NL!
Tuo oli niin nappiin osunutta teksti että!
Silloin kun tuota poikaani yritin kovasti kontrolloida ja hänen elämäänsä,niin voi kauhistus miten ahdistunut ja masentunut olin!
Sama koskee ihan kaikkea.
Nyt olen ollut taas väsynyt ja hieman sairaskin olo,mutta lenkki käy kuitenkin mielessä,koska teki eilen niin hyvää.
Päätin kuitenkin,etten sinne lähde,jos ei kuulu kunnon kutsua.
Väkisin ei niin mihinkään,ei edes lenkille,jonka toisena ajatuksena on kehon kontrollointi.
Eli ei hyväksy itseään tällaisena ja nopeita muutoksia pitäisi tulla.
Lähden ulkoilunhalusta,kokemisen ja näkemisen riemusta jos lähden ja sairaana en lainkaan,koska elimistö silloin viestii levon tarpeesta.
Pilvipeite alkaa repeillä,,
Menen vielä lepäämään ja itsehoitoa tekemään ja jos sitten on halu mennä,niin menen.
Veljeni on huonossa kunnossa vakavan sairautensa kanssa ja poimin toisten tuntemuksia.
Nyt vain on niin,että kumpanakaan päivänä,kun olen hänelle reikiä lähettänyt,mitää ei tapahdu.
Elikä ei mene eteenpäin.Outo kokemus.
Herättää monenlaisia ajatuksia ja ehkä oireilen tässä nyt sitä.
Kaikella on tarkoituksensa,mutta kuten kirjoitit NL,ei aina ole kovin helppoa kaikkea oppia.
Se tapahtuu hitaasti ja olen kyllä onnellinen siitä,että paljon on jo opittu ja turhia murehtimisia jäänyt taakse.
Itse asiassa elän monien mielestä perin outoa elämää,kun teen oman pääni mukaan.
Nyt se vain on mahdollista,kun lapset on saatettu täysi-ikäisiksi.
Saan olla eräällä tavalla itsekäs.
