Parisuhdetta ja perhettä ei tule lähteä nyt etsimällä etsimään, koska siinä piilee se vaara, että suuressa innostuksessa otetaan ensimmäinen lapsia haluava mies matkaan ja siitähän se soppa syntyy ennen pitkää. Oma innokkuus sekoittaa sydämen ja järjen äänen. On varovaisen kulkemisen aika. Tienpientareella saattaa olla ties mitä houkuttelevia Hunkseja, mutta sinä etenet varovasti tarkastellen kaikkea vastaantulevaa, kunnes tienpientaremiesten sijaan huomaatkin kävelleesi suoraan edessäsi seisovan miehen syliin. Siihen viittaa kortin kehotus rentoutua ja luottaa elämään. Parisuhde tulee elämään etsimättäkin.

 
Suurkiitos taas, AthaMaarit 


Kärsivällisyyttä pitää taas vaan yrittää kasvattaa... on varmaan loputon läksy minulle, kun olen niin kärsimätön ja ahdistun, jos asiat ei tapahdu nopeasti   Mutta täytyy vaan opetella tarkastelemaan kaikkea vastaantulevaa ja elämään hetkessä, niin ehkä se uros sieltä loppujen lopuksi tulee väistämättä vastaan

Hei taas Atha Maarit!

Viime kertaiset kortit on nyt todeksi nähty: parisuhde päättyi ja oman itseni kehittämisprosessi on hyvässä vauhdissa. Nyt toivoisin, että katsoisit minulle taas tuota ihmissuhderintamaa; eli haluaisin lopulta löytää kunnon kumppanin rinnalleni ja perustaa perheen, näyttäisikö sellainen kuuluvan elämääni vai mitä minun tulisi tehdä sen asian suhteen?

Kiitos jo etukäteen

tuuli-juulia

Kiitos, Atha Maarit

Ihan osui ja upposi, molemmatkin kortit, mutta varsinkin tuo parisuhdehomma. Niin hirveätä aikaa on ollut tää muutama viikko, että vasta nyt pystyin tulkinnoistakin kiittelemään. Toivottavasti tilanne vielä joskus kirkastuu, nyt näyttää aikas sekavalta ja tulevalta ei uskalla odottaa mitään hyvää. 

Mut tosiaan, paljon kiitoksia

Haleja sulle, Tigrinum  Koita jaksaa! Toivotaan parasta asunnon suhteen!

Mä pyörittelen edelleen mielessä päättynyttä suhdetta. Tuntuu kamalalta, kun tietää, että toinen ei loukkaa ilkeyttään vaan omien ongelmiensa takia, eikä kuitenkaan saa auttaa, koska toinen ei päästä lähelleen. Sitä haluais auttaa ja tukea, toivois että rakkaus parantaa kaiken. Mutta sitten taas, mun karttatulkinnassa on mainittu, että jos yritän auttaa muita kuin itseäni, oma elämäni menee vaan sekaisin... että hyvä kun pystyn itestäni huolehtiin Kuitenkin nyt viikonloppuna viestittelin hänelle vielä, koska koin olleeni kohtuuton, kun kielsin ottamasta yhteyttä ja sanoin, etten voi antaa anteeksi. Itse ainakin haluaisin mokattuanikin saada tilaisuuden pyytää anteeksi, ettei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä loppuelämää. Siis haluan toisellekin antaa tilaisuuden, mikäli hänestä siltä tuntuu.

Kiitos Paz   

Ei löytynyt noitaa kirjastosta   Mutta löysin tällasen ku Santiagon unelmat. En ainakaan huomannu, että kukaan ois täällä sitä maininnut. En vielä ehdi alkaa lukea sitä, kun on toinen kiinnostava kesken, mutta ois kiva etukäteen tietää, ootteko lukenu ja tykänny?

Pitääkin katsoa löytyykö Portobellon noitaa huomenna kirjastosta...tosin epäilen, että ei varmaan on niin luettu kirja, ja vielä suht uusi.

Oon lukenu Coelholta yhen kirjan englanniks, Eleven minutes (millähän nimellä ois suomennettu?). Ja tykkäsin kyllä, mielessä on ollut lukea Coelhoa enemmänkin.

Taas kerran kurkin ujosti ovenraosta    kun täällä tuntuu jengi olevan niin hyvin tuttua keskenään, oon niin huono tekemään tuttavuutta. Mutta kaunis auringonpaiste kuitenkin antoi sen verran itseluottamusta, että uskaltauduinpa sittenkin sisälle asti    

Täällähän on ihana kahvin tuoksu! Toin mukanani banaani-suklaakakkua, siitä palanen jokaiselle halukkaalle.

Hiljakseen kun totuttaudun porukkaan, niin ehkä sitten sanon sanasen väliin teidän jutusteluunne

Vaikka tänään on ollut aihetta olla myös surullinen, olen todella kiitollinen ja onnellinen ystävistä  Toisten kanssa voi puhua murheistaan ja saa lohdutusta ja tukea, toiset kutsuvat kahville ja nauretaan paljon.

no kyllä mustakin ripaus savolaista löytyy, etten ihan puhdas hämäläinen oo 

Kiitos  Tälleen hämäläisen hitaasti yritän hypätä kelkkaan 

Hei AthaMaarit,

Uskaltaudun nyt sinultakin kysymään, kun tuntuu olevan asiat niin solmussa. Eli parisuhdeasiat erityisesti kiinnostais ja sitten myös työ- ja opiskelukuviot. Mihin suuntaan edetä? Saat käyttää intuition apuna ihan sitä, mikä sinusta parhaalta tuntuu

tuuli-juulia

Kiitos

En oikeastaan ole mikään uusi käyttäjä, vaan monta vuotta sitten mukaan tullut. En ole kuitenkaan aikoihin kirjoitellut tänne, ja siksi tuntui hassulta vaan loikata mukaan johonkin viestiketjuun, kun kaikki muut tuntee toisensa ja useinkin keskustelee keskenään. Siis päätin aloittaa täältä, ihan alusta, ja sanoa moikka kaikille

Astrologiatietämykseni on hyvin heikkoa, luen mielellään muiden laatimia tulkintoja, mutta itse en osaa tehdä ensimmäistäkään johtopäätöstä kartan merkeistä. Astro-sivustolla käynkin pääasiassa lukemassa viikkovillitykset, kuukausihoroskoopit jne. ja tutkailemassa keskusteluja. Unetkin kiinnostavat, mutta en ole niitäkään jaksanut vuosiin perehtyä tulkitsemaan.


Eipä sen kummempia. Mukava tulla juttelemaan kanssanne
 

En jaksanut - vielä ainakaan - lukea koko ketjua läpi, mutta haluan silti heittää tänne oman näkemykseni. Tosi mielenkiintoinen kysymys, vaikkei nyt välttämättä suunnattu juuri mun kaltaiselle, jonka parisuhde on vasta tapailuasteella. Mut me on kuitenkin tapailtu jo pari vuotta (jona aikana erottu n. viis kertaa  ), ja sinä aikana on kuitenkin nähnyt toisessa hyviä ja huonoja puolia...

Meillä on ollu siitä ihana suhde, että alkuhankaluuksien jälkeen ne toisen hyvät puolet alkaa tulla esiin pikku hiljaa (huonot tuli heti alkuun), ja tuntuu että rakastun päivä päivältä enemmän. Rakkaani on tavallinen työtätekevä mies, hellä ja ymmärtäväinen (on kestäny multa vaikka mitä, kun oon epävarmuuksissani kiukutellut ja haukkunut häntä tosi rumasti ), hänelle vaatteet, ulkonäkö ja ikäero ei merkitse mitään, vaan pitää musta sellasena kuin olen. Tuntuu että hänen seurassaan saa olla oma epätäydellinen itsensä. Hän ei lirkuttele tunteista, ja niinpä tuntuu ihanalta, kun hän joskus sanoo jotain kaunista. Oikeesti tätä onkin hirmu vaikea kuvata sanoin, mutta oon alusta asti (eka tekstarista) tuntenut että hän on mulle se oikea. Kun on oltu erossa, oon ollu ihan hukassa, koska on tuntunut, etten ikinä löydä ketään toista, jonka haluaisin.

Oon ollut aina kärsimätön, odottanut että toinen on heti valmis kertomaan mitä haluaa jne. Tää suhde on näyttänyt mulle, miten ihanaa on edetä hitaasti ja varmistua päivä päivältä siitä, että tässä on se mitä haluan. Vasta reilun kuukauden oon osannut täysin luottaa (entinen suhde tuhos sen puolen minussa täysin), ja tuntuu käsittämättömän hyvältä, kun ei tarvitse koko ajan jännittää ja hermoilla, koska nähdään tai milloin tulee viesti. Viikot vaan menee, ja tekstarit tulee odottamatta, rakas ilmestyy oven taakse kaikki se hellyys silmissään, ja mä saan uskoa, että lopulta tää on totta 

Mutta niin, mitä hänessä rakastan? Sitä tunnetta, että hänen seurassaan olen kotona.