Minä en ole ylpeä siitä, että hermoilen etukäteen aina valtavasti ja mietin mitä toinen osapuoli toimistani tuumaa. En toki anna sen vaikuttaa käytökseeni, mutta liika arvailu rassaa.
Ja vielä pahempi on se, että reagoin kehollani kaikkeen.
Ihan sama juttu! Mä stressaan ihan kaikkea etukäteen - ja jälkikäteen hävettää aina, jos asia järjestyy, että kun tuli tuhlattua ihan turhaa energiaa ressaamiseen ja negatiivisiin viboihin...
Sekä ajoittain kroppa reagoi mun tunteisiin, ei ihan aina, mutta välillä...
mutta olen hieman liian tosikkomainen ja vakava ja liian vastuuntuntoinen. siis pinnan alta, vaikka tiedän että annan kevytmielisen vaikutelman.
voisin oppia ottamaan rennosti ja suhtautumaan asioihin ja elämään ja itseeni vähemmän vakavasti.
Allekirjoitan tämän täysin!
Mulla on myös taipumus olla liian jäykkä ja vakava, en todellakaan ota mitään turhia riskejä - no eipä elämässä ole sitten mitään jännitystäkään... Viihdyn pienissä kuvioissa
No toisaalta, jos elämä olisi hyvin epävakaista ja kaikki on tuurista kiinni, stressaisin itseni varmaan hengiltä
Reagoin jokaiseen epäonnistumiseen ja vastoinkäymiseen kuin se olisi maailmanloppu, menee aina hetki ennen kuin saan itseni koottua.
Ja tosiaan, päällepäin vaikutan leppoisalta, kunnon touho toilailijalta ja humoristiselta törkyhuumorin viljelijältä, mutta pinnan alla kytee ikuinen ylisuorittaja, perfektionisti työnarkkis, joka ei vain osaa rentoutua...
Näin se
vaan vaikuttaa...
