Mää olen sitä mieltä, että mulla on sama ongelma; vaadin liikaa ihmisiltä...mutta oletettavasti vaadin erivärisiä asioita kuin

:

Ihmissuhde kun ihmissuhde vaatii työtä...ja mää viihdyn niin hyvin itsekseni, että pähkin resursseja...kannattaako niitä pistää niin paljon parisuhteeseen, kun itekseenkin pärjää? Kyllähän elämä toisen kanssa on paljon rikkaampaa kuin yksinään, ja saa tukea ja läheisyyttä...mutku, äh, on oma keskeneräisyys ja sitten vielä toisen. Ja osaltaan varmaan myös on itse "valmis" sellaisissa asioissa, jotka toisella ovat kovasti kesken, ja sellaisissa kohdin kanssakäyminen on hyvin turhauttavaa toisinaan.
Mulla on tuo

(

ja

), mutta näillä on myös

neliö.

tuo ja

vie?
Ainakin tämän asetelman vois aatella tarjoovan mulle paljon oppimismahdollisuuksia suhteiden saralla, ja sehän on hyvä, kun

löytyy 7 huoneesta merkistä

Mut niin, kyllä mää tunnistan semmosen realismin näissä ihmissuhdejutuissa tänäpäivänä. Ei missään nimessä kyynisyys tai katkeruus, vaan semmonen...otetaanpas asiat sillee kun ne on. Joskin sitä, miten ne on, on yleensä hankala hahmottaa.