seuraava »

[Elektra]

(http://vuodatus-static.web-effect.net/g/8508/336063.jpg)

SA - 

[^^Queen Nefertiti^^]

MINÄKÖ pentu grrour. Voimaeläimeni on jellona.

[Elektra]

Minun kinskiskooppini on kisumisu 

[Chandra]

Kyllä kuulijalla on myös vastuu kuulemastaan ja varsinkin lukemastaan.
Nämä nykyiset viestimet kun jättävät äänensävyn pois,niin jonkin yksittäisen lauseen,jopa sanankin,voi ymmärtää aivan toisin kuin on tarkoitettu.  

Totuus kyllä satuttaa,jos on isoista asioista kysymys,mutta pyrin pysymään siinä.Läheisen ihmisen valheellisuus sattuu paljon enemmän kuin totuus.Useimmiten totuuden joutuu vielä kuulemaan välikäsien kautta ja siinä sitä ollaan sopassa kurkkua myöten.Kuka on sanonut ja mitä on sanonut ja kelle,,,  

Kuulija voi aina pyytää tarkennusta.Varsin usein on myös väärinkäsityksestä kyse.
Mutta totuudesta en tingi.Jos lähtee asioita kiertämään ja kaartamaan,ei kohta enää muista,mitä on kellekin sanonut.
Jos oma mielipide on asiasta on muuttunut vuosien aikana,niin se on jo eri asia.
Herneet vedän suureen nenääni läheisten kanssa.
Eipä ole pitkäkään aika,kun parhaan ystäväni kanssa yhteen otettiin.
Aihe oli minun tietyistä tavoistani elää.Esim.silloin tällöin eristäytyminen muusta maailmasta.
Kyllä lensi kipinät ja melkeimpä jo kivetkin.Mutta niin paljon asia kumpaakin vaivasi,että seuraavana päivänä se loppuun saatettiin.

Nyt on asia unohtunut jo.Et silviisiin tuumaileepi hän tuttavallisesti,nam!

[Esmiralda]

Kuulijan vastuu kuulemastaan...

tuota räpistelen ja ajattelen, että hitto kun oliskin helppoa. Antaa tulla kaikilla panoksilla ja siirtää vastuu aivan sille, joka on ollut kuuntelemassa.

Eihän se ihan näinkään mene. Eikä kysyjäkään varmaan näin tätä tarkoittanut. Kyllä oman kielenkin pitää vastata ainakin seuraamuksista.

Mutta miten jatkaa, kun myrsky on syntynyt puolella tai toisella?

Yleensä hän joka on kuulemastaan tietyn tulkinnan tehnyt, pitää sen hyvänään, eikä varmasti mene kyselemään enempää, edes sitä mitä ei oikein ymmärrä. Useimmiten! Kunhan itse on ymmärtänyt omalla tavallaan. Se riittänee ja toinen saa painua hornan tuuttiin.

Kuka siinä silloin menettää? Miten sen vastuun kantaa ja mitä se luo?

Kun selvittämättömät asiat jäävät varmasti kuitenkin jossakin tasolla kaivertelemaan sekä kuulijalla että puhujalla! Vai onko se niin?

[Chandra]

No joo.Enhän toki tarkoittanut,että vastuu on vain kuulijalla.
Tietysti myös sillä,joka mielipiteitään heittää.

Haluan kyllä tarkistaa olenko ymmärtänyt väärin,vai onko juuri näin tarkoitettu.
Aivan liian harvoin puhutaan.Sitä vaan otetaan nenuunsa ja ei edes vaivauduta kysymään,mikä on mielestäni aika hassua touhua.

En haluaisi menettää ystävää selvittämättömien asioitten vuoksi.
Eli kyllä siinä MOLEMMAT ovat vastuussa.

[Esmiralda]

Olen usein jäänyt miettimään sellaista 'jäätävää hiljaisuutta'.

On tehty omat päätelmät ja siinä ratkaisu. Vaikka tiedetään että toinen jäi odottamaan keskustelua.

Se hiljaisuus onkin usein se 'viiltävä miekka', sen tarkoitus on jättää toinen epätietoisuuteen.
Onko se kostoa? Onko se todella välinpitämättömyytta? Vai onko se silkkaa heikkouta ja osaamattomuutta?

[Chandra]

Hyvä kysymys,,
Mutta tehokas tapa se ainakin on mitätöimään toisen.
Aivan kuin sanoisi,että piut,paut sinun tunteillesi.Tai ehkä vieläkin pahempaa.

Jos on osaamattomuudesta kiinni,sen toinen yleensä vaistoaa ja anteeksiannettavampaa kuin tuo tahallinen mitätöinti.

Välinpitämättömyyttäkin jos tuolla kosto mentaliteetilla kuljetaan.
Luulen että tietyn tyyppiset ihmiset harrastavat tätä.Mitätöivät suhteita toisen perään.Mutta joskus sekin reitti katkeaa ja silloin on kovin yksin.
Yritetään siis vaan selvitellä näitä pikku kiistoja,niin ettei kenellekään jäisi paha maku suuhun.

[Esmiralda]

Niin, mutta jos ajatellaan yhteisvastuuta kaikesta kanssaolemisesta...mukana myös kuuleminen,

tai siitä näkökulmasta, että yksilö ei ole irrallaan mistään,

niin silloin hän jäädyttää osansa siinä.

Loppujen lopuksi, kumpikohan on onnettomampi: vastuuntunnoton kuulija vai väärinymmärretty puhuja?

[Ikitosi]

Kohtaamattomuus on aina onnetonta

[*Kide*]

Olen usein jäänyt miettimään sellaista 'jäätävää hiljaisuutta'.

On tehty omat päätelmät ja siinä ratkaisu. Vaikka tiedetään että toinen jäi odottamaan keskustelua.

Se hiljaisuus onkin usein se 'viiltävä miekka', sen tarkoitus on jättää toinen epätietoisuuteen.
Onko se kostoa? Onko se todella välinpitämättömyytta? Vai onko se silkkaa heikkouta ja osaamattomuutta?

Ah ja voih, mykkäkoulun karttakeppi  Niin usein nähty sivaltavan ja alistavan vastakkaisen osapuolen. Siihen on helppo tarttua, kun ei muuta enään keksi  Mielestäni se on kosto toista kohtaan tilanteessa, jossa ei itsekään enään osaa kommunikoida. Se on yhtä huono keino kuin lyöminen  huutaminenkin on parempi ja vielä parempi kun menee metsään möykkään pahimmat ja sitten tulee puhumaan 

Kohtaamattomuus on aina onnetonta

Näinpä ja tykkään, että kumpikin on pohjimmiltaan onneton tilanteesta... mykkäkoulua pitävä vain nauttii vallantunteesta ja juopuu siitä. Joka kerta kun yrittää aukaista keskustelukanavaa asetelma vahvistuu... miten välttää? Vai antaako olla vaan... surullista on, jos ihmiset eivät osaa hoitaa asioita  yksin selvittäminen on vain hankalaa 
Tässä minun tilanteessa on vielä mukana lapsia, jotka tavallaan ovat sijaiskärsiöitä ja se kun kismittää eniten  mutta vastapuolena ovat omat vanhempani ja varsinkin äiti  : Olenkin pohtinut raotinko silmäluomia näkemään tilanteen, jota ei tohdittu kohdata... nyt on pakko. Asetinko peilin henkilön eteen ja hän ei tykännyt näkemästään. Vai pitäiskö katsoa itsekin peiliin kun menen tekemään moista toisen kiusaksi  :   
Ps. aivan ihastuttava kuva Elektra 

[Elektra]

Toisaalta olen kohdannut myöskin sellaisia ihmisiä, joille se mykkäkoulu on ainoa tapa, jolla he kokevat selviytyvänsä.

Ihminen kokee olevansa tuolloin niin heikoilla, että hän tuntee ainoan puolustuskeinonsa olevan sen, että hän vetää kuoren päällensä - ja kun ei puhu, niin silloin on ikäänkuin ei olisi olemassakaan.

Tällaisessa tapauksessa taustalla useinkin on 'haavoitettu lapsi' - lapsuudessa tällaisen ihmisen puhetta on mitätöity ja häntä on sanoin satutettu. Ainoa suojautumiskeino lapsella on ollut se, että on mennyt 'pöydän alle piiloon' ja hiljaisuus on ollut suojana. Mitä äänettömämpi, hajuttomampi ja mauttomampi on, niin sitä paremmin on kokenut pärjäävänsä dominoivien aikuisten parissa.

Tämä tunnetila on jäänyt päälle, koteloitunut, eikä sitä olla osattu purkaa aikuisikään tultua - ja kun tulee sopiva tilanne, niin kotelo aukeaa ja aktivoituu ja henkilö vetäisee liinat kiinni ja that's it. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mykkäkoulu oli hyvä juttu minulle kun toinen loukkasi, eri asia kuka todella oikeasti loukkaa ketä. Mykkäkoulu on tehokeino, joka myös erottaa henkilöitä toisistaan ja tilanteesta, antaa tilaa ja etäisyyttä tehdä päätöksiä.

[Valkeinen]

Minä olin kertalaakista puoli vuotta yhteydet poikki äitiini yhteenoton jälkeen ja tiesin kyllä että se ei ikuisuutta kestä vaan vei oman aikansa. Tavallisesti ennen tätä episodia saatoimme päivittäinkin soittaa, katkos oli sitäkin merkityksellisempi. Hän koetti tavoitella minua mutta itse en siihen pystynyt, ei siksi että olisin ollut inhottava. Hyvä kummallekin loppujen lopuksi ja tällä hetkellä ihan mainiosti menee.

[Esmiralda]

Kiitos avoimesta ja rehellisestä viestistäsi, Valkeinen!

Jokin sinussa varmasti tarvitsi sen puolen vuoden hiljaisuuden. Varmaan opit sen itse ymmärtämään.

Ihmettelen, miten niinkin pitkän ajan jälkeen saatoit kerätä voimia ja rohkeutta jälleen yhteydenottoon.
Teitkö sinä sen? Vai tartuitko vihdoin äitisi kutsuun?