|
Ratkaisu
|
 |
« Vastaus #439 : 08.02.2010 14:10:26 » |
|
Baah, rupeaa voimat loppumaan perheen kanssa. Olen koettanut viime vuodet pitää lämpimiä välejä perheeseeni, sillä en koe, että pesäeron tekeminen paljon asiaa olisi auttanut. Itse olen ollut aina se perheen musta lammas, osittain sen takia, että en yksinkertaisesti osaa valehdella, kun kaiken voi lukea naamastani ja tästä on seurannut se, että aina kun teini-ikäisenä kokeilin jotain, esimerkiksi maistoin alkoholia tai tupakkaa, niin jäin kaikesta kiinni. Tästä on aiheutunut se, että vanhempi ja muu perheeni tottakai luuli minun käyttäytyneen kauheasti ja vastuuttomasti, vaikka kokeiluni olivat erittäin mietoja, koska eiväthän he ajattele että olen jäänyt aivan kaikesta kiinni. Tästä aiheutui se, että en oikeastaan saanut mennä minnekään ja kurini oli paljon tiukempi kuin muilla sisaruksillani, jotka ovat rellestäneet minunkin edestä ja saaneet tehdä mitä huvittaa, koska hehän ovat niin kilttejä.
Toki tälläiset asiat ovat normaaleja silloin, mutta ei niiden enää pitäisi vaikuttaa perheeni kuvaan minusta. En enää oikein jaksa sitä vihamielisyyttä mitä minua kohtaan harjoitetaan. Jos sanon jotain mikä heitä ei miellytä, he huutavat, että painu helvettiin täältä, kun eihän tämä ole sinun koti. Jos he ovat huonolla tuulella ja heillä on ongelmia, he syyttävät minua niistä ja ovat usein sanoneet minun pilanneen heidän elämänsä, koska minulla oli ongelmia nuorempana, syömishäiriöitä ja sellaista ja koska olen aiheuttanut heille niin rankkoja aikoja. Tieteenkään he eivät koskaan ole voineet nähdä sitä, että en ole järjestänyt vaikeuksiani sen takia, että haluaisin pilata heidän elämänsä. Heidän mielestään on suurempi paha, että olen pilannut heidän elämänsä kuin se että minulla on ollut vaikeaa. He vi****levat minulle jatkuvasti, mutta kun sanon, että en jaksa kuunnella tuollaista tai sanon takaisin, niin se olenkin minä joka kaiken on aiheuttanut ja että minä voin pitää suuni kiinni, kun he saavat hävetä silmät päästään ja koska minä olen niin ilkeä ja julma, itsekeskeinen ihminen. Missään vaiheessa en ole saanut tuntea oloani huonoksi tai masentuneeksi, koska olen ollut vain ärsyttävä teini ja niin se on heidän mielestään vieläkin, vaikka vuosia niistä ajoista on kulunut. Jos anon, että olispas hauksa olla pidempi, niin tottakaihan se että olen lyhyt johtuu siitä, että olen joskus polttanut tupakkaa lukiossa, ei siitä että olen luonnostani lyhyt. Minua haukutaan laiskaksi ja saamattomaksi, vaikka edellisen kouluni ajan en ehtinyt nukkua yössä kuin neljä tuntia, kun suoritin kahta tutkintoa yhtä aikaa ja minulla oli ylimääräisiä projekteja. Mistään missä olen ollut hyvä ei en ole saanut kiitosta, koska olen luonnostani lahjakas koulussa, mutta sisareni jotka saivat huonoja numeroita saivat kaiken rakkauden ja tuen, koska heillä on itsetunto-ongelmia koska minä olen hyvä.
Tuntuu, että minua vastaan on liittouduttu ja heidän mielestään olen hyvä syy heidän kaikkiin ongelmiinsa, joita he eivät halua itse kohdata. Olen heille ehkä se helppo tie saada vapautus siitä, että omia asioitaan ei tarvitse selvittää. Olen ajatellut ottaa vähän etäisyyttä perheeseeni, en nyt mitään vihanpitoa, mutta omaa aikaa irti heistä, jotta hekin näkisivät joskus itsensä peilistä. Asiaa olen koittanut selvittää, mutta he eivät näe vikaa kuin minussa. Myönnän että olen ollut vaikea ja inhottava ja käyttäytynyt välillä ilkeästi, mutta kukapa ei olisi? =/ Toki he pyytävät minulta anteeksi silloin tällöin jos ovat oikein pahasti sanoneet, mutta kuinka usein minun täytyy antaa anteeksi, kun sama käytös vain toistuu kerta toisensa jälkeen, eivätkä he ilmeisesti silloin ole oikeasti valmiita pyytämään anteeksi.
Oli nyt vaan pakko vuodattaa tämä johonkin, kun en halua ystävieni ja kumppanini niskaan kaataa kaikkea. Voihan valitus, mutta valitettavasti koskee.
|
