seuraava »

[apache]

Alzbetan kirjoitukset tuntuvat kolahtavan miltei aina myöskin minun kohdallani!

Itse en ole oikein ikinä tuntenut kuuluvani mihinkään. Tämä on alkanut ihan jo lapsuudenkodistani.. minusta on aina tuntunut, että olen syntynyt väärään perheeseen! Nykyisen elämänkatsomukseni kannalta katsottuna en ole syntynyt väärään perheeseen, mutta en kyllä edelleenkään tunne kuuluvani perheeseeni/sukuuni. Ajatukseni ovat olleet aina poikkeavia kuin perheenjäsenilläni ja lisäksi olen aina tuntenut olevani jollain tapaa "vääränlainen". Tämä on selväksi erityisesti äitini suhtautumisesta. Ujo ja ei-kaunis lapsi taisi olla pettymys. Nykyään saan onneksi osakseni jo enemmän hyväksyntää, mutta kun joutui painimaan tuollaisten asioiden kanssa koko lapsuutensa/nuoruutensa, on joutunut taistelemaan tosissaan, että on identiteetti pysynyt kasassa. Olen myös ollut tiettyjen syiden johdosta myös kaukaisempien sukulaisten näkökulmasta ikäänkuin lapsipuolen asemassa, enkä tunne minkäänlaista sidettä sukulaisiini. Alzbetan mainitsema sukujuhlaesimerkki kuulosti kovin tutulta!

Luulenpa, että en ole tuntenut kuuluvani edes tuohon ensimmäiseen yhteisööni, perheeseeni, on aiheuttanut sen, etten oikein osaa kuulua muihinkaan. En ikinä koulussa ole kuulunut mihinkäänm inside-piireihin, en ole oikeastaan halunnutkaan. Olen ollut joko yksin (ala-aste osittain) tai sitten oman pienen porukan kanssa, kaukana ns. suosituista ydinpiireistä.

Nykyään olen kohtalaisen paljon mukana järjestötoiminnassa ja olen sosiaalisempi ja ulospäinsuuntautuneempi kuin aiemmin, mutta silti tuntuu edelleen, että minulle ei oikein ole paikkaa missään. Jokin kohta minussa tökkää aina, enkä sovi muottiin.

Parisuhteet ovat olleet aika lyhyitä ja olemattomia, minun on tosi vaikea "kuulua" kenellekään. Jotenkin minulla on hirmuinen tarve olla riippumaton muista ihmisistä, kävellä omaa tietäni (tiedän, ihan cliché ). Olenkin pikku hiljaa tajunnut yhä paremmin, että tässä elämässäni minun tehtäväni onkin oppia ensin elämään itselleni ilman kompromisseja ja muiden vuoksi uhrautumista, vasta kun tämän osaan, pystyn antautumaan rakkaudelle. Marraskuun pimeinä päivinä tietenkin hieman masentaa ajatus, että rakkauselämää lienee kivistä vielä vuosia, mutta olen päättänyt taistella ja vielä löytää paikkani jostain.

[CorvusLeonis]

Tuo yksinolo vs. parisuhde onkin aika mielenkiintoinen kontrasti. Taannoin äitee kauhisteli ettei mulle voi löytyä heilaa kun ei kukaan uskalla lähestyä noin pelottavan näköistä tyyppiä.   Sanoin että onhan niitä jo ollut ja kaikki kaameita nalkuttajia, joten ei ihme jos haluan pitää vastaavat vastaisuudessa etäällä Tosin aina ei ole kannattavaa näyttää siltä kuin olisi 24/7 krapula tai haudasta noussut, yritän ainakin peseytyä. : Sitäpaitsi ei mun tartte petiseuraa saadakseni kuin esitellä vatsalihaksia. :

[Lilli]

Yksinäinen susi ilmottautuu.

Aurinko huoneessa 12, Saturnus huoneessa 11 pistämässä kapuloita rattaisiin ystävyyssuhteissa.

Itse olen ollut aina introvertti ja luultavasti tuo huone 12 on omalta osaltaan aiheuttanut sen, että sisäinen maailma on hyvin rikas ja jatkuvaa huomiota vaativa. Yksinolo on siis jonkinlainen elinehto.

Mitä muihin ihmisiin tulee, niin nousurapuna olen tietenkin äärimmäisen herkkä ympäristön energioille. Tämä herkkyys oli lapsena ja nuorena lähes sietämätöntä, mutta nyttemmin olen oppinut elämään sen kanssa. Itse asiassa se on muuttunut voimaksi.
Muita ihmisiä ujostelin nuorena valtavasti. Myöhemmin opin hieman sosiaalisemmaksi, mutta edelleen tunnen joukossa itseni usein omituiseksi. Vähän kuin olisi joku avaruusolio. On ollut erittäin vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, mutta sitten kun olen sellaisia löytänyt, olen pyrkinyt pitämään ystävyydestä kiinni kynsin hampain. Samaa syndroomaa on kuitenkin nähtävissä kuin Kaurisenergialla (siis sen 11. huoneen Saturnuksen myötä): juuri kun löytää hyviä kavereita, nämä häipyvät jollekin toiselle paikkakunnalle elleivät peräti toiseen maahan. Ystävyyssuhteiden kehittelyissä olen saanut kokea monia pettymyksiä. Silläpä ne harvat valitut ovatkin nousseet arvoon arvaamattomaan.

Kuu on minulla kuitenkin huoneessa 11. Vaikka koen olevani erakkoluonne, minua pidetään monesti sosiaalisena. No, en ole tuppisuu seurassa enää tässä iässä ja osaan pitää hauskaakin kavereiden kanssa, mutta yhtä mukava se on sitten olla omissa oloissaan kotona tai jossain reissussa itsekseen.

Parisuhteilun olen aloittanut vasta yli 20-vuotiaana. Sitä ennen en tuntenut mitään tarvetta  seurusteluun tai seksisuhteiden aloittamiseen. Onnekseni tässä ei tullut kotipuolesta tai sukulaisiltakaan painostusta. Jotkut nuoruuden aikaisista kavereistani sen sijaan olivat äitejä jo 18-vuotiaana. Nämä kaveruussuhteet hiipuivat pikkuhiljaa, kun elämäntilanteet alkoivat olla liian erilaiset.

Parisuhteessakin minulla pitää olla paljon omaa tilaa ja vapautta toteuttaa itseäni haluamallani tavalla. Minulle sopii kaveriksi toinen samanlainen. Suhteet ovat monesti kaatuneet kuitenkin siihen, että oman tilan kaipuussa läheisyys kärsii. Vieraantuminen tulee siis taloon ja aiheuttaa ongelmia. Läheisyyden ja rakkauden vaalimiseen on siis pitänyt kiinnittää aivan erityistä huomiota. Ehkäpä minä vielä onnistun pitämään jonkun suhteen kasassakin, yritystä ainakin on. 

[Alzbeta]

CorvusLeonis, kai omistat sellaisen napapaidan... Ai hitsi ku ne taisi mennä jo muodista... 

Saiga, itselläni ei ole noita aspekteja, mutta äitikompleksi kyllä ja yllätys äitini on myös oinas... Olemme aina olleet napit vastakkain. Kun ei olla yhteydessä eikä nähdä niin välit on hyvät... En nyt muista mitä tuosta sanottiin, toivottavasti joku muu voisi siitä kertoa.

Olen monesti miettinyt miksi sieluni halusi syntyä juuri tähän perheeseen ja sukuun. En ole mikään kaunotar enkä koskaan ollut mitenkään suosittu miesten keskuudessa ja tämä on aiheuttanut ikäviä tunteita ja kokemuksia siitä, että en ole minkään arvoinen eikä minua voi oikeasti rakastaa.

Olenkin paennut yksinäisyyttä älyn maailmaan, koska sillä alueella olen saanut vilpitöntä kunnioitusta ja tunnen olevani joku.

Mietin miten tähän omaan yksinäisen sieluni kuvaan sopisi parisuhde mitenkään, mutta olen nyttemmin yrittänyt miettiä, että miksi ei sopisi... Tuon yhtälön haluaisin jonain päivänä ratkaista

 

[CorvusLeonis]

CorvusLeonis, kai omistat sellaisen napapaidan... Ai hitsi ku ne taisi mennä jo muodista... 

Mitään napapaitoja tarvita kun voi olla kokonaan ilman paitaa...

Normaalisti käytän yksinomaan urheilutrikoopaitoja joiden läpi vatsalihakset näkyvät hyvin.

[K-NRJ]

Corvus, asutko Helsingissä?

Sinä olet kyllä niin mielenkiintoinen tyyppi, että tule ihmeessä paikalle jos se "Astro-tapaaminen" järjestetään!!!  Ja vaikka sitten ilman paitaa... 

[K-NRJ]

Kuinka on mahdollista että Nousuravut taas "kokoontuvat" tällaisen aiheen alle?

Tekisiköhän tuo herkkyys sen, että ei niin helposti samaistu muihin vaan oma, sisäinen elämä kiinnostaa enemmän?

[CorvusLeonis]

Corvus, asutko Helsingissä?

En nykyään, mutta ramppaan Stadissa viikonloppuisin. Jos se kokoontuminen järjestettäisiin jollain klubilla, voisin tullakin. En jaksa illanistujaisia, kunnon toimintaa pitää olla. : Muzakkia ja shotteja.

[Paula]

No no, kauris siellä..

Yhdyn kyllä Pallaskissan älykkääseen ajatukseen siitä, että Aito kohtaaminen on minulle (nousurapuna ) tärkeää, olen siis mieluummin yksin kuin vääränlaisessa seurassa , ajan voi käyttää paremminkin kuin pinnallisia puhumalla

Ja tuo neptunuksen vaikutus.... koukutan itseni helposti ihan mihin vaan; kuntosaliin, nautintoaineisiin,ym. Pitää pitää itsehillintä päällä

[K-NRJ]

saiga, Pallaskissa:    neliössä tai oppositiossa  on varmasti yksi selittävä tekijä tässä yksinäisyydessä. Siihen voi liittyä vaikea varhaislapsuus, jossa suhteet vanhempiin ovat sen verran ongelmalliset että henkilöstä kehittyy totinen persoona, joka kokee kovia suorituspaineita tullakseen hyväksytyksi. (ts. "Äiti rakastaa sinua jos teet hyvin läksysi ja siivoat huoneesi...")

Voi esiintyä yksinäisyyttä, masennusta, tunnetta että on kaiken ulkopuolella, ja saattaa ajatella ettei ole kenenkään rakkauden arvoinen.

Nuo olivat vapaa käännös Ann Henningin ruotsinkielisestä kirjasta. Neuvona annetaan, että sinulla itselläsi on kaikki valta siihen, keräätkö ikäviä vai onnellisia kokemuksia, käännä siis negatiivinen mielikuva itsestäsi positiiviseksi! Näin voi päästä vaikka kuinka pitkälle! 

[Alzbeta]

Elämäni vaikein tehtävä tulee epäilemättä olemaan tuo itsestään negatiivisen kuvan muuttaminen positiiviseen suuntaan. Vaikka minulla ei ole edes Saturnus - Kuu aspekteja!

Kaurisenergiaa, voitko kertoa tuon loistavan kirjan nimen? Ah, mutta sitä siis ei ole suomennettu vai onko?

[K-NRJ]

Ei ole suomennettu, kirja on på svenska, mutta aika helppoa ruotsia mielestäni meille suomenkielisille.

Eli: Ann Henning: Modern astrologi (ny förenklad tolkningsmetod)

Kirjassa on paljon eri merkeistä, planeetoista ja niiden vaikutuksista, huoneista, aspekteista ja tosi ytimekkäät transiittiselvitykset. Niin ja synastriasta myös. En tosin tiedä saako tuota Suomesta, mutta suosittelen. 

[Alzbeta]

Kiitos, tiedätkö onko tuosta edes englanninkielistä painosta? Epätoivoinen... joka on unohtanut ruotsin ihanan kielen...

Mikähän siinä  muuten tosiaan onkin, että nousu-Rapuja näyttää täällä olevan noin sankoin joukoin. Koetteleeko tämä kylmä maailma meitä herkkiä ihmisiä kohtuuttomasti vai otammeko itse asiat turhan raskaasti?

No, täällä forumilla ainakin on aivan ihania ihmisiä 

[Paula]

hmm.. mielenkiintoista . Ja totta kyllä se, että lapsuudenkodista on jäänyt hieman negatiivinen minäkuva.

Entäpä sitten   I ?

[apache]

Jännä tosiaan miten niin monilla nousu-ravuilla on samankaltaisia kokemuksia + perhetausta... Jossain sanottiin, että nousumerkki kertoo siitä, miten selviämme vanhemmistamme, nousu-ravuilla on selvästikin aikalailla työnsarkaa...h