seuraava »

[Irish]

Ehkäpä nyt on kuin onkin romantiikkaa ilmassa.... : : :

*leijailee..* 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kuuveskarimiehen tiedän olevan sellainen joka "ajautuu" suhteisiin. MUTTA! Uudenvuoden lupaukseni oli keskittyä talouteen ja unohtaa exät. Ei antaa heille energiaa. Luoda mieluummin siirappista kuvaa täydellisestä suhteesta, no aivan. Enhän minä tiedä täsmälleen mitä on tulossa.

Eka mieheni kutsui itseään nimellä "hopeless romantic". Niin, hänessä oli sitä jotain.. mitä joskus kaipaan.

[jasmi]

aai ihana miess  mikä sinun numeros on? 

[Minerwa]

Pakko puolustaa vähän meitä veskareita...

Itselläni on  ,  ja  , eli äkkiseltään tulkittuna "pesunkestävä jääkaappi"... Silti mullakin on (viileän ulkokuoren alla) herkkä ja romanttinen puoleni; tunnelmat ja mielikuvat voimakkaasti kokeva taiteilijasielu, kauneudesta lumoutuva visualisti. Rakastan kynttilän valoa, takkatulen loimua, aamu-usvaa niityllä, auringonsädettä puiden oksilla, myrskyävää merta, tähtitaivaan loputtomuutta, syvällistä yhteyttä toiseen ihmiseen... Elän tunteella mukana musiikissa, teatterissa, taiteessa ja elokuvissa - itken ja nauran (tarvittaessa siellä viileän ulkokuoren alla). Mä en oikeastaan tiedä, mitkä tekijät kartalla kuvastavat tätä puolta mussa...?  12. huoneessa,  lähellä DC:tä...? IC  ?

Lillin esimerkki oli kaikin puolin öklö  Mullekin on joskus ehdotettu vastaavaa, ja tuli jotenkin likainen olo jo pelkästään siitä. "Luuleeko toi tosiaan, että minä... häh?" Mun mielestäni seksuaalisuus on liian kaunis asia revittäväksi rikki tunteettomalla raadollisuudella - vaikka kukin taklaa tietysti tyylillään.

Romantiikkaa vielä malliin: kynttilöissä on palamaton alusta, eikä niitä jätetä valvomatta, musiikkia ei soiteta niin lujaa, että naapurit häiriintyvät, viinilasit ovat tuhdin kestäviä ja ne huuhdotaan heti käytön jälkeen - eikä sovi unohtaa, että kauneimmissakin ruusuissa on aina piikkejä... 

[*Alkmene*]

Juuh, siis kyllä minäkin  :nä nautin kaikesta syvällis-esteettis-koskettavasta, kuten auringonlasku hiekkarannalla tai missä vain, takkatulen ääressä viinilasilliset, auringonnnousu, hienoa elämyksellinen näytelmä tai konsertti, pitkä päivällinen nautinnollisesti ja kiireettä... ym ym
MUTTA minusta niilllä ei ole mitään tekemistä romantiikan kanssa..
Minulle romantiikka merkitsee tehtyä romantiikkaa (myytävää romantiikkaa), jossa rekvisiitan avulla pyritään saavuttamaan jotain, mikä ehkä muuten puuttuu... 

Tiedä vaikka kuinka "romanttista" tänäänkin tulee vielä... 
Kynttilöitä, santelipuuta tuoksulampussa, coctail-naposteltavaa, ja aah, vallan ihanaa seuraa sitä kaikkea värittämässä ja täydentämässä persoonallaan...   

[Tony]

Hei
Pistänpä hieman miehen kommenttia mukaan näin herkkään aiheeseen, joka itseänikin toki kiinnostaa.
Yltiöpäinen romantiikka on minusta aina tuntunut hieman teennäiseltä. Mikään asia ei välttämättä ole parhaimmillaan överiksi vedettynä oli kysymys sitten teknisestä kovasta arvosta tai pehmeämmästä henkisestä arvosta.  Tosin tälläiselle  tyypille kaiken  uuden tutkiminenhan on elämän tarkoitus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Romantiikka on pieni tiivistelmä romantiikan aikakaudesta. Maalaustaiteen romantiikasta John Constablen ja W.Turnerin työt on minun mieleen ja muistelenkin lämpimällä tunteella käyntejä Lontoon National Galleryssä, missä näitä töitä näkee livenä. Suosittelen lämpimästi. *thumbs up*

Tunteisiin palatakseni, minulle itselleni romantiikkaa tärkeämpi asia on esteettinen kauneus. Moni varmasti mietti sitä, että nämä on sama asia, mutta minulle miehenä romanttinen sana kalskahtaa imelältä ja liian paljon tunteita korostavalta. Esteettisesti kaunis asia taas pyrkii ottamaan huomioon paremmin ympäristön ja tuo kauneuden esiin sopivalla tavalla mitenkään ylikorostamatta sitä.
Kun kaunis asia on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, se ei hyppää silmille eikä riitele minkään muun kanssa eikä varsinkaan kilpaile huomiosta. Kaunista asiaa voi tässä tapauksessa katsella silloin kun haluaa, niin kauan kuin haluaa ja sitten tarvittaessa siirtyä toiseen kohteeseen. Valinta on tässä tapauksessa SINUN yksinoikeutesi eikä tekijän tunteiden ylikorostumisen mielistelyä.
Tämä on tietenkin mielipideasia eikä mikään yksi totuus, koska kauneus on aina katsojan silmissä

Elokuvamaailma on oiva esimerkki esteettisyydestä. Kun mietitään ns. rakkauselokuvia niin ne mitkä itse olen nähnyt, pursuaa kovin helposti ylitse romantiikassaan samalla tavalla kuin miesten action elokuvat menee myös "miehisyydessään" överiksi.
Hyvä ja laadukas rakkautta ja romantiikka realistisesti käsittelevä elokuva on Clint Eastwoodin Hiljaiset sillat. Aivan loistavaa näyttelijätyötä, todella aitoa, esteettisesti kaunis ohjaus ja kaunis tarina, vaikka ei päätykään onnellisesti.
Ei se oikea elämäkään aina kulje toiveiden mukaan, mutta voi olla silti kaunis ja muistelemisen arvoinen.

[nikki]

tuo Hiljaiset sillat on kirjanakin aivan ihana...

[Ebenia]

Ihan romanttinen leffahan tuolta ykköseltä tulee tälläkin hetkellä..
Puoliksi kattelen tässä sitä..

Mitäs muuten meneekö off topic, jos kysyn että mitkä ovat mielestänne romanttisimpia elokuvia, vois avata tätä aihetta siitäkin näkökulmasta? Tai kirjallisuus?

Tiedän, että tämä on aika "yltiöromanttista" ja aika hollywood-meininkiä, mutta minuun uppoaa kaikki sellainen, missä on suuria tunteita, menetystä ja mieletöntä draamaa! Eli toisin sanoen oikeasti yksi lempileffani on Titanic, samoin Cold Mountain. Nämä tulevat ensimmäisenä mieleen. Ovathan ne aika Hollywood-höttöä, mutta minä pidän tuollaisesta sleeky-romantiikasta.

[nikki]

Tuulen viemää..ja Rhett Butler.......

[mopomies]

Veskarina miekin vähän kommentoimaan...  :
No minähän olen  &    ... 
Mutta kyllähän meitä on moneen veneeseen.En mä ainakaan tuollaisia Lillin kertomia menis ehdottelemaan !

Mutta romanttisuudesta...Minusta romanttisuus on kyllä ihmisestä kiinni.Mä  olen kyllä romantikko(kynttilät,kesäinen auringonlasku,nuotiolla istuminen,...).Vaimo on    ja sanoo että ei ole lainkaan romantikko...mutta kyllä hän on hyvinkin paljon!... kun sivusta olen seurannut !

Mitä sitten romanttisuudella tarkoitetaankin. Jollekkin on romanttista  kynttiläillallinen,toiselle taas naama nokisena nuotiolla !
Ja niinkuin Esmiralda sanoi niin kyllä romantiikka on muuttunut paljonkin vuosien mittaan ! Asenteet ja tavat muuttuvat !
Ennen oli romantiikkaa kun poika ja tyttö kävelivät käsi kädessä koivikossa järven rannalla.Nyt sama taitaa olla kävely discon valojen loisteessa ? 

Ja yleensäkin vanhemmat asiat ja tapahtumat saavat helposti omassa mielessä romanttisen leiman eli siis tuntuvat romanttisilta,ainakin minusta.
 Esim.juhannusyö usvaisella järvellä,jne.

Tonyn kanssa olen samaa mieltä että romantiikka ja esteettinen kauneus ovat hieman eri asia.Tulee vain mieleen että kesäinen auringonlasku on esteettisesti kaunis mutta onko se romanttinen jos kainalossa on oma kulta ? Jos sitä katsookin yksin niin onko se silloin romanttinen ?
 

[Minerwa]

Mä olen samoilla linjoilla  Mulle romantiikka on ennen kaikkea tunnetila, tunnelma, hetken aitous, kosketus... ei niinkään mitään varta vasten hankittua materiaa - vaikka se voi olla sitäkin.

Kiertelimme alkuviikosta kilometrikaupalla Tallinnan vanhankaupungin lumoavia kujia täyden kuun valaistessa tammikuista taivasta - ja se oli erittäin romanttista. Mä kun olen hulluna vanhoihin rakennuksiin ja historiallisilta kujilta huokuviin tunnelmiin ja tarinoihin... se on se :.
Visuaalisesti kaunis ei välttämättä ole romanttista, mutta se voi olla myös sitä. Esimerkiksi se kesäinen auringonlasku yksin rantakalliolla. Mikä onkaan romanttisempaa, jos siihen liittyy esimerkiksi herkkä kaipaus, visuaalisen koskettavuuden herättämä tunnetila...?
Jokainen kokee sen varmasti omalla tavallaan. Helpointahan romanttisia hetkiä on kieltämättä kokea sen oman rakkaan kainalossa 

Kiitos, Tony, ihanasta taidelinkistä 

[Tony]

Hyviä kysymyksiä, kun pistävät pohtimaan. Kyllä minä miellän auringonlaskun kullan kanssa romanttiseksi ja yksin ollessaan voisi ajatella rajan olevan häilyvämpi.
Yksin ollessaan kaipuun tunne saattaisi olla tärkeä tunne, jotta romantiikka olisi mukana, kun taas ilman kaipuuta vaaka kallistuisi esteettisyyden puolelle.
Romantiikkaa voisi olla myös nauttia yhdessä oman kullan kanssa auringonlaskusta, tuntien yhteenkuuluvuutta nauttimalla asiasta tai hetkestä "vain" esteettisyyden vuoksi.
Voisin vertailuksi kysyä että onko romanttista vastaavasti nauttia esimerkiksi kauniista taulusta, mikä on molemmille tunteellisesti tärkeä, mutta sitä katsellaan omiin ajatuksiin vaipuneina, yhdessä ja taidenäyttelyn ihmisvilinässä?

Ehkä vierastan hieman sitä, että romanttisista hetkistä, oli ne sitten elokuvissa tai oikeassa elämässä yritetään väkisin tehdä täydellisiä. Monesti siinä tulee silloin myös se Esmiraldan esiintuoma kaupallisuus mukaan.  Tätä voisi melkein verrata jouluun. Onneksi ei olla ihan vielä niin pitkällä, mutta hyvää vauhtia lähestymässä.

Mitä yritän tällä sanoa on se, että romanttisuuden ylituputtaminen voi olla myös mielenkiintoa latistava tekijä, mikä helposti unohtuu romantiikkaa ihannoidessa ja epätoivoisesti etsiessä. Eikä se tuputtaminen aina edes tule sieltä kaupallisuudesta vaan se voi olla myös turhia sanoja tai tekoja. Hiljaisuuskin voi olla romanttista.

Minerva76, tässä myös national Galleryn sivut mikäli kiinnostaa.
http://www.nationalgallery.org.uk/

[Theus]

Rakastan romantiikkaa sekä optimaalisia tunnelmia ja niitä on ihana luoda. 

  ja 

[Tony]

Estetiikkaa ja asketismia ei pidä sekoittaa toisiinsa. Askeettisuushan on se toinen ääripää missä joulunakin syödään näkkileipää ja voikin on ihan turha ylellisyys.
Asketismi on todella kylmää tunteellisesti enkä itsekään pidä siitä. Askeettinen ihminen ei monesti ymmärrä mitään esimerkiksi muotojen tarkoituksesta vaan kaikki on "turhuutta".
Ehkä tässä tullaankin siihen , mitä jo sivusinkin aikaisemmassa tekstissä. Jos jompaa kumpaa (askeettisuutta tai romantiikkaa) korostetaan, luoko se vastareaktion toisessa osapuolessa ja silloin pyritään pitämään vielä tiukemmin kiinni omasta kannastaan? Siis tietenkin jos toiveet ei mene yksiin.

Joulun tunnelmaan voisin palata vielä sen verran että minusta on tunnelmallista, ettenkö sanoisi romanttista, olla joulupöydässä kynttilöiden valossa, nauttien hyvästä ruuasta ja siitä ettei ole kiire mihinkään.

[Tony]

Toki. Kerrotko kuitenkin mitä haluasit tietää tai missä sinun kohdallasi väärinkäsitys voisi mahdollisesti syntyä?
Anyway, eihän ole olemassa kuitenkaan mitään tiukkoja ääripäitä eli tuskin voi osittaa kenestäkään,
että tässä näet juuri ihmisen --->  joka on askeettisuuden ruumiillistuma, eikä ymmärrä mitään muuta asiaa elämässä.