seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmmm niin.. toisaalta, jos ei olisi niin paljon autettavia, ei oma energia kuluisi siihen..  niin tämä vastavuoroisuuden kysymys.. se toimii useiden kanssa, kaikkien kanssa ei.. hmm..  olihan se hyvä nähdä jos joku on saanut elämänsä kuntoon, mutta sitten voisi edes kunnioittaa auttajaansa.. mutta tästä on jo puhuttu toisaalla, miten auttaminen voi itse asiassa suututtaa, mitä en tullut ennen ajatelleeksi. heheh ensin autat, sitten se suuttuu, sitten annat sille anteeksi.. wau..

[Rakkauden enkeli]

Erään toisen topicin innoittamana (jotten kirjoittaisi siellä liikaa off topicin) nostan tätä Chandran aloittamaa aihetta uudelleen esiin. 

Kirjoitan tähän mitä anteeksianto minulle on...

Se on minulle sitä että syvällisesti tiedostaa kaiken merkityksen.

Se on sitä, että hyväksyy ihmisten erilaisuuden ja inhimillisen erehtyväisyyden, hyväksyen ne piirteet samalla myös itsessään. Hyväksymällä toiset ja itsensä ainutlaatuisina ja epätäydellisyydessään täydellisinä yksilöinä ilman ylimääräisiä vaatimuksia, on helpompi myös antaa toisten itseään loukanneet teot anteeksi.

Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suostuisi "kynnysmatoksi", jolle saa tehdä ja sanoa ihan mitä huvittaa. On hyvä osata sanoa EI ja NYT RIITTI. Nämä liittyvät läheisesti anteeksiantoon, sillä eihän voi anteeksi antaakaan, eikä ole mitään anteeksiannettavaa ellei ole kokenut tulleensa väärin kohdelluksi.

Anteeksianto ei ole helppoa ja se vaatii sitä enemmän aikaa ja vaivaa mitä suuremmasta loukkauksesta/haavoittamisesta on kyse. Se on kuitenkin aikanaan mahdollista, jos todella niin haluaa.

Anteeksiannossa on kaikkia osapuolia parantavaa, sekä eheyttävää voimaa ja aitona se kumpuaa syvältä sisimmästä.

[^^Queen Nefertiti^^]

No lisäänpä minäkin omani tänne. Minusta anteeksianto on nyt helppoa siksi, että menneisyyttä ei ole NYT (A Course in Miracles) ja pahaa ei oikeastaan olekaan, kun tilan sisällä täyttää rakkaus tai hyvä olo.

Siksipä se onkin niin hassua, että minä olen kenties jo antanut anteeksi, mutta onko TOINEN antanut anteeksi itselleen kun taas näkyy pakoilevan.

Äidilleni on vaikea käsittää tuota etten ole se, joka olin 15 tai 20v sitten. Irtisanoudun siitä jyrkästi. Sitä ei ole. JA jos en antaisi anteeksi, myös hänelle, välit olisivat huonot. Kuin jotain menneisyyden haamuja, joita raahata perässä. Ongelma ei tosiaan olekaan etten minä antaisi anteeksi, vaan antavatko toiset itselleen. 

Mieluummin huumoria, rakkautta ja hauskanpitoa. Aion myös hurmata äiteeni, olla valloittava, hauska, rakastava enkä puhu menneistä, sillä eihän NYT ole valittamista. Kaikki on hyvin!

[Lilli]

Se on sitä, että hyväksyy ihmisten erilaisuuden ja inhimillisen erehtyväisyyden, hyväksyen ne piirteet samalla myös itsessään. Hyväksymällä toiset ja itsensä ainutlaatuisina ja epätäydellisyydessään täydellisinä yksilöinä ilman ylimääräisiä vaatimuksia, on helpompi myös antaa toisten itseään loukanneet teot anteeksi.

Kyllä, tämä on helppoa. Itselläni on kuitenkin ollut elämässä kaksi henkilöä, joiden tapauksessa anteeksianto on vain puolittaista. En vihaa heitä, mutta myös rakkaudelliset siteet on täytynyt katkaista lähes väkivaltaisesti. Muuten he olisivat tuhonneet minut ja olisivat tehneet sen vielä ihan tahallaan.

Minussa on myös sen verran oikeustaistelijan vikaa, ettei tee heikkoakaan pakottaa muiden henkilökohtaisia rajoja rikkovaa ihmistä ottaa vastuu teoistaan tavalla tai toisella. Aidolla katumuksella ja anteeksipyynnöllä päästään todella pitkälle, mutta jos toinen osapuoli on räikeidenkin loukkausten jälkeen sitä mieltä, että olen ansainnut kohtaloni, niin anteeksianto ei ole ensimmäisenä mielessä.

[Esmiralda]

Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että voihan sitä sanoa, että on antanut anteeksi. Voihan sitä ajatella, että on antanut anteeksi. Ja voihan sitä luulla, että on antanut anteeksi.

Mutta kyllä se on sellainen pitkällinen prosessi kaikenlaista kerrosta ja laajuutta. Ymmärrys liittyy anteeksiantoon. Ja kuten yllä, juuri merkityksien oivaltaminen ja laaja-alaisuus, siis ymmärtää muutakin kuin oma katsanto, oma elämä.

Siis tosi vaikeaa se on. Kun loukkaukseen liittyy aina tunne. Ja loukkaukseen liittyy aina itsenkin tuomitseminen, oman heikkouden pelkääminen ja kaikki negatiivinen omasta itsestä jo itsensä kanssa. Ja siihen kun joku iskee, niin voi sitä tunnetta! Se tuplaantuu.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ah, mitä sitä jaksaa roikkua menneessä. Mennyttä ei ole enää olemassakaan. Tietysti mieli haluaa jotain kiinnekohtia sillä kieltämättä on outo se olotila, jossa näkee kaiken illuusion läpi, sekä hyvien että nk pahojen kokemusten eikä jaksa jauhaa niitä enää.

Kun tunteen irrottaa tapahtumasarjoista, tapahtuu ihmeitä ja kummia.

[Esmiralda]

Kun tunteen irrottaa tapahtumasarjoista, tapahtuu ihmeitä ja kummia.

Siinäpä se olisikin! Miten sinä sen teet?

[Chandra]

Vanha aihe ja näköjään minulle yhtä samanlainen kuin viimeksikin.

Koen juuri Lillin tavoin,eikä se anteksijurputus olekkaan auttanut,vaikka niin luulin.

Asia unohtui ja sai yhä pienemmän osan energiaani,kunnes PAM!
Vuosi kulunut ja olen melkeinpä lähtökuopissa taas.
En kyennyt sydämestäni anteeksi antamaan ja ilmeisesti kätkin tunteeni koko ihmistä kohtaan,kunnes ne nyt vuodenaikojen muistuttamina tulivat takaisin.

Eli työstämään taas ja nyt kunnolla loppuun koko peli.Ei enää piiloon itseltänikään.Hirvittää koko rumba taas,mutta toki siitä on terävin kärki poissa ja toivon nyt pääseväni vähemmällä.
Voisin kyllä sille tuntemalleni ihmiselle antaa anteeksi,mutten teoilleen.
Jotain pitää vielä ymmärtää ja oppia ennen kuin pääsen kokonaan vapaaksi.

[Esmiralda]

Jotain pitää vielä ymmärtää ja oppia ennen kuin pääsen kokonaan vapaaksi.

Näin minäkin olen sen todennut. Kaikkea voi torjua ja siirtää pois ja uskotella että 'ses siitä'! Mutta jos on oikein rehellinen itselleen...

Jotakin on silloin vielä ymmärtämättä, työstämättä...

[^^Queen Nefertiti^^]

Miten sen teen= Etäännytän asiat ja ihmiset. Chandra lienee joutunut oppimaan samaa. Eihän se hauskaa ole, mutta jotkut asiat ovat niin ikäviä että eivät ne tunteilemallakaan ratkea. Siitä ehkä tietty viileys. Olisiko muuten enää naurua elämässä. HAH; kamalillekin asioille voi nauraa!

Vaikeampaa minun on sotkeutua tunteella tällä hetkellä, kuin pitää etäällä.

Jos kerran C annat tälle ihmiselle anteeksi, mikset teoilleen. Unohda.

[Chandra]

Tuohon minun on helppo vastata!

Ei ole mikään pakko hyväksyä kaikkea,mitä toinen on tehnyt,jos se selkeästi menee niin yli,että siinä jopa lakia rikotaan ja useimmalla eri tavalla.
Poljetaan lattimattona,tai roskapussina.Näin ehkä kovin sanoin ilmaistuna,mutta näin se on muittenkin kohdalla.

En tuomitse rikollisia,mutten hyväksy heidän tekojaan.Niitä ei ole pakko hyväksyä,eikä näin ollen ole myös pakko hyväksyä rikosta omaa itseään kohtaan.
Minä ansaitsen ihmisen,joka puhuu totta ja toimii totuudessa,vaikka se sitten loukkaisikin.Pyrin näin itsekin tekemään.
Mutta ihminen joka kaikin käytettävissä olevin valhein piilottelee tekojaan ja siinä sivussa mustamaalaa toista,näyttääkseen putipuhtaalta,on jotain sellaista,mitä en viitsi edes kirjoittaa.

Siis en etsi TÄYDELLISSIÄ ihmisiä elämääni,vaan kaikki sellaiset jotka seisovat sanojensa takana,ovat tervetulleita.
Siis ystäväni koostuvat mitä oudoimmista ryhmistä,mutta heillä on sydän,joka erottaa totuuden valheesta ja he uskaltavat myöntää virheensä.Itse aikoinani ja nytkin paljon virheitä tehneenä,pyrin ainakin puhumaan totta silloin kun tekojani tai sanojani perään kuulutetaan.Tekee sen kuuleminen sitten kipeää tai ei.

Jos vaatisimme täydellisyyttä,eihän ympärillämme olisi ketään.
Ihmiset ovat erehtyväisiä ja vahinkoja sattuu,mutta ne voidaan puhumalla selvittää.

[^^Queen Nefertiti^^]

EN sanonut hyväksyä. Enkä sanonut täydellisiä. Vaan että ikävät ihmiset poistetaan tuttavapiiristä. Niinhän minullekin eräs korosti miten paljon oli ystäviä. Hyvä, niin minullakin. Pompottakoon heitä, ei minua, ajatuksiani, tunteitani eikä muuta.

VAAN ANTAA ANTEEKSI JA UNOHTAA. Huomaatko? Mielesi toistaa muuten koko ajan samaa; olen vain tämä uhri tässä, jolle on tehty väärin, ja onpa hän kamala, ja pitääpä ajatella tätä asiaa aina uudestaan.

SINÄ olet suurempi kuin tuo kaikki. SE TOINEN OLI VAIN NÄYTELMÄSSÄSI esittämässä sinulle, miten paljon annatkin itseäsi polkea. Lopeta se ajatuskuvio. Kyse ei ole "heistä" vaan sinusta. Ja muuten sinäkin olit hänen näytelmässään sanomassa, hei kuule, jos et pysty inhimillinen olemaan, sinua ei minulle ole.

Anteeksi jos kuulostin ankaralta. Olen tehnyt saman työn.  

[kaiko]

EN sanonut hyväksyä. Enkä sanonut täydellisiä. Vaan että ikävät ihmiset poistetaan tuttavapiiristä. Niinhän minullekin eräs korosti miten paljon oli ystäviä. Hyvä, niin minullakin. Pompottakoon heitä, ei minua, ajatuksiani, tunteitani eikä muuta.

Poistetaan tuttavapiiristä? Kuulostaa katkeralta ja vihaiselta,muisteletko näitä "entisiä ystäviä" ikävinä ihmisinä? Anteeksianto ja unohdus...

[^^Queen Nefertiti^^]

Ei se ole katkeraa ja vihaista, vaan kuten Chandrankin esimerkissä, parantumattomat narsistit ovat porukkaa, jota ei elämässään tarvitse. Yritetty on, oman hyvinvoinnin kustannuksella. Rajat on opittava vetämään.

kaiko ei ole ehkä seurannut pitkiä selostuksia siitä, miten tällaiset "ystävät" käyttäytyivät.

Olen iloinen että opin, enkä katkera. Sellaisten jälkeen huomaa miten ihania ovat normaalit, positiiviset ihmiset jotka tukevat, eivät riistä.

(http://images.google.fi/images?q=tbn:AT5PHXMXGaInlM:www.fieldmuseum.org/pearls/index_pageimages/image.jpg)

[kaiko]

No joo, tietysti jos ystävä pyrkii alentamaan,loukkaamaan ym jatkuvasti, eihän sellainen lopulta aito ystävä olekkaan, ja aivan varmasti onkin parempi antaa sellaisen olla, ymmärrän, en minäkään sellaista ihmistä haluaisi lähelläni pitää, joten anteeksi idioottimaisuuteni.