seuraava »

[Mika-Matti]

Eli ensin ollaan taivaissa, sitten luodaan epätäydellisiä sieluja, ja 3d ja alemmat maailmat, sitten "opitaan" eli muistetaan, ja sitten takaisin? Tosin taivaissa ei olisi voitu oppia, mitä nyt oltiinkaan oppimassa (erillisyys-ykseys, suru-ilo, katoavuus-ikuisuus, pelko-rakkaus jne)..  hih-

Eivätköhän sielunnokset olekin täydellisen puun kuvausta itselleen.

Taivaissa ei opita muuta kuin mitä on seuraavaksi, aina seuraavaksi.
Liikettä eteenpäin, laajentumista - no avartumistakin.

Ymmärrys siitä, että "kaikkeuden piste" tietää jo kaiken, avartuu.
Maailmankaikkeus luodaan uudelleen. Aaltoja ulos, aaltoja sisään.

Ei kopioimalla - sitähän se oppiminen teettäisi!
Muistamalla - joka suistaa tietämättömyyden siitä, että jo tietää.

Silti on oppimista, koska tarvitaan tiedon tikapuita
viitteeksi harhasta toteen, epäolennaisesta olennaiseen jne.

Oppiminen ilman sen tietämistä, että muistaa uudelleen, on tunnustelemista.

Tiede tunnustelee, uskonto kohkailee.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

tämä löytyi jostain surfwell. netistä.

Kirjeitä valon maailmasta
05.11.2006 - 20:16
Kirjoitan vaihteeksi hörhöaiheesta. Peittojen alla flunssaa potiessa luin vanhaa lempikirjaani, josta ei lakkaa löytämästä kiinnostavia asioita. Kirjan otsikko kuuluu kaikessa komeudessaan näin:



Kirjeitä valon maailmasta
Kuolemanjälkeinen päiväkirja itse itsensä valaisevasta maailmasta
Kirjoitettu Elsa Barkerin välityksellä




Kirjeitä valon maailmasta on viime vuosisadan alussa henkimaailmasta kanavoitu kokoelma lyhyehköjä viestejä, kirjeitä, jotka vastaanotti automaattikirjoituksella Elsa Barker, toimittaja ja kirjailija, joka oli kiinnostunut okkulttisista asioista - henkiset asiat olivat siihen maailmanaikaan poikkeuksetta salatieteitä, okkultismia. Viestejä lähetti rajan toiselta puolelta kunnianarvoisa tuomari David Patterson Hatch, jonka kanssa Elsa tutustui ja ystävystyi tämän vielä eläessä. Kirjeissä kuvaillaan siirtymistä henkimaailmaan ja millaista elämä siellä on. Tuomari Hatch oli varsin mielenkiintoinen persoona, joka maanpäällisessä elämässään keskittyi viimeisinä vuosinaan henkisten asioiden tutkimiseen. Saman uteliaan ja tietorikkaan mielenlaatunsa hän vei henkimaailmaan mukanaan.

Mikä kirjan tarkoitus sitten oli, miksi se julkaistiin? Hatchin tarkoituksena oli välittää tietoa henkimaailmasta ihmisille, joilla on valmius ja halu ymmärtää. Kanavoiduissa kirjeissä oli myös henk.koht. viestejä Hatchin läheisille tai Elsalle, mutta niitä ei ole julkaistu. Kaikkein tärkein viesti kuitenkin oli se, että kuolemaa ei ole; se on vain siirtymistä olomuodosta toiseen.

Uteliaalle ja kriittiselle realistille kertomukset haudantakaisesta elämästä eivät mene helpolla jakeluun, ellei mitään omaa kokemusta ole. Olin aina ajatellut, että kuolema on kaiken loppu, että tässä vain kärsitään ja sitten kuollaan pois. Se tuntui hyvin luonnolliselta enkä ajatellut asiaa sen enempää. Kunnes kymmenisen vuotta sitten isäni kuoltuaan oli jonkun aikaa hyvinkin aktiivinen. Toki aiemminkin oli jotain järjellä selittämättömiä kokemuksia eri sukulaisten lähdön yhteydessä ja kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia, muttei mitään niin konkreettista kuin oli isäni vierailu luonani kuolinhetkellään sekä sitten muutaman kerran myöhemminkin. Ensireaktioni tähän oli tietenkin, että hus hus, mitäs täällä teet kiusaamassa, en minä halua tällaista! Isäni eläessä välimme eivät olleet erityisen hyvät ja näissä kuolemanjälkeisissä vierailuissa oli piirteitä, joissa hänen persoonansa tuli hyvin esiin. Sekin harmitti, kun tuntui ihan selvästi, että saman ihmisen kanssa olen tekemisissä, hän vain ei ole enää tässä maailmassa näkyvässä muodossa, ja hän tuli ja meni niinkuin lystättää. Isällä oli myös eräs viesti välitettävänä ja ehkä siksi hän otti yhteyttä juuri minuun koko sisarussarjasta.

Urputin epätoivotuista vierailuista suvussa vaikuttavalle selvänäkijälle, että miksei isä voi jättää minua rauhaan. Tämä sukulainen huudahti ensin hyvin iloisesti, että eikös ole helpottunut olo, kun tietää nyt ettei kuolemaa ole. Elämä tosiaan sen jälkeen avautui minulle aivan toisesta perspektiivistä. Hänen mukaansa henkimaailmassa tiedetään, kuka pystyy aistimaan ja vastaanottamaan viestejä, ja siksi minua oli lähestytty eikä muita. Isäni toki näyttäytyi, siis materialisoitui kerran eräälle toiselle sisaruksista ja myös selvästi oli usein läsnä äitini luona, mutta minulle sitten oli enempi varsinaista asiaa. Sukulaiselta sain tietää, että vierailut voi kieltää ja sitä kieltoa kunnioitetaan toisella puolella. Isän vierailut päättyivätkin sitten, kun varsinainen viesti tuli välitettyä ja vastaanotettua sekä joten kuten myös ymmärrettyä. Hiukan raskaalta tuntui, sillä kaikki oli uutta enkä tiennyt kovin paljoa henkisistä asioista. Pikkuisen pelottikin, kun ei oikein ymmärtänyt, mitä oli avautumassa. Viestin saaminen ja tulkinta tuntui vastuulliselta, mutta sittemmin osoittautui, että siinä onnistuin. Näin jälkikäteen minusta tuntuu hyvältä, että sain tämän kokemuksen ja sen kautta aloin tutustua näihin asioihin. Silloin kyllä harmitti kuin pientä eläintä, että miksei isäni välittänyt viestiä selvästi paremmin tehtävään sopivan sukulaisen kautta. Nyt ymmärrän, että niin kävi kuin oli tarkoitus.

Hatchin kirjeissä on paljon yksityiskohtia, joista huomaan, että olen ymmärtänyt aina sen verran kuin oma henkisen kehityksen taso sallii. Kaikkeen ei heti ymmärrys riitä, mieltä täytyy koulia ensin. Luettava menee ja sen tuleekin mennä täysin ohitse, jollei se resonoi, löydä kosketuspintaa. Mikä onkin oikein. Opettaja tulee kun oppilas on valmis, vanhaa sanontaa lainatakseni. Pitää myös oppia ihan itse erottamaan hyvät akanoista eli tarjonnasta se hyvä ja oikea ja itselle siinä hetkessä tarpeellinen. Erottelukyky kehittyy vasta ajan kanssa. Henkisellä tiellä olen saanut aika uskomatonta apua, kuten kirjastossa putoaa varpaille aiheeseen liittyvää kirjallisuutta aivan väärästä hyllystä tai kirjakaupassa dekkareita etsiskellessä törmää vaikka mediaalisuudesta kertovaan kirjaan, jota ei pysty jättämään käsistä. Näen sen niin, että meitä kyllä autetaan toiselta puolelta heti kun vain heräämme ja päätämme lähteä opintielle. Barkerin kirjan löysin ensin kirjastosta useampi vuosi sitten, mutta ostin sen myöhemmin itselleni. Muistan saman kirjan olleen myös isoisäni kirjahyllyssä .

* * *

Jotta kaikki ei tapahtuisi täysin ilman ihmeitä, käväisin lopuksi etsiskelemässä kuvaa tässä hyvin lyhyesti esittelemästäni kirjasta. Kuvaa en löytänyt. Sen sijaan löysin verkosta e-kirja -muodossa kaikki kolme David Patterson Hatchin välittämistä viesteistä koottua kirjaa, nimiltään Letters From A Living Dead Man (1914), War Letters from a Living Dead Man (1915) sekä Last Letters from the Living Dead Man (1919). Kirjat löytyivät kokonaisuudessaan Earthly Pursuits -verkkosivuilta, joilla on julkaistu e-kirja -muodossa (siis html-muodossa, ei pdf) muutamia vanhoja kirjaharvinaisuuksia, joiden painokset ovat lopussa. Kirjoja löytyy mm. seuraavista aihepiireistä: kukkien kieli (!!), puutarhanhoidon historia sekä metafysiikka (vain Barkerin kirjoja). En tiennytkään näiden kahden jälkimmäisen kirjan olemassaolosta. Näistä on suomennettu vain ensimmäisestä kirjasta vuonna 1995 uudelleen toimitettu julkaisu nimeltä Letters From The Light - An After-Life Journal From The Self-Lighted World. Tässäpä riittää lukemista!

Kategoria: Paraneminen | 0 kommenttia | Kommentoi | Ilmoita asiaton viesti

[Mika-Matti]

Kaikkeuden ylimpien toimijoiden työ = meidän omat edesottamukset tässä ja nyt.

*On kylläkin olemassa olentoja, karman herroja tai mitä lie, jotka ohjaavat sielujen kehitystä. Ei paha esim itseään tappaisi vaan haluaisi laajentaa valtaansa. 

Tuota..., kehitystä ei ohjailla jostakin ulkopuolelta.
Kyseessä on erillisyyden harha siitä,
että tajunnallisuus on sidottua ulkoiseen ohjaukseen.

Ettäkö muka olisi jokin ilman että tuo jokin olen minä.

Sanomme kaikkeuden olevan kokonaisuus
mutta kun silmä välttää,
pilkomme sen osiin,
joista yhdenkään emme olisi olevan rakastettumme.

Silti jokainen ilmentää korkeinta ja matalinta luomisen astetta.
Muuten yksi ja jakamaton olisi jakautunut ja sirpaleinen.

Mikä onkin johtanut meitä yhtäältä epäilemään henkisiä oikeuksiamme,
toisaalta suomaan niitä jollekulle, joka on "taivaissa" muttei meinä, meissä ja meidän kauttamme matkalla itsensä toisinkin kohtaamiseen.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mitäs sawottaren kirjassa luki? 

[Mika-Matti]

Todella mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi itse luin valon maailmasta kirjasen, niin siellä oli kirjoittaja saanut kanavoitua tietoa tuonpuoleisesta ja siellä kuulema toimitaan samalla tavalla kuin maanpäällä, tosin ei ole mustasukkaisuutta vaan yhteenkuuluvaa rakkautta ja auttamista, siellä syntyy uusia sieluja jotka tulevat valonlähteestä ja on sellaisia jotka ovat ns. virheellisiä ja ne sielut hävitetään lopullisesti esim, joku sarjamurhaaja joka on joka elämässä jatkanut vaan tuhoomista ja tappamista niin voidaan sen sielun vaellus lopettaa tuottamattomana siinä kirjassa oli tosi paljon erilaista tietoa, karmasta ja kaikesta mahollisesta, siellä opiskellaan ja upotetaan tietoa sieluun on niin monipuolista juttuja siellä että tuskin tänne maan päälle edes kaipaiskaan kuulema maapallolle syntyneet sielut ovat ottaneet kovimman haasteen sielun kasvulle, suurin osa tänne syntyneistä suorittaa karmansa täällä melkein kerralla maapallo on karman suorittamisen paikka

Tarkoitatko teosta: Niemi, Merja, Valon maailmassa (Suomalaisten kokemuksia elämän ja kuoleman raja-alueilta)?

Itse en usko kenenkään sielulliseen tuhottavuuteen
vaan peräti siihen,
että pahanakin pidetyn ilmeneminen on osa sielullisen olemassaolon tarkoitusta.

En myöskään pidä maaplaneetta "karman suorittamisen paikkana" vaan jonkinlaisena elämän pyhyyden (tuhoutumattomuuden) koetinkivenä.

Olemme testaamassa, kokeilemassa sitä, miltä tuntuu olla syvällä elämänrajoitteiden sidonnaisuudessa ja löytää tiensä ulos labyrintistä
vapauteen, joka itse on.

Ja oppimistakin ilmenee: vastakohtaisuuksien ikeessä elämisestä nauttimisen taitamisena.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Itämailla tänne syntyminen on suru ja lähteminen on ilo. Suoritamme karmaa. Tavoitteena valaistua ja vapautua.

Länsimaissa synnytään, tienataan, kulutetaan ja kuollaan. Se voittaa jolla eniten pelimerkkejä. Tai jotain..

Elämässä pitää luopua monista suhteista.

Henkimaailmassa on kuitenkin kaksoisliekkini, ja olen tuntenut rakkauden ulottuvuuden niin, että tiedän missä se on. Enkeli, opas, se intensiteetti on ihan toista.

Voihan täällä olla seikkaillakseen, mutta siellä voisi seikkailla jotenkin.. tietoisemmin laajemmista kehoistaan..

Kun katselin porukkaa metrotunneleissa, jotenkin sawottaren mainitsema kirja kolahti. Ihmiset väsynein ilmein aineen kahleessa. Turha etsiä silmistä rakkautta, eikä kannatakaan. Rakkaus on minussa ja tietyissä sieluissa, joiden kanssa olen matkannut.

Tai mestareissa, joiden tietoisuus on juuri siinä yliaistillisessa.

Kävinpä Indiskassa.

[^^Queen Nefertiti^^]

MINKÄLAINEN ON KEHITTYNEEN IHMISEN
KUOLEMANJÄLKEINEN ELÄMÄ?
Pekka Ervastin esitelmä 2.3.1924
Kuolemanjälkeinen elämä käy meille selvemmäksi ja
ymmärrettävämmäksi, kun opimme tuntemaan kehittyneiden
ihmisten kuolemanjälkeistä elämää. Jos seuraamme ainoastaan
tavallisten,
jokapäiväisten
ihmisten
kuolemanjälkeisiä
kokemuksia, silloin meidän on verrattain vaikea saada selvä kuva
itse kuolemanjälkeisen elämän mysterioista ja mahdollisuuksista
sentähden, että tuo niin sanottu kahtiajako, mikä tapahtuu
kuoltua, se on probleemi, jota käytännöllisesti on vaikea
ymmärtää näin edeltä käsin, jopa filosoofisestikin vaikea
ymmärtää, sillä ihmisen kaksinaisuus, hänen korkeampi ja alempi
minänsä, se on arvoitus, probleemi useimmille ihmisille. Mutta
kun me tutkimme kuolemanjälkeistä elämää myöskin sen
laajempiin mahdollisuuksiin nähden, silloin ymmärrämme
paremmin, mitä tuohon kuolemanjälkeiseen elämään oikeastaan
sisältyy.
Mitä me tarkoitamme kehittyneimmillä ihmisillä? ─ Tahdon
aivan teknillisesti sitä määritellä. ─ Kehittymätön ihminen on se,
jonka ruumiillinen persoonallisuus on voimakkaampi,
kehittyneempi,
elävämpi
kuin
hänen
sielullinen
persoonallisuutensa. Mutta kehittynyt ihminen on semmoinen,
jonka sielullinen persoonallisuus on voimakkaampi, vie
ruumiillisesta elämästä voiton. Onhan meillä täällä maailmassa
kehittyneitäkin ihmisiä, ihmisiä, jotka juuri vastaavat tätä
määritelmää, enkä minä suinkaan ole tahtonut sanoa, että
kehittyneitä ihmisiä olisi kovasti vähän. Ei ollenkaan, heidän
lukunsa on verrattain suuri maailmassa vaikka heidän kesken on
monta eri luokkaa, lajia, astetta. Mutta kehittyneiden ihmisten
joukko alkaa niistä ihmisistä ja käsittää kaikki ne ihmiset, joissa
Page 2
sielullinen persoonallisuus, sieluelämä, sielu on voimakkaampi
ruumiillista persoonallisuutta.
Otetaampa aivan yksinkertainen, mutta kuvaava esimerkki. ─
Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita toisessa
tai toisessa suhteessa, esim. semmoisia, jotka ovat luonnolta
saaneet hyvän äänen. On erittäin paljon ihmisiä joka yhteiskunta-
luokassa, joilla on erinomaisen hyvä lauluääni, luonnolta saatuna.
Mutta kuitenkin on aina maailmassa vain harvoja suuria
laulajattaria ja laulajia. Mistä tämä riippuu? ─ Se riippuu siitä,
että jokainen yksilö, jolla on luonnolta saatuja lahjoja, ei silti ole
sielultaan niin voimakas, että hän osaisi jotain niistä tehdä. Jos
joku ihminen tulee Carusoksi tai Adelina Pattiksi, suureksi
laulajaksi, niin tämä edellyttää, että hänellä on erikoisesti
tahdonvoimaa, hänen sielunsa on tietoinen ja voimakas, hän
päättää käyttää lahjojaan elämässä, päättää tehdä niistä jotain.
Hän aavistaa tai ei aavista, kuinka paljon surua, tuskaa, huolta ja
vaivaa hänelle siitä koituu. Mutta aavisti tai oli aavistamatta, hän
joka tapauksessa yrittää jotain taiteellisella alalla. Hän päättää
kasvattaa itsestään laulajan, ja hän tekee sen.
Aina semmoinen ihminen, joka on menestystä saanut
elämässä, hän on sielultaan voimakas olento, itsetietoinen,
minätietoinen. Me voimme huomata, että tuo hänen
minätietoisuutensa saattaa mennä yli äyräittensä. Me voimme
nähdä, että suuret ihmiset voivat olla hyvin itsetietoisia myöskin
loukkaavalla tavalla, mutta tämä kuvaa vain sitä suurta
sielunvoimaa, mikä heissä on. Sillä jos ei lahjakkaalla ihmisellä
olisi tätä minuuden voimaa, ei hän olisi käyttänyt lahjojaan.
Luonto aina anteliaalla kädellään siroittelee lahjojaan, mutta eivät
kaikki siemenet nouse, kasva.
Kehittyneillä ihmisillä tarkoitan siis niitä ihmisiä, joilla on
tavallista suurempi minä-voima, sielullinen voima, tavallista
suurempi persoonallisuus, niinkuin me sanomme. Näitä ihmisiä
voidaan sitten jakaa eri luokkiin, ja varsinkin, kun tutkimme
Page 3
heidän kuolemanjälkeistä elämäänsä, niin huomaamme, kuinka
eri luokkiin heitä voi jakaa.
En tahdo aloittaa nyt heti näistä tämmöisistä lahjakkaista
ihmisistä, joista juuri oli puhetta, vaan tahdon ensin mainita
yhden verrattain suuren tämmöisen sieluluokan, johon kuuluu
sangen paljon yksilöitä, ja joissa tämä minätietoisuus ei ole sillä
tavalla silmiinpistävä, kuin monessa lahjakkaassa ihmisessä
saattaa olla. Nämä ihmiset ovat niitä, joita tahtoisin nimittää
uskonnollisiksi ihmisiksi, mutta uskonnollisiksi silloin tämän
sanan kauniissa, sisäisessä merkityksessä.
Näitä ihmisiä ovat ne, jotka eivät ainoastaan tahdo menestyä
tässä maailmassa, tahdo olla mallikelpoisia ihmisiä tässä
maailmassa, vaan jotka ennen kaikkea tahtovat, niinkuin voisi
uskonnollisella kielellä sanoa, kelvata Jumalalle. Ne ovat niitä
ihmisiä, jotka ymmärtävät, että elämässä on syvempiä, siveellisiä
lakeja, jotka ymmärtävät, että nämä elämän siveelliset lait
asettavat vaatimuksia ihmisille. Ihminen voi olla joko välittämättä
jumalallisista laeista tai pitää niitä kunniassa. Ne ovat niitä
ihmisiä, jotka vaativat itseltään enemmän kuin mitä heidän
yhteiskunnallinen asemansa vaatisi heiltä. Päinvastoin se voisi
vaatia ehkä muuta, kuin mitä he vaativat itseltään. Ne ovat niitä
ihmisiä, jotka uskovat elämän korkeampiin arvoihin. Ja koska
tämä määritelmä on oleva erittäin laaja, en tahdo kosketella
heidän filosoofisia, jumalallisia käsityksiään; he voivat uskoa
Jumalaan ja nimittää Häntä eri nimillä, he voivat uskoa elämään,
jos semmoista nimeä pitävät parempana. He voivat ajatella mitä
tahansa elämän metafyysillisistä arvoista, he voivat ajatella
kuolemasta eri tavalla, mutta he kaikki uskovat
kuolemanjälkeiseen elämään, ikuiseen elämään ja siihen ikuiseen,
mikä ihmisessä piilee. He uskovat, että elämässä on henkinen
sisältö.
Nämä tämmöiset ihmiset ovat elämässä saavuttaneet
jonkinlaisen rauhan, heistä säteilee ulos rauhaa. Kun me
semmoisia ihmisiä tapaamme, niin me huomaamme, mikä
Page 4
ihmeellinen hyvä mieli ja rauha meihin pyrkii heistä, kuinka he
ovat paljon voittaneet itsessään, kuinka he ovat luopuneet
alemmasta, eläimellisestä itsestään, kuinka he ovat lempeitä,
oikeamielisiä, suvaitsevaisia. Nämä tämmöiset ihmiset ovat
todellisesti uskonnollisia ihmisiä minun mielestäni. Ne ovat
semmoisia ihmisiä, joiden sisällä asuu hyvä tahto. Ja nämä
tämmöiset ihmiset, ja minä edellytän, etteivät he ole erikoisesti
tutkineet kuolemanjälkeisiä asioita, he ovat niitä kuvitelleet,
ajatelleet niitä, mutta eivät tiedä mitään niistä, he ovat hyviä
ihmisiä, jotka luottavat Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen tai
elämän oikeamielisyyteen ja ymmärtävät, että elämässä juuri
kaikki henkinen, hyvä, totuus, oikeus, kauneus lopulta on vievä
voiton.
Nämä ihmiset itse asiassa ovat elämänsä aikana vedonneet
korkeampaan minäänsä. He ovat saaneet aikaan yhdyssiteen
alemman persoonallisuutensa ja korkeamman minän välillä.
Heistä ei rakkaus ja sydämen kirkkaus ole kaukana, heissä
vallitsee yhteys ylemmän ja alemman välillä. He ovat siis
tavallaan ottaneet ylempää mukaan tähän persoonalliseen
elämään. Ja kun he kuolevat, silloin me huomaamme, kun aivan
kaikkia yksityiskohtia myöten tutkimme joka ikistä kohtaa heidän
kuolemanjälkeisessä olotilassaan, että he eivät varsinaisesti herää
ennekuin taivaassa.
Nämä ihmiset, jotka ovat hyviä maan päällä, jotka yrittävät
olla ihmisiä, he kuoleman jälkeenkin kulkevat läpi tuonelan, läpi
välitilojen kadottamatta mitään itsestään, jakautumatta millään
tavalla. Se on kuin unetonta unta jonkun aikaa heillä. Kun he
heräävät kuoleman jälkeen, he huomaavat olevansa taivaassa sen
Jumalan luona, johon he ovat uskoneet. He huomaavat olevansa
siinä elämässä, joka heille aina on ollut todellinen elämä. Ja se
elämä sitten koristautuu tietysti kaikilla niillä hyveillä ja
yksityisseikoilla,
mitä
on
heidän
ajatuksissaan
ja
mielikuvituksessaan liikkunut maallisen elämän aikana. Mitä he
ovat elämän aikana kokeneet hyvyydestä, oikeudesta, sitä he
Page 5
tuhatkertaisesti suuremmassa ja rikkaammassa muodossa kokevat
taivastilassa, ja heidän kuolemanjälkeinen elämänsä vie heidät
varsinaisesti heti taivaaseen.
Me huomaamme siis, että heissä ei tapahdu tuota merkillistä
kahtiajakoa kuoleman jälkeen, ei mitään eroittumista, ennenkuin
toisessa kuolemassa. Heidän mennyt elämänsä astuu verrattain
ehjänä elämän suureen muistikirjaan, siihen ihmeelliseen
elämänkirjaan, joka on heidän omassa hengessään, sielussaan,
omassa aurassaan.
Jos sitten siirrymme semmoisiin lahjakkaisiin ihmisiin, jotka
tekevät täällä maan päällä jotain luovaa työtä, jotka ovat
ajattelijoita, tiedemiehiä, taiteilijoita, runoilijoita, mitä tahansa
henkisen elämän alalla, taikka myöskin voimakkaita toiminnan
ihmisiä, ihmiskunnan hyväntekijöitä, valtiollisia johtajia, jopa
sotapäälliköitäkin. Nämä tämmöiset ihmiset ovat myöskin
kehittyneitä sieluja. Ja voimme huomata, että heitä on
kahdenlaisia: toisilla on toisenlainen temperamentti kuin toisilla.
Muutamat heistä, noista lahjakkaista työntekijöistä ovat
semmoisia, joita voisimme nimittää sanan varsinaisessa
merkityksessä haaveilijoiksi, uneksijoiksi. He eivät ole koskaan
ihan täydellisesti mukana tässä näkyväisessä elämässä. He ovat
tässä näkyväisessä elämässä omaa itseänsä ainoastaan silloin, kun
he suorittavat jotain työtä.
Ajatelkaamme esim. säveltäjää. Hän voi olla ihminen, joka ei
tee mitään efektiä jokapäiväisessä elämässä, hän voi tuntua
meistä hyvin uneksivalta, ehkäpä hermostuneelta, rauhattomalta,
niin
ettemme
erikoisesti
pane
huomiota
hänen
persoonallisuuteensa. Mutta jos hän pääsee semmoisen
soittokoneen ääreen, jota hän osaa soittaa, silloin me
hämmästymme, sillä me huomaamme, että hänen sielussaan
piilee ihmeellistä voimaa, suuremmoista rauhaa. Hän voi silloin
kutsua esille meidänkin sielussamme merkillistä rauhaa, autuutta.
Hänen sielustaan tulvii siis meihin sävelten aalloilla sitä voimaa,
mitä hänessä piilee. Ja hän osoittaa silloin, että hän on kehittynyt
Page 6
sielu, voimakas olento, vaikka hän ei ole ihan mukana tässä
jokapäiväisessä elämässä. Semmoisia ihmisiä kyllä on useita,
joiden sielu on kehittynyt, vaikka se ei ole täydellisesti
itsetietoinen ja mukana jokapäiväisessä elämässä.
Onhan vielä semmoisiakin ihmisiä, jotka eivät osaa edes
tulkita tätä sisäistä lahjakkuutta. Nämä tämmöiset sisäisesti
kehittyneet ihmiset, joiden sieluelämä on mahdottoman rikas ja
voimakas, ja jotka eivät ole ihan kotonaan tässä näkyväisessä
elämässä, heidän elämänsä on kuoleman jälkeen erikoisempi,
sillä silloin näyttäytyy ikäänkuin peilissä tämä fyysillinen elämä.
Ja vaikka nämä ihmiset ovat tässä fyysillisessä elämässä tehneet
paljon sellaista, mikä meidän mielestä voi olla syntiä, he ovat
suorittaneet semmoisia tekoja, jotka meidän mielestä saattavat
olla liian itsekkäitä ja ajattelemattomia, niin nämäkin teot, synnit
ovat tapahtuneet heidän puoleltaan ainoastaan puolella huomiolla.
Ja tämä saa aikaan sen merkillisen seikan, että kuoleman jälkeen
heidän tuonelaelämänsä, astraalielämänsä on myöskin kuin unta.
He katselevat sitä kuin syrjästä päin, sillä kun heidän varsinainen
elämänsä on fyysillisestikin eletty korkeamman minän
inspirationissa, niin he kuoleman jälkeen säilyttävät tuon
inspirationiyhteyden korkeamman minänsä kanssa, niin että he
kulkevat tuonelan läpi puolitajuissaan, mutta eivät jakaudu. He
katselevat kaukaa sitä kärsimyselämää, mikä seuraa heidän
fyysillistä vaellustaan. Kaikki erehdykset, synnit, väärät teot mitä
mahdollisesti ovat tehneet, he kantavat omat hedelmänsä tuskissa
kuoleman jälkeen, mutta kun nämä kummalliset sielut eivät
fyysillisen elämänsä aikana olleet mukana noissa teoissa, eivät he
kuoleman jälkeen ole täydellisesti mukana kärsimyksissä, se on
kaikki kuin ulkopuolella heitä. Ja heidän varsinainen elämänsä on
taivaassa.
Meidän ei tarvitse ajatella, ettei heistä jäisi jotain tuonelaan,
kyllä heistä jää kuori, mutta se ei ole heitä itseään, he eivät
itsekään pidä sitä omana itsenään. He tuntevat olevansa kotonaan
siinä taivaassa, jossa he inspirationin hetkenä elävät maan päällä.
Page 7
Sentähden hekin ovat esimerkkinä siitä, ettei ihmiselle pakosta
tapahdu semmoinen toivoton kahtiajako, vaan hän säilyttää
persoonallisen tietoisuutensa läpi elämän, läpi kuoleman.
Mutta on toisia lahjakkaita ihmisiä, on semmoisia, jotka eivät
elä tällä tavalla tunteissa fyysillisen elämän aikana yksinomaan,
vaan elävät älyssään, ovat älyssään erikoisesti mukana, ovat
sangen itsetietoisia, intelligenttejä, voimakkaita. Niitä on myöskin
paljon ja ne muodostavat toisen tempperamenttiluokan. He ovat
älykkäitä, spirituelleja ja mukana kaikissa toimissa. He ovat
niinsanoaksemme itsetietoisia synnissä; kun he tekevät syntiä,
elävät nautinnoissa, antavat he perää eläimelliselle itselleen.
Silloin he ovat siinä aivan itsetietoisesti mukana, heidän
nautintonsa on paljon suurempi, kuin tavallisen ihmisen, sillä he
ovat älykkäitä. Heidän kärsimyksensä ovat myöskin paljon
suurempia, sillä he ovat herkkätuntoisia.
Nämä tämmöiset lahjakkaat ihmiset ovat suureksi suruksi
useinkin ympäristölleen, sillä se ei heitä ymmärrä, he ovat niin
oikullisia olentoja, mutta älykkäitä, heidän kritiikkinsä on
murhaava, heidän sanansa saattavat pistää. Kuoleman jälkeen
ovat he siinä asemassa, että heillä säilyy itsetietoisuus paljon
enemmän koko ajan kuin tavallisilla ihmisillä, myös tuonelassa ja
astraalitasolla, niin että heillä ei tapahdu varsinaista kahtiajakoa
ennenkuin taivaassa. He ovat persoonallinen itsensä kuoleman
jälkeen.
Me voimme siis ymmärtää, että heidän tilansa kuoleman
jälkeen voi olla suurtakin tuskaa, ja he ovat siinä itsetietoisesti
mukana. Kun tutkimme kuolemanjälkeisessä maailmassa
tuommoisten olentojen sieluntilaa, niin huomaamme, että he
koettavat silloin säilyttää saman älykkäisyytensä ja
spirituellisuutensa, mikä heillä oli fyysillisessä elämässä. He
koettavat laskea leikkiä omista tuskistaan, mutta heitä
sanomattomasti harmittaa, että ovat ikävässä tilassa, eivätkä voi
tehdä mitään siitä päästäkseen, he ovat pakoitetut pahoittelemaan
erehdyksiään menneen elämän aikana. Heidän täytyy parantaa
Page 8
itseään, ja tämä kaikki heitä ärsyttää ja harmittaa ja tekee
kuolemanjälkeisen elämän hyvin tuskaiseksi heille. Sillä kuten
sanottu, se, että he säilyttävät persoonallisen tietoisuutensa, se
tekee, että he kärsivät sanomattomasti. Mutta heillekin tietysti
koituu levon, vapautuksen hetki, jolloin he saavat nukahtaa
kuollakseen ja astuakseen ylös taivaassa.
Kaikissa näissä ihmisissä huomaamme, kuinka heidän
sielunsa on keskittynyt, ja tämä se tekee heidän sielunsa
voimakkaaksi. Heidän sielunsa on ollut elämän aikana keskittynyt
määrättyyn työhön. Ja kun me korkeammalta kannalta
arvostelemme heitä, niin voimme sanoa, että semmoiset ihmiset,
jotka ovat syntyneet tähän maailmaan sisäisellä, sielullisella
konsentrationikyvyllä, joka tekee heille m--

http://216.239.59.104/search?q=cache:s54ecI-V6XwJ:www.pekkaervast.net/artikkelit/Esitelmat/1924%252003%252002%2520Minkalainen%2520on%2520kehittyneen%2520ihmisen%2520kuolemanjalkeinen%2520elama.pdf+henkimaailma,+kuolemanj%C3%A4lkeinen,+rakkaus&hl=fi&ct=clnk&cd=10&gl=fi

[^^Queen Nefertiti^^]

http://www.michaelkirjat.fi/JK.htm

(http://www.michaelkirjat.fi/kuvat/JK_Web.jpg)

http://www.henkinenkehitys.fi/

Ihmisen henkinen tulevaisuus

Ihmisen
henkinen olemus
Ihmisen henkinen tulevaisuus
Viisautta toisesta maailmasta
Viisautta toisesta maailmasta 2
   

Kuolemanjälkeinen elämä on ainoastaan henkisen olemassaolomme jatkumista toisessa ulottuvuudessa. Tämän elämänmuutoksen aiheuttama, perus- tavaa laatua oleva eroavuus on, että fyysisen kehon avulla tapahtuvan tietoisuuden ylläpidon asemesta me jatkamme ympäristömme sensorista havaitsemista henkisen kehomme avulla. Meidän sielumme, meidän henkinen olemuksemme pysyy kuitenkin muuttumattomana. Me olemme silti se sama yksilö, joka oli olemassa hetki ennen muutoksen tapahtumista.

Henkiystävämme ovat kertoneet, että he eivät tarvitse ravintoa kuten maan päällä ja vaikka levähdystaukoja saatetaan pitää, tietoisuus kuitenkin säilyy.

Ympäristön ja tarpeiden perinpohjaiset muutokset muuttavat elämäntapaamme oleellisesti. Maan päällä valtavan suuri ihmisjoukko käyttää suurimman osan tietoisesta olemassaolostaan elantonsa hankkimiseen, matkustamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Jos meillä on onnea, voimme käyttää valveajastamme ehkä neljänneksen kulttuuriharrastuksiin ja muuhun vapaa-ajanviettoon. Epäilemättä maalliset tehtävämme vaikuttavat ratkaisevasti henkiseen kehitykseemme.

Elämänjärjestys henkimaailmassa on päinvastainen. Sen sijaan, että viettäisimme suurimman osan aikaamme maallisissa tehtävissä, meidän täytyy uusien olosuhteiden pakosta kääntyä enemmän henkisen kasvun suuntaan. Siispä ne, jotka ovat sulkeneet henkisen kasvun elämästään, kokevat itsensä vakavasti vammaisiksi yrittäessään sopeutua uuteen olomuotoon. Seuraava elämä on todellakin henkistä elämää ja se kutsuu meitä opiskelun, tiedon, viisauden ja henkisyyden pariin. Maan päällä elämäämme vaikuttavat ratkaisevasti periytyvät ja ympäristölliset aineelliset olosuhteet. Henkimaailmassa me vaikutamme ympäristömme olemukseen ja olemassaoloomme. Kuolema muuttaa elämän painoarvot aineellisesta selviytymisestä henkiseen kehitykseen.

Siksi useimmat henkiolennot eivät tunne kiinnostusta siihen työhön, jota he tekivät maan päällä, sillä monet eivät pitäneet työstään. Ne, joilla oli mahdollisuus maan päällä työskennellä taiteiden, filosofian ja uskonnon parissa, käyttävät tietojaan ja taitojaan uuden ympäristönsä ja sosiaalisten suhteidensa iloksi ja hyödyksi.

 Jokainen saa mahdollisuuden rakentavaan työhön

Siirtyminen aineen maailmasta ajatuksen maailmaan tapahtuu useimmille asteittain, mutta jokaiselle annetaan mahdollisuus rakentavaan työhön ja hänet ohjataan hänelle sopivien asioiden pariin. Heidän henkikehonsa ja ympäristönsä ovat kuitenkin yhtä todellisia ja konkreettisia kuin niiden maanpäälliset vastineet. Kun he ovat karistaneet maalliset tomumajansa, he voivat nyt ajatuksen voimalla keskustella toistensa kanssa ja liikkua omassa ulottuvuudessaan paikasta toiseen niin halutessaan. Kyky on kaikin tavoin hyödyksi heidän elämässään. Olemassaolossa on nyt enemmän mielenkiintoisia asioita ja ne tarjoavat suuremmat kehitysmahdollisuudet. Maanpäälliseen elämään verrattuna siellä ei ole rajoituksia, ja mahdollisuudet onneen ovat rajattomat.

Maan päällä ollessamme tietoisuutemme rajoittuu tarkastelemaan joko jotakin ympäristömme osaa tai jotakin mielessämme kehittyvää ajatusta, mikä näyttää lähes kokonaan estävän meiltä muiden asioiden samanaikaisen kirkkaan havainnoinnin. Esineen näkeminen, sanojen sointi tai tietoisessa mielessä orastava idea stimuloi näihin asioihin liittyviä muistoja, mutta tässäkin ulottuvuus, jonka voimme alitajunnassamme saavuttaa ja käyttää muistojemme aarreaittana, on rajallinen, ja me voimme palauttaa mieleemme ainoastaan yhden muiston kerrallaan. Tiedämme kuitenkin, että tietoisuuden tason tuolla puolen on kaikkien kokemustemme ja ajatustemme täydellinen ja ihmeellinen varasto, elämämme puhdas henkinen tuotos. Meidän täytyy kuitenkin tiedostaa, että kaikki, niitä me todella olemme, voi vain osittain ilmestyä maan päällä, ja kaikki mihin me kykenemme, on samalla tavoin rajoitettua maanpäällisen tietoisuuden suhteellisen alkeellisissa henkisissä olosuhteissa. 

Kuolema vapauttaa meidät aineen kahleista, ja me kohoamme henkimaailman ihanaan vapauteen, jossa henkiystäviemme mukaan ihmisen täydellinen muisti toimii tietoisesti. Tietoisuus on täydellistä henkimaailmassa, kun taas maan päällä se jakautuu tajuntaan ja alitajuntaan. Kun kuolema poistaa aineen esteet, tästä elämästä eroava henki saavuttaa vapautuneen alitajunnan täydellisen hallinnan.

 Kommunikointia ajatuksen avulla 

Henkikehon ja alitajunnan välisen läheisen yhteyden vuoksi henki voi nyt hallita henkikehoaan paljon helpommin kuin maan päällä fyysistä kehoaan. Myös hengen sensoriset kyvyt voimistuvat ja laajentuvat toiminnoissaan. Esimerkiksi, kun keskustelemme maan päällä, voimme kuulla mitä keskustelukumppanimme sanoo ääneen, jos olemme kuuloetäisyyden päässä hänestä. Henkimaailmassa taas puhe siirtyy ajatuksen voimalla, telepaattisesti, ja tämä muuttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen olemuksen ja lisää sen mahdollisuuksia.

Jos halutaan läheisempää ajatusten ja uutisten vaihtoa, hengen siirtyminen paikasta toiseen tapahtuu mentaalisella keskittymisenä. Liikkuminen rajoittuu kuitenkin niihin sfääreihin, joiden laajuudelle yksilön henkiset värähtelyt ovat virittyneet. Hienommat tasot ovat saavuttamattomissa niin kauan kunnes edistystä kehityksessä tapahtuu. Vierailu alemmille tasoille vaikeutuu myös sitä mukaa, kun yksilön henkiset värähtelyt nousevat.

Myös näkökyky laajenee, sillä henkimaailmasta saaduissa viesteissä on viitattu "teleskooppi- näköön". Kun henkisen olemassaolon hienoimpia tasoja saavutetaan, voima lisääntyy tuoden muassaan suuremmat sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuudet ja ilot.

Sosiaalisessa ympäristössä menneisyyden suuret mielet ovat kaikkien oppimaan halukkaiden käytettävissä. Myös he voivat nauttia uusien taitojen oppimisesta ja tiedon hankkimisesta eri ajatuskouluissa sekä erilaisten taiteiden ja tieteiden opiskelusta.

Meille annetaan rajattomat rakkauden, viisauden, voiman ja ilon mahdollisuudet, mutta sieluillamme on myös rajaton kyky saavuttaa ikuisen päämäärämme jokainen kehitysetappi. Vastuumme laajenee, sillä meidän odotetaan ottavan yhä enemmän vastuuta tämän valtavan

maailmankaikkeuden ja sen henkisten yhteisöjen hallinnossa, ja tämän vuoksi velvollisuuksiemme suunta ei ole yksinomaan ylöspäin. Esimerkiksi: ylemmissä sfääreissä oleva yksilö voi olla oppaana ja opettajana sadoille alemmissa sfääreissä oleville yksilöille. 

Sadoin eri tavoin ja kiinnostuksen mukaan edistyvästä sielusta tulee valtava sosiaalinen vaikuttaja, jonka voima kasvaa ja laajenee kaikkialle suunnattoman suureen, yhteistyössä olevaan ja sopusointuiseen henkiseen maailmankaikkeuteen, ja joka vetää yhä enemmän voimaa Ikuisesta Hengestä lähestyen samalla yhä enemmän kaiken elämän korkeinta lähdettä. Tässä prosessissa me kehitämme suurempaa kosmisen ykseyden tietoisuutta ja jaamme suuremman itsenäisyyden kaikkien henkien kanssa. Meidän elämämme liittyy yhä enemmän suurten sosiaalisten ryhmien palveluun, mutta me emme kadota yksilöllisyyttämme. Päin vastoin meidän sielumme korotetaan ja siunataan vastaavasti, mikä todistaa palvelun ja onnellisuuden vastavuoroisuuden lain universaalisuudesta.

 Elämä jalostuu kaikkien olioiden keräämän puhtaan kokemuksen kautta 

Kehitys on tieteellisesti todistettu luonnon laki, sillä elämä liikkuu eteenpäin ja ylöspäin kuten spiraalissa kohti suurempaa jalostuneisuutta, täydellisyyttä ja kauneutta. Elämä jalostuu kaikkien olioiden keräämän puhtaan kokemuksen kautta. Toimintomme muovaavat siten sielujamme ja tällä tavoin voimme koota varastoon "taivaan aarteita".

Ihmisen maanpäälliset teot ja ajatukset määräävät hänen tulevaisuutensa henkimaailmassa. Hänet vedetään automaattisesti niille tasoille, joille hän on henkisesti virittynyt. Jos henkilö ei ole kehittänyt henkisiä ominaisuuksiaan, hänet jätetään alempiin kerroksiin omien muistojensa seuraan samanlaiseen kurjaan yhteisöön, jota hän edustaa. Kaikkialla hänen ympärillään on petosta ja pahuutta, jotka ovat heijastusta hänestä itsestään. Ajan mittaan sellaiset olosuhteet tulevat hänelle vastenmielisiksi, ja hänen sielunsa alkaa lopulta pyrkiä vapauteen inhottavasta tilasta. Tämä henkinen ponnistus vapauttaa ihmisessä olevat Ikuisen Hengen korkeammat voimat, jotka tähän asti ovat olleet hänen aineellisuutensa vankina. Kehittyneimmät henget, jotka ovat tietoisia tästä heräävästä valosta, rientävät opettamaan ja ohjaamaan sielun uudelle polulle, joka johtaa vapaampiin ja onnellisempiin maailmoihin.

 Sovituksen merkitys

Erilaisuuden havaitseminen virittää kaipuun korkeampaan elämään, mutta sielu oppii, että ainoastaan sovituksen ja elämänmuutoksen kautta hän voi saavuttaa nämä ihanat mahdollisuudet. Sovitus tuhoaa asteittain sielunvihollisen ja sielu jalostuu, valaistuu ja tulee soveliaaksi hienompiin sfääreihin.

Ajan mittaan sielu täyttää ne vaatimukset, jotka ovat täyden henkisen kypsyyden edellytyksiä sfäärissä, jonka tasolle hän on nyt kehittynyt. Tämänkin sfäärin rajoitukset murtuvat vuorollaan, kun sielulla on tarve edetä uuteen sfääriin laajempien ja suurempien henkisten taitojen saavuttamiseksi. Tähän hän saa voiman ikuiselta Hengeltä, jonka luonteenomaisesta vaikutuksesta sielun kehitystie on ikuinen.

SNU:n aineistosta koonnut Terttu Hanski   
Viisautta toisesta maailmasta

[BlueRose]

Mie en muista sitä kirjan nimee *miettii kuumeisesti* Siinä sanottiin, että on erilaisia tasoja eritavalla kehittyneelle sielulle, koska ei kaikki voi missään vaiheessa olla samalla tasolla tietomäärän kanssa, jokainen sielu valitsee oman oppinsa, kunnes alkaa uusi oppi..siinä kirjassa kerrottiin, että kun sielu siirtyy valonmaailmaan, niin se tajuaa mistä on kysymys tässä kokonaisuudessa ja mitä varten synnymme/kuolemme, yksikään kuolema ei ole turhan aikasta lähtemäksi ja ei ole ns. vahinkolaukauksia syntymisissä ja lapsettomuuskin on oman sielun suunnitelmaa, kaikki on sielun valinta, jotkut sielut sopivat keskenään yhteisen karman suorittamisen just avioerolla tms näin itsekkin koen omissa suhteissa joissa olen elänyt ja tiedostanut, että näin tässä pitkin käydä, sillon ei tuntunut hyvälle tms mutta jälkikäteen tuntuu helpottavalta että karma on suoritettu, itse tunnen, että ei ole enään mitään annettavaa toiselle että olemme vaan taakkoja ja jumittuneita ja tuntenut voimakkaasti sielussa, että nyt on lähdettävä liikkeelle kunnes tulee taas seuraava etappi sielun suunnitelmissa, sillon kun tietää, että tämä ei tunnu hyvälle, tai tämä tuntuu hyvälle ja oikeelle niin sehän on sen sielun lähettämä singaali aivoille
Mä laitan heti sen kirjan nimen kun muistan, mutta se ei ollu Merja Niemen valon maailmasta, vaikka olen senkin lukenut mutta siinä oli mies joka toimi hypnoosi terapeuttina, ja pääsi eri asiakkaiden entisiin elämiin.. todella hyvä kirja

[^^Queen Nefertiti^^]

Ok.

Harvalla on siis kuolemanrajakokemuksia, mediumistisia kokemuksia, tai muistumia? Olisi edelleen sellainen tuntuma, että siellä on paremmin, jos siis nyt rakkaudellisessa tilassa haluaa olla.  :

[^^Queen Nefertiti^^]

Ultrapäivät 2002

*Meneekin vähän kummaksi, mutta tietoa on..

--------------------------------------------------------------------------------
 
Ultra 5-6/2002

Vesa Vuorinen

AULIKKI JA SEPPO PLAAMIN ELÄMÄNTEHTÄVÄ

Jokaisella ihmisellä on elämänsä aikana yleensä yksi päätehtävä ja useampia pienempiä tehtäviä. Olemme itse valinneet ja hyväksyneet omat tehtävämme jo ennen tähän elämään syntymistä. Aulikki ja Seppo Plaamilla on yhteinen ja varsin poikkeuksellinen elämäntehtävä, jota he ovat jo vuosikausia hyvin antaumuksellisesti toteuttaneet.

Seppo Plaami on ammattimuusikko, joka kiinnostui myös elämän peruskysymyksistä. Hänen henkiset kykynsä kehittyivät selvänäön ja selväkuulon asteelle. Aulikki loukkasi 1970 -luvulla selkänsä autokolarissa ja selässä oli jatkuva särky. Tällöin Seppo ja Aulikki tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Suomen ja Ruotsin välisellä autolautalla. Siellä Seppo tarjoutui auttamaan Aulikkia antamalla hänelle akuhierontaa. Tämä hoito ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ja hoito oli liian kivuliasta. Toisella hoitokerralla tapahtui kuitenkin ihmeellinen henkiparannus. Tällä kertaa Seppo toimi henkiparannuksen välittäjänä ja henkimaailman lääkärit hoitivat Aulikin selän kuntoon. Seuraavana päivänä Aulikki saattoi todeta, että ensimmäisen kerran vuosikausiin hän ei tuntenut kovaa selkäsärkyä ja kuuden vuoden ajan kiusannut päänsärkykin oli poissa.

Henkimaailma tutuksi
Lapsena Aulikilla oli tapana keskustella Taivaan Isän kanssa. Hänellä oli myös tietous suojelusenkelin olemassaolosta ja sisäinen tunne jostakin suuresta kokemuksesta tulevaisuudessa. Aulikin äiti oli tukija ja ymmärtäjä, kun taas toveripiiri naureskeli koko asialle.  Vuosien karttuessa nämä yhteydet ja tietous jäivät taka-alalle tavanomaista koulu- ja kirkkouskontoa lukuunottamatta. Sepon tapaaminen avasi tämän yhteyden uudelleen, sillä omakohtainen ihmeparaneminen herätti Aulikin mielenkiinnon. Se oli epäilemättä tämän kokemuksen tarkoituskin ja Aulikki aavisti asian perimmäisen tarkoituksen, vaikka ei osannut vielä tässä vaiheessa odottaa, mitä aika toisi tullessaan.  Sepolle kerrottiin jo varsin alkuvaiheessa, että Aulikki on henkisesti hyvin kehittynyt ja hänellä on valmiudet kehittyä meedioksi.

Sepon mukana Aulikki osallistui elämänsä ensimmäiseen selvänäkijän tilaisuuteen. Aluksi Aulikilla oli vähättelevä asenne omiin kykyihinsä.  Kun henkimaailman ystävät alkoivat kehittää Aulikkia syvätranssimeedioksi, hän epäröi ja aikoi monta kertaa lopettaa koko yhteyden henkimaailmaan, mutta aina hän kuitenkin sai uskoa ja voimaa jatkaa.  Koulutus- ja kehitysvaihe kesti kolme vuotta. Siinä vaiheessa Seppo alkoi saada henkimaailmasta kauniita sävellyksiä ja sanoituksia. Perustettiin Arioso -kuoro, joka lauloi ainoastaan näitä henkimaailmasta tulleita lauluja. Aulikki pyysi Sepolta, joka oli kuoron johtaja, lupaa saada ottaa osaa kuoroon, vaikka ei osannut laulaa sanoen, että jos hän avaa suutaan toisten mukana, niin eihän kuulijat tiedä, ettei hän osaa laulaa. Seppo antoi luvan ja kohta henkimaailmasta käsin ilmoitettiin, että Aulikkia ryhdytään opettamaan instrumentiksi, jonka kautta tullaan henkimaailmasta käsin laulamaan. Kehityksen kulku tässä alkuvaiheessa oli melkoista kokemusta. Aulikki arveli, että kaikki tapahtui hänen itsensä voimalla tai kenties hän on tulossa hulluksi. Asiat etenivät ja kiinalaiset henkilääkärit ryhtyivät myös toimimaan Aulikin kautta. Vei oman aikansa, ennenkuin Aulikki pystyi ymmärtämään, että kysymys on jostakin suuresta ja poikkeuksellisesta asiasta.

Tähän mennessä henkimaailmasta on annettu sävellyksiä ja sanoituksia satamäärin. Viimeisimmät kasetit ja CD -levyt ovat ”Meditation” ilman laulua, ”Parvi Muuttolintujen” suomeksi ja ”Panis Angelicus”useilla vierailla kielillä.

Julkinen toiminta
Aulikki Plaami luovuttaa kehonsa henkimaailman ystävien ja auttajien käyttöön. Tämä yhteistoiminta henkimaailman kanssa edellyttää, että Aulikki rukouksen ja henkisen keskittymisen avulla nostaa omaa värähtelytasoaan ja henkiolennot säätävät oman värähtelytasonsa samalle tasolle Aulikin kanssa. Henkimaailma kutsuu Aulikkia insrumentikseen, koska he saavat käyttää hänen kehoaan itsensä ilmentämiseen tänne maa-tasolle. Vastaavasti muusikko käyttää soitintaan eli instrumenttiaan musiikin tuottamiseen.

Vuonna 1984 Aulikki ja Seppo Plaami perustivat Padasjoelle Kasiniemen Terapiakeskuksen. Siellä asiakkailla oli mahdollista saada luonnonmukaista hoitoa sekä henkimaailman opastusta ja tukea elämäntilanteisiinsa. Jo Padasjoella Plaameille kerrottiin henkimaailmasta, että heidät johdatetaan suuren meren äärelle.

Plaamit ovat alusta alkaen toimineet täysin julkisesti. Tämä on epäilemättä ollut alun perin tarkoituskin. Siihen on sisältynyt paljon myös kärkevää arvostelua. Vuonna 1984 Suomen TV 2 teki 2,5 tunnin mittaisen ”Kaariportti” -ohjelman, joka sai valtavasti huomiota osakseen. Siitä tuli paljon kiitosta, mutta ainakin yhtä paljon myös kielteistä kritiikkiä ja jopa tuomitsemista.

Kun he vuonna 1987 muuttivat Padasjoelta Ruotsinpyhtään kuntaan Tesjoelle, Suomenlahden tuntumaan, he ajattelivat tulleensa luvatun meren äärelle. Tesjoella toimintaa jatkettiin Kaariportti Ay:n puitteissa. Päätehtävänä oli jälleen ihmisten auttaminen. Mediaalisia tilaisuuksia pidettiin Tesjoen Kaariporttikappelin lisäksi eri puolilla Suomea. Tässä vaiheessa Plaamit tekivät matkoja myös ulkomaille: Ruotsiin, Tanskaan, Sveitsiin, Saksaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin.

Maailmalle
Matkat ulkomaille koettiin eräänlaiseksi lähetystehtäväksi. Aulikki ja Seppo Plaamin tehtävänä oli jakaa monimuotoista kokemustaan yhä laajemmin. Vierailut Keski-Eurooppaan lisääntyivät kaiken aikaa, minkä vuoksi muutto ja asunnon hankkiminen Luxemburgista tuli  vuonna 1991 ajankohtaiseksi. Samana vuonna tapahtui toinen Amerikan matka esiintymiskiertueineen. Matkan aikana alkoi itää voimakkaana ajatus muuttaa Kaliforniaan. Kyseessä oli selvä johdatus. Muuhun tulokseen ei voi tulla, koska Plaamien seurueeseen kuuluneesta kuudesta henkilöstä peräti viisi sai siirtolaisarvonnassa maahanmuuttoluvan, kun hakijoista vain alle yksi prosentti hyväksyttiin maahanmuuttajiksi. Muutto Kaliforniaan tapahtui vuonna 1992.

Gate of Heaven Chapel
Kaliforniassa tapahtuvan toiminnan lisäksi Plaamit tekivät vuorostaan rapakon takaa vierailuja Suomeen ja Keski-Eurooppaan. Lähes viiden vuoden ajan heillä kuitenkin oli hiukan epävarma tunne siitä, miksi he oikeastaan olivat muuttaneet USA:han. Vuoden 1996 syksyllä asiaan tuli vastaus kuin kirkkaalta taivaalta. Henkimaailman ystävät esittivät ajatuksen kirkon perustamisesta Kaliforniaan. Harvan ihmisen tehtäväksi tulee kirkon perustaminen. Ehdotusta pohdittuaan Plaamit tunsivat sisimmässään asian tärkeyden ja päättivät ryhtyä tuumasta toimeen.  Kirkon perustaminen vaati runsaasti virallisia papereita, mutta kaikki sujui lopulta mutkattomasti. Kirkon nimeksi tuli Gate of Heaven Chapel, joka on vapaasti suomennettuna Kaariporttikappeli eli samaa nimitystä he käyttivät jo Tesjoella asuessaan.

Kyseessä on henkimaailman kirkko maan päällä. Kirkon tarkoitus ei ole tavallisen kirkon tapainen. Se ei tuo mitään uutta uskontoa maan päälle, vaan tarkoitus on yksinkertaisen selkeä. Ihmiset voivat omakohtaisin kokemuksin todeta suurimman ilosanoman: elämä jatkuu, kuolemaa ei ole.  Sen lisäksi kirkko haluaa kunnioittaa jokaisen yksilön vapaata tahtoa ja kannustaa ihmisiä auttamaan toinen toisiaan jokapäiväisissä arjen askareissa, sekä kasvamaan vahvaksi omassa uskossaan, niin että pystyy hyväksymään erilaisuuden ja arvostamaan lähimmäisiään ja heidän näkemyksiään myös uskon eri poluilla.

Aulikki ja Seppo Plaami muuttivat vuonna 2000 Havaijille. Gate of Heaven Chapel kirkko toimii Hawaijilla Aloha Spirit Chapel nimisenä. Kirkolla on kaikki kirkollisiin toimituksiin kuuluvat oikeudet niin Kaliforniassa kuin Havaijillakin.

Abbedissa
Kirkon hengellinen johtaja on Aulikin kautta itseään ilmentävä Abbedissa, joka on aikanaan toiminut maan päällä naisluostarin johtajana. Abbedissa välittää tilaisuuksissa tervehdyksiä henkimaailmasta. Hänen välittämänsä viestit ovat tuoneet lukuisille ihmisille lohtua, kannustusta ja voimaa. Abbedissa yhdessä „seitsemän sisaren”  kanssa auttavat muullakin tavalla henkimaailmasta käsin maan ihmisiä. Abbedissalta viestejä saaneet ovat sanoneet: ”On kuin voisin koskettaa sitä rakkautta, mikä heijastuu ja huokuu Abbedissasta”.

Tohtori Fritz Hermann
Tri Hermann on kertonut toimineensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaslääkärinä. Rintamalla ollessaan hän näki, kuinka eräs nunna pystyi rukouksen avulla auttamaan erityisen pahasti haavoittunutta sotilasta. Silloin tri Hermann hiljentyi rukoukseen ja pyysi Korkeimmalta, että hän saisi omistaa elämänsä täydellisesti toisten auttamiseen .

Henkimaailmaan siirryttyään hän on toiminut meedion välityksellä Brasiliassa ja vuodesta 1984 lukien Aulikin välityksellä. Tri Hermann on aina valmis auttamaan. Usein hän käyttää pulssidiagnoosia selvittäessään ihmisten terveydentilaa. Ohjeeksi hän antaa luonnonmukaisia hoitomenetelmiä jo yksistään senkin vuoksi, koska nykyisessä toimintamuodossaan hänellä ei ole maallisia lääkärinoikeuksia. Rakkaus ja tahto auttaa ovat tärkeimmät ohjenuorat kaikissa tri Hermannin seminaarien esitelmissä sekä veljiä ja sisaria hoitaessaan.

Enkelityttö Carmen
Enkelityttö Carmen ilmentää itseään 8-10 vuotiaana. Lapsenomaisella huumorillaan ja esiintymisellään hänellä on taito valloittaa yleisö ensi minuuteista lähtien. Aulikin transsissa ollessa Carmenilla on tärkeä tehtävä. Hän valvoo, että myös uudet Aulikin kautta toimivat persoonat ja erityisesti laulajat säilyttävät yhteyden Aulikin kehoon. Jos yhteys syystä tai toisesta pettää, silloin Carmen ottaa Aulikin kehon hallintaansa.

Carmen on monipuolinen lahjakkuus. Hän hallitsee yli 500 laulun sanat, steppaa, maalaa ja piirtää.Tälläkin hetkellä hänen delfiini maalauksiaan on Havaijin,  Oahu Art and Frame Gallerian seinillä. Carmen oli maallisessa elämässään rampa käsistään ja jaloistaan, ja kun hän aikoinaan Titanicin onnettomuudessa lapsena siirtyi henkimaailmaan, hänelle jäi siitä vesipelko.  Nyt Aulikin kehon avulla hän on voittanut pelkonsa ja saanut toteuttaa itseään Aulikin käsien ja jalkojen kautta. Aluksi hän uskalsi rannalla uida vain käsipohjaa. Nykyisin hän sukeltaa ja nauttii uimisesta delfiinien, kilpikonnien ja kalojen kanssa.

Henkimaailman taiteilijat
Aulikki Plaami lienee maailmassa ainoa meedio, jonka kautta ilmentävien laulajien oma ääni tulee niin puhtaana, että heidät voidaan sen perusteella tunnistaa. Lähes 100 henkimaailmaan siirtynyttä taiteilijaa on saanut ilmentää itseään Aulikin kautta. Laulajat ovat suomalaisia ja ulkomaalaisia monista maista. Lauluja on esitetty kuudellatoista eri kielellä, joista useimmat  ovat sellaisia, ettei Aulikki Plaami osaa niistä sanaakaan.

Laulajat tuovat ovat todistuksensa elämän jatkumisesta. Lukemattomille tilaisuuksissa olleille maailmankuulujen laulajien esiintyminen on ollut tärkeä todiste elämän jatkuvuudesta. Lauluissa on aina myös sanoma rakkaudesta tai omista elämän kokemuksista. Aulikki ja Seppo Plaamin mediaalinen konsertti on perjantaina 4.7.2002 klo 18.30 ULTRA-PÄIVILLÄ Kuortaneella.

Kaariporttiystävät
Aulikki ja Seppo Plaami ovat täysin omaksuneet henkimaailman ystävien ilmentämän ja osoittaman rakkauden. Aidosti ja pyyteettömästi he ovat aina valmiita auttamaan lähimmäisiään. Tämän voi jokainen todeta tutustumisen tai jo lyhyenkin tapaamisen yhteydessä. Kun antaa sisällä olevan rakkauden toimia, se tekee suvaitsevaksi ja erilaisuutta arvostavaksi.

Aulikki ja Seppo Plaamin esimerkillinen toiminta ja asennoituminen lähimmäisiin on kantanut hyvää satoa. Keski-Euroopassa on vankka joukko, joka toteuttaa elämässään Abbedissan, tri Hermannin, Carmenin ja muiden ystävien tuomaa rakkauden sanomaa. Suomeen ei ole perustettu kirkkoa, mutta täällä toiminta tapahtuu Kaariporttiystävien nimellä.

Kaariporttiystävillä on toimintaa nykyisin muutamilla paikkakunnilla. Se koostuu lähimmäisten eri muotoisesta auttamisesta. Vuoden 2002 ULTRA-PÄIVILLÄ Aulikki ja Seppo Plaami yhdessä Kaariporttiystävien kanssa ovat auttamassa iltatilaisuuksissa.

Joka lauantai klo 21.00-21.20 on kaukoparannushetki, johon jokainen voi vapaasti liittyä joko parantavan rakkauden voiman välittäjänä tai sen vastaanottajana. Silloin suuri määrä ihmisiä Suomessa, Keski-Euroopassa, Kaliforniassa ja Havaijilla lähettää parantavaa voimaa apua tarvitseville. Lauantaisin kannattaa rukoukseen hiljentymällä pyytää itselleen henkistä tai fyysistä apua.

Joka kuukauden 15. päivänä voidaan internetissä maailmanlaajuisesti olla yhteydessä Gate of Heaven Chapel kotisivujen kautta Aulikkiin ja Seppoon sekä myös tri Hermanniin. Enkelityttö Carmen ottaa myös osaa chat -keskusteluun mahdollisuuksien mukaan. Kotisivun osoite on: www.GateofHeavenChapel.com. Chat -keskustelun kelloajan voi tarkistaa kotisivulta.

Tri Hermannin Kesäseminaari pidetään 8-14.7.2002 Hauholla, Lautsian Lomakeskuksessa. Havaijilainen kansanparantaja Kaipo Kaneakua tulee olemaan seminaarin kohokohta sekä myös virolainen bioenergian asiantuntija Lille Lindmäe. Mukana ovat myös meedio Maila Marttinen ja kapellimestari Erkki Ertama.

Marraskuun 6-20 päivinä 2003 järjestetään Havaijilla jälleen Aloha Spirit monikulturellinen tapahtuma Aulikin ja Sepon johdolla.  Näistä tapahtumista antaa lisätietoja Raili Virtanen, puhelin 05-267626 tai 050-573 2350.
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kun levon aika koittaa
jäljelle jää puhdas rakkaus
 Kun elämämme täällä maan päällä alkaa lähestyä loppuaan ja jos olemme itse valinneet pitkän elämän, olemme vanhoja ja meillä on kohtalaisen hyvä terveys, meille aletaan antaa sairauksia kullekin oman elämämme mukaan.

 Olemme myös voineet valita lähdön pois nuorena, elämämme ollessa nuoruutemme kukoistuksessa, tai lapsuudessa, jolloin tarvitsemme lyhyen elämän. Tai vain käymme syntymässä täällä maan päällä. Jokainen toteutuu sielunsuunnitelmamme mukaan.

 Toiset ihmiset eivät jaksa elää, he haluavat lähteä pois ennen aikojaan. Sekin on suotu meille. Meitä ei tuomita siitä, vaan Valon Henget kysyvät meiltä: "Lapseni, etkö jaksanut elää maailmassa, oliko karmasi liian raskas sinun kantaa? Etkö tiennyt, että vaikeudet elämässäsi olivat sinun itsesi valitsemia, ne oli tehty voitettavaksesi?"
Kuoleman lähestyessä kolmas silmämme avautuu ja meille on unessa kerrottu elämämme päättymisestä. Näemme kauniin ja hyvän suojelusenkelimme, henkioppaamme ja muut taivaalliset auttajamme. Emme tunne enää tuskaa ja ahdistusta.

(TUON USKON, KOSKA KOIN SEN REGRESSIOSSA SYKSYLLÄ 2006, ELÄMÄNKEHÄN ANUN LUONA; ERITTÄIN VAIKUTTAVAA JA UPEAA)

 Henkimaailmassa oleville rakkaillemme on hyvissä ajoin ilmoitettu elämämme päättymisestä. Heille on annettu lupa tulla meitä vastaan. Usein he ovatkin vierellämme, kun astraaliruumiimme irrotetaan tästä maallisesta ruumiistamme ja hopealankamme katkeaa. Kun irrotus on tapahtunut, olomme kevenee ja sydämemme täyttyy ilolla ja riemulla. Kuoleman enkeli ottaa meidät syliinsä hellästi. Hän oikoo ja silittää ruumiissamme olevat rypyt ja epätasaisuudet. Kuoleman enkeli on hyvin kaunis. Hänestä lähtee suuri rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Meillä on myös lupa käydä sanomassa jäähyväiset tänne jäävälle kodillemme ja omaisillemme.

Meidät viedään pitkän mustan tunnelin läpi. Näemme kirkkaan valon loistavan tunnelin päässä. Tulemme kauniiseen puistoon, jossa on paljon kauniita kukkia ja suihkulähteitä. Kaunis musiikki soi kaikkialla ja suuri rauhan tunne täyttää sydämemme. Huomaamme tulevamme tuttuun paikkaan, jossa on hyvä olla. Puistossa säteilevä Kristusvalo antaa meille rakkauden tunnetta.

Sitten meidät viedään kuin isoon elokuvateatteriin, jossa laajakankaalta näemme oman elämämme. Mennyt elämämme näytetään syntymästä kuolemaan. Kaunistelematta katsomme omat rikkomuksemme. Näemme asiat, mitkä opimme. Näemme karmamme ja sen, että mistä kaikki elämämme vaikeudet johtuivat. Näemme myös hyvät tekomme. Jos elämän vaaka näyttää pahat tekomme suuremmiksi kuin hyvät tekomme, tiedämme joutuvamme sovittamaan ne tulevassa elämässä.

 Jos olemme tehneet rikoksen ihmisyyttä vastaan, huomaamme joutuvamme paikkaan, joka on hyvin epämiellyttävä ja pimeä. Oma rikoksemme sitoo meidät siihen paikkaan. Näemme rikkomuksemme aina uudelleen, kunnes olemme oppineet Jumalan lait ja rakkaus täyttää sydämemme.

(VOISIN KATTELLA TUON LEFFAN JO NYT! MONI KIRJAILIJA ON KUVANNUT FILMIÄ, JOKA MENEE SILMIEN EDESSÄ. VOISIN JOPA NYT SANOA, MITKÄ ASIAT TEIN VÄÄRIN JA MIKSI - SURUN JA PAINEEN ALLA - MITÄ SITTEN TEIN, MITÄ HYVÄÄ, MITEN ALOIN SOVITTAA ASIOITA, MITEN ASKEL KEVENI JA TIETOISUUS LAAJENI) 

Meille suodaan myös lepo henkimaailmassa. Meidät viedään lepohuoneisiin, joissa Rakkauden ja Valon Henget hoitavat meitä. Vuoteemme ympäröidään valkoisin kukkasin, koska valkea väri puhdistaa meitä. Ruusuja, liljoja, orkideoita ja syreenejä pääpuolelle sekä krysanteemia, päivänkakkaroita ja jasmiinin kukkia jalkopäähän. Meidän rakkaat omaisemme käyvät meitä tervehtimässä ja odottavat innolla meidän heräämistämme.

Jos olemme elämämme aikana sairastaneet hyvin vaikean sairauden tai oma elämänasenteemme, nautintoaineet tai pahat teot ovat lianneet ruumiimme, meistä lähtee mustaa pahan hajuista töhnää.

Meidät viedään kylpylöihin, joissa elämän lähteestä tuleva vesi puhdistaa meitä. Meille annetaan elämän puun hedelmistä tehtyä juotavaa, jossa on elämänvoimaa antavaa hunajaa mausteena. Meitä hoidetaan hellästi rakkaudella, eikä meitä pakoteta mihinkään.

(http://www.majesticpools.com/images/spas2.jpg)

Olemme hyvin väsyneitä siirrosta. Siksi meiltä kysytään, haluammeko lähteä omiin hautajaisiimme. Toiset ihmiset haluavat lähteä. Taivaalliset auttajat vievät meidät sinne ja ovat meidän kanssamme hautajaisissamme. He tukevat meitä, kun näemme omaistemme olevan surun vallassa ja heistä lähtevä ikävä tuo meille ahdistusta.

Sitten meidät vaivutetaan parantavaan ja uudistavaan uneen. Kun olemme puhdistuneet ja tarpeeksi levänneet, meille pidetään tulojuhlat tapaamisien laaksossa. Tulojuhlaan kutsutaan kaikki ennen meitä sinne tulleet omaisemme ja ystävämme. Myös täältä maan päältä kutsutaan elossa olevat rakkaamme. Unen aikana meillä on lupa päästä sinne suureen tulojuhlaan.
 Juhlat pidetään tapaamisien laaksossa olevassa kauniissa kappelissa. Siellä Kristusvalo ottaa meidät syleilyynsä toivottaen meidät tervetulleeksi. Tunnemme jälleen kerran päässeemme kotiin. Suuri rakkaus, ilo ja riemu täyttää sydämemme.

(NK SIELUPERHE, TAI MENNEEN ELÄMÄN TUTUT EPÄILEMÄTTÄ)

 Jos olemme eläneet elämämme pyyteettömästi Jumalan käskyjä noudattaen, sekä lähimmäistämme ja itseämme rakastaen, voimme sanoa: parhaamme teimme. Kiitos Jumalan!

Meille on jäänyt puhdas rakkaus. Voimme rakkaudesta luoda asumuksemme Kesämaahan, jossa saamme iloiten olla ja levätä, kunnes jälleen haluamme syntyä uudelleen. Silloin meille alkaa koulutus uutta elämää varten.

 Leena Suomalainen

 

Ervastilta-

Henkimaailma.
Kuta enemmän ihminen puhdistaa ajatuksiaan ja sydäntään, sitä hienommaksi ja herkemmäksi muuttuu hänen ruumillinen elimistönsä. Yhä selvemmin hän alkaa tajuta olevansa henkiolento ja kuuluvansa semmoiseen maailmaan, joka kuolevaiselle silmälle on näkymätön. Yhä selvemmin hän myös ymmärtää, että vaikka hän maallisen elämänsä aikana ei ole lainkaan tai ainoastaan himmeästi tietoinen tästä henkimaailmasta, jonka kansalainen hän syntyperänsä nojalla on, hän sitä vastoin viettää siellä kuolemanjälkeisen elämänsä eli toisin sanoen aikansa kahden maallisen ruumistuksen välillä; eikä ainoastaan kuolemanjälkeistä elämäänsä, vaan joka kerta, kun hänen ruumiinsa nukkuu, hän sieluolentona siirtyy henkimaailmaan. Täten teosofia tukee sitä luonnonkansojen yleistä uskoa (jota tiedemiehet pitävät "taikauskona"), että sielu lentää lintuna ruumiin nukkuessa. Niin vapaa sielu tosin ei ole, mutta joka tapauksessa ihmisen sieluruumis siirtyy nukkuvan ruumiin ulkopuolelle. Sillä miten nukkuminen muuten olisi selitettävissäkään?
Henkimaailma on tavaltaan aineellinen maailma, mutta sen aineellisuus on vallan toista laatua kuin karkean fyysillisen maailman, vaikka tämänkin alkuatoomit ovat paljaita voimapisteitä. Henkimaailman aineellisuus on kauttaaltaan niin sanoaksemme älyperäistä voimaa ja sentähden se on plastillista ja tottelee ajatuksen, tunteen ja tahdon pienimpiä vivahduksia. Tällä seikalla onkin omituinen vaikutus eläviin, tajuisiin olentoihin: mikäli nämä eivät ole ajatustensa ja tunteittensa herroja, sikäli ne suorastaan ovat niiden orjia. Fyysillinen ruumis suojelee ihmistä, sillä se vaatii häntä ruumistaan ajattelemaan eikä anna hänen kokonaan antautua tunteittensa ja ajatustensa valtaan, mutta sieluruumis, joka juuri on tunteiden ja ajatusten ilmaus, ei aseta näille mitään rajoja, vaan antaa ihmisen uppoutua niihin kokonaan, tehden hänet tällä tavalla omien tunteittensa ja ajatustensa orjaksi.

Tämä näkyy selvästi kuolemanjälkeisessä elämässä, samoinkuin sen seuraukset. Henkimaailma on jaettu asteihin eli tasoihin "aineellisuutensa" mukaan: karkeampi aineellisuus, joka ilmentää ja palvelee raaempia ja alemmanlaatuisia tunteita ja ajatuksia, muodostaa "alempia tasoja", hienompi aineellisuus; jossa korkeammat ajatukset ja tunteet viihtyvät, "ylempiä tasoja", Kuoltuaan ihminen on puettuna sieluruumiiseen ja hänen elämänsä henkimaailmassa alkaa alimmalta tasolta nousten askel askeleelta ylimmille. Jos nyt hänen sielussaan majailee voimakkaita himoja esim., joita hän ei maallisen elämänsä aikana ole huolinut voittaa, ottavat nämä himot ensimäisinä ylivallan hänen sieluruumiissaan ja hän joutuu kokonaan niiden herättämien mielikuvitusten valtaan. Mutta koska sieluruumiissa oa mahdoton tyydyttää fyysillisiä haluja, kuten juoppoutta, hekumaa, sukuviettiä, ahneutta y.m., kärsii ihminen Tantaloksen kaikkia tuskia, kun hänen omat mielikuvansa häntä raatelevat. Tätä tilaa on sentähden uskonnoissa kuvattu "helvetiksi" ja "kiirastuleksi". Se ei suinkaan kestä ikuisesti (vaikka se vainajalle tuntuukin kauhean pitkältä), sillä tyydyttämättömät intohimot kuluttavat itse itseään ja ihminen lopulta vapautuu niistä. Sitten seuraa vallan toinen tila. Kaikki hyvä, mikä uinuu vainajan sielussa, kaikki maallisen elämän ihanat muistot, astuvat nyt pinnalle ja vetävät huomion puoleensa. Niihin vuorostaan uppoutuneena sielu viettää ihanan ajan "taivaassa", josta niinikään kaikki uskonnot puhuvat. Taivaankin ilot päättyvät, kun sielu niihin kyllästyy ja alkaa ikävöidä uusia kokemuksia, uutta oppia ja uusia tehtäviä maallisessa olotilassa, ja kun taivas sulkeutuu, silloin sielu etsii uutta syntymää maan päällä.

Turhaan ei suinkaan kulu aika kuolemanjälkeisessä elämässä. Ensinnä lepo on ihmiselle välttämätön maallisten kärsimysten jälkeen. Toiseksi on välttämätöntä, että ihminen oppii tuntemaan itsensä, oman personallisuutensa; ihminen menisi tietämättään - ja tieten - liian pitkälle itsekkyydessä ja pahuudessa, ellei kuolema katkaisisi hänen rataansa ja pakottaisi häntä miettimään tekojansa ja sielunsa tilaa. Kolmanneksi ihminen vasta kuoleman jälkeisessä elämässä varsinaisesti sulattaa itseensä maallisen elämän kokemukset ja opetukset. Kuolema on täten ihmisen tosi ystävä, joka palvelee hänen henkistä kehitystään ja kerta kerralta muistuttaa hänelle, että hän on vastuunalainen henkiolento, jonka varsinainen tuleva koti on henkimaailma.

Kirjallisuutta:


C. W. Leadbeater, Kuoleman jälkeinen elämä.
Pekka Ervast, Mitä on kuolema?
C. W. Leadbeater, The Other Side of Death (ruotsiksi: Andra sidan döden).
Annie Besant, Death and after (ruotsiksi: Döden och sedan).
C. W. Ledbeater, Astraalitaso, The Devachanic Plane ja Dreams.
Spiritistisiä kirjoja, kuten:
W. T. Stead, Mistä tiedän, että kuolleet elävät?
Jalo Kivi, Ääniä haudan takaa.
Oscar Busch, Mistä ja mihin?
A. Aksakov, Animismus und Spiritismus.
Oliver Lodge, Raymond.
A. Conan Doyle, The New Revelatlon.

[BlueRose]

Olen käynyt Aulikin ja Sepon tilaisuudessa kerran oli oikein hiusrajaa nostattava tilaisuus aivan mahtava tilaisuus

[^^Queen Nefertiti^^]

Joo.. se on hyvä että joillain on sellainen tehtävä .. olen vain sellainen ulottuvuusseikkailija  , tosin henkimaailma tuntuu tulevan lähelle .. oikein paikka minulle olisi varmaan Tyynimeri, mutta ei ehkä mihinkään tuollaiseen kirkkoon.

No mutta kuitenkin odottelen Athamaaritin ja muiden omia kokemuksia ja näkemyksiä tuosta paikasta, missä ei maalliset huolet paina eikä sotkut. En oikeastaan koe mitään kuolleiden henkilöiden läheisyyttä tms, mutta löytämissäni teksteissä olikin paljon samankaltaisuutta, eli noin se varmaan sitten on. Lepo, rakkaus, elämän arviointi, tuttujen tapaaminen, jopa kemut. 

[^^Queen Nefertiti^^]

http://www.ruusuristi.net/?page=Artikkelit/DHARMA_X_Rauno_Rinkinen

Dharmatan bardo on kuolemanjälkeinen tila, jossa on neljä eri vaihetta.

Sogyal Rinpoche kuvaa sitä seuraavasti:  ”Tyhjä taivas täydelliseen pimeyteen  kietoutuneena… Aivan niin kuin aurinko nousee tuolle kirkkaalle selkeälle taivaalle, nousevat Dharmatan bardon loistavat ilmiöt peruskirkkauden kaikenkäsittävästä avaruudesta. Nimi, jonka olemme antaneet tälle äänen, valon ja värin näytökselle, on spontaani läsnäolo, sillä se on aina ja luonnostaan läsnä alkupuhtauden avaruudessa, joka on sen perusta.

Ensimmäinen näistä on ”kirkkaus-valon maisema”, ja siinä sanotaan, että ”otat itsellesi valoruumiin”. Tämän tilan kokeminen riippuu täysin kunkin henkisten harjoitusten määrästä ja laadusta. Kuten siitä sanotaan: ”Ainoastaan todellinen mestaruus tässä harjoituksessa takaa sinulle mahdollisuuden saada tämä kokemus vakaaksi ja käyttää sitä vapauden saavuttamiseen. Muussa tapauksessa dharmatan bardo vain välähtää ohi salamannopeasti.”
Toinen vaihe on ”yhtyminen-jumaluudet” tai ”kirkkaus hajoaa yhtymään”, tässä kirkkaus ilmenee muotoina, buddhina ja jumaluuksina, joilla on omat tunnusmerkkinsä: ”Niiden säteilevä valo on sokaisevan kirkasta ja häikäisevää, ääni valtava kuin tuhansien ukkosten jylinä ja valonsäteet ja valokeilat kaiken läpi tunkevia kuin laserit. ” Tiibettiläisten Kuolleiden kirjassa esitetään, että nämä ovat ”neljäkymmentäkaksi rauhallista ja viisikymmentäkahdeksan raivokasta jumaluutta”.

Kolmas vaihe on viisaus. ”Tämä sädehtivä valonäytös on viiden viisauden ilmentymä: kaiken sisältävän avaruuden viisauden, peilinkaltaisen viisauden, samanarvoiseksi tekevän viisauden, erottamisen viisauden ja kaikki toteuttavan viisauden.” Tästä sanotaan, että kaikkitoteuttava viisaus tulee täydelliseksi vasta valaistumisen hetkellä. Se toteutuu ainoastaan meidän oman valaistumismahdollisuutemme mukaan, ja tulee täydelliseksi vasta kun tulemme Buddhaksi.
Tästä alkaa jonkinlainen hajoaminen, joka on alkuna dharmatan bardon viimeiselle eli neljännelle vaiheelle. Se on ”Spontaani läsnäolo” jossa ”viisaus hajoaa spontaaniin läsnäoloon”. Tässä avautuu koko todellisuus suunnattomana näytäntönä. Ensin alkupuhtauden tila, sitten rauhalliset ja raivokkaat jumaluudet, sen jälkeen buddhien puhtaat maailmat ja niiden alla samsaran kuusi valtakuntaa.

Sanotaan, että tässä tilassa ihmisellä on selvänäkö ja selväkuulo, ja hän näkee menneet ja tulevat elämänsä ja kuusi olemassaolon maailmaa, muistaa kaikki kuulemansa opetukset ja mielessä heräävät opetukset, joita ei ole kuullut. Jos ihminen pystyy tunnistamaan itsessään tämän tilan, hän vapautuu, mutta yleensä edellisistä elämistä peräisin olevien tapojen ja taipumusten takia käy kohti uutta maailmaa. Ihminen tunnistaa ne ja ne viekoittelevat hänet taas harhaan, harhan eli aineen maailmaan.

(http://slantmouth.com/articles/readyToPop/images/reincarnation.jpg)


http://www.ruusuristi.net/?page=Ruusu-Ristin_tarkoitus

Ihminen on jälleensyntyvä olento, joka minuutena yhä uudelleen syntyy maan päälle kehittyäkseen tätä suurta päämäärää kohti. Elämä on siis koulu, jota on käytävä ja tie, jota on kuljettava.
Luonnossa vallitsee syyn ja seurauksen eli karman laki, jonka alainen ihminen on. Ihminen on itse vastuussa ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan, joiden seuraukset jokainen itse saa kohdata ja kantaa tulevissa maanpäällisissä elämissään ja monesti jo samassa elämässään. Karman lain eräänä tehtävänä on ohjata ihmistä elämäntiellä eteenpäin usein myös kärsimyksen ja vaikeuksien kautta, jotka nyt seurauksina edellisissä elämissä luoduista syistä ihmistä kohtaavat. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös karman oikeudenmukaisen lain mukaan joutuu niittämään.
Totuudenmukainen käsitys kuolemanjälkeisistä tiloista, joihin jokainen ihminen joutuu maanpäällisten elämien välillä, ja jotka suuresti ovat riippuvaisia ihmisen omasta sisäisestä kehityksestä. Ikuista helvettiä tai kadotusta ei ole olemassa. Kuolemanjälkeinen elämä useimpien ihmisten kohdalla jakautuu pääasiassa kahteen vaiheeseen; ensiksi kiirastuleen eli elämään tuonela- eli astraalimaailmassa, jossa ihminen luonnon pakosta joutuu läpikäymään oman alemman persoonallisen sielunelämänsä puhdistumisprosessin sekä toiseksi taivasosuuteen ns. taivasmaailmassa, joka on korkeampaa persoonallista sielunelämää - ei siis ikuista henkistä elämää minuuden maailmassa eli mentaalimaailmassa. Tämä vaihe on ihmiselle lepoa, onnea, työskentelyä rakkaimpien harrastusten parissa sekä uuden ylevämmän maanpäällisen elämän ihannoimista.

http://www.henkinenkehitys.fi/filosofiaa_2.htm

http://www.pekkaervast.net/teokset/Henkimaailman%20salaisuudet%20ja%20kuoleman%20jalkeinen%20elama.pdf

*Eli siis?

On alkusielu, josta jaetaan sielun palasia ja laitetaan kiertokulkuun. Joka elämän välillä ollaan henkimaailmassa ja palataan kunnes kierto on kuljettu. Tosin siis alkusielun mielestä ei voitu oppia asioita vain olemassa henkimaailmassa, vaan piti luoda aineellinen maailma. Ehkä Sen mielestä olisi yksitoikkoista, jos olisi vain henkimaailma. On siis myös erillisyyden ja aineen maailma. Ja systeemi pyörii kaikkeudesta toiseen, ellei sielu päätä olla palaamatta.

Tämä näyttäis olevan kaikkeuden perimmäinen idea, ainakaan en löydä mitään mikä kumoaisi tätä. Sielut jaetaan samalla kaksoisliekkeihin ja sieluperheisiin, jotka kokevat seikkailunsa. Siinäpä sitten. Voih, nytkö sitten tiedän kaiken - paitsi en ole kokenut kaikkea!