Mun mummo kuoli melkein 20 vuotta sitten. Muistan unen kuin eilisen päivän, mummo ensin soitti ja sitten tuli silloin yöllä mun luokse ja käytiin yhdessä läpi mun elämäntilannetta sillä hetkellä. Antoi "siunauksensa" mun silloiselle elämänkumppanille josta myöhemmin tuli lasteni isä. Ja muutamia elämänmakuisia neuvojakin sain.
Hassuinta oli, ettei pidetty mummon kanssa oikeasti yhteyttä juuri lainkaan - pari kertaa vuodessa soiteltiin. Ei ollut edes tavannut mun avomiestä silloin. Mummo oli eläessään kovin negatiivinen ja vaikeasti lähestyttävä ihminen, kun unessa siitä kysyin, hän vastasi vaan että se elämä nyt on vaan semmoista, mutta nyt on parempi olla, niin on mukavampi jutella oikeista ja tärkeistä asioista.
Aamulla herätessä oli todella lämmin ja levollinen olo. Olin onnellinen mummon puolesta, että silläkin oli asiat paremmin   
Pääsi varmaan papan luokse.

Tämä oli ensimmäinen tutun tai sukulaisen kuolema jota jouduin käsittelemään ja kieltämättä tuo vierailu helpotti tilannetta todella paljon. Olisi hyvä jos kaikki meistä saisivat kokea jotain vastaavaa aina läheisen kuollessa.

Myöhemmin olen läheisen kuollessa nähnyt vastaavia unia, joissa edesmennet ovat luonani vierailleet - tosin unet eivät ole koskaan olleet niin voimakkaita kun tuo mummon hyvästely. Oma tytärkin kertoo vastaavantyyppisistä unista, vaikka kyseessä olisi vähän vieraampikin ihminen.

Pitkään on mennyt suht hyvässä tasapainossa värähtelyjen nousun suhteen, mutta nyt on pari viikkoa tuntunut taas selvä aistien herkistyminen ja kova väsymys. Jopa kahvin tuoksu lyö otsaan kuin metrinen halko. Näen lamppujen valon "heilumista" jota muut huoneessaolijat ei näe (johtuu kai jostain jännitevaihtelusta) ja tulee ihan sellainen fyysisesti oksettava olo kun työssä joutuu asioimaan ihmisten kanssa jotka on tietävinään asioita, joista eivät oikeasti ymmärrä mitään. Tuntuu ympärillä olevan paljon negatiivista ja hämmentynyttä energiaa ja tunnen saavani osakseni paljon sanatonta paheksuntaa kun yritän pitää järjen päässä pysytellä konkreettisissa faktoissa sen sijaan, että lähtisin mukaan tuohon muiden hulinointiin ja pahaan oloon.

Ukko käryttää nyt ulkona ja mykkäkoulua pidetään. Saas nähdä kauanko kumpainenkin jatkuu. 

Unissa lentelen ehkä kerran viikossa. Jos on jostain syystä kovaa stressiä, näen lentounia useamminkin - teemalla raittiissa yläilmoissa on helpompi hengittää ja katsoa asioita vähän kauempaa, jotta ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Jos tunnen unessa olevani "jumissa" hyppään jostain korkealta ja juuri ennen maahan iskeytymistä muistan taas miten lennetään ja vältän maahan iskeytymisen.

Hauskin lentouni ikinä oli vuosia sitten kun joku minua viisaampi ihminen halusi opettaa mua elämään irl jotenkin hänen mielestään enemmän oikein. Näin unta, että hän opettaa minua lentämään, piti kädestä kiinni ja opasti varovasti. Hihittelin vaan ja seurasin ohjeita vaikka osasinkin jo ja kun tuo henkilö käänsi selkänsä lähdin lentämään karkuun kovempaa ja korkeammalle kuin tuo opastaja koskaan pääsi. Tuossa unessa lennettiin muuten katujen yläpuolella. Siellä oli samanlaisin sinisiä nuolimerkkejä osoittamassa mistä lennetään kuin täällä maanpäälläkin risteysalueilla.

GRRRRRR! Mulla menee hermo tuohon sähkötupakkaan ja ukkoon. "Siitä ei tule kun vesihöyryä, kylä voi polttaa sisällä..." Kettu kun siinä on milloin mitäkin makuaineita, koko makuuhuone haisee ihan oksennukselle kun haju tarttuu kaikkiin petivaatteisiin ja verhoihin. Henkeä ahdistaa ja ketuttaa. Ja sitten se pönttö vielä ihmettelee, että miksi on nenä tukossa koko ajan kun tunkee hengitysteihin tollasta shaissea. Keittelee niitä sähkötupakan makuliemiä tuolla kun joku vanha noita-akka rupikonnalientään     

Moi! Kiitollisena mukana edelleen, voimia ja rauhaa tarvitaan tähän syksyn pimeyteen. Vexille peukut viitseliäisyydestä 

Minä mukana hoidoissa jälleen. Toivon saavani helpotusta niska-hartia alueen jumiin sekä yleistä rentoutumista :-) kiitos ja kumarrus @):-

Moikka Vexi!

Minä olen perheeni kanssa mukana huhtikuun ajan (mies ja 2 tytärtä). Kevätväsymys vaivaa kaikkia ja energiat tuntuu olevan ihan nollissa. Kiitos jo ennalta

A U R I N K O 

neljä viidestä chilin siemestä on itänyt

olen rakastunut

viihdyn kotona

minulla on riittävästi rahaa tullakseni toimeen ilman jatkuvaa hammasten kiristelyä

 

Kiitos vastauksestasi tuolta kantilta en ollut asiaa pohtinutkaan. Laitetaan asia niinsanotusti "sisäiseen tutkintaan" 

Olisiko vielä muita ideoita? On hyödyllistä kuulla muiden ehdotuksia ja heittoja, jotta osaa laajentaa omaa katsantokantaa asiaan. Ehkäpä luulen että sisäinen ääni kertoo mikä vaihtoehdoista voisi olla se lähinnä omaa sydäntä oleva. Olen juurikin muuttamassa isompaan asuntoon, toivottavasti ei ole niin iso että eksyn jokukerta kun herään

Heippa!

Ajattelin kirjoitella tästä asiasta, kun sama toistuu aina ajoittain, enkä oikein ymmärrä mistä on kyse.

Kun herään aamulla (tai päikkäreiltä) aina välilillä ihmetyksen tai hämmennyksen tunne on valtava. Olo on kuin lottovoittajalla kun avaan silmät. Ensimmäinen ajatukseni on, että ompa täällä paljon tilaa ja onkohan mulla varaa tähän kaikkeen? Herään siis kotonani, asuinpaikalla ei ole vaikutusta, koska tämä on tapahtunut useammassa eri asunnossa. Mietin kuumeisesti hetken aikaa olenko varmasti muistanut hoitaa kaikki velvoitteet vastikkeet, koska kotini on mielestäni niin valtavan iso ja hieno - jotenkin tunnelma on sellainen, etten mielestäni olisi ansainnut tätä kaikkea - että ikäänkuin eläisin yli varojeni (kuitenkaan kyse ei ole rahasta). Oikeasti en koskaan ole asunut mitenkään erityisen tilavasti tai hulppeasti.

Joskus herätessäni muistan edeltävänä tunteena fiiliksen, että olen aivan hirveän pieni ja kaikki on valtavan suurta ja herätessäni ikäänkuin suurennun takaisin oman kehoni kokoiseksi.

Onkohan kellään ollut samanlaisia fiiliksiä tai ajatuksia siitä, mistä tämä voisi johtua?

Hei!

Meidän poppoo ilmoittautuu mukaan ensi sunnuntaina  kiitos 

Minäkin mukana!   

Kiitos viimeisestä, unet ovat olleet tuon jälkeen vähintääkin mielenkiintoisia 
Mukana taas sunnuntaina 

Heipä hei!

Päivitän mukanaoloni kera kahden tyttären. Kiittäen jo etukäteen, Lilian