|
Rakkaudenliekki
Vieras
|
 |
« Vastaus #60 : 16.01.2007 11:21:22 » |
|
Lainaus käyttäjältä Ärrimurri16.1.2007 Ennemmin unelmoin Haaveilen Sydämeni satutan Kuin tunteeni kadotan Saati uskoni rakkauteen menetän
-Ari Kiitos sinulle Ärrimurri " että ilmaiset itseäsi"  Sanasi koskettavat kun ne on itsessään kokenut - ja niinhän tämä menee että jokaisen on kuljettava oma polkunsa - itse - vaan kanssakulkijoina voimme ja saamme olla ja valonnäyttäjinä -toinen toisillemme-, jos toinen ihminen sen sallii. Tällä viestilläni tahdon kulkea kanssasi kappaleen matkaasi - jos sallit Ärrimurri . t. Sydänvaloa  Luonto on pyhäkköni. Löydän rauhan puista, vesistä, kivistäja taivaasta.
" Bridge over trouble water" SILTA
"Yksinäisyys, avara hiljaisuus, omien askelten ääni talvisella rannalla, oman sydämen rytmi, kuultava mieli, ikävä.
Yksinäisyys, pimeän meren pauhu, joka peittää rannan toiselta rannalta. Vailla sanoja pimentyvä ranta pelkää painavaa tuulta, aaltojen kohinaa, outoa, kasvotonta yötä.
Silta, tehkäämme silta, me jotka kuuntelemme, yli sen, mikä on pimeää, yli sen, mikä näyttää rannattomalta. Syttyköön sillalle lamppu, kuuntelemisen herkkä Valo, ja niin ikävä kulkee meidän luoksemme aroin askelin, epävarmoin jaloin, kuulostellen kuin arka eläin.
Eikä kukaan ole yksin sillalla, matkalla. Perillä on jokainen tässä hetkessä, kun silta laskeutuu etäisyyksien yli yhdistäen.
-kirjoittaja tuntematon-
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 16.01.2007 11:34:21 kirjoittanut Sydänvaloa »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
 |
« Vastaus #61 : 16.01.2007 15:50:29 » |
|
Viimeinen paikka sairaalan pihassa. Kapea sellainen ja pitää peruuttaa alamäkeen. Pois pääseminen on vielä vaikeampaa.
Hieman taakse, hieman takaisin, pieni käännös ratista ja uudelleen.
Koulun parkkipaikalla jätän auton tien sivuun, kun en näe vapaita paikkoja.
Koulun vaksi huutaa kiroten pihan toiselta puolelta; ”ei sinne”. Ajan autoni varatulle paikalle.
Kesken tentin kuulutus; ”voisiko seuraavan auton omistaja tulla ystävällisesti siirtämään autonsa”
Kirjoitan vastaukseni loppuun ja lähden.
Ajan kotiin ikiomaan parkkiruutuuni. Siihen, mihin olen aina tervetullut, siihen, mistä on aina helppo lähteä. perustuu tämän päivän tositapahtumiin..
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
kultainen sulka
|
 |
« Vastaus #62 : 18.01.2007 09:36:16 » |
|
Kaunista Ärrimurri 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
ASC Vaaka Aurinko & Merkurius Skorpionissa Kuu Vaa * assa Venus & Mars Jousimiehessä *** * Sininen lunaarinen yö *
|
|
|
|
*yildirim*
|
 |
« Vastaus #63 : 18.01.2007 09:55:15 » |
|
ruusujen keskeltä,piilosta sieltä. voit löytää hänet tai koulutieltä.
hänet jota onneksi kutsutaan ja jolta saat avaimet toivomusmaan.
jos uskot ruususen tarinaan tai prinssin suudelmaan.
ei häntä se löydä joka rakastaa vain valkoista paitaa ja shampanjaa.
hän etsii, etsii ja löytääkin, mutta sitä ei jota toivoisin.
jos ymmärsit mitä tarkoitin, sut onneen opastin.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Violette
Kanta-astroilija
  
Viestejä: 276
Lips!
|
 |
« Vastaus #64 : 22.01.2007 23:06:38 » |
|
Irishin (vai mitenkäs sen nyt kirjoittaisi?) runon voisi tulkita pelkäksi kuvaukseksi päivän tapahtumista tai syvemmän merkityksen sisältäväksi ajatelmaksi. Hienoa  Peppilotan runo taas sisältää aitoa elämänviisautta, tulin iloiseksi sen luettuani  Laitanpa vielä omankin teokseni tänne. Se tuli mieleeni kun kerran yöllä kävelin kotiin bileistä ja ajattelin rakastettuani. Kun minä sanon, että sinua rakastan, tarkoitan sitä sieluni perukoita myöten.
Totuutena se kohoaa äänikanavoitani pitkin. Sanan voimalla voi luoda universumin, luokoot sanani rakkauteni sinulle eläväksi.
Jos joskus valehtelen sinulle, syökööt lieket ruumiini, huuhtokoot suuret vedet petollisen tuhkani!
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Maukka
Satunnainen astroilija

Viestejä: 36
|
 |
« Vastaus #65 : 22.01.2007 23:18:54 » |
|
Pistämpä omanikin joukon jatkoksi, kantaa ottavan, naisnäkökulmasta kirjoitetun.
Kujalla kivitetty nainen, sammunein silmin katsoo. Kulkevat ohi, näkemättä, viitat tuulessa hulmuten. - Kiveksissä kiinni on ihmisarvo, valkoisen kiveksissä jumaluus.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
– Nousin mäelle ja levitin käteni tuulen tulla. Puhalla minusta viimeinenkin seitti, että olen avoin uusille. – M.A.
|
|
|
|
Ippuska
|
 |
« Vastaus #66 : 23.01.2007 12:49:46 » |
|
Kujalla kivitetty nainen, sammunein silmin katsoo. Kulkevat ohi, näkemättä, viitat tuulessa hulmuten. - Kiveksissä kiinni on ihmisarvo, valkoisen kiveksissä jumaluus.
 Oi, kun sattuu johonkin.  Yhä näin henkisesti kivitetään nainen, usein lähisuku, naapurusto; eronnutta naista, vieraaseen rakastunutta naista, lapsensa ja perheensä hyljännyttä naista, väsynyttä naista, lyötyä, nöyryytettyä, häntä joka etsii omaa totuuttaan. 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
 |
« Vastaus #67 : 06.02.2007 16:57:37 » |
|
Hän lähti luotamme 6.2.2003.
Isälle
Niin valmisteli luonto vaihtelevuudellaan; kukkivin kesäkin himmeni, roihahti ruskaan. Koleat ilmat saatoivat suven viimeiselle ehtoolliselle.
Siihen, että lopulta me kaikki kuihdumme pois, joudumme luopumaan, näkemään miten kaikki vain katoaa.
Niin minua elämä opetti, vaikka en sitä aina tajunnut; näin miten kerran noussut aurinko painui horisonttiin, päivät tulivat täyteen.
Ole onnellinen siellä missä oletkin, äläkä huolehdi minusta sillä minä olen juuri yhtä vahva ja väkevä kuin sinäkin, minä pärjään ja tulen aina pärjäämään, sillä sinä, rakkaani, sen minulle opetit.
Isä, huomaatko, minusta on tullut nainen, huomaatko että en enää huuda, kiroile ja itke, olen nöyrtynyt elämän edessä minä hyväksyn että olet siellä nyt.
Saanko silti vähän tänään itkeä, muutaman kyyneleen? Ne ovat onnen kyyneleitä, kiitollisia, eivät missään nimessä katkeria.
Tänään 6.2.2007, nostan maljani sinulle, eletty elämäsi.
Aina rakastaen ja kunnioittaen, tyttäresi Pikku-Simpanssi
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
 |
« Vastaus #68 : 08.02.2007 22:13:26 » |
|
Olemme toisillemme
Näyttää niin kauniilta kun kiedomme sormemme lomittain; sinun isot karhun tassusi, minun hoikat pienet käteni, yhdessä.
Rauhallinen, hieman totinenkin katseesi kohtaa minun välkkyvät ja nauravat silmäni.
Sinä olet laittanut minut ruotuun, ja minä sinut hulluttelemaan.
Minusta sinä olet ihana mörkö, ja sinusta minä olen suloinen koheltaja.
Toivon tuovani väriä elämääsi samalla, kun sinä piirrät elämäni kuviin ääriviivoja.
Mitä voisin muuta toivoa kuin maata jalkojeni alle, kun voin samalla tehdä sinutkin onnelliseksi? Mitä olisi musta ilman valkoista, tuoksut ilman hajuaistia, aurinko ilman valoa?
Ei mitään. Me olemme toisillemme. 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
 |
« Vastaus #69 : 11.02.2007 16:00:59 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
 |
« Vastaus #70 : 19.03.2007 21:34:00 » |
|
Uusi kuningas oli syntynyt
Puolikuut taivaalla kiersivät kehää tähdet kumarsivat uutta herraansa
Puut ja kukat taipuivat hiljaiseen kumarrukseen
Maailmojen valtiaat loistivat ylväyttään kultaiset viitat yllään suuressa puoliympyrässä
Nuori mies, poika vielä katsoi lasittunein silmin tätä kaikkea aamukaste silmäkulmissaan tunsi poltteen rinnassaan
Maailman valtijoiden vanhin astui ulos kehästä säteilevänä ja hymyilevänä ja lausui pehmeän matalalla äänellä
”Isäsi on kuollut, olet meidän uusi Kuninkaamme.
Poikani, tämä on elämäsi surullisin ja iloisin päivä,
astuhan eteemme niin näemme sinut”
Hän nöyränä astui kaiken keskelle ja kaunein ja kirkkain tähti laskeutui taivaalta valaisemaan häntä
Ihmiset, haltiat ja eläimet vaikenivat
Metsän humina hiljeni ja jokien vedet pysähtyivät
Koko maailma pidätti hengitystään
He haltioituivat pojan kauneudesta; hänen sielunsa oli kuin raikas tuuli sydämensä puhdas kuin lähde
Hän kumarsi syvään sai päähänsä kruunun kimaltavan ja käteensä valtikan kristallinhohtoisen
Hän tunsi esi-isiensä henkien seisovan ympärillään valaen häneen uskoa ja rohkeutta
Hän tunsi väkevän tahdon sielussaan uhmakkaan voiman ja kunnian täyttää elämäntehtävänsä astua isänsä kultaisiin kenkiin
Uusi Kuningas oli syntynyt
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Cheva
Kanta-astroilija
  
Viestejä: 314
Aurinko härkä. Kuu kaksonen. Nouseva Leijona.
|
 |
« Vastaus #71 : 19.03.2007 21:56:15 » |
|
Sielunkumppanille, viiden minuutin tuherrus.
Jos et pelkää pimeää olet rohkeampi kuin minä Minä, joka pelkään elämää. Sen syvyyksiä ja varjoja, Joihin astumalla ajatuu pimeyteen.
Ja kun joskus jokainen putoaa elämänsä syvimpään ja tummimpaan aukkoon. tulisitko sinä nostaisit minut siivillesi lennättäisit pois antaisit turvaa tekisit minusta rohkean.
Jos et pelkää minua Olet rohkeampi kuin muut. Anna mennä, ota minusta kiinni.
Pysäkki
Muistitko maksaa pysäköintimaksun? Ikävä kyllä et. Onneksi olen tarpeeksi vahva potkaisemaan sinut pois pilven päältä. HAAHAA. Seuraavassa elämässä sinä olet hiiri ja minä olen kyy. Ja minä hiiriä syön, jos ne näyttäytyy.
Yksityisiin mielipiteisiin on oikeus vain sinulla Muiden mielipiteet raiskaat julkisuudessa "Minä saan tehdä niin, olenhan valtuutettu Raamatun oikeuttama syntinen paska Pelastuksen arvoinen." Sanoo mies, jonka moraali on muokattu Saatanan kanssa Pahempi kuin Dr. Phil Freudiakin helvetillisempi
Minä katkaisen sormesi Pidät edelleen kiinni Kyynervartesi menetät Enkä pääse sinusta eroon Olkavarsi katoaa Ja yhä riiput lahkeessani Vaikka katkoisin kätesi ja eksyttäisin sinut synkän joen yli kävelemällä. En pääsisi sinusta eroon. Pidät edelleen kiinni. Riiput lahkeessani. Minä potkin, potkin, potkin "Painu Helvettiin!" Ja tapaan sinut Taivaassa.
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 19.03.2007 22:01:28 kirjoittanut Cheva »
|
tallennettu
|
A ttitude B efore I ntelligence (http://www.nafithat.com/vb/images/smilies/zzzr07.gif) Nyt on menneisyyden päätepiste.
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
 |
« Vastaus #72 : 09.05.2007 18:12:19 » |
|
Joskus kun on oltu niiiiiin yksin...  YKSIN
Katson peiliin, mitä näen? Näen itkevät kasvot, kyynelissä olevat silmät. Ei näytä yhtään kauniilta tuo vääristynyt tuskan ilme kasvoilla. Kuitenkin jotenkin rakastan tuota kuvaa tuolla, Sen sisällä olevaa pientä ihmistä, joka huutaa hiljaa sisällään; Mistä tämä suunnaton pohjaton yksinäisyys nousee?
Se kumpuaa jostain syvältä, pimeydestä ja ytimestä. Se saa haukkomaan henkeä ja koko kehon vavahtelemaan. Kyyneleet valumaan. Ja paradoksaalista kuin onkin, se saa uskon vahvistumaan. Uskon siitä, että on olemassa jotain ihmistä suurempaa. Jotain, joka näkee minut, katsoo lempeästi, ymmärtävästi. Tietää jotain, mitä minä en tiedä. Eikä minun tarvitsekaan tietää.
Mitä sillä tiedolla tekisinkään, mistä maailma sai alkunsa ja mihin se ehkä päättyy? Ehkä tähdet taivaalla tietää? Mutta minä en ole tähti taivaalla, vaan pienisuuri ihminen.
Pieni kaikkeudessa. Hiukkanen ja hiutale. Suuri, jos täytän osani, tyydyn hyväksymään sen arvon ainutlaatuisuudessaan.
Saanhan olla se pieni, mikä olin tänne syntyissäni? Jos lupaan, että kasvan aikuiseksi? Keneltä kysyn siihen lupaa? Vai olenko saanut jo sen? Eikö se ole oikeuteni ja velvollisuuteni. Se vastuuni, jonka ihminen voi elämästään kantaa. Tulla omaksi itsekseen, antaa kummuta itsestään. Kieltäytyä harppomasta tulevaisuuden ihanteisiin. Rakentaen sen tukemana, mitä jo sisälleen rakentanut on. Koittaen olla jättämättä ilmaa väliin…..
Jostain pilkottaa valon kajo. Pieni hymy saapuu kasvoille. On tästä selvitty ennenkin.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
 |
« Vastaus #73 : 09.05.2007 20:52:44 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
 |
« Vastaus #74 : 09.05.2007 22:52:58 » |
|
Kiitos!  Ilmaisin tänään itseäni pakertaen johonkin syvälle upoten, tehden lopputyötäni ja tulostin sen näin vielä raakileena, jotta voisin lukea sitä ja etsiä "virheitä" ja epäjohdonmukaisuuksia yms.. Heh, ja kun luin sitä ääneen, paremmin siis ymmärtääkseni mitä olen tähän asti kirjoitellut, nousi kyynel silmään ja pala kurkkuun jossain kohdin ja aloin nauraa, kun mietin, että miten ihmeessä tätä luen "yleisön" edessä, jossa itse liikutun lukiessani  Tässä nyt pähkin, että pitäisikö sitä hieman "ulkoistaa" ja asiallistaa vielä... (siis tuo edellä kirjoitettu ei ollut se)
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|