Voi luoja, tänne on päivän mittaan tullut niin monta mielenkiintoista viestiä, etten tiedä mitä lainaisi ensimmäisenä. Tekisi mieli tulostaa koko lista paperille, mutta tulostin pirulainen se teki tiltin. Aloitetaan nyt vaikka tästä:
Lapsuudellakin on vaikutuksensa, ainakin minun elämässäni. Olen kärsinyt paniikkikohtauksista ja joskus ajoittain edelleen saan niitä. Tunnen usein olevani riittämätön ja huono ihminen. Vaadin itseltäni mahdottomia ja olen neuroottinen. Lohduttaudun ruualla ja murehdin kaikkea.
Sen huomasin omalla kohdallani, että sairaat ihmiset sairastuttavat myös ympärillään olevat.
Totta. Kuten aiemmin mainitsinkin, minun ja tämän "kaksoseni" elämät ovat kulkeneet samaan tahtiin. Vanhempien avioerot juuri kouluun lähdön kynnyksellä ja molempien isät kärsivät jonkin asteisista mielenterveysongelmista. Ei niitä tosin ole diagnosoitu, eihän toki, kaikki muuthan ne niitä hulluja ovat.
Mielialalääkeet ja rauhottavat lääkkeet ovat ihan hyvä paikassaan. Mielialalääkkeethän toimivat juuri sillä tavalla, että serototiinitaso aivoissa kohoaa jolloin olo paranee. Mielestäni ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että joutuu syömään lääkkeitä, koska on kuitenkin kyse omasta itsestä ja omasta paranemisesta.
Ihan totta. Ehkä paras kommentti, jonka olen kuullut aiheesta, vertasi masennusta sokeritautiin ja insuliiniin. Jos elimistösi ei sitä itse valmista, sitä täytyy saada muulla tavoin.
Itsellänikin on keliakia, joten elimistööni ei välttämättä imeydy normaalista ravinnosta kaikkia tarvittavia aineita. Kiitos myös Artemikselle "vitamiinilinkeistä".
Syyllisyyttä on todellakin turha potea, jos tuntee lääkettä tarvitsevansa.
Usein mielialalääkkeisiin suhtaudutaan kuin huumeisiin, että ne muka vain peittävät ongelman, ja estävät näkemästä elämän realiteetteja.
Itse ainakin koin, että nimenomaan masentuuneena näin maailman vääristyneenä.
Sitäpaitsi, koska olen äiti, on mielestäni velvollisuuteni ottaa vaikka vähän vaarallisempiakin troppeja, jos ne auttavat antamaan lapselleni tasapainoisemman kasvuympäristön.
kuu aspect_opp saturnus JA kuu aspect_squ pluto yhdessä,onko se T risti kuviona? sisältää itsetuhon merkit MUTTA MYÖS SUURET MAHDOLLISUUDET
neliöt ja oppositiot kuulle altistavat syyllistymiselle,tekemään toisen puolesta,velvollisuudesta
T risti voi tuottaa jännitteitä ja vaikeita ongelmia,mutta myös runsaasti energiaa
ratkaisu löytyy oppositiota tekevästä keskellä olevasta planeetasta,huoneesta ja merkistä
myös vastapäinen tyhjä piste kuvaa ambitioita huoneen ja merkin tavalla
siis tässä tapauksessa kuun pitäis varmaan olla siellä osallisena ,miksei saturnus ja pluto:kin
No ei näissä meidän (minä ja "kaksonen") kartoissa löydy ainakaan kyseistä T-ristiä.
tekee oppositiota Chironille, ja
neliötä kaikilla kolmelle. Kuvioon kuuluu vielä se aiemmin mainittu
, mutta kuu ei onneksi neliöi mukana tehden suurristiä. (Sikälis kun Chiron lasketaan mukaan näihin kuvioihin, itse tunnen sen ainakin läheiseksi)
Suomessa suurin osa väestöstä on Kypsän Sielun ja Vanhan Sielun iässä. Kypsälle Sielulle ominaisinta on juuri mielenterveysongelmat. Se on hyvin haasteellinen ikävaihe, jossa aletaan ravistella kunnolla pois niitä karmallisia asioita, joita aiemmissa Sielun ikävaiheissa tuli tehtyä.Kun katsoo Suomen mielenterveystilastoja huomataan, että mielelliset sairaudet sekä itsemurhat (jotka myös kuuluvat eniten Kypsään Sielunikään)ovat Suomessa todella korkealla.
Nii-in, kaikki se kasvattaa, mikä ei tapa
Anteeksi makaaberi huumorintajuni...
Ei kun ihan vakavasti puhuen, olen kyllä pääasiallisesti ollut sitä mieltä, että näitä vastoinkäymisiä ja ongelmia tarvitaan jotta tietty "jalostuminen" (olipa ikävältä kalskahtava sana, mutta en keksinyt parempaakaan) olisi mahdollista. Ja kyllä nämä sielun ikä -jutut kolahtavat minuun.
Joskus olenkin miettinyt myös tätä minun ja "kaksosen" koko iän kestänyttä ystävyyttä tältä sielunvaellus -kantilta.
"Hörhöt" äitimme ovat edelleen parhaimmat ystävykset (tutustuivat siellä synnytyslaitoksella), "hullut" isämme ovat keskenään hyvät ystävät ja nyt meidän ah niin raivostuttavat tyttäremme ovat kaveruksia.
En todellakaan tiedä mikä sai meidät hyppäämään tänne maan pinnalle samaan aikaan kokemaan samankaltaisia asioita.
Kutsunkin ystävääni silloin tällöin vertaistukiryhmäksi, ehkä tulimme tänne auttaaksemme toinen toistamme.