
Haistakaa viulu!
Olen nyt juhlallisesti lopettanut kohtelemasta - ja kohteluttamasta - itseäni.
Ja egontappajille terveisiä: se mitä vastustaa, se... pysyy.

Minä olen oma kehoni nyt; keho olen minä.
Minä olen oma mieleni nyt; mieli olen minä.
Minä olen oma henkeni nyt; henki olen minä.
Minä olen oma potentiaalini nyt; potentiaali olen minä.
Ja vaikka seisoisin zoossa, kalterien välissä lymyillen,
minä olen oma vapauteni nyt; vapaus olen minä.
Minä olen oma egoni nyt; egoni olen minä.

Niin, minä olen oma hyvis-enkelini nyt; hyvis-enkeli olen minä.
PS. Tässä kohtaa kulkeekin raja:
Valitsen negatiivisuuden läpäistävyyden positiivisuudella.
Minä olen positiivisuuteni läpäisevyys nyt;
positiivisuuteni läpäisevyys olen minä.
Tietäen, että läpäisijä ja läpäistävä ovat yksi yhteen
- ollakseen olemassa ne tarvitsevat toisiaan
kuten paita ja peppu.

Kysymys yleisömerestä

:
"Entä, kuka/mikä läpäisee positiivisuuden?"