Räntää, räntää, räntää!! Se vaati vielä että vesi sai kiinteän olomuotonsa. Nyt on lunta ennustettu ihan kunnolla.
Tämä lokakuu on ollut niin kamala ja surullinen, että lenkki pimeässä ja kylmässä räntäsateessa oli oikeastaan aika sopiva päätös tälle kuukaudelle. Halloween ei kiinnosta yhtään, hapatusta ja krääsää. Viikonloppuna vietän pyhäinpäivää ja sen merkitys saa nyt taas hiukan eri sävyn, kun muisteltavien edesmenneiden joukossa on ensimmäistä kertaa oma äitini.
Ensi viikolla hautajaiset. Juuri juttelin papin kanssa siunaustilaisuudesta ja se oli aika liikuttavaa. On siinäkin ammattikunnassa kyllä ammattilaisia, jotka kohtaavat ihmisiä elämän ilojen ja surujen keskellä. Jännä muuten, nykyään tuntuu, että jokaisessa kirjassa mitä luen tai elokuvassa mitä katson on ainakin yhtenä teemana, että päähenkilö menettää isänsä tai äitinsä. Onko se todella niin yleinen teema, enkä ole sitä tajunnut vai poimiiko aivot nyt vaan tuon, koska se on itselle niin ajankohtainen?
Huomenna on uusikuu ja alkaa uusi kuukausi.
noin 2