seuraava »

[astraali]

Tuo oli ihan selvästi netin kautta tullut tulkintavirhe, huomaa miten herkkiä ihmiset pystyy olemaan. Ei tuossa ollut mitään tarkoitusta loukata, minä vain todella luulin että kaikki ovat sen verran astrosta kiinnostuneita/ itsestään kiinnostuneita, että ekana katsoisivat karttansa. Ei se ollut mikään arvostelu herranen aika!

Tsori jos luit rivejä väärin. Ollaanko kavereita?

Noh, ei minulla sentään niin herkkä nahka ole, että tuollaisesta menisin loukkaantumaan. Sinulla on vain tosi suora ilmaisutapa, jota kyllä helposti lähtee tulkitsemaan.

Minä esimerkiksi en pidä itsestään selvyytenä, että kaikki itsetutkiskelua harrastavat tuntisivat oman tähtikarttansa. Minä lähden sisältäpäin ja ehkä tämän keskustelun jälkeen alan suuremmalla mielenkiinnolla tutkimaan tähtikarttaanikin 

Varmaan tässä on nyt sitten anteeksi annon -paikka, näille tulkinta erheillemme. Ja muistetaan antaa itsellemmekin anteeksi, että tähän tilanteeseen ajauduimme jne. 

[Chandra]

 

Onko jollakin vastaavaa kokemusta,kuin tuo alussa kuvaama oma teoriani on ?
Se vain tuli mieleen,kun olen kuullut usealtakin taholta,että anteeksi antoa voi aloittaa,vaikkei sitä sydämestään vielä tunne.

Opettelin tosiaan tätä silloin,kun aloin tutkia buddhalaisia uskomuksia.Ja onnistuinkin pitkän ajan jälkeen.
Tosin kohdekin oli ollut jo poissa elämästäni jonkin aikaa.
Siinä vain kehotettiin etsimään kohteeksi vihamies.

Mutta nyt siitä puhutaan yhä enemmän ja enemmän.En ole ennen ottanut siitä syyllisyyttä,mutta huomasin vaan,että sitähän tässä tunnen myös!
Etten pystykkään vielä.
Sitten aloin miettiä onko minuus häviämässä jotenkin,jos noudatan näitä kaikkia uuden ajan juttuja.

En toki kirjaimellisesti sitä ole tehnytkään läheskään joka asiassa.
Mutta tähän samaan teemaan tulivat mukaan sitten kaikki jutut.Olenko nyt ihan hakoteillä?
Menenkö jonkin massan perässä sokeana?Vihastuminen siitä.Kaiken kyseenalaistaminen.

Piti taas viettää päiviä itsekseen,ja miettiä ja meditoida ja raivota ja,,

Nyt on taas olo tasaantunut.Mutta mitä sanotte?Voiko todella sairastua siitä,että vaatii liian nopeasti itseltään näitä positiivisina pidettyjä asioita?
Piti käydä kaikki hyvät kokemukset läpi ja muistella oikein,että sinullehan nämä hyvät asiatkin ovat tapahtuneet!
Kauniit ja ihmeelliset!
Kait oli joku uskonkriisi meneillään.Enkä nyt puhu mistään kirkkouskosta,vaikka pelottavasti tämäkin alkaa hetkittäin muistuttaa sitä.

Siis sillä viisiin,jos vain kuuntelee ja uskoo kaiken.Siitä seuraa näitä painiotteluja itsensä kanssa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen antanut anteeksi. Miksei voisi aloittaa. Se on just sitä irtipäästämistä ja sen toisen tekemistä epätodelliseksi, tai kaiken pahan tekemistä epätodelliseksi. Ei sinulla ole mitään syytä velloa siinä uskossa ettet voisi päästää irti kokemuksesta. 

Toisaalta voit vihatakin välillä mutta sekin on vain leikkiä.

Mutta olennaisinta olisi minusta nyt AJATELLA IHAN MUUTA kuin sitä tyyppiä tai sitä vihaa. Eiköhän se siitä tasaannu.  : Hyvä huomata etten ole ollenkaan niin täynnä vihaa tai täällä mainittua "katkeruutta" kuin palstaa lukiessani voisin luulla itsestäni! 

Kannattaa kuitenkin lukea jonkun henkisen mestarin tarina jos todella oikeasti haluaa päästä vihasta valoon ja miten pystyy antamaan anteeksi..

[Chandra]

Nyt me GS aivan selvästi puhumme aivan eri asiasta.

En ole juurikaan toista osapuolta maininnut,kuin selventääkseni tilannetta.
Minä puhun ITSENI ymmärtämisestä!!!!!
Kysyin kokemuksia niistä.
Toinen osapuoli voisi olla vaikka pihan pensas!Mitäs siinä jökötät?
Mutta jos se pensas alkaa hallita ajatusmaailmaani,on se minun ongelmani,ei pensaan.

Ja sairauden kohdalla on kyse aivan samasta asiasta.Jos ihminen ei todellakaan omaa kykyä käsitellä asioita,niin turha sitä  vastaan on taistella.On kuin kiukuttelisi vauvalle,että nyt ylös sieltä pinnasängyn pohjalta löhöömästä ja kävele.En jaksa sinua perässäni vetää.

En siis halua mitään suhde juttuja puida,vaan anteeksiantoa yleisesti ja sen vaikutusta hyvinvointiimme.

[^^Queen Nefertiti^^]

Itsesi ymmärtämistä miten? Mitä ihmeen vihaa sinussa on joka ei  kohdistu toiseen? Sellaista en taida ymmärtääkään. Tarvitsen ilmeisesti jonkun reaktioita aiheuttavan olennon, mutta ei minun sisällä ole mitään vihaa mitä kaivaa esiin ja kelle pitäisi anteeksi antaa? Minulle, minun?? 

"Epäilen nimittäin vahvasti,että omat pattini olen kasvattanut sillä,että olen tukahduttanut tunteet joita sisälläni on."

Minulla ei taida olla tällaisia patteja sitten, koen olevani aivan vapaasti virtaileva..  :

[Irish]

Chandra,
voi miten hyvin tiedän ehkä mitä tunnet..

ON NIIN UUPUNUT kantamaan sitä taakkaa, jonka tietää olevan ihan turha ja naurettava! 

Mutta siltikin, tekee niin kipeää luopua siitä taakasta, koska pelkää että se on luovuttamista..  Se taakka on jotain mikä on minun! Ja siitä haluaisi pitää niin kauan kiinni, kun saisi itse jonkun konkreettisen hyvityksen, jotta ei tuntisi oloansa tallotuksi! 

Anteeksi antaminen on antautumista ja vapautumista.
Vähän niinkuin itsensä riisumista. Aika pelottavaa vai mitä.

Sorry jos meni ihan hakoteille. 

[tuulispää]

Nyt on taas olo tasaantunut.Mutta mitä sanotte?Voiko todella sairastua siitä,että vaatii liian nopeasti itseltään näitä positiivisina pidettyjä asioita?

Siis sillä viisiin,jos vain kuuntelee ja uskoo kaiken.Siitä seuraa näitä painiotteluja itsensä kanssa.

Se väärinkäsitys joka "piilee" ns.henkisessä kasvussa,on juuri tuo,että luullaan vain positiivisten asioiden kasvattavan henkisyyttämme.
Elämme kaksinaisuudessa,ja se tarkoittaa,että meidän pitää osata tuntea kaksinaisuuden molemmat puolet.
Pitää tuntea kiukkua,vihaa anteeksiantamattomuutta yms negatiivisiäkin tunteita, mutta ei pidä antaa näiden tunteiden viedä.Tunnista vihan tunne, ja totea että näin on.Ei tarvitse yrittää väkisin sitä anteeksiantamattomuuttakaan muuntaa antamalla anteeksi. Pitää vain tuntea,että näin on,muttei saa mennä siihen tunteeseen "uhrina".

Silloin henkisten lakien mukaisesti tapahtuu kasvaminen,ja vapautuminen.

Kaksinaisuudesta vielä,että niin kauan kuin maailmassamme on kaksinaisuus,meidän pitää oppia tuntemaan sen puolet, mutta samalla voimme ajatella olevamme ykseydessä.Hyvä sisältää aina pahan,ja toisinpäin.Pitää vain "nähdä" kaksinaisuuden "ylitse" ykseyteen,käsittää,että ne kuuluvat yhteen kokonaisuuteen.

ja tuo,että jos aina vain kuuntelee ja kaiken uskoo,niin varmasti joutuu jaakobin painia käymään itsensä kanssa.Kuuntelemalla omaa sydäntään selviytyy helpommin.
Voimia sinulle prosessiisi itselle anteeksiantamiseen!

[Chandra]

Ei mennyt Irish hakoteille,vaan osuit melkein ytimeen!
Juuri tuo antautuminen sen tekee vaikeaksi,kun on jo niin monen kohdalla sen tehnyt.

Mutta tiedän kyllä,kun urakka on valmis ja tätäkin voi katsoa vain yhtenä (ehkä tähän asti tärkeimpänä)oppijaksona,on olo taivaallisen ihana!

Ja kyllä,pelottavaakin,varsinkin kun asia on julkinen.Tiedätkö,juuri noita uniakin näen usein,jotka viittaavat kyllä vapautumiseen.
Kävelen julkisilla paikoilla alastomana.Vielä etsin jotain riepua peitoksi,mutta tulee sekin yö ja uni kun kuljen pystypäin Eevan asussa.

Alastomuus unissani kertoo,ettei ole mitään peitettävää,salattavaa.Ihminen on vapaa oma itsensä.
Viime kertaisessa unessa en enää hävennyt itseäni,vaan etsin peitteen vain suojaksi kylmältä.Etenen siis pikkuhiljaa,,,

[Chandra]

GS,nuo minun kasvaimenihan vatsassa saivat aikaan tämän tunne mylläkän ja pohdinnan.Minulla siis on aivan oikeita patteja.

Siksi olen miettinyt niitten syntymistä.
Reikienergia on yhtä lailla parantavaa kuin muutkin hoitomuodot,mutta hoitaja vaan ei minulle ole parantaja,vaan välikäsi prosessissa.Tietyllä tavalla myös tukija ja moni haluaakin keskustella syistä jotka ovat aiheuttaneet sairauden.

Siksi en kutsu ketään parantajaksi,,,ainoastaan häntä,joka hoitoon tulee ja ja oivaltaa miksi on niin solmussa.
Jonka jälkeen alkaakin oman itsensä parantaminen.

[Chandra]

Ja Tuulispää!
Nikkisi on niin hauska,että hymyilyttää aina mielikuva sinusta kirjoittamassa pikaisesti ja tukka tutisten tuulessa jo riennät seuraavaan aiheeseen.

Noinhan se menee ja siksi suurena Kapinallisena (lempikortti Oshon taroteissa)joudunkin usein näihin selkkauksiin.
Nyt tiedän,että minussa tulee olemaan aina nuo kaksi puolta,enkä piilota kumpaakaan enää.

Tasapainotan ehkä hieman.
Mutta tuota Kapinallista olen niin usein tarvinnut matkaani.Olisi muuten jäänyt moni ovi avaamatta.
Olethan huomannut tuon positiivisuuden väkisin ylläpidon täälläkin?
Monesti joutuu miettimään,uskallanko aloittaa tätä aihetta,vaikka monen moista päässä pyörii. :

Tulee olo ilon pilaajasta.Mustasta korpista,joka häätää kaikki pois.
Mutta kun aikani kärvistelen,en voi olla aloittamatta,ja joka kerta oppii uusia asioita muilta!Kiitos!

[tuulispää]

Olethan huomannut tuon positiivisuuden väkisin ylläpidon täälläkin?

Tuo positiivisuuden ylläpito on täälläkin,ja eräällä toisella foorumilla ehkä vieläkin pahemmin
Senkin vain voi antaa olla,kiinnittämättä enempää huomiota,mutta on hienoa että aloitat toisenlaisiakin pohdintoja,ja ne pelot siitä mitä toiset ajattelee,kannattaa unohtaa.Olet se joka "tasapainottaa" tätäkin foorumia.

[Chandra]

Olen koko aikuisikäni ollut vaikeitten asioitten ja ihmisten seurassa.Itseni mukaan lukien.

Mutta en liian kauaa,enkä liikaa.Minä vain tarvitsen ehkä haasteita elämääni.Ja tietynlaisten ihmisten seurassa niitä haasteita tulee väkisinkin.Jo siitä,miten auttaa asunnon hankkimisessa,kun tuntuu että kaikki sillat on poltettu takana.Päätös,että jokaisella on oikeus kotiin,älä anna periksi!Ja kun sen onnistumme yhdessä hankkimaan,niin se antaa niin paljon enemmän kuin yksikään miessuhde.

Minulla on kovin erilaisia haaveita kuin yleensä ihmisillä.Joku pieni punainen talo ja perunamaa,ovat esim.kaukana siitä.
Se on yhteistä jaettua onnea todella vaikeitten asioiden onnistumisen jälkeen.
Ja vaikka olen useasti pojalleni raivonnut,en hetkeäkään antaisi pois.
Minä tiedän kuka hän oikeasti on.

Tosin ikä tekee myös tehtävänsä.Haaveet ja onnen aiheet muuttuvat iän myötä.Joskus ne ovat toki olleet elämän keskipisteenä.Ex-mieheni,aviot ovat ajat sitten muuttuneet muistoiksi,ja ensimmäisen kanssa on tosi hyvät välit.Toinen ei ole antanut minulle anteeksi,minä olen kyllä.
Mutta se miehistä nyt.Tulevat vaan ylpeiksi,kun heistä juttua riittää.
Ja luulenpa,että oma suuri rakkauteni siirtyi tuonne verhon toiselle puolen muutama vuosi sitten.

Mutta huomasin tuossa mistä koko pohdintani alkoi!
Tuuletin oikein kunnolla sunnuntaina.Päästin pahimmat ärräpääni ja raivosin koko tapahtumaa,ja sen ylös putkahtamista vähän väliä.
Vaikka en kysele,en kuuntele,niin aina joku muistaa kysyä asian etenemistä.
Kun olin oikein yksinäni täällä raivonnut,niin takki tyhjeni.
Ja mitä sitten tapahtui,,,
Minun oli äärettömän kevyt ja hyvä olla.On kuin sydän olisi pudottanut suuren taakan pois.

Silloin ajattelin,että jos tämä nyt on niin paheksuttavaa ja negatiivista,niin miksi saan näin suuren helpotuksen lahjan?
Eikös pitäisi jo kiviä taivaasta sadella päähän!?
Eli tulkitsin niin,että kaikki tunteet on annettu meille käytettäväksi,ja kaikkia saamme käyttää tiettyyn rajaan asti.

[Riitta]

Omasta mielestani juuri tunteet ovat luoneet nuo patit sinulla-oletko koittanut poistaa niita mielikuvituksella-yrita sulattaa ne pois ikuisesti-AMEN
Tunteet joskus heijastuvat patteina ja mielikuvitus on ihmeellinen-sen avullahan on tehty maailman hienoimmat keksinnot ja ennenkaikkea ANTEEKSIANTAMINEN,on alku itsemme uudesti loytamiseen ja jo tuuletus on hyva merkki se ilmentaa sinun tahdonvoimaasi-ala anna periksi ja heita todella kaikki taakat pois-mitas mina taalla neuvon-osaathan itsekkin.

[Chandra]

Hei Diamond!

Olenhan minä mielikuvitusta käyttänyt.Jopa puhunut pateilleni,että en heittiä nyt enää tarvitse,ovat jo osansa tehneet.Kiitos vaan ja nyt saatte poistua.
Puhunut itselleni,että olen terve.Jokaiselle solulleni ja nähnyt itseni fyysisesti terveenä ja iloisena.
Mutta kovasti olen vielä vaan väsynyt.En saa mitään aikaan,enkä kykene nostamaan.
Se vie tuota mielialaa alaspäin.Minä pidän siisteydestä,vaikka harvemmin niitä siivouskohtauksia saankin.

Nyt tuntuu ikävältä,kun koko alakerta on laittamatta enkä jaksa oikein ihmisiä nyt ympärillä höösäämässä.
Auttajia varmaan saisin,mutta siinä sivussa pitäisi seurustella ja nyt en oikein jaksa.
Tämä netin kautta seurusteleminen riittää tällä hetkellä.
Ja neuvo sinä vaan,mielipiteitähän täällä kyselinkin.

[Chandra]

GS!

Niinhän he katoavatkin,ainakin suurin osa.Mutta eikö se ole koko jutun tärkein ydin?
Että homma on hoidossa ja jokainen jatkaa omaa elämäänsä.
Jos auttaa siksi,että siitä saisi aina jotain vastineeksi,on kyllä parempi unohtaa koko juttu.

Se on aina sitä harvinaista herkkua,kun yksikin saa elämänsä kuntoon ja on itse siihen tyytyväinen.Eikä väkisin voi ketään auttaa,jos sitä ei edes pyydetä.

Nyt en puhu mistään mies-suhteista.Niissä olen kovin huono kommentoimaan,eikä niihin nyt kukaan muu pysty edes vaikuttamaan kuin jokainen itse.
En myöskään puhu henkisestä"auttamisesta",vaan tukena olemisesta sitä pyytävälle.
Nyt olen lomalla ja saan itse apua.Näin se toimii,vastavuoroisesti.
Juuri ystäväni soitti,että käy minulle kaupassa,niin ei tarvitse kanniskella.
Eikä ehdi kahville,vaan tuo ne ostokset ovelle.Se on suuri apu.
Ei tarvitse väkisten laittaa itseään ja kantaa mitään ylimääräistä.

Mutta sinulla on varmaan jokin muu juttu.Eihän meidän kaikkien tarvitse samaa tehdä,jokaisella riittää puuhastelua.Vaikkapa itsensä kanssa.Sitä ei tee koskaan liikaa.