Suurkiitos Teille kaikille tästä viestiketjusta!

Olin jo unohtanut.... mutta lukiessani teidän viestejä, muistan itsekin käyttäneeni tuota kuplaa sängyn päällä ja myös juurikin niitä Halinalleja 

Minä ja molemmat tyttäreni mukana edelleen kaikkina iltoina.

Tuhannet kiitokset tekemästäsi työstä, meillä ajatellaan sinua lämmöllä. Hyväntuulisuus ja rauhallisuus on laskeutunut perheeseemme. Voimia myös sinulle jatkoon!

Hennalla värjääminen on todellakin "mössön" kanssa söhräämistä. Huuhtomaan joutuu pitkään, ettei jää puuroa päähän, tosin huuhtomaan joutuu kaikkia värejä. Pelkkien juurien värjääminen on haastavaa. Itse en ole hennasta saanut allergisia reaktioita. Jännittävää on se, ettei väri jää koskaan värjätyn näköiseksi vaan siinä loistaa monia eri sävyjä ja tulos on joka kerta erilainen.  *tykkään*

Joskus kokeilin kevytvärejä, ne eivät tartu hiukseeni. Mulla on luonnostaan maantienharmaa tukka jota nykyisin koristaa harmaat raidat (omasta takaa). Punapigmenttiä on pohjalla kuitenkin jonnin verran. Nuoruudessani päätin vaalentaa hiuksiani, en ollut ikinä ennen värjännyt. Seuraavana päivänä oli koulukuvaus ja mutsi kipitti kauppaan värinhakuun. Levitettiin väri yhdessä, mutta koska aineessa ei ollut vetyperoksidia juuri lainkaan oli tuloksena kiva porkkananpunainen sävy! Silloin ei kellään ollut punaista tukkaa, paitsi niillä onnettomilla jotka oli sen synnyinlahjaksi saaneet.

Ei siinä mitään, päätin korostaa väriä vielä entuudestaan ja puin mustan puseron jonka päälle viritin valkoisen paitapuseron. Kontrasti oli mahtava punaiseen tukkaan ja valokuvista tuli parhaat mitä ikinä on otettu. Nenä pystyssä kuittailujen säestämänä opin pitämään väristä ja jatkoin punaisena olemista monta vuotta ihan vaan muiden kiusaksi. Vähitellen punainen tuli jotenkin muotiin ja muutaman vuoden kuluttua se ei ollut mitenkään ihmeellistä enää.

Jokaisella on omanlainen hiuslaatu, mikä sopii yhdelle - ei ehkä käy toiselle. Jokaisella on myös omat mieltymykset - yksi tykkää tasaisesta väristä, toinen haluaa elävyyttä ja liikettä. Joku voi haluta vaikka kaljun. Onneksi olemme kaikki erilaisia, kiitos siitä

Mä olen hennan kanssa touhuillut vuoden päivät. Edullinen tapa värjätä, ei vahingoita kauheesti hiusta ja harmaat tuo hennalla sävytettyinä mukavaa liikettä hiukseen!

Sekoitan tahnaan toisinaan sitruunaa, olutta tai etikka joukkoon. Voimistavat väriä (varsinkin etikka) ja hoitavat hiuksia omalla koostumuksellaan. Jos hiukset tuntuvat todella korpuilta, lorautuan joukkoon oliiviöljyä  - se tekee hyvää myös näin talviaikaan kuivavalle päänahalle

Aiemmin värjäsin "oikeilla väreillä" mutta paljon käytettyinä vahingoittavat hiusta todella rankasti.

Tervetuloa!

Itsekin uutena voin kertoa, että täällä on ollut erittäin lämmin vastaanotto 

jos saisin pienen katsauksen kartastani. Olen itse aika noviisi näissä hommissa, joten....
 

Mukana minä ja kaksi tytärtäni tästä illasta alkaen ja palautetta saat varmasti. Kiittäen ja kumartaen 

Minun entinen kaksosmieheni löysi itsestään sovinistin ja paljon muitakin negatiivisia ominaisuuksia kanssani.

Muita naisia kohtaan ja minuakin kohtaan suhteen alussa hän oli kovinkin ihana, ymmärtäväinen kuuntelija, kohtelias ja avulias. Älyttömän mukava ja pidetty ihminen. Mutta suhteen kasvaessa ja arjen astuessa kuvaan ongelmineen miehestä kasvoi todellinen sovinisti joka otti vallan (ilmeisesti kaksosen "pimeä ja salattu puoli"). Mies alkoi vähitellen lipsauttelemaan todellisia ajatuksiaan naisista, jossain kohtaa kävi myös ilmi -että hän salasi puolen itsestään, koska tiesi ettei kukaan nainen sellaista hyväksyisi.

Samalla aloin "nähdä" iltaisin tämän pimeän puolen aiempia tekosia joista mies vaikeni ja valehteli. Joskus heikkona hetkenään myönsi minun olevan näkyineni oikeassa ja itseään suojellakseen on sen jälkeen yrittänyt tehdä elämästäni entistä kurjempaa. Eli murentaa uskottavuuteni yhteisten ystävien silmissä jotta mahdolliset puheeni hänestä voitaisiin kuitata esim. kostonhimona tai erosta johtuvana mustamaalaamisena.

Tämän suhteen jäljiltä olen sinkkuillut nyt pari vuotta, toivoen että tämä kaksosmies käsittelisi ongelmansa ja suojellen muita naisia häneltä mahdollisuuksien mukaan. Olisin itse ainakin toivonut että joku olisi varoittanut ajoissa, minä ja lapseni oltaisi säästytty monelta murheelta. Tiedän kuitenkin etten voi puuttua muiden elämään ja valintoihin.

Jatkan omaa elämääni nyt vahvempana, viisampana ja rohkeampana yhden koettelemuksen jälkeen.

Tätä ei tietenkään pidä yleistää kaikkiin kaksosmiehiin, mutta halusimpa jakaa oman tarinani.

On tullut aika minunkin astua ulos kaapista ja liittyä joukkoon.

Elämääni värittää enneunet, ennakkoaavistukset ja kyky aistia ihmisistä asioita joita he yrittävät peitellä. Valitettavasti joskus liiankin selkeästi, koska kuten joku viisas on joskus maininnut - tieto lisää tuskaa.

Perheeseeni kuuluu kaksi murrosikää lähestyvää tytärtä joilla on myös lahjoja asioiden aistimiseen. Erilaisena ihmisenä eläminen ja kahden lapsen kasvattaminen hyväksymään itsensä erilaisina, fiksuina ja rohkeina ihmisinä on joskus yllättävän haastavaa. Varsinkaan kun lähipiiriini ei juuri kuulu ihmisiä joiden kanssa voisin näistä asioista avoimesti keskustella.

Tuntuu, että nyt on oikea aika liittyä tähän joukkoon - kulkemaan kanssanne ja etsimään uusia ovia. Uudenkarheat tarotkortit odottavat käyttäjäänsä keittiön pöydällä.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee!