Ajattelinpa perustaa oman topicin tälle aiheelle.
Kun puhutaan siitä, että maan päällä se ja se asia on vinksallaan ja henkimaailmassa on valo ja rakkaus.
Niin mitäs ajattelette? Onko siellä myöskin mustasukkaisia vaimoja, jotka estävät exiä puhumasta toistensa kanssa.
Vai saako siellä vapaasti puhua kaikkien sielujen kanssa.
Siellä ei varmaan ole rikosta, rangaistusta ja virkavaltaa? Onko siellä mielenterveyden ongelmia?
Näemmä tarkastelusi koskee ilmennyttä puolta siitä kokonaisuudesta, jota yhdessä elämme ja koemme. Siten myös vastaukset ovat jo sinulla itselläsi - kuten mielipiteetkin.
Joidenkin lähteiden mukaan siellä saattaa olla nk negatiivinen maailma, eli myös demoneita tms.
Millaisia maisemia on henkimaailmassa? Onko se vain välitila, vai miten monta kertaa on synnyttävä maan päälle, että voi alkaa viettää aikaa henkitasoilla? Siellähän ne oppaat, enkelit, mahdollisesti kaksoisliekitkin majailevat.
Minulla on tämä viivähdys "ihmisenä" meneillään.
Todellisuudessa en aloita ja lopeta mitään vaan kaikki jatkuu ja vivahteistuu.
Demonisuus - kuten sen vastakohtakin - asuu ajattelun ja mieltämisen tasoilla. Mitään erillistä ei kerta kaikkiaan ole, ellen ole sitä luonut ilmenemään. Siitä tämä "elämän teatteri".
Pitääkö siellä suorittaa tehtäviä vai saako vain olla? Onko aineellista seuraava taso vielä tunne/ym sidoksia täynnä, onko niin että kun eläisi viimeisen aineellisen elämän, saisi siirtyä henkitasoille ja sieltä sitten nk taivaaseen ja nirvanaan?
Kun havaitsen "pitämistä" (pakkoa), olen kiinni fyysisen eloni viitekehyksessä.
Taivaalle ja nirvanalle on olemassa fyysiset vastineet eli ne kumpikin ovat osa tätä dualismia, kaksijakoisuuttamme. Taivas ei ala, keskeydy saatikka pääty - eikä nirvanaan voi vaipua läpikäymättä kuoleman illuusion koetusta.
Onko eri uskoilla kovin eri käsitys aiheesta? Miten vapaa on seuraava ulottuvuus, miten rakkaudellinen? Minä en ihan usko tai näe sen vielä siirtyneen maata kohti.
Kuinka siirtyisikään, kun "maa-tila" sisältyy rakkaudelliseen ulottuvuuteen, joka on kaikkea ilmeneväisyyttäkin läpäisevää tajunnallisuutta.
Astraalitason yllä lienevät kausaali, buddhinen jne taso, ja kehot. Ja ylinnä on ilmeisesti se sielullinen taso, jossa ei ole enää monista elämistä kerättyjä persoonia.
Silti korkeinkin taso on mukana alimmassa tasossa - eli kaikessa on kaikki.
Mikään ei kuitenkaan ole sitä, miltä se juuri nyt näyttää.
Eli todellisuus on hyvin, hyvin monivivahteinen.
Miten itse ajattelit elää noissa ulottuvuuksissa (jos et nyt vielä sentään ole valo-olento).
Olen valo-olento, joka havaitsee, mitä on olla koettavissa ei-valon avulla.
Ajattelulle löytyy omat vapautensa ja rajoituksensa - sitä sanotaan "vapaaksi valinnoimiseksi".
Vapaus itsessään on vapautta tahtomisesta, tuntemisesta - niin, ja ajattelusta.
Niin, vapaus on itsessään vapaa.
