Helvetistä:Helvetti on suuri avuttomuuden tila
- ei suinkaan enää sitä omavoimaisuutta,
joka tekee muille pahaa, koska ei vielä ole tuntenut nahoissaan,
mitä muita kohdellessaan itselleen tilaa.
Helvetti on voimattomuutta sen johdosta, ettei voi "itselleen" mitään.
Ja ken on käynyt läpi noita helvettitiloja, tietää kertoa,
mitä on rukoilla keskellä tyhjyyttä, keskellä toivottomuutta.
Toivottomuutensa tunnustaminen itselleen on kuitenkin avain onneen.
Sen uudelleen oivaltamiseksi, minkä varassa voi elää.
Kannettuna oleminen on jonkin "varassa elämistä".
Melkoista varan eli vaurauden tietoisuutta.
Itserakkaudesta:Suurin ja avarin rakkaus on "laajennettua itserakkautta"
sisällyttäessään muut itseensä ja itsensä muihin.
Kun mitään ei enää jää "oman" ja omastaan vastuunottamisen ulkopuolelle.
Siksi Jeesuskin lupasi tulla hakemaan "omansa" pois.
Kun näet ei hänkään toki saata kieltää yhteen kuuluvuuttaan meissä
saati yhteen kuuluvuuttamme hänessä.
Maailmanrakkaudesta:Aidoimmillaan maailmanrakkaus on kaiken eloperäisen olemassaolon vaalimista,
so. luonnon ja ihmiskunnan ylläpitämistä.
Se on myös luojan mukanaolemista luotujensa matkanteossa.
Ymmärtäen, miksi jotakin tapahtuu ja mikä on kaiken tapahtumisen suunta.
"Kiintyminen maailmaan" on eri asia: se on samastumista aineen harhaan.
Ihmisrakkaudesta:Vietynä luontoon se jalostuu kaikkea elollisuutta kohtaan osoitettavaksi välittämiseksi, vaarin ottamiseksi.
Niin ettei oman ja toisenkin edun välillä enää ole erillisyyteen mentävää käsityskuilua.
Ihminenhän on luonnon kukka, jonka juuret ovat sisäisesti taivaissa.Ja luonnon tila kertoo siitä, mitä edellytyksiä ihmisellä on puhjeta täyteen kukintoonsa.
Ongelmat eivät suinkaan vähennä edellytyksiämme nousta oman negatiivisuutemme yläpuolelle
ottamalla vastuuta ympäristöstämme.
Vaikeuksien kohtaamisesta kasvaa yhteisyyden, yhtä pitämisen voima.
"Swedenborgilaisittain" ajatteleville terveisiä:On hyvä laajentaa ITSEN määritelmää: sisällyttäen muut itseensä ja itsensä muihin.
Jotta pääsemme niihin
ykseyden tekoihin.
