seuraava »

[Rakkaudenliekki]

Lainaus käyttäjältä Ärrimurri16.1.2007
Ennemmin unelmoin
Haaveilen
Sydämeni satutan
Kuin tunteeni kadotan
Saati uskoni rakkauteen menetän

-Ari

Kiitos sinulle Ärrimurri " että ilmaiset itseäsi"
Sanasi koskettavat kun ne on itsessään kokenut - ja niinhän tämä menee että jokaisen on kuljettava oma polkunsa - itse - vaan kanssakulkijoina voimme ja saamme olla ja valonnäyttäjinä -toinen toisillemme-, jos toinen ihminen sen sallii.

Tällä viestilläni tahdon kulkea kanssasi kappaleen matkaasi - jos sallit Ärrimurri .

t. Sydänvaloa

Luonto on pyhäkköni.
Löydän rauhan puista,
vesistä, kivistäja taivaasta.

" Bridge over trouble water"
SILTA


"Yksinäisyys, avara hiljaisuus,
omien askelten ääni
talvisella rannalla,
oman sydämen rytmi,
kuultava mieli,
ikävä.

Yksinäisyys,
pimeän meren pauhu,
joka peittää rannan toiselta rannalta.
Vailla sanoja pimentyvä ranta
pelkää painavaa tuulta,
aaltojen kohinaa,
outoa, kasvotonta yötä.

 Silta, tehkäämme silta,
me jotka kuuntelemme,
yli sen, mikä on pimeää,
yli sen, mikä näyttää rannattomalta.
Syttyköön sillalle lamppu,
kuuntelemisen herkkä Valo,
ja niin ikävä kulkee meidän luoksemme
aroin askelin,
epävarmoin jaloin,
kuulostellen kuin arka eläin.

Eikä kukaan ole yksin
sillalla, matkalla.
Perillä on jokainen tässä hetkessä,
kun silta laskeutuu
etäisyyksien yli
yhdistäen.

-kirjoittaja tuntematon-

[Irish]

Viimeinen paikka sairaalan pihassa.
Kapea sellainen ja pitää peruuttaa alamäkeen.
Pois pääseminen on vielä vaikeampaa.

Hieman taakse, hieman takaisin,
pieni käännös ratista ja uudelleen.

Koulun parkkipaikalla
jätän auton tien sivuun,
kun en näe vapaita paikkoja.

Koulun vaksi huutaa kiroten
pihan toiselta puolelta;
”ei sinne”.
Ajan autoni varatulle paikalle.

Kesken tentin kuulutus;
”voisiko seuraavan auton omistaja
tulla ystävällisesti siirtämään autonsa”

Kirjoitan vastaukseni loppuun ja lähden.

Ajan kotiin
ikiomaan parkkiruutuuni.
Siihen, mihin olen aina tervetullut,
siihen, mistä on aina helppo lähteä.


  perustuu tämän päivän tositapahtumiin..

[kultainen sulka]

Kaunista Ärrimurri 

[*yildirim*]

ruusujen keskeltä,piilosta sieltä.
voit löytää hänet tai koulutieltä.

hänet jota onneksi kutsutaan ja
jolta saat avaimet toivomusmaan.

jos uskot ruususen tarinaan tai
prinssin suudelmaan.

ei häntä se löydä joka rakastaa
vain valkoista paitaa ja shampanjaa.

hän etsii, etsii ja löytääkin,
mutta sitä ei jota toivoisin.

jos ymmärsit mitä tarkoitin,
sut onneen opastin.

[Violette]

Irishin (vai mitenkäs sen nyt kirjoittaisi?) runon voisi tulkita pelkäksi kuvaukseksi päivän tapahtumista tai syvemmän merkityksen sisältäväksi ajatelmaksi. Hienoa

Peppilotan runo taas sisältää aitoa elämänviisautta, tulin iloiseksi sen luettuani

Laitanpa vielä omankin teokseni tänne. Se tuli mieleeni kun kerran yöllä kävelin kotiin bileistä ja ajattelin rakastettuani.

Kun minä sanon,
että sinua rakastan,
tarkoitan sitä sieluni perukoita myöten.

Totuutena se kohoaa
äänikanavoitani pitkin.
Sanan voimalla voi luoda universumin,
luokoot sanani rakkauteni sinulle eläväksi.

Jos joskus valehtelen sinulle,
syökööt lieket ruumiini,
huuhtokoot suuret vedet petollisen tuhkani!

[Maukka]

Pistämpä omanikin joukon jatkoksi, kantaa ottavan, naisnäkökulmasta kirjoitetun.

Kujalla kivitetty nainen,
sammunein silmin katsoo.
Kulkevat ohi, näkemättä,
viitat tuulessa hulmuten.
- Kiveksissä kiinni on ihmisarvo,
valkoisen kiveksissä jumaluus.

[Ippuska]

Kujalla kivitetty nainen,
sammunein silmin katsoo.
Kulkevat ohi, näkemättä,
viitat tuulessa hulmuten.
- Kiveksissä kiinni on ihmisarvo,
valkoisen kiveksissä jumaluus.

Oi, kun sattuu johonkin.

Yhä näin henkisesti kivitetään nainen, usein lähisuku, naapurusto; eronnutta naista, vieraaseen rakastunutta naista, lapsensa ja perheensä hyljännyttä naista, väsynyttä naista, lyötyä, nöyryytettyä, häntä joka etsii omaa totuuttaan.

[Irish]

Hän lähti luotamme 6.2.2003.

Isälle

Niin valmisteli luonto vaihtelevuudellaan;
kukkivin kesäkin himmeni, roihahti ruskaan.
Koleat ilmat saatoivat suven viimeiselle ehtoolliselle.

Siihen, että lopulta me kaikki kuihdumme pois,
joudumme luopumaan,
näkemään miten kaikki vain katoaa.

Niin minua elämä opetti, vaikka en sitä aina tajunnut;
näin miten kerran noussut aurinko painui horisonttiin,
päivät tulivat täyteen.

Ole onnellinen siellä missä oletkin, äläkä huolehdi minusta
sillä minä olen juuri yhtä vahva ja väkevä kuin sinäkin,
minä pärjään ja tulen aina pärjäämään,
sillä sinä, rakkaani, sen minulle opetit.

Isä, huomaatko, minusta on tullut nainen,
huomaatko että en enää huuda, kiroile ja itke,
olen nöyrtynyt elämän edessä
minä hyväksyn että olet siellä nyt.

Saanko silti vähän tänään itkeä,
muutaman kyyneleen?
Ne ovat onnen kyyneleitä, kiitollisia,
eivät missään nimessä katkeria.

Tänään 6.2.2007,
nostan maljani sinulle,
eletty elämäsi.

Aina rakastaen ja kunnioittaen, tyttäresi Pikku-Simpanssi

[Irish]

Olemme toisillemme

Näyttää niin kauniilta
kun kiedomme sormemme lomittain;
sinun isot karhun tassusi,
minun hoikat pienet käteni,
yhdessä.

Rauhallinen,
hieman totinenkin katseesi
kohtaa minun
välkkyvät ja nauravat silmäni.

Sinä olet laittanut minut
ruotuun,
ja minä sinut
hulluttelemaan.

Minusta sinä olet ihana mörkö,
ja sinusta minä olen suloinen koheltaja.

Toivon tuovani väriä elämääsi samalla,
kun sinä piirrät elämäni kuviin ääriviivoja.

Mitä voisin muuta toivoa kuin maata jalkojeni alle,
kun voin samalla tehdä sinutkin onnelliseksi?
Mitä olisi musta ilman valkoista,
tuoksut ilman hajuaistia,
aurinko
ilman
valoa?

Ei mitään.
Me olemme toisillemme. 

[Rakkauden enkeli]

Olemme toisillemme

Näyttää niin kauniilta
kun kiedomme sormemme lomittain;
sinun isot karhun tassusi,
minun hoikat pienet käteni,
yhdessä.

Rauhallinen,
hieman totinenkin katseesi
kohtaa minun
välkkyvät ja nauravat silmäni.

Sinä olet laittanut minut
ruotuun,
ja minä sinut
hulluttelemaan.

Minusta sinä olet ihana mörkö,
ja sinusta minä olen suloinen koheltaja.

Toivon tuovani väriä elämääsi samalla,
kun sinä piirrät elämäni kuviin ääriviivoja.

Mitä voisin muuta toivoa kuin maata jalkojeni alle,
kun voin samalla tehdä sinutkin onnelliseksi?
Mitä olisi musta ilman valkoista,
tuoksut ilman hajuaistia,
aurinko
ilman
valoa?

Ei mitään.
Me olemme toisillemme. 

Ihunaa ja kaunista!  Onnea rakkaudellenne! 

[Irish]

Uusi kuningas oli syntynyt

Puolikuut taivaalla kiersivät kehää
tähdet kumarsivat uutta herraansa

Puut ja kukat taipuivat
hiljaiseen kumarrukseen

Maailmojen valtiaat
loistivat ylväyttään
kultaiset viitat yllään
suuressa puoliympyrässä

Nuori mies, poika vielä
katsoi lasittunein silmin tätä kaikkea
aamukaste silmäkulmissaan
tunsi poltteen rinnassaan

Maailman valtijoiden vanhin
astui ulos kehästä
säteilevänä ja hymyilevänä
ja lausui pehmeän matalalla äänellä

”Isäsi on kuollut,
olet meidän uusi Kuninkaamme.

Poikani, tämä on elämäsi
surullisin ja iloisin päivä,

astuhan eteemme
niin näemme sinut”

Hän nöyränä astui kaiken keskelle
ja kaunein ja kirkkain tähti
laskeutui taivaalta
valaisemaan häntä

Ihmiset, haltiat ja eläimet
vaikenivat

Metsän humina hiljeni
ja jokien vedet pysähtyivät

Koko maailma pidätti hengitystään

He haltioituivat pojan kauneudesta;
hänen sielunsa oli kuin raikas tuuli
sydämensä puhdas kuin lähde

Hän kumarsi syvään
sai päähänsä kruunun kimaltavan
ja käteensä valtikan kristallinhohtoisen

Hän tunsi esi-isiensä henkien
seisovan ympärillään
valaen häneen uskoa ja rohkeutta

Hän tunsi väkevän tahdon sielussaan
uhmakkaan voiman ja kunnian
täyttää elämäntehtävänsä
astua isänsä kultaisiin kenkiin

Uusi Kuningas oli syntynyt

[Cheva]

Sielunkumppanille, viiden minuutin tuherrus.

Jos et pelkää pimeää
olet rohkeampi kuin minä
Minä, joka pelkään elämää.
Sen syvyyksiä ja varjoja,
Joihin astumalla
ajatuu pimeyteen.

Ja kun joskus jokainen putoaa
elämänsä syvimpään ja tummimpaan aukkoon.
tulisitko sinä
nostaisit minut siivillesi
lennättäisit pois
antaisit turvaa
tekisit minusta rohkean.

Jos et pelkää minua
Olet rohkeampi kuin muut.
Anna mennä, ota minusta kiinni.

 Pysäkki

Muistitko maksaa pysäköintimaksun?
Ikävä kyllä et.
Onneksi olen tarpeeksi vahva potkaisemaan sinut pois pilven päältä. HAAHAA.
Seuraavassa elämässä sinä olet hiiri ja minä olen kyy.
Ja minä hiiriä syön, jos ne näyttäytyy.

Yksityisiin mielipiteisiin on oikeus vain sinulla
Muiden mielipiteet raiskaat julkisuudessa
"Minä saan tehdä niin, olenhan valtuutettu
Raamatun oikeuttama syntinen paska
Pelastuksen arvoinen."
Sanoo mies, jonka moraali on muokattu Saatanan kanssa
Pahempi kuin Dr. Phil
Freudiakin helvetillisempi

Minä katkaisen sormesi
Pidät edelleen kiinni
Kyynervartesi menetät
Enkä pääse sinusta eroon
Olkavarsi katoaa
Ja yhä riiput lahkeessani
Vaikka katkoisin kätesi ja eksyttäisin sinut
synkän joen yli kävelemällä.
En pääsisi sinusta eroon.
Pidät edelleen kiinni.
Riiput lahkeessani.
Minä potkin, potkin, potkin
"Painu Helvettiin!"
Ja tapaan sinut Taivaassa.

[*Alkmene*]

Joskus kun on oltu niiiiiin yksin... 

YKSIN

Katson peiliin, mitä näen?
Näen itkevät kasvot, kyynelissä olevat silmät.
Ei näytä yhtään kauniilta tuo vääristynyt tuskan ilme kasvoilla.
Kuitenkin jotenkin rakastan tuota kuvaa tuolla,
Sen sisällä olevaa pientä ihmistä, joka huutaa hiljaa sisällään;
Mistä tämä suunnaton pohjaton yksinäisyys nousee?

Se kumpuaa jostain syvältä, pimeydestä ja ytimestä.
Se saa haukkomaan henkeä ja koko kehon vavahtelemaan.
Kyyneleet valumaan.
Ja paradoksaalista kuin onkin, se saa uskon vahvistumaan.
Uskon siitä, että on olemassa jotain ihmistä suurempaa.
Jotain, joka näkee minut, katsoo lempeästi, ymmärtävästi.
Tietää jotain, mitä minä en tiedä.
Eikä minun tarvitsekaan tietää.

Mitä sillä tiedolla tekisinkään, mistä maailma sai alkunsa
ja mihin se ehkä päättyy?
Ehkä tähdet taivaalla tietää?
Mutta minä en ole tähti taivaalla, vaan pienisuuri ihminen.

Pieni kaikkeudessa. Hiukkanen ja hiutale.
Suuri, jos täytän osani,
tyydyn hyväksymään sen arvon ainutlaatuisuudessaan.

Saanhan olla se pieni, mikä olin tänne syntyissäni?
Jos lupaan, että kasvan aikuiseksi?
Keneltä kysyn siihen lupaa?
Vai olenko saanut jo sen?
Eikö se ole oikeuteni ja velvollisuuteni.
Se vastuuni, jonka ihminen voi elämästään kantaa.
Tulla omaksi itsekseen, antaa kummuta itsestään.
Kieltäytyä  harppomasta tulevaisuuden ihanteisiin.
Rakentaen sen tukemana, mitä jo sisälleen rakentanut on.
Koittaen olla jättämättä ilmaa väliin…..

Jostain pilkottaa valon kajo.
Pieni hymy saapuu kasvoille.
On tästä selvitty ennenkin.

[Rakkauden enkeli]

 

[*Alkmene*]

Kiitos! 
Ilmaisin tänään itseäni pakertaen johonkin syvälle upoten, tehden lopputyötäni ja tulostin sen näin vielä raakileena, jotta voisin lukea sitä ja etsiä "virheitä" ja epäjohdonmukaisuuksia yms..
Heh, ja kun luin sitä ääneen, paremmin siis ymmärtääkseni mitä olen tähän asti kirjoitellut, nousi kyynel silmään ja pala kurkkuun jossain kohdin ja aloin nauraa, kun mietin, että miten ihmeessä tätä luen "yleisön" edessä, jossa itse liikutun lukiessani 
Tässä nyt pähkin, että pitäisikö sitä hieman "ulkoistaa" ja asiallistaa vielä...
(siis tuo edellä kirjoitettu ei ollut se)