seuraava »

[Chandra]

Juuri tuossa olotilassa olen saanut olla,kuin sinäkin Astraali.
Siksi tämä kysymys on minulle tullut tärkeäksi.
Oivalsin vasta n.vuosi sitten,että poikani on ollut suurin opettajani elämässä.
Se monien vuosien tuska on ollut tarpeen.Myös hänen ystäviensä.

Monet asiantuntijat kehoittivat katkaisemaan välit ja heittämään ulos.Ei minusta siihen ollut.
Mutta kun viimein sain tehtyä rajat ja kk:den kuluttua hän ymmärsi,että ne pitävät,se toi molemmille rauhan.
Ja rakkaus säilyi.

Tämä sairastumiseni on uskomukseni mukaan itse aiheutettua.Vihalla ja katkeruudella.Asia on kuitenkin vielä niin tuore,että ehkä siksi en pääse tästä kovin helpolla vielä.
Mutta teen sen eteen töitä,koska olen enemmän kuin halukas vapauttamaan itseni näistä tunteista.

Ja kyllä!Itselleen anteeksi antaminen on vaikeinta.Kun on jo ollut tilassa,jolloin ei tarvitse opettajaansakaan vihata,ja huomaa jälleen ajautuneensa samaan.
Mielenkiintoista nähdä,mitä tästä opin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ahaa... no mutta nythän tämäkin mekaniikka alkaa selkiytyä.

Paras antaa anteeksi teki muut mitä tahansa, koska ITSE sairastuu muuten.

Voi olla sinulle hurja opetus jos aiot parantajaksi. 

[Irish]

Tätä anteeksiantamista olen pohtinut usein.. Mikä siinä on ongelma ja onko koko ongelmaa edes olemassa.. Milloin välit ovat hyvät.. Sitten kun asia ei enää ahdista/mietitytä ollenkaan?

On asioita ja tekoja jotka muistaa valokuvatarkasti koko elämänsä ajaan. Jotkut niin kipeitä, että alkaa välittömästi viiltämään rinnassa ja oksettamaan kun edes muistelee, vaikka se olisi lapsuuden juttuja. Mutta silti voi sanoa; se oli osa minun elämääni, se ihminen teki niin kuin teki, se on mennyttä, minulla ei ole mitään syytä enää kaivella itse veistä vanhoissa arvissani, ollakseni onnellinen ei menneisyydenkään ole pakko olla täydellinen.

Voi olla, että joskus on parempi jättää ne ihmiset taakse, ei tavata enää koskaan, sillä he antoivat sen mitä heidän piti antaakin: jonkun kipeän kokemuksen jotta minä kasvaisin.

Olen kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat opettaneet ja kasvattaneet tavalla tai toisella. En tiedä olenko antanut anteeksi, mutta voin silti hyväksyä heidät ja heidän tekonsa, koska niin kävi ja niin oli tarkoitettu. En tiedä osaanko antaa anteeksi, mutta osaan rakastaa siitäkin huolimatta.

Katkeruus on syövyttävintä myrkkyä sitä itse tuntevalle, jos rakastaa itseään, ei ole syytä olla katkera.

Jos tuntuu että ei halua antaa vielä anteeksi ja tunteiden prosessoiminen on kesken, ei ole syytä hötkyillä.. Ei pidä uhrata liikaa hyvyyttään, alistua, yrittää hampaat irvessä. Pitää toimia vasta kun aika on kypsä.

[Chandra]

Ensinnäkin selkeytän sinua vielä sen verran GS,etten suinkaan tähtää PARANTAJAKSI!!
Reikihoitaja on aivan eri juttu.Ihminen parantaa itse itsensä.
Tämä prosessi on lähinnä itsensä ymmärtämistä,parantaa ajallaan itsensä.

Yhtään kurssia en ole vielä vetänyt,vaikka lupa siihen olisikin.Niin kauan kun taistelen vielä näitten peruskysymysten kanssa,en ole kypsä omasta mielestäni siihen.
Toki perusjutut voidaan käydä läpi,mutta apuopettajana toimiessani olen kyllä huomannut,miten fiksuja asioita ihmiset saattavat kysyä.
Kaikkeen ei tarvitse osata vastata.Voidaan pohtia yhdessä.
Mutta nämä asiat,jotka lähes kaikkia ovat joskus koskettaneet,niihin etsin vastausta.

Irish!
Voi!Menneisyyteni on kaikkea muuta kuin täydellinen!

Ei tämä ihminen ole enää elämässäni,enkä halua tavata.Mutta itseäni ja tämän kokemuksen tarkoitusta mietin.
Tuskin olisin niin paljon miettinytkään,mutta kun suuttumus pääsi pienestä asiasta valloilleen ja huomasin miten paljon se minuun vaikutti,miten monta patoa särkyi ja tunteet tulvivat yli,käsitin,etten pääse eteenpäin ilman tätä tonkimista.

Paljon on menneisyydessä tapahtumia,muttei enää tällaisia kenenkään suhteen.
Ja jätän hötkyilyn,koska vielä en kykene katsomaan tilannetta ikään kuin ulkopuolisena,sivusta.

                         

[Irish]

Tuli vain mieleen..
Ei elämässä ole kiire!

Meillä on aikaa muhia asioita vaikka maailman tappiin. 
Ihmisolentona kasvaminen kun ei ole mitään liukuhihnaduunia!

[astraali]

Me olemme täällä oppimassa kaikki erilaisia läksyjä.

Anteeksi annon opiskelulla voi toiselle olla suuri merkitys, kun taas toinen keskittyy tässä elämässään muihin asioihin.

Verrannollisiahan nämä asiat eivät ole.

[^^Queen Nefertiti^^]

http://www.mamarocks.com/forgive_me_lord.htm

"Forgive Me"

Can you forgive me again?
I don't know what I said
But I didn't mean to hurt you

I heard the words come out
I felt that I would die
It hurt so much to hurt you

Then you look at me
You're not shouting anymore
You're silently broken

I'd give anything now
to kill those words for you

Each time I say something I regret I cry "I don't want to lose you."
But somehow I know that you will never leave me, yeah.

'Cause you were made for me
Somehow I'll make you see
How happy you make me

I can't live this life
Without you by my side
I need you to survive

So stay with me
You look in my eyes and I'm screaming inside that I'm sorry.

And you forgive me again
You're my one true friend
And I never meant to hurt you

[astraali]

Niin ja edelleen en tiedä mitä "opin" - olen nyt jotenkin kuin monta vuotta nuoruuteni aikana, ei kenenkään kanssa. Vahva, mutta.. miten paljon vahvempi pitää vielä olla? Nyt olen vain kuin en olisi koskaan seurustellutkaan tai sulautunutkaan kenenkään kanssa.

Minä osoitin jollekulle hänen sairauttaan... mitähän hän todellakin opetti tai antoi? Ei ole ihan täysin valjennut, paitsi että asioita vaan tapahtuu. Minusta ihmiset on just aika robottimaisia tässä oppimisessa ja reagoimisessa..  Huvittavaa minusta  on tässä se että vaikka antaisin ANTEEKSI en silti tiedä miksi oikein tapasin eräät. Aina vain antaakseni anteeksi? Onpa romanttista..
Niin, pitääkseni tässä dramaattisen tauon, on tavallaan hyvin raikasta elää ilman heidän ongelmiaan, persooniaan, asenteitaan ja toiveitaan ja yhä vaikeampaa ajatella sopeutumista kehenkään uuteen saati sitten ne tunteilut, mutta let´s see.

http://www.mamarocks.com/forgive_me_lord.htm

Miksi minusta tuntuu, että olet edelleen katkera jollekin...? Et ole päästänyt irti...? Antanut anteeksi...?
Loukattu? Satutettu? Pettynyt?

Käytit myös lausetta "sulautunutkaan kenenkään kanssa..."

Minusta parisuhteessa ei olekaan tarkoitus sulautua toiseen vaan päin vastoin tukea toista, olla vieressä ja lähellä mutta ei sulautua. Ei kahdesta ole tarkoitustakaan tulla yhtä vaan vahvistaa toinen toisia itsenäisinä persoonina.

Anteeksi antaminen on kokonaiskuvan ymmärtämistä -mennä niin kauas, että näkee lähelle. Nähdä oma tilanne ja ymmärtää, miksi tarvitsee sen oppiläksyn. Ja vaikka ei sitä sillä hetkellä itse näkisikään, luottaa siihen, että tulee vielä ymmärtämään.

[^^Queen Nefertiti^^]

En KOE olevani katkera. Olen huvittunut, ihmeissäni, en koe olevani katkera. Se nyt pitäisi jo saada tänne selväksi, että se ei ole katkeruutta. Se on vain sitä ettei ymmärrä, miksi piti kokea nää jutut.

En todella tiedä mikä "oppiläksy" tämä oli paitsi korkeintaan että tapasin joitain olentoja, jotka ovat sieluperhettä/ samaa sielua, teki he mitä teki tai oli kenen kanssa. En vain tunne yhteyttä niin vahvasti nyt, kun ei huvita, mutta siis että tulipa tavattua.

[astraali]

En KOE olevani katkera. Olen huvittunut, ihmeissäni, en koe olevani katkera. Se nyt pitäisi jo saada tänne selväksi, että se ei ole katkeruutta. Se on vain sitä ettei ymmärrä, miksi piti kokea nää jutut.

Hyvä, että tarkensit. Kirjoituksistasi vaan kaikuu sellainen tietynlainen... pettymys...
Katkera on muutenkin vähän huono sana, jolla on negatiivinen heijastus...

Mutta kyllä sinä ymmärrät, kun sen aika on. Ehkä tulee vain sellainen hetki elämässä, jossa tarvitset vastoinkäymistesi sinussa synnyttämää elämänkokemusta ja varmuutta. Ehkä vastoinkäymisesi suojelevat sinua joltain muulta asialta, jotta osaat tulevaisuudessa tehdä tietynlaisia valintoja...?

Ja hauskinta siinä on se, että itse olemme vastoinkäymisemme suunnitelleet ja olleet varmoja siitä, että kestämme ne. Ja että olemme tarpeeksi viisaita hyödyntämään niiden opit.

[^^Queen Nefertiti^^]

Toisin sanoen kun jumaluus alkoi jakaantua palasiksi, Se tiesi että palaset palaavat yhteen oli ne tehneet mitä tahansa. Tai vaikka ne haavoittaisivat toisiaan ne olisivat kuitenkin samaa.

Pettymys oli tietty minulla siihen aikansa että nämä eivät pystyneet kasvamaan.

Ja Jumaluus tiesi että sitä ei voisi mikään haavoittaa ja että se ei oikeastaan tarvitse mitään mutta saa kaiken..? 

[astraali]

Toisin sanoen kun jumaluus alkoi jakaantua palasiksi, Se tiesi että palaset palaavat yhteen oli ne tehneet mitä tahansa. Tai vaikka ne haavoittaisivat toisiaan ne olisivat kuitenkin samaa.

Pettymys oli tietty siihen aikansa että nämä eivät pystyneet kasvamaan.

Ja Jumaluus tiesi että sitä ei voisi mikään haavoittaa ja että se ei oikeastaan tarvitse mitään mutta saa kaiken..? 

 

Minä puhuin täysin fyysisistä suhteista täällä maan päällä... 

Enkä tosiaan ole tavannutkaan omaa kaksoisliekkiäni...sielunkumppaniani... tms. Osaan vain hieman aavistaa, mitä se voisi olla...

p.s. Katselin karttaani mutta en edelleenkään osaa vastata sinun kysymykseesi noista huoneista. Olen tosi vähän perehtynyt astrologiaan....

[^^Queen Nefertiti^^]

Sieluhan jakaantuu JA alkaa fyysiset inkarnaatiot täällä ja SITTEN palaa valoon, mutta ego panee hanttiin. Ja inkarnaatioissa sielut kehittävät vähän vähemmän jaloja ominaisuuksia, jotka vievät kauemmas alkulähteestä. Josta syntyy haavoittamis/ anteeksiantamis-peli.. 

Kumma, luulin että tuntisit sentäs tähtikarttasi? Eikö se ole se mistä palstalla yleensä puhutaan.. mutta siinä sinulle mielenkiinnon aihetta! 

[astraali]

Kumma, luulin että tuntisit sentäs tähtikarttasi? Eikö se ole se mistä palstalla yleensä puhutaan.. mutta siinä sinulle mielenkiinnon aihetta! 

Sepon astrologian tulkinnoissa ei onneksi tarvitse sellaista tietämystä, etteikö täysin "maallikkokin" niistä jotain ymmärtäisi.
Omaan karttaani en ole ehtinyt vielä tarkemmin perehtyä -aikansa kullekin. Tällä hetkellä mielenkiintoni on muissa asioissa.

Miksi minusta usein tuntuu, että haluaisit ihan tarkoituksella vähän "tölväistä" muita kommenteillasi...?  Siitä minulle tuli vähän sellainen olo, että olisit katkera tms. Mutta voi olla ihan tulkinta kysymys, koska en tunne sinua sen paremmin. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Tuo oli ihan selvästi netin kautta tullut tulkintavirhe, huomaa miten herkkiä ihmiset pystyy olemaan. Ei tuossa ollut mitään tarkoitusta loukata, minä vain todella luulin että kaikki ovat sen verran astrosta kiinnostuneita/ itsestään kiinnostuneita, että ekana katsoisivat karttansa. Ei se ollut mikään arvostelu herranen aika!

Tsori jos luit rivejä väärin. Ollaanko kavereita?

Katselen asiaa edelleen hieman "ulkopuolisena" ja mietin miksi joukkarin itsensä suosima suoruus menee muille jotenkin hieman väärin jakeluun? Kun se ei kuitenkaan ole ilkeilyä. Oletko lukenut tästä jousimiehen tahattomuudesta? Että yhtaikaa kun aina tarkoittaa hyvää ja on antelias, suora ilmaisu tulkitaan väärin.