seuraava »

[*Alkmene*]

Suloista ! 

Niin, sitä saa, mitä tilaa. 

Heh, niin, jos elää näkemättä itseään ja muita sellaisina kuin ovat.
Siinäpä aina häilyvä raja, osatako puhua asiasta, vai alkaako spekuloiman toisen "taustoja" omia mielikuvia vasten ja vastata niihin, vaiko asiaan, siten kuin se oli.   

Aiheena jatkukoon minun osaltani;  Seksuaalisuus ja mielenterveys.

[Ikitosi]

Heh, niin, jos elää näkemättä itseään ja muita sellaisina kuin ovat.
Siinäpä aina häilyvä raja, osatako puhua asiasta, vai alkaako spekuloiman toisen "taustoja" omia mielikuvia vasten ja vastata niihin, vaiko asiaan, siten kuin se oli.   

Aiheena jatkukoon minun osaltani;  Seksuaalisuus ja mielenterveys.

Saat anteeksi 

Itseasiassa, eikös topikin alkupostaustarinassa ollut ihan tähän liittyvä juttu; kuinka toinen oli tulkinnut toisen käytöstä/puheita ja luonut mielikuviansa synnyistä syvistä omaa maailmankuvaansa vasten, ja toiminut sitten niiden perusteella - ja vieläpä mielestään ihan oikeutetulla tavalla. (eikös se jotakuinkin noin mennyt?)

Kuva on voimakas,
sitä vasten näemme asiat
sellaisina, kuin kuvaamme sopii,
riippumatta siitä miten ne oikeasti ovat.
Ja itselleenhän tunnetusti on sokea -
omaa kuvaansa harvoin tulee kyseenalaistettua,
vaikka mahdollisuuksia
sen tarkistamiseen ja päivittämiseen
Kaikkeus kyllä antaa kaiken aikaa.

Luomme käsityksemme ihmisistä jo ensitapaamisella, ilman, että sanaakaan on vielä vaihdettu, tai jopa pelkän valokuvan perusteella, ennakkokäsitystemme pohjalta: silmien väri ("ruskeet pettää, siniset jättää ja vihreitä et koskaan saa"), hiusten väri (blondit ja punapäät esim.), vaatetuksen,... ym. perusteella, ja tämä kuva pysyy tiukassa.. Meillä on esim. ollut inhottava opettaja, jolla oli juuri tuommoinen samanlainen katse, tai naapurinpoika, jolla just samat maneerit...
Mikä tahansa piirre voi nousta muistoistamme minkä tahansa symboolina, johon sitten reagoimme.

Konfliktit ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tai väärinymmärrykset kommunikoinnissa voivat olla lähtöisin siis ihan mistä tahansa vaikka unohdetustakin lapsuuden kokemuksesta, mutta tiedostamattomalla tasolla vaikuttavat joskus voimakkaastikin elämäämme.

Voiko kuva, jonka olemme maailmasta luoneet olla täysin kieroutunut, meidän itse sitä lainkaan tajuamatta? Missä vaiheessa se menee mielenterveyden tuolle puolen, kuten aiheessa?
Omissa psykooseissammehan me kuitenkin kaikki elämme 

[Valo]

Omissa psykooseissammehan me kuitenkin kaikki elämme 

Kannatan kannatan oi kannatan!! 

[Hiisitär]

Luomme käsityksemme ihmisistä jo ensitapaamisella, ilman, että sanaakaan on vielä vaihdettu, tai jopa pelkän valokuvan perusteella, ennakkokäsitystemme pohjalta: silmien väri ("ruskeet pettää, siniset jättää ja vihreitä et koskaan saa"), hiusten väri (blondit ja punapäät esim.), vaatetuksen,... ym. perusteella, ja tämä kuva pysyy tiukassa.. Meillä on esim. ollut inhottava opettaja, jolla oli juuri tuommoinen samanlainen katse, tai naapurinpoika, jolla just samat maneerit...
Mikä tahansa piirre voi nousta muistoistamme minkä tahansa symboolina, johon sitten reagoimme.

Muistan lukion psykan tunneilta, kuinka opettaja kiteytti juuri tätä asiaa meille. Ihminen luo käsityksensä ja mielipiteensä toisesta henkilöstä 20 sekunnin aikana ensi tapaamisesta, joten opettaja tähdensikin, että esimerkiksi työpaikkahaastatteluissa alku on ratkaisevin. Vaikka tämä 20 sekunnin aikana päähän muodostunut ensivaikutelma-mielikuva osoittautuisikin aivan vääräksi, ei psykologian opettajan sanomisien mukaan tämä ensivaikutelma-kuvitelma enää muutu.

[*Alkmene*]

Saat anteeksi 
Omissa psykooseissammehan me kuitenkin kaikki elämme 

Heh, en ole pyytänyt sinulta anteeksi. Hienosti toit esiin sen, miten ilman kohdetta heitetty bumerangi palaa heittäjälleen takaisin.
Oma kupla, itsepuhelua.
Nuo ensivaikutelmat yms. on reaktiivisen ihmisen juttuja ja perustuvat samaan alueeseen (psyykkisyyteen) kuten tuo itsensä kanssa jutustelu.
Psykoosi on muuten erittäin vakava psyykkinen sairaus. 

[Ikitosi]

Hih, lainaan sulta vielä kerran:

Nuo ensivaikutelmat yms. on reaktiivisen ihmisen juttuja ja perustuvat samaan alueeseen (psyykkisyyteen) kuten tuo itsensä kanssa jutustelu.

Jonkinlaiseen reaktiivisuuteen eläminen kai ihan perimmiltäänkin perustuu -
kaikki toiminta, myös kaikki kirjoituksemme ovat reaktiota,
jokin on stimuloinut ilmaisunhaluamme.
(Aiemmin mainitsemaasi rektionaarisuutta en kuitenkaan allekirjoita.)

Psykoosi on muuten erittäin vakava psyykkinen sairaus. 

Henkilökohtainen todellisuutemme muodostuu realiteeteista, joihin ja joiden syntyyn meillä jokaisella on oma suhteemme. Harhaisuus määritellään suhteessa yleisiin realiteetteihin, joka on sama, kuin miten keskivertoihminen asiat kokee. Realiteettien määritelmä esim. jo Astro.fi-kontekstissa voi poiketa suurestikin yleisesti totutuista 'tavis'jutuista, ja jo siinä mielessä, jos oikein tarkkoja ollaan, voisimme kaikki saada 'psykoosissa'-leiman otsaamme.

Myönnän todellisuuteni poikkeavan tavanomaisesta, mutta että muodostuuko se vakavaksi vai hauskaksi, riippuu suhteestani siihen
*Kerroin tämän mielissäni itselleni, ja sain hyvät naurut *

[Rakkauden enkeli]

Realiteettien määritelmä esim. jo Astro.fi-kontekstissa voi poiketa suurestikin yleisesti totutuista 'tavis'jutuista, ja jo siinä mielessä, jos oikein tarkkoja ollaan, voisimme kaikki saada 'psykoosissa'-leiman otsaamme.

Ai mahoton.  Ollaan "joukkopsykoosissa" sitten vaan. 

[^^Queen Nefertiti^^]

No jokohan on uusi energia muuttamassa raiskaajatkin.. sallikaa minun epäillä. 

Every outer event has its meaning and is connected with an inner issue that we will have to deal with. In this sense, there are no lucky or unlucky events, but only that which the Greeks called Kairos - the right moment.

[Triton]

Theuksen kommentti anteeksiannosta itselleen on virkistävä oivallus - kaiken kamalan keskellä sitä ajattelee että toiset tekivät niin ja minä tein niin ja piiri pieni pyörii, mutta harvempi koskaan muistaa että itselleenkin pitäisi antaa anteeksi.

Tietenkään sen anteeksiannon jälkeen ei pitäisi enää syntiä tekemän. Elikkä minua inhottaa ajatuksena sellainen esimerkkitapaus että lastaan lyövä äiti selittelee itselleen että äiti se on vähän väsynyt ja sen takia tuli lyötyä - ja lyöminen se senkuin jatkuu vaan. Ei itselleen anteeksiantaminen tarkoita sitä että saa käyttäytyä jatkossakin kuin ihmispaholainen.

Ja tästä voin siirtyä siihen mitä mieleeni juolahti kun nopeasti vilkaisin olikohan se Inannan juttuja. Ilmeisesti se Steiner-koulujuttu oli esimerkkinä siitä kuinka omahyväisiä henkiset ihmiset saattavat toisinaan olla; he antavat lastenkin käyttäytyä kuin pedot toisiaan kohtaan vain sen takia että siinä on taustalla mukamas joku ylevä henkinen ajatus.

Ei näin, ei todellakaan. Vaikka meillä olisi millainen ideologia ja kaikki omalle itselle tapahtuneet vastenmielisyydet olisi helpompi sietää vaikka karmaan ja sen sellaiseen uskomalla, niin eihän se saa sitä tarkoittaa että "ylevän" oppimme myötä annamme lasten ja vähäväkisten kokea kaikki kurjat ja kamalat sen takia että he ovat sen mukamas ansainneet.

Entäs jos karmanamme on se että meidän pitäisi kerrankin puuttua, sekaantua, ängetä siihen väliin ja välittää toisista?

 

[*Alkmene*]

Entäs jos karmanamme on se että meidän pitäisi kerrankin puuttua, sekaantua, ängetä siihen väliin ja välittää toisista?

Näin minä itse koen, ainakin omassa elämässäni. Ihmset elää mielestäni aivan likaa ihanteissa ja ideologioissa ja hämääntyvät luulemaan sen olevan omaa todellisuutta. Siihen pohjautuu monet sodat ja muut täysin turhat riidat.
Minä koen vahvasti, että vastuu on otettava juuri nyt.
Sitä voi toki hiljaa mielessään hakea lohdutusta ja turvaa näistä ideologioista ja ihanteista, mutta että kyllä se elämä on tässä ja nyt ja se miten valitset, kertoo sinusta ja siitä mitä olet, eikä se mitä "paasaat".

Meidän on "puututtava ja sekaannuttava" silläkin uhalla, että jokin ideologia ei hyväksy meitä, emmekä sitä kautta voi kokea omanarvontuntoa.
 

[Ikitosi]

Entäs jos karmanamme on se että meidän pitäisi kerrankin puuttua, sekaantua, ängetä siihen väliin ja välittää toisista?

 

Asiaa puhut, tätä nimenomaan tulisi harjoittaa.

Välinpitämättömyys on kaikista pahinta,
suorastaan loukkaus elämää kohtaan,
egon erillisyyden ilmaus, torjunta Ykseydelle.
Jo atomirakenteeltamme olemme välittäjiä;
välitämme energiaa - koko ajan,
myös kaikkien sanojemme ja tekojemme kautta.
Täytyy kehittää tietoisuutta siitä mitä välittää.

[Ikitosi]

Meidän on "puututtava ja sekaannuttava" silläkin uhalla, että jokin ideologia ei hyväksy meitä, emmekä sitä kautta voi kokea omanarvontuntoa.
 

Kannatan rohkeutta!
Omanarvontunto kai syntyykin ihan omien arvojensa tuntemisesta 

Mikään ideologia ei ole niin kaiken kattava, että sen taakse voisi elämä kokonaan piiloutua. Kaikki on punnittava ja arvioitava itse, ja kaikista mahdollisuuksista valittava omansa, ideologian nimeen katsomatta, niin rakentuu eheämpi kokonaiskuva maailmasta, ja kokonainen elämä. 

[*Alkmene*]

Omanarvontunto kai syntyykin ihan omien arvojensa tuntemisesta 

Mikään ideologia ei ole niin kaiken kattava, että sen taakse voisi elämä kokonaan piiloutua. Kaikki on punnittava ja arvioitava itse, ja kaikista mahdollisuuksista valittava omansa, ideologian nimeen katsomatta, niin rakentuu eheämpi kokonaiskuva maailmasta, ja kokonainen elämä. 

Niin miten kukakin asian kokee.
Niin minä koen, että omanarvontunto kasvaa siitä, että uskaltaa olla mitä on, omista ja muiden ihanteista huolimatta. Sydän on niin "raadollisen inhimillinen", se haluaa aina palauttaa ihmisen tähän hetkeen ja siihen mitä on juuri nyt.

Ideologioiden koen olevan "turvia ja kainalosauvoja", en yhdentekeviä, mutta jotain, mistä on luovuttava jossain vaiheessa, jos haluaa ja uskaltaa kasvaa todelliseksi itsekseen...siksi mistä jotkin ideologiat puhuvat "ykseyden nimellä"---
Tosin on niinkin, että meitä ihmisiä on niin erilaisia, että toisten pitää nimenomaan mieltää jotain ideologioista, kasvaakseen omaksi itsekseen ja taas toisten ,pitää niistä luopua... hmm.. tai ainakin olisi hyvä niin...
Sisäinen, ainutlaatuinen=ykseys laatuinen ideologia ja ihanne, on sitä jotain, mitä ehkä voisi olla hyvä kuunnella...

[Valo]

Ja lopultakin ideologioiden olemassaolossa tai ideologiattomuudessa, uskonnoissa tai uskonnottomuudessa, rakennelmissa tai rakentamattomuuksissa mikään ei enää meissä taistele vastaan.

[kosmos]

Huh, kaamea tapahtuma, voimia ystävällesi!

Uskon itse siihen että jos seksuaalienergiaa (elämänenergiaa) patoaa niin sillä voi saada aikaan juuri tuollaisia kaameuksia. Ja todellakin, kuulostaa kieroutuneelta naisvihalta (-pelolta), mitä tyyppi ei kanavoi homosuhteisiin vaan sellaisenaan naisiin. 

Viisi tiibetiläistä riittiä -kirjan mukaan länsimaalasiselle uskonnolliselle toiminnalle on tyypillistä seksuaalisen energiansa tukahduttaminen, koska kuvitellaan, että näin päästään lähemmäs Jumalaa. Voi itku! Ei tarvitse ihmetellä mieskeskeistä naisvihaa, mikä ilmenee esim. naispappeuden vastustamisena.
Kirjan mukaan seksuaalisen energiansa voi kuitenkin ottaa tietyn kuudennen riitin avulla itselleen elämänvoimaksi, joka ilmenee esim. lahjakkuutena taiteessa ja nuorekkaassa olemuksessa, mutta se vaatii fyysisestä seksistä kieltäytymistä. Tavallaan ääripäitä molemmat.