Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: suvun sovitus synneistä  (Luettu 12338 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2401


oinas, asc jousimies


Profiili
« : 27.12.2006 11:01:58 »

Mieltäni askarruttaa tuo yksilöiden tekemien syntien sovittaminen... hyvän ja pahan tasapainoa suvussa. Onkohan se ihan utopiaa?

Mietityttää tämä koska, tiedän pahan (täytyisi kai sanoa sairas) joka kylvi elämässään paljon kyyneliä sukulaisten ja ystävien silmiin. Hänen lapsuudestaan en tiedä, muuta kuin että on sotaorpo  Cry ja sodan kauhut muisti, Karjalasta kun tänne karkas yhdessä sisarusten kera. Hänen elämän kuvioissa pyöri kuningas alkoholi ja sen kaikki lieveilmiöt. Tämä mies teki itse oman käden kautta lähtönsä tästä maailmasta...
Hänen yksi lapsistaan oireili henkisesti lapsesta asti ja ajautui yhtä "sairaan" kanssa avioliittoon, myöhemmin hän sairastui oikeasti vakavasti varsin nuorella iällä ja kuoli 40v.
Hänen lapsensa oli yksi murheenkryyni koko suvulle ja itselleen myös, tuohon vanhempansa kuolemaan asti. Jotakin tapahtui hautajaisten jälkeen... aukeniko silmät ja näki tien jolla kulki vai pyyhkiytyikö harteilta jotakin muuta?  angel

Eli kuinka paljon lapsille siirtyy näitä asioita, kuinka niistä vapautua jos niitä tunnistaa? Voiko suvussa kulkea "velka", joka täytyy "maksaa" (sovittaa)? Tottahan on, että toimintamallit ja arvot periytyy lapsille ja niistä en hankala pyristellä irti, muttei mahdotonta. Vaan miten määräytyy se kuka saa kelkan kääntyy?
Puhuminen on tietysti yksi keino ja asioiden selvittely, mutta tarkoitan nyt henkisempiä asioita... onko tämä nyt karmasta puhe? En tiedä, en tunne  Lips Sealed ...Mietityttää, koska olen myös tuon miehen jälkeläisiä...
tallennettu
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8223


Profiili
« Vastaus #1 : 27.12.2006 11:15:46 »

Mieltäni askarruttaa tuo yksilöiden tekemien syntien sovittaminen... hyvän ja pahan tasapainoa suvussa. Onkohan se ihan utopiaa?

Mietityttää tämä koska, tiedän pahan (täytyisi kai sanoa sairas) joka kylvi elämässään paljon kyyneliä sukulaisten ja ystävien silmiin. Hänen lapsuudestaan en tiedä, muuta kuin että on sotaorpo  Cry ja sodan kauhut muisti, Karjalasta kun tänne karkas yhdessä sisarusten kera. Hänen elämän kuvioissa pyöri kuningas alkoholi ja sen kaikki lieveilmiöt. Tämä mies teki itse oman käden kautta lähtönsä tästä maailmasta...
Hänen yksi lapsistaan oireili henkisesti lapsesta asti ja ajautui yhtä "sairaan" kanssa avioliittoon, myöhemmin hän sairastui oikeasti vakavasti varsin nuorella iällä ja kuoli 40v.
Hänen lapsensa oli yksi murheenkryyni koko suvulle ja itselleen myös, tuohon vanhempansa kuolemaan asti. Jotakin tapahtui hautajaisten jälkeen... aukeniko silmät ja näki tien jolla kulki vai pyyhkiytyikö harteilta jotakin muuta?  angel

Eli kuinka paljon lapsille siirtyy näitä asioita, kuinka niistä vapautua jos niitä tunnistaa? Voiko suvussa kulkea "velka", joka täytyy "maksaa" (sovittaa)? Tottahan on, että toimintamallit ja arvot periytyy lapsille ja niistä en hankala pyristellä irti, muttei mahdotonta. Vaan miten määräytyy se kuka saa kelkan kääntyy?
Puhuminen on tietysti yksi keino ja asioiden selvittely, mutta tarkoitan nyt henkisempiä asioita... onko tämä nyt karmasta puhe? En tiedä, en tunne  Lips Sealed ...Mietityttää, koska olen myös tuon miehen jälkeläisiä...

http://www.vantaa.svk.fi/?sid=10&tid=331

Samaisessa jaejaksossa mainittiin isien pahat teot. Mitä ne ovat?
Siirtyykö isien syntivelka lasten kannettavaksi? Ei todellakaan!
”Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa” (Hes.18:20).
tallennettu
mateve
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 700



Profiili
« Vastaus #2 : 27.12.2006 12:40:03 »

Minusta jokainen vastaa omista teoistaan, MUTTA me sovitamme suvun tekoja muuttamalla niitä rakkaudella.
Tarkoitan tällä sitä, että emme jatka opittuja negatiivisiä tapoja enään lapsilemme vaan muutamme niitä, rikomme siis suvun "ketjuja".
Opimme muuttamaan vanhoja negatiivisia tapoja, sydämen avulla, se on meidän tehtävämme tässä sukupolvessa  smitten

 Wink  Mateve
tallennettu

mateve
Elektra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1563



Profiili
« Vastaus #3 : 27.12.2006 13:50:45 »

Hyvin sanottu Mateve  Smiley

.... uskoisin, että voimakkaat, patoutuneet tai padotut tunteet jäävät dna:hamme ja näin ne periytyvät lapsillemme...

Tämän vuoksi joissain suvuissa on perinnöllisiä sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitaudit (liittyen tukahdutettuihin tunteisiin), joissain taas jotkin muut - uudet sukupolvet tulevat puhdistamaan energioita, ja nämä patoutumat eivät ole vain perhekunnilla, klaaneilla vaan koko planeettamme kollektiivitietoisuudessa.

Luule Viilman kirjoja suosittelisin näiden asioiden pohtijoille  Smiley
tallennettu
Aion
Vieras
« Vastaus #4 : 27.12.2006 13:56:17 »

Isien (ja äitien) pahat teot
kulkevat lapsille niin kauan
kuin kukaan ei tiedosta ja tee loppua
sairauden kiertokululle.

Kun sen itsensä kautta tunnistaa, puhdistaa ja valaisee,
(myös aidosti anteeksiantaen itselle ja muille)
on se avuksi myös tuleville,
mutta myös nykyisille ja menneille sukupolville.
Voitaisiin sanoa
että hoitamalla itsemme
hoidamme kollektiivisesti sukuamme ja muitakin.

Näin olen kokenut
itseni ja muiden kohdalla.

Se on vapautus.
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #5 : 27.12.2006 18:43:40 »

Tiesittekö muuten, että adoptoitu lapsi harvoin sairastaa
biologisten sukulaistensa sairauksia
ja vielä harvemmin "perii" biologisten vanhempiensa muita ongelmia
esim. alkoholismia,
jos hänelle ei ole koskaan niistä kerrottu
tai niistä puhuttu niin, että lapsi on asetettu
biologisten vanhempien ongelmien yläpuolelle? Smiley

Vastaavasti jos adoptio lapsi koki olevansa
uudessa kodissa eri arvoinen/ylimääräinen/tiellä
ja/tai hänelle kerrottiin huolestuneeseen/alentavaan sävyyn
hänen biologisten vanhempien ongelmista,
niin lapsi suurella todennäköisyydellä
ajautui samoihin ongelmiin.
tallennettu
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2401


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #6 : 27.12.2006 18:46:24 »

Kirjoituksenne ovat samoilla suunnilla kuin omani  smitten jatkan siis... tuo itse itsensä parantaminen ja vanhojen negatiivisten toimintamallien katkaisu ja tällöin lasten säästyminen niiltä nje. Miksi se herättää muissa niin suurta vastarintaa, vihaa? Asettaako toisen uusi tapa muille ongelmat liian näkyville? Jos ihminen ei ole itse valmis muutokseen, miksi viha toista muuttuvaa kohtaan? Muutosvastarintaa...  Sad  hylkäämistä, jos toimii "väärin"... Cry

Mielenkiintoinen pointti Asterix  Cheesy  saattaa päteä myös ihan biologisessa perheessä tämä kohta...?
[color=red
Vastaavasti jos adoptio lapsi koki olevansa
uudessa kodissa eri arvoinen/ylimääräinen/tiellä
ja/tai hänelle kerrottiin huolestuneeseen/alentavaan sävyyn
hänen biologisten vanhempien ongelmista,
niin lapsi suurella todennäköisyydellä
ajautui samoihin ongelmiin.[/color]
tallennettu
mateve
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 700



Profiili
« Vastaus #7 : 27.12.2006 21:50:39 »

Jaspiksen kysymykseen muutosvastarinnasta, mielestäni on pelko, on niin helppoa olla pysähtyneessä tilanteessa, lakaista roskat maton alle, ainakin tietää mitä siellä on.
Uudet asiat pelottavat ja pelätään kun ei voi hallita sitä ihmistä joka muuttuu.
Silloin  uranus iskee seisovaan tilanteeseen että muutos tulee, ja se tekee kipeätä juuri siksi kun ei haluta uutta elämäänsä.
Sanotaan myös että kehityksen tiellä olevaa ei saa estää, siksi tulee niin paljon eroja nykyään, kun muutos vaatii muuttujaa eteenpäin.

 Wink Mateve
tallennettu

mateve
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: