seuraava »

[eppana]

Ei kiitos mitään kurjuuskilpailua, koska hei rakkaat-lähes aina vois olla huonomminkin. Mut uskon kyllä et suurimmalla osalla tänne kirjoittelevista taitaa olla elämänkoulua useampi luokka takana. Puhumattakaan siitä, että musta-valko-ajattelun korvaa aika lailla jäätävä määrä eri harmaita..mulla ainakin.
Juuri tuossa ystävän kanssa mietittiin ettei kumpikaan ole enää niin ehdoton kuin joskus oltiin.

Kuuhildalle ja muille koiran/kissan omistajille vinkki:
http://www.select.fi/?TASK=search&smurfid=39696620553120120729197515278036&q=fur+away
Erittäin kätevä tuo "fur away" ja niitä saa jo monesta liikkeestä. Linkitin tuon kun en muuta kuvaa löytänyt.

[Yep]

Käsittääkseni sekä Kuuilda että minä ilmaistiin selvästi, että juttu oli ajatuksen tasolla.
Joillain on vaikeeta lapsena ja toisella aikuisena (joillakin koko elämä), joten loppupeleissä kurjuuskilpailun voittaja selviää vasta kuolinhetkellä. Ja silloin EVVK...

Ja joo, jokaisella on omat kärsimyksenä ja oppiläksynsä. Ei täällä taida kukaan helpolla päästä.
Mutta ihmisten "kurjuudenkestossa" on isoja eroja.

[Kuuhilda]

Eihän me millään ilveellä voitas sanoa, että tuon ihmisen kärsimys on suurempi kun toisen. OK, voin sanoa, että jalan katkeaminen on suurempi kriisi kuin kynnen katekaminen, mutta ei voi väheksyä, eikä voi sanoa mitään toisen ihmisen kokemuksesta, sillä me ollaan jokainen vuoltu omasta puustamme, ja kyseisen ihmisen senhetkinen tuska ja kärsimys on aina hänelle tasan niin suuri kuin se hänestä tuntuu, olkoon kyse sitten ihan mistä tahansa.
Ehkä elämä opettaa, että joku asia ei niin kamala oikeastaan olekaan, mutta se tulee vasta sitten myöhmmin, jos on tullakseen.
Jos joku tuntuu joltakin, se tuntuu tasan siltä.

Ja thanks eppana, erittäin kätevän oloinen kapine, laitan korvan taakse 

[Yep]

Eihän me millään ilveellä voitas sanoa, että tuon ihmisen kärsimys on suurempi kun toisen. OK, voin sanoa, että jalan katkeaminen on suurempi kriisi kuin kynnen katekaminen, mutta ei voi väheksyä, eikä voi sanoa mitään toisen ihmisen kokemuksesta, sillä me ollaan jokainen vuoltu omasta puustamme, ja kyseisen ihmisen senhetkinen tuska ja kärsimys on aina hänelle tasan niin suuri kuin se hänestä tuntuu, olkoon kyse sitten ihan mistä tahansa.
Ehkä elämä opettaa, että joku asia ei niin kamala oikeastaan olekaan, mutta se tulee vasta sitten myöhmmin, jos on tullakseen.
Jos joku tuntuu joltakin, se tuntuu tasan siltä.

Niin. Ja kun koskaan ei tiedä mitä siellä taustalla on. Joku pieneltä kuullostava juttu voi olla se, mikä katkaisee kamelin selän.

[pikkari]

No tän kamelin selkä on katkennu jo monta kertaa ja ihan oikeesti olin alkukesästä itsariaatoksissa  mutta nyt helpottaa jo paljon. Jos höpisen täällä seksielämästäni niin mitä se keneltäkään pois on?
Yep sä oot mua vanhempi ja varmasti viisaampi (toiv)joten miks takertuu johonkin sääaiheeseen josta kirjoitin ja tehdä siitä valtava numero? En minä pahalla tarkoittanut. Ihmettelin vaan.
Helle ei kiva mutta sen aiheuttama ukkonen magein sääilmiö ikinä 
Elokuussa pääsen purkaa viime vuosien ongelmia sit psyk.hoitajalle joten sun ei tarvitse kärsiä enää mun angstikirjoituksista ja ainahan sä voit poissulkee tietyn nickin kirjoitukset muutenkin. Miks takertuu?
Kyllä mä nään millä energialla teksti näpytetään.....

[Yep]

Pikkari. Sinä palasit takaisin sääaiheeseen palaamalla kuittaamaan. Minä olisin jättänyt asian silleen.

Kuten ole jo kirjoittanut, valittaminen on ok ja angstaaminen kanssa. Tartuin siihen, kun vähättelet muiden ongelmia ja korostat omiasi.

Sinulla on joskus epäilty leukemiaa. Ole onnellinen, että vain epäilty! Valitettavasti moni on ihan oikeasti sen diagnoosin saanut. Itse syövästä parantuneena voin sanoa, että pelkkä epäily olisi ollut taivaan lahja.

Kivaa, että sullakin on avautunut näkijän kyvyt. Käytä ihmeessä niitä myös asunnon etsintään. Sehän on hienoa, kun asuntoon mennessä näkee, kannattaako se ottaa.

Tsemppiä sinulle!

[Ave^^]

Voiko ajatus kurjuuskilpailusta syntyä missään muualla kuin Suomessa?  :

Ohan semmonen muakin joskus houkuttanut, mutta nyt kun elämässä menee hyvin, ei vois vähempää kiinnostaa valittaa menneistä kurjuuksista. Mutta kyllä jokaisella on oikeus tuntea niin kuin tuntee mistäkin asiasta ja on oikeus valittaa niin kauan kuin tuntuu siltä että haluaa valittaa.  Sitä vaan jossain vaiheessa monet ei enää ole kuuntelemassa kun kyllästyvät, mutta sekin on heidän oma valintansa kuuntelevatko vaiko eivät.

[Ave^^]

Stna. Hyvä päivä meni pilalle vain vierailemalla täällä foorumilla. Mun pitäis oppia olemaan provosoitumatta ja antaa mennä sormien välistä. Opettelen.. tästä lähtien..

 

[Yep]

Voiko ajatus kurjuuskilpailusta syntyä missään muualla kuin Suomessa?  :

Ohan semmonen muakin joskus houkuttanut, mutta nyt kun elämässä menee hyvin, ei vois vähempää kiinnostaa valittaa menneistä kurjuuksista. Mutta kyllä jokaisella on oikeus tuntea niin kuin tuntee mistäkin asiasta ja on oikeus valittaa niin kauan kuin tuntuu siltä että haluaa valittaa.  Sitä vaan jossain vaiheessa monet ei enää ole kuuntelemassa kun kyllästyvät, mutta sekin on heidän oma valintansa kuuntelevatko vaiko eivät.

Niin, ajatustasolla se vaan olikin.

Kyllähän ihmisen luonnekin vaikuttaa siihen, miten kestää vastoinkäymisiä. Joistakin tulee katkeria ja toiset ammentavat jostain voimaa pysyäkseen positiivisina. Joillakin jopa empatiakyky kasvaa - ja kiitollisuus. Ja jotkut rakastavat valittamista, se on vain hyväksyttävä
Oman navan ja kärsimysten ympärillä pyöriminen, ja joskus jopa vuosikausien vatvominen, liittynee ihmisen egosentrisyyteen ja kyvyttömyyteen ottaa toiset huomioon.
Joillakin ihmisillä on hellyttävä luulo, ettei toisilla ole omia ongelmia. Silloinhan voi valjastaa kaikki muut tsemppaamaan, ja kuuntelemaan jokaisen pienenkin ripsauksen omassa elämässä.
Eräs ihminen kaatoi niskaani ihmissuhdesotkunsa, kun minulla oli vaikea keskenmeno päällä. Ja kun hänellä oli keskenmeno, minä kuuntelin taas. Tässä oli kylläkin minulle tärkeä oppiläksy; irrottautua ihmisistä, joiden kanssa vuorovaikutus ei ole tasapainossa. Joten kiitos hänelle tästä!

Tietysti jokaisella on vaikeita kausia. Silloin pitää saada valittaa ja toivottavsti löytyy tukijoita. Mutta usein törmään ihmiseen, joka ei oikeastaan haluakkaan vapautua tuskastaan. Joidenkin motto tuntuu olevan; "kärsin - siis elän".

Henkisen tien kulkijoile luulisi olevan jo selvää, ettei pidä jäädä tuleen makaamaan. Siksihän ongelmia tulee, jotta opimme jättämään ne taaksemme - ja ennenkaikkea vapautumaan niistä.

Voisinkin aloitella uuden ketjun tästä, ettei mene offtopiciksi täällä murina ketjussa.

[Ave^^]

Tuo on totta, ja varmasti tälläiselle kala(kaikkien pelastaja)-jousimies(totuuden torvi valistaja) -ihmiselle kuin minä hankala asia sulattaa, että kaikki valittajat tosiaan eivät halua pois sieltä omasta kakastaan, vaan nauttivat vain siitä huomiosta minkä valittamalla saavat. Muistan itseni joskus, silloin tuntui ettei minussa ollut mitään millä tavalla olisin hyvä ja silloin tuntui juuri turvalliselta se oma kurjuuskokemusten verkko, että onhan minulla nämä mitä muilla ei ole, näillä voin pönkittää itsetuntoani.

Mutta kuitenkin, meitä on erilaisissa elämänvaiheissa ja kehitysvaiheissa ja omilla elämänpoluillamme, että jokaisella on silti oikeus olla juuri siinä missä on. Jos haluaa valittaa, kyllä sekin valinta kuuluu hyväksyä. Sillä kuuluuhan siihen samaan aikaan hintansa, mitä se ihmissuhteille sekä omalle hyvinvoinnilleen lopulta aiheuttaa. Positiivisella asenteella porskuttaa kyllä ties mistä vaikeuksista helpommin ylös. Mutta ei meillä kaikilla sitä aina vain ole. Hyväntekijä puoli minussa haluaisi monesti odottaa kunnes tuo valitusvaihe menisi ohi, että se menisi ohi silloin kun voimia on taas enemmän, mutta joissain tapauksissa se vain ei tapahdu koskaan, ja silloin kuluttaa omaa energiaansa pönkittämään toisen kakassa vellomista. Joku puoli taas haluaisi potkia hieman persuksille, että ylös siitä nyt, sillä tuo auttaisi minulle parhaiten tuossa tilanteessa, mutta toisille se taas on vaikka kuinka kamalaa. Niinpä niin, hankalaa.  :

Niin, offtopiciksi taitaa mennä, mutta jos vähän jotain topikkiinkiin liittyvää, että sitä en ymmärrä itsessäni miten en vain pysty olemaan rauhallinen, kun ärsyttää niin vietävästi se jos ihminen julistaa olevansa tasapainossa ja silti reagoi tietyissä asioissa, vaikkei kukaan sellaista tarkoittaisikaan vaan puhuu vain asiasta tarkoittaen muuta, kuin perseeseen ammuttu karhu. Kyllähän noin saa reagoida, sehän on normaalia, ja itsekin joskus reagoin, kaikki reagoivat, mutta se, että samaan aikaan julistaa olevansa täysin tasapainossa eikä mitenkään tunnusta ylireagoivansa usein tietyissä aiheissa. Ufhh, mutta kai tämä taas on joku minun ***** oma ongelmaheijastumiseni yms. Onko kaikista ihmisistä muka pakko ylipäänsä pitää ja tulla toimeen? Ei se minusta ole mikään vaatimus mihinkään. Kyllä sitä ihan vain voi olla kemiat niin erilaiset ettei pelaa, eikä mitään muuta. Ärsyttää välillä tää ylihenkinen p***a, jossa aina löytyy joku tekoviisas kommentti kaikkeen, muttei yhtään aitoa ihmisen hyväksymistä ja tunnetasoista kohtaamista. Murinaakin näin loppuviestiin.. 

[Yep]

Pieni purkaus tänään.. Kiitos ja anteeksi!

Tai siitä, että toinen "hoitava taho," (muahhaa..)  terveyskeskus on kiinni tai sitten siellä on kesäsijaisena omalääkärin varsinaisen sijaisen filippiiniläisvahvistus, joka sanoo hädintuskin ymmärrettävällä englannilla että: "Minä en ole tätä toimenpidettä koskaan kyllä tehnyt, mutta jos haluat niin voidaan kokeilla jos näytät suunnilleen mistä kohtaa tämä aikaisemmin on pistetty? Puudutetaanko ensin?" Kaksi muuta reumapoliklinikkaa, joilla voisin käydä hoidettavana, on säästösyistä kesän suljettuina.

Kamalaa! Näitä kuulee nykyään liian usein.

 No mitäs teit lapsia saattaa tietysti nokkelampi sosiaalityöntekijä kysyä.

Tai joku kaikkitietävä foorumilainen, joka hallitsee ja ennakoi tälläisetkin ongelmat 

[Yep]

Tuo on totta, ja varmasti tälläiselle kala(kaikkien pelastaja)-jousimies(totuuden torvi valistaja) -ihmiselle kuin minä hankala asia sulattaa, että kaikki valittajat tosiaan eivät halua pois sieltä omasta kakastaan, vaan nauttivat vain siitä huomiosta minkä valittamalla saavat.

Olen aikoinaan potenut "pelastajasyndroomaa". Liekö nousu + kuu jousimiehessä yhdistettynä oinaan toimintatarmoon saanut aikaan harhan, että voisin auttaa toisia. Pelastajasyndooma veti puoleensa minäparkoja ja kroonisia valittajia. Aikani hakkasin päätäni seinään toisten puolesta. Ihan, kuin omassa elämässä ei olisi ollut kyllin murhetta. Lopulta tajusin, että jos ei kohtalaisessa ajassa (erittäin tapauskohtainen, tietty) tapahtunut mitään edistystä, kyseessä on ihminen, joka ei itse aiokkaan vapautua taakastaan. Ei vaikka päällään pomppis vieressä.

Olen edelleen valmiina auttamaan ja kuuntelemaan ja joskus käännän vaikka viimeisenkin kiven. Mutta autettavan täytyy tehdä itsekkin jotain tai edes ottaa apu vastaan.

[Yep]

Niin, offtopiciksi taitaa mennä, mutta jos vähän jotain topikkiinkiin liittyvää, että sitä en ymmärrä itsessäni miten en vain pysty olemaan rauhallinen, kun ärsyttää niin vietävästi se jos ihminen julistaa olevansa tasapainossa ja silti reagoi tietyissä asioissa, vaikkei kukaan sellaista tarkoittaisikaan vaan puhuu vain asiasta tarkoittaen muuta, kuin perseeseen ammuttu karhu. Kyllähän noin saa reagoida, sehän on normaalia, ja itsekin joskus reagoin, kaikki reagoivat, mutta se, että samaan aikaan julistaa olevansa täysin tasapainossa eikä mitenkään tunnusta ylireagoivansa usein tietyissä aiheissa. Ufhh, mutta kai tämä taas on joku minun ***** oma ongelmaheijastumiseni yms. Onko kaikista ihmisistä muka pakko ylipäänsä pitää ja tulla toimeen? Ei se minusta ole mikään vaatimus mihinkään. Kyllä sitä ihan vain voi olla kemiat niin erilaiset ettei pelaa, eikä mitään muuta. Ärsyttää välillä tää ylihenkinen p***a, jossa aina löytyy joku tekoviisas kommentti kaikkeen, muttei yhtään aitoa ihmisen hyväksymistä ja tunnetasoista kohtaamista. Murinaakin näin loppuviestiin.. 

Yleensä tälläiset ihmiset ovat itse kaikkein eniten pihalla ja avun tarpeessa. Tuntemani besserwisserit ovat itse hajonneet yllättävän pienestä. Taustalla lienee tukahdutettuja ongelmia. Mitä enemmän ihminen julistaa olevansa tasapainossa ja ratkonut kaikki ongelmansa, sitä todennäköisempää on, että kulissit romahtaa ryminällä jossain vaiheessa.

Netti on täynnä hieno tietoa. Sitä voi copypastata ja muokata omiksi hienoiksi oivalluksiksi. Jos jakaa pelkkää teoriaa, sen aistii, ettei siinä ole omaa kokemusta, kuin hitunen.

Tälläiset ihmiset pettävät itseään kaikkein eniten.

[Kuuhilda]

Voi anteeksi Solnishko, mua rupes naurattamaan sun viesti.
Eritoten tämä: "Minä en ole tätä toimenpidettä koskaan kyllä tehnyt, mutta jos haluat niin voidaan kokeilla jos näytät suunnilleen mistä kohtaa tämä aikaisemmin on pistetty? Puudutetaanko ensin?"
Ei hemmetti ole enää tottakaan tämä meininki!

Ja mä teen lasten kanssa niin, että vain pöllähdän terveyskeskukseen ja jätän lapset aulaan ja sanon jollekin karkuun juoksevalle hoitajalle, että katsotteko näitä hetken, kiitos.
No ei enään ole tarve kun vanhemmat jo kattoo pienempää ihan kiitettävästi.

Pelastaja täälläkin, vesimies, jouskari, oinas, kala.
No, en enää, enkä varsinkaan jaksa koettaa pelastaa toivottomia tapauksia, mutta kuuntelen ja tuen, niin kauan kuin koen että siitä on jotain hyötyä jollekulle. Suorastaan koen tarvetta sellaiselle.

[Kalevanneito]

Onko kaikista ihmisistä muka pakko ylipäänsä pitää ja tulla toimeen? Ei se minusta ole mikään vaatimus mihinkään. Kyllä sitä ihan vain voi olla kemiat niin erilaiset ettei pelaa, eikä mitään muuta. Ärsyttää välillä tää ylihenkinen p***a, jossa aina löytyy joku tekoviisas kommentti kaikkeen, muttei yhtään aitoa ihmisen hyväksymistä ja tunnetasoista kohtaamista. Murinaakin näin loppuviestiin.. 

Ei tarvi kaikista pitää eikä tulla toimeen. Ylihenkinen paska ärsyttää muakin. Se että kaikki asiat/kaikki käyttäytyminen pitäis muka mukisematta hyväksyä...Ei kukaan niin tee.. Ei ees tuommosen vaatijat.