seuraava »

[zajon]

Vanha ketju mutta aihe on uuri nyt minulle erityisen tärkeä.

Rakas elämänkumppanini,paras ystäväni koko aikuisikäni, kuoli muutama päivä sitten. Itse vein sen lopetettavaksi 17 vuoden yhteiselon jälkeen, oma koirani. Meillä oli aivan erityinen suhde aina, vaikka minulla on ollut monia muitakin koiria, niin vain tämän kanssa on ollut oikea kumppanuus. Sanomattakin lienee selvää, että ikävä on valtava ja suru sanomattoman suuri -  huolimatta siitä, että ikää oli jo ja mitenkää nyllätyksenä tämä ei tullut.

Olen lukenut tuon Newtonin kirjan moneen kertaan, ja myös tuon eläinkohdan. Miten toivonkaan, että tapaisin ielä rakkaani henkimaailmassa. Olen varma siitä, että meillä oli jokin hyvin erityislaatuinen suhde jo valmiiksi.

Saintältä koiralta niin paljon, että en pysty edes ilmaisemaan kiitollisuuttani, niin nöyränä olen sen pyytettömän rakkauden edessä. Olisi vaikeaa uskoa että koirallani ei olisi sielua. Kunpa jotenkin saisin ystävääni yhteyden, ikävä on musertava.

[Avicii]

Kun rakas kissani kuoli niin parina viikkoina kuoleman jälkeen aistin hänen läsnäoloaan ja kyllä uskon siihen että eläimillä on myös sielu. 

Voimia suruusi 

[zajon]

Kiitos Avicii 

Suru ehkä joskus helpottaa. Se on vielä liian hallitsevaa, tuntuu vievän ilon ja energian vaikka kuinka ajattelen kiitolliia ja positiivisia ajatuksia. No, vastahan toisen kuolemasta on hieman yli kolme viikkoa.

[zajon]

Mietin tässä sitä, että miksi toiset eläimet jotuvat kärsimään kovin elämässään, esimerkiksi joutuvat lemmikiksi raaálle ihmiselle, joutuvat petojen kiduttamaksi tai vaikkapa jävät kiinni johonkin ja kituvat hitaasti kuoliaaksi? Onko eläimillä sitten jotain oppiläksyjä, valitsevatko ne elämäsä kuten me ihmiset? Tämä menee liian monimutkaiseksi kuvioksi, jos yritän jollain tavalla ymmästää karman ihmisten kohdalla, ja jäsentää maailman sen mukaan, niin sitten taas eläinten kohdalla en tajua tätä hommaa mitenkään. Onko niillä vapaa tahto? Ei ainakaan jos syntyy kotieläimeksi tai lihakarjaksi.


Osaako joku antaa järjellisen selityksen tälle? Ei kai näin hienosti suunnitellussa maailmassamitään voi tapahtua oman onnensa nojassa tai sattumanvaraisesti?