, pitää kokea sitä toista puolta, mutta.. muistan kun keskityin ajattelemaan viimeksi eräitä toivetta
ja tuloksia on alkanut taas tulla eri saroilla -  työ bisnes suhteet asuminen - aina uudestaan tajuan että kaikki on kiinni siitä, mitä ajattelee. Kokemus, todellisuus toistaa sitä ajatusta mitä sille lähettää.

 

Edistyt koko ajan, nopeasti tai hitaasti, ja aina kun avaudut tiedostamisen ja tietoisuuden uusille tasoille, et voi mennä enää takaisin. Et voi enää unohtaa sitä mitä olet oppinut. Olipa valintasi päättäväisesti herätä ja laajentua kaikeksi siksi kuka oikein olet, tai yksinkertaisesti seurata iloasi ja intohimoasi tässä hetkessä, alkaa Universumi toteuttaa toiveitasi.
Kun teet tietoisen valinnan Koko Olemuksellasi, Jumaluutesi osallistuu tanssiin kanssasi. Sinä olet Luoja. Oletko valmis sanomaan Universumille "Kyllä"? Oletko valmis muutokselle elämässäsi?  

[K-NRJ]

Minä en tiedä miten te muut minut koette, mutta itse en ainakaan tunnusta olevani mikään rakkauden suurlähettiläs, vaan ennemminkin haluan keskutella asioista -olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.  Joskus saatan myös sanoa paukauttaa jotain varsin lyhyesti. En halua olla tyly, vaan silloin koen että lyhyestä virsi kaunis tai yksinkertaisesti niin, että asiat voi sanoa myös lyhyesti ilman turhia korulauseita.

muoks. Siis tarkoitin edellisellä että ei ole mahdollisuutta kirjoitella pitkään ja kauniisti, koska joku aina keskeyttää, niin joskus on pakko sanoa lyhyesti. 

[Tibetan]

Kyllä elämään kuuluu myös negatiivisten asioiden kohtaaminen ja käsitteleminen, mutta jokainenhan voi omalla kohdallaan valita, mitä haluaa käsitellä. Itseäni kuvittelisin noin yleensä aika hyväksyväksi, kokolailla laidasta laitaan. Minusta erilaisuus on rikkautta. Yleensä.

Tänä syksynä yllättäen kyllä inhosin jotain kirjoittajaa niin voimallisesti, että rikkaudesta se oli kaukana. Mutta se taas liittyy siihen, että epärehellisyys on niitä asioita, joita en muutenkaan voi sietää ja jos tuntosarveni vapisevat siihen tyyliin, että joku harhauttaa ihmisiä tahallaan ja pääsee sitä kautta loukkaamaan tai haavoittamaan niin grrr....

Tänään ulkoillessani satuin miettimään sitä väripalstaa, "Minkä värin poistaisit, jos voisit valita.." vai kuin se nyt olikaan.
Moni mainitsi harmaan. Mitähän sävyä harmaata? Minä pidän monesta harmaasta. Se yksikin hieno harmaa, joka ystävän mielestä on kyllä sinistä, tai se hopeinen harmaa, jota vanhuksen hapset hohtavat, tai se pehmeä harmaa, jolla käkkäräinen kelo on verhottu, tai syksyisen sumun ja sateen harmaa, joka pistää nauttimaan todella säteistä kun ne pilvien takaa kurkistavat.
Entäs sitten keltainen. Mitä olisi maailma ilman auringon keltaista, ilman voikukkia tai sitruunaperhosta?
Taikka oma inhokkini, lohenpunainen, joka juontaa juurensa yhteen muka hienoon paitaan murkkuiässä, vaan annas olla kun näin valokuvan itsestäni se paita päällä. Niin mitä olisi lohikaan ilman omaa väriään?

Piti pistää jotain nättiä tähän lopuksi, mutta päässä alkoi kelaamaan se vanha englannin opetusohjelma, jossa höpisivät vain, jotta:
Look at that! What colour is that cat?   :

[selkälokki]

Minä olen enemmän positiivinen, kuin negatiivinen. Tosin riippuu päivästä ja omasta jaksamisesta. Juuri nyt on aika negatiivinen olo ja helposti voisin vaipua itsesääliin..Mutta ajattelen, että kaikki tunteet saavat tulla, kunhan niihin ei liikaa takerru. Turha valittaminen saa minut kuitenkin ärsyyntymään, se onkin yleisin syy, miksi meille rakkaan neitsytmieheni kanssa tulee riitaa. Hänellä kun on tapana olla huolissaan joka asiasta, ja valittaa tyhjästä (minun mielestäni). Ensin yritän antaa mennä toisesta korvasta ulos sen valitusvirren, mutta kun se ei lopu ja turpa on yhä mutturalla, niin useimmiten lopulta vetäisen herneet nenään ja sitten   antaa palaa tulisen   voimalla. Ja kun olen saanut suuni puhtaaksi, on mieheni kuin naantalin aurinko, niin tyytyväinen ja hymyssä suin. Otapa noista ukoista selvä  

Kaurisenergian koen hyvin tasapainoiseksi positiivisen ja negatiivisen välillä...

Ja on juuri kuin Tibetan sanoi, negatiivisetkin asiat täytyy kohdata ja käsitellä.

[Ajatus]

Minusta negatiivisuus on tahallista riidan haastamista, ivaamista ja nimittelyä. Muussa en näe negatiivisuutta kirjoittelussa.

Tsuippaduippa tässä aika hyvin tiivisti minunkin näkemykseni. Esimerkiksi juuri Chandra on minusta osannut jotenkin hyvin kirjoittaa myös niistä "tummista" asioista. Ei asia sitä kirjoituksen sävyä tee, vaan kirjoittajan asenne, joka näkyy sanavalinnoissa. Asiat ovat vain asioita.

Juuri sellainen pikkunokkela ivallisuus ja toisten nälviminen rivien välistä on se, mitä itse pidän negatiivisena - ja mihin itsekin varmasti joskus sorrun. Senpä takia se varmaan ärsyttääkin. Myönteisyys ja suvaitsevaisuus on kuitenkin se lähtökohta, jonka pidän aina ihanteena mielessä.

[Chandra]

No hyvä etten vielä korpilta (pahan ilman lintu) kaikkien mielestä vaikuta.
Itse vaan joskus tuntuu siltä,että aiheeni ovat tuolta tummemmasta päästä.

En kuitenkaan aloittanut tätä topicia sillä mielellä,että pyytäisin mielipiteitä itsestäni.
Toki niitä saa esittää,jos siltä tuntuu.Mutta en ole noin rohkea kuin Sasha,joka pyysi henkilökohtaista mielipidettä itsestään.

Luin mielenkiinnolla noita näkemyksiänne ja niihin oli helppo yhtyä.
Joskus vaan pelottaa tuo jotenkin liiallinen positiivisuuden tavoittelu.Ettei enää saisi nähdä,että maailmassa on vielä paljon hätää ja korjaamisen varaa.
Henkilökohtaisesti asiani ovat hyvin.
Minulla on oman näköinen koti.Siellä rauha ja hyvä olla.
Elikä jos mietin vain itseäni,niin olisi helppo vetää puoleensa pelkästään positiivisia asioita.
Vaan kun jossain syvällä tiedostaa kuitenkin,että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.
Toki minulla on usein taloudellisia kriisihetkiä,mutta tiedän,että niistä selviää.Tässähän vieläkin olen ja kaikenlaista on ollut.

En vaan osaa sitä silmien sulkemista,joka poistaisi hetkessä kaiken pahan ja epäoikeudenmukaisuuden.
Kun sellaista katsoo vaikka telkusta,jää se kalvamaan,kunnes asioista voi jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia.Siinä tämä foorumi on palvellut hyvin.
Ummistan silmäni ja nautin sitten,kun en enää näe niin paljon epäoikeudenmukaisuutta.
Omaan elämääni olen tyytyväinen noin yleisesti.

[Ippuska]

....... koen että lyhyestä virsi kaunis tai yksinkertaisesti niin, että asiat voi sanoa myös lyhyesti ilman turhia korulauseita.

Mulla on    ssa, olen mielelläni lyhytlauseinen 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ettei enää saisi nähdä,että maailmassa on vielä paljon hätää ja korjaamisen varaa.

*Tämähän poistuu parhaiten ylläpitämällä positiivista voimaa ja tietämällä rajansa- kumpaakaan ei välttämättä ole toista enempää,
+ tai - riippuen kunkin karmasta. Älä ota muiden karmaa liikaa niskoillesi.

[Chandra]

En nyt kyllä ihan ymmärrä,miten asunnottomat saisivat asunnot,nälänhätä poistuisi,
pakolaisleirit häviäisivät ym.jos minä pidän täällä yksinäni positiivisuutta yllä?

En kanna kenenkään karmaa,mutta joskus voi paeta näkemästä pahoinvointia vetoamalla juuri tähän karma-juttuun.
Kuten kirjoitinkin,niin omaan elämääni vaikuttavat omat ajatukseni,enkä enää huolehdi muitten karmasta,mutta minä näen ja kuulen,enkä voi näin ollen olla tiedostamatta,että joku muu on nälkäinen ja viluinen.

Juuri kotiin tullessani tuolta viimasta,ajattelin miten onnellinen saan olla lämpimästä ihanasta kodistani.

[^^Queen Nefertiti^^]

No yksinkö ajattelit kaiken poistaa? Maailma on sellainen kuin on karman tähden. Aina voi auttaa, silti menettämättä hyvän-tuulisuuttaan. Näe asioiden läpi. Maailmahan on aina ollut paha ja pahempaan menossa, eikö? Äiti Ammakin auttaa minkä ehtii - ja hymyilee. 

[Chandra]

Mika-Matti,sait minut hymyilemään lempeästi.Kiitos!

SA:Ajatuksemme eivät nyt oikein kohtaa.Ymmärrys ei osu kohdalleen.
Samasta asiasta kirjoitan.En ajatellut poistaa yksin mitään.
Hymyilen ja ilotsen elämästäni,mutta näen ja kuulen.