Oijoi. Ystävällesi paljon voimia toivon.
Mä olin vuosi sitten tossa samassa tilanteessa. Ensi vkl siitä on tasan vuosi.
Ystäviä tarvitaan silloin ja kuuntelijaa.
Mä puhuin kaksi viikko putkeen puhelimessa, ystävät kävi luonani ja mun ystävänaapuri oli viikon ajan joka ilta luonani siihen asti että nukahdin ja lähti sit vasta kotiinsa.
Vaikka aistin mieheni kuoleman silloin kun se tapahtui, oli kyllä aika rankka herätä siihen tietoisuuteen että toinen on siirtynyt pois täältä
Vaikka olen tosi herkkä ja mediaalinen,on kuoleman kohtaaminen aina yhtä pysäyttävä. Se, että toista ihmistä ei vaan enää näe siinä samassa olomuodossa.
Olen kiukutellut ja manaillut tätä ns lahjaa monet kerrat mutta kyllä tämä myös suuri siunaus on ja kunhan tästä vahvistun ja voimistun sekä tätä lahjaani jalostan haluan auttaa niitä jotka on surussa.
Helppohan mun on olla tällasessa tilanteessa kun ex-mieheni tulee lohduttamaan mutta kun kaikilla ei ole samanlaista ja varsinkin lapsen kuolema kohtaaminen ja siinä lohduttaminen on iso juttu
Mulla on vielä pitkä tie mutta oikea suunta.
Toivon paljon voimaa ystävällesi ja myös sinulle joka kanssakuljet omalla tavallasi sitä matkaa ystäväsi vierellä.
Ei tarvita erityisiä ominaisuuksia ihmisen lohduttamiseen. Läsnälo - oot vaan paikalla ja kuuntelet. Keskustelunaiheet voi muuttuu sekunnissa erilaisiks. Spontaanit reaktiot: itku, kiukku, tuska, suru, nauru mitä erikoisimmin tavoinkin ilmaistuna. Epäusko tulee yleensä ekana
Mä itse vältyin tolta ensivaiheelta koska koin sen kuolinkokemuksen itse niin vahvana että menin jonkin kaltaiseen transsiin fyysisten tuntemusten lisäksi ja tiesin jo ennen kuin kerrottiin mutta kyllä fakta miltei on että vuosi menee siinä ihan perusjuttujen kokoonrakentamisessa.
Mieheni menetti pikkuveljensä sekä isänsä vuosia sitten ja kertoi mulle että ne tyypit on kuin omissa bokseissa hänen mielessään eli kun se ns.aktiivinen suruaika (erittäin henkilökohtainen aika jokaisella) on ohi tai hieman jo hiipumassa, voi sen menetetyn ihmisen ottaa uudelleen esiin ja oikein kaivaa ne tunteet mitä ikinä ko ihmiseen on liittynytkin ja sit laittaa sen uudestaan siihen mielensä lokeroon.
Tunteiden käsittelyä siis mutta ei menetystä koska eihän ne tunteet kuole, Rakkaus varsinkaan ja sieluhan elää ikuisesti mutta en osaa kuvitella edes sitä tuskan määrää jos ajatusmaailma on se että tämä on ainut paikka universumissa jossa on elämää eikä Jumalaa/henkimaailmaa ole.
Voimia sinulle myös Elwyn.
Siunausta Kristuksen nimessä. Auta ystävääsi mutta ole terveen itsekäs. Ei toisen suruun kannata upota. Mun ystävät on ollu aivan huippuja
Sinäkin oot
