Sivuja: [1] 2 3 4
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kuolemanjälkeinen elämä  (Luettu 36892 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
nataraja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 104


On matkustettava pitkä matka, syvälle sisimpään.


Profiili
« : 14.11.2005 10:59:27 »

Uskotteko elämään kuoleman jälkeen? Minne sielu silloin jatkaa? Toiseen ruumiiseen? Taivaaseen?

Omasta mielestäni sielu siirtyy toiseen ulottuvuuteen. Sanokaamme sitä vaikka taivaaksi. Kun ihminen kuolee, tulisi mielestäni olla onnellinen että sielu pääsee sinne, missä hän ei tunne kipua tai nälkää. Ja jos kuollutta suree liikaa, sielu ei sinne lähdekkään, vaan se jää koska luulee että emme ilman sitä pärjää. Itse surin kuollutta isoisääni monta vuotta, hän oli minulle erityisen läheinen. Lopulta päädyin näkemään unia ja välillä illalla kun en ollut edes nukahtanut, kuulin isoisäni äänen, joka sanoi että Kyllä sinä täällä pärjäät, päästä minut menemään. Olen aina sielussasi, mutta en silmissäsi. Tämän jälkeen en ole minkään näköisiä yhteydenottoja saanut.
On toetenkin tärkeää, että muistamme vainajia. Mutta muistakaa heitä ilolla, eikä surulla, niin heidänkin on hyvä olla angel angel angel
tallennettu

Elämässä ei ole pahaa, on vain asioita joista meillä on tilaisuus ottaa oppia. Se, että käyttääkö tilaisuuden, on oma valintamme elämämme matkaan...
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #1 : 14.11.2005 11:27:57 »

Minä uskon elämään kuoleman jälkeen - oikeastaan tätä maanpäällistä taivalta voisi pikemminkin sanoa kuolemaksi! Onhan tämä niin rajoittunutta verrattuna siihen, millaista Oikeassa Kodissamme on!

"Et ole koskaan syntynyt, etkä koskaan kuole" Näin minulle kerran sanottiin. Koska jokainen on osa Alkulähdettä/Jumalaa, joka on ollut olemassa aina, periaatteessa yksikään sielu ei koskaan ole syntynyt, eikä koskaan kuole. Alkulähde on ikuinen, niin myös sen osaset.

Ihmisen oma ajatusmaailma vaikuttaa paljon siihen, millaiseen paikkaan hän kuoltuaan joutuu. Jos kuvittelee kauhuissaan helvetin hirveimmät lieskat, joutuu jollekin vastaavalle alatasolle, jossa on helvetinmoiset oltavat. Jos uskoo jäävänsä kiirastuleen, sitä jää odottelemaan sellaiseen paikkaan. Jos puolestaan on varma, että Taivaassa on ihania vesiputouksia ja hyvältä tuoksuvia kukkaniittyjä, löytää itsensä kuoltuaan sieltä.
Varsinkin näillä alatasoille vierailee korkeimmailta tasoilta sieluja/olentoja (oppaita, enkeleitä jne) tapaamassa alas pudonneita sieluja. Tarkoitus kuitenkin on, että sielu yrittää pyrkiä takaisin Alkulähteeseen. Ketään ei pakoteta pois näiltä alatasoilta, jos siellä viihtyy, mutta korkeimmat sieluolennot yrittävät kuitenkin lempeästi ohjata heitä ylemmille tasoille. Nämä ajatuksen luomat tasot kun periaatteessa ovat samaa illuusiota kuin tämä fyysinenkin maailma.

On totta, että jos kuollutta kaivataan liikaa, sielu ei pysty irrottautumaan tästä fyysisestä maailmasta, vaan jää roikkumaan siihen lähelle. Tästä syntyy kummittelu. Sielu voi myös itse jäädä roikkumaan, koska se ei tiedä minne pitäisi mennä, ei pysty luopumaan fyysisestä maailmasta tai ei välttämättä ole tajunnut kuolleensa. Sielu saattaa olla kummissaan, miksi rakkaat surevat häntä, tässähän hän seisoo heidän vieressään. "Miksei kukaan näe minua!" Ajallaan hekin siirtyvät kunnolla Toiselle Tasolle.

On aika ironista, että juhlitaan syntymää ja surraan kuolemaa. Kuolema on periaatteessa sielun syntymä ja syntymä sen kuolema. Syntyminen maan päälle tarkoittaa aina sitä, että sielu ei vieläkään ole vapautunut jälleensyntymän kierrosta, vaan sille on jäänyt karmaa suoritettavaksi. Vastaavasti kuollessa ihminen on maksanut karmansa (ainakin osan siitä, jos ei kaikkea) ja on taas lähempänä Vapautumista - ehkä tämä on viimeinen kerta sielulle maan päällä ja se saa jäädä Toiselle Tasolle.

Toinen Taso on kuulemma aika samanlainen kuin täällä meillä tämä fyysinen taso. Ajatus on siellä hyvin suuri voiman ja sielu voi rauhassa muovata itselleen mieleisen kodin, asuinympäristön ja vaatetuksen, jos se niin haluaa. Juuri saapuneet sielut viedään yleensä lepohuoneeseen. Eteenkin vanhat ihmiset pääsevät kuoltuaan lepäämään. Toisella Tasolla on sielujen oppikouluja, puistoja, temppeleitä, lampia... Kaikkea mitä voi kuvitella maan päälle, mutta huomattavasti seesteisemmin ja rauhallisemmin. Kaikkialla leijuu ihana Rakkaus.

Kun Sielu on viipynyt tarpeeksi Toisella Tasolla on aika katsoa, mitä se tekee seuraavaksi. Jos se on  vapautunut fyysisen syntymän kiertokulusta sielu jatkaa opintojaan Toisella Tasolla pyrkien kohti Alkulähdettä. Sielu voi halutessaan opiskella myös oppaaksi. Jos taas karmaa on vielä suorittamatta sielu laatii yhdessä viisaampien neuvonantajien kanssa seuraavan elämänsä elämänsuunnitelman - minne synnyn, milloin, millaiset vanhemmat minulle tulee, millainen on ruumiini, mitä karmaa pitää selvittää ja miten jne. Mukaan suunnitteluun liittyy myös toisia sieluja, joiden kanssa tällä sielulla on jotain sovittavaa. Esimerkiksi kaksi sielua voivat päättää, että synnytään maan päälle ja eletään puolisoina. Hankitaan lapsi niin nämä 3 muutakin sielua, joiden kanssa meillä on karmaa puolin ja toisin, voivat syntyä maan päälle lapsiksemme ja yhdessä hoidamme sopimuksemme pois. Tässä ehkä yleisin esimerkki  Wink
tallennettu
Keho
Vieras
« Vastaus #2 : 14.11.2005 11:38:54 »

Onneksemme emme kohta enää kuole ollenkaan vaan olemme aidoilla teoillamme niitä Valo-olentoja, joita sanotaan enkeleiksi. Sillä Valokehomme tekee sen mahdolliseksi ja astraaliharhat jäävät sen jälkeen jokaiselta taa.  Wink angel
tallennettu
ptusan
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 10


Profiili
« Vastaus #3 : 14.11.2005 11:42:50 »

Onneksemme emme kohta enää kuole ollenkaan vaan olemme aidoilla teoillamme niitä Valo-olentoja, joita sanotaan enkeleiksi. Sillä Valokehomme tekee sen mahdolliseksi ja astraaliharhat jäävät sen jälkeen jokaiselta taa.  Wink angel

Odotan mielenkiinnolla milloin nämä valo-kehot tulevat meille. Mielenkiintoinen konsepti elää ikuisesti.

Peetu
tallennettu
Keho
Vieras
« Vastaus #4 : 14.11.2005 11:58:15 »

Valokehommehan ovat jo paikoillaan eli niillä, joiden kuuluukin aloittaa sen Pohjolamme Valojen teot, koska muutenhan emme olisi edes voineet tehdä näitä tekoja, joille tehdään sen uudenlaisen tietoisuudenkin teot. Sillä nyt jo olemme eläneet lukuisien elämien verran tämän neljän ja puolen vuoden ajan, jonka esim. itse olen tehnyt kuoleman vain mielieni tasoilla, voidakseni uudistaa sen tekoja tietoisuuden korkeimmankin kerroksen saavuttamiseksi.

Ja vain sen tähdenhän ne valokehot tarvitaankin eli poistamaan ne vahingot, jotka tulisivat ilman sen uudistavia tekoja soluihimme, jos vain uudistaisimme tietoista mieltämme emmekä suojelisi psyykettämme sen Jumal-tietoisuuden viisaudenkin avulla, kuten nyt olen kertoillut olevan mahdollista myös sinulle, ptusan. Eli olemmeko jo NYT tehneet kehoistamme kuolemattomia sen valaistumaan valmiutemme tähden!

Sillä kuolematon elämä ei ole sitä, etteikö voisi ihmisestä siirtää elämäänsä myös muualle, sillä kehommehan tähänkin asti vain kuolivat, muttei enää ole tarpeenkaan nostaa tietoisuuttamme. Sillä kohtahan se on jo siinä mihin pyrimme eli Luojamme mielen teoissa.  smitten
« Viimeksi muokattu: 14.11.2005 13:28:01 kirjoittanut Keho » tallennettu
Ikiaika.
Vieras
« Vastaus #5 : 14.11.2005 13:23:15 »

Emme ole kuolleet koskaan. Olemme vain vaihtaneet nuhraantuneen "takin" uuteen.


 smitten smitten smitten smitten
tallennettu
puntari
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 80


Sininen rytminen myrsky


Profiili
« Vastaus #6 : 14.11.2005 13:56:26 »

Itselläni on ollut Natarajan kanssa hiukan samanlainen kokemus - paitsi että isäni ei pyytänyt päästämään menemään vaan hän vain on hiljalleen poistunut kuvioista.

Kyllä kai joku toinen taso on, niin vahvasti isä tuntui olevan läsnä - kuitenkin mielenkiintoista on että kun itse ajattelen kuolemaa - omaa kuolemaani, jotenkin en sitten kuitenkaan usko elämän jatkuvan henkilönä. Tämä on kovin vaikea ajatus.

Silti - TIEDÄN MITÄ JUURI KIRJOITIN! - suurinpiirtein kuukausi sitten istuin rannassa ja koska minulla oli aika vaikea tilanne erään asian suhteen ja voimat eivät tahdo riittää, niin kun katselin ulapalle ja aurinko teki sellaisia valovanoja pilvien läpi ja sitten tällainen valo osui minuun - minun oli pakko pyytää : hei isä (siis omani) jos olet siellä voisitko auttaa tässä, tarvitsisin vähän lisävoimia... Seuraavalla viikolla tapahtui pieni käänne asiassa ja se on ainakin jossain määrin menossa hyvään suuntaan.
tallennettu

Kaikki aika käytössäsi - tämä hetki
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #7 : 14.11.2005 18:58:22 »

angel smitten
tallennettu
hopeatähti
Vieras
« Vastaus #8 : 14.11.2005 19:07:29 »

Moikka  Smiley

Nyt tuo "koti" on niin lähellä, että sen näkeminen/tunteminen ei peitä kuin ohut, läpikuultava verho josta voi jo kurkata tuonne "toiselle puolelle"  smitten

Koti on lähempänä kuin koskaan ja pelkällä sydämmen pyynnöllä voimme siellä käydä kyläilemässä  smitten
tallennettu
mammamma
Vieras
« Vastaus #9 : 14.11.2005 19:14:44 »

Näin jokin aika sitten telkkarissa dokumentin, jossa oltiin voitu todistaa, että henkilö oli fyysisesti kuollut leikkauksen aikana, mutta sielu oli hengissä ja kyseinen henkilö oli pystynyt kuvailemaan tapahtumat leikkauksen aikana siitä selvittyään. Selittivät tapahtumaa, että ns sielu olisi äärettömän pieniä "atomeita" jotka pääsevät vapaaksi kehon kuoltua eli allekirjoitan kaikki edelliset ja hyvällä syyllä Smiley
tallennettu
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3622



Profiili
« Vastaus #10 : 14.11.2005 19:43:14 »

Uskon ehdottomasti elämään fyysisen kuoleman jälkeen. Uskon melko lailla samalla tavalla kuin AthaMaaritkin.
tallennettu
vilmu
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 92

~Au skorpioni ~Ac leijona ~Kuu rapu


Profiili
« Vastaus #11 : 14.11.2005 20:01:48 »

Minäkin ehkä (?) uskon samoin kuin AthaMaarit.  Undecided
Työstän näitä asioita vielä päässäni. Hassua, että juuri viime yönä nukkumaan mennessämme keskustelimme näistä asioista mieheni kanssa. Kerroin hänelle omia ajatuksiani, keskustelimme mieheni äidin miesystävän kuolemasta ja hän kertoi mitä itse ajattelee kuolemasta, elämästä, sielusta jne.

Jännittävää oli, että vaikka hän vähän hymähtelee minulle näiden astrologia, tarot ja muiden "vouhotusten" takia, niin ei hänenkään uskomuksensa perustunut kristinuskon käsitykseen kuolemasta. Kuten olen siis luullut, että hän eniten uskoo siihen. Hänelle kun on kuitenkin ollut tärkeää noudattaa kirkon "riittejä ja rituaaleja". Hänen käsityksensä olivat yllättävän lähellä omiani.

Yleisestikin aihe on kiinnostava. Kuolema ei ole koskaan pelottanut minua, tosin tuon AthaMaaritin uskomuksen mukaanhan kuolemaa ei ole. Mutta tämä elämä kuitenkin päättyy, eli elämä tässä muodossa ei jatku sen jälkeen kun fyysisesti kuolemme. Vaikka sitten sielumme jatkaa matkaa muualla. Minusta kuolema sanana kuitenkin kuvaa hyvin tämän elämän päättymistä, sillä mitään emme täältä mukaamme saa, muutakuin ehkä muistot ja kokemukset. Mutta emme rakkaitamme, ystäviämme tai varsinkaan mitään materiaa. Korjatkaa jos olen väärässä. En ole kauheasti perehtynyt näihin asioihin, sillä olen kuitenkin pitänyt keskittymistä tähän elämään tällä hetkellä tärkeänä. Asia kuitenkin kiinnostaa.  Smiley
tallennettu
ptusan
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 10


Profiili
« Vastaus #12 : 14.11.2005 21:40:32 »

Ja vain sen tähdenhän ne valokehot tarvitaankin eli poistamaan ne vahingot, jotka tulisivat ilman sen uudistavia tekoja soluihimme, jos vain uudistaisimme tietoista mieltämme emmekä suojelisi psyykettämme sen Jumal-tietoisuuden viisaudenkin avulla, kuten nyt olen kertoillut olevan mahdollista myös sinulle, ptusan. Eli olemmeko jo NYT tehneet kehoistamme kuolemattomia sen valaistumaan valmiutemme tähden!

Jaa-a. Sen kun tietäisi ja sen luulisi tietävän. Ainakin tyttöystävä on kommentoinut jotain muutoksia. Mutta tunnen itseni itsekseni ja en näe mitään muutoksia. Kuin lisääntyneet päänsäryt muut kolotukset ruumiissa. Onneks tosin eivät päänsäryt ole niin rajuja kuin hetki sitten.

p

P.S. ja kaikille tiedoksi, mua voi nimittää sitten Peetuksi ptusan:n tilalla.
tallennettu
meiju
Vieras
« Vastaus #13 : 14.11.2005 21:53:46 »

Taivaaseenhan minä.. kun isomummuni kuoli, jotenkin vain tiesin hautajaisissa, että sinnehän se mummu liihotteli..
tallennettu
CorvusLeonis
Vieras
« Vastaus #14 : 15.11.2005 00:08:39 »

Kun delaan niin varmaan alkajaisiksi tietoisuuteni hajoaa, ellen sitten tule olemaan yksi niistä onnettomista jotka on kuolleinakin vielä tietoisia, mutta ominaisuuteni säilyvät fysikaalis-kemiallisessa muodossa ainakin muiden ihmisten DNA:ssa sekä ainakin ulottuvuudessa 4. Tuona aikana en kyllä ainakaan ajattele tai koe mitään koska fyysiset edellytykset sellaiseen puuttuvat. Päädyn sellaiseen tilaan, jossa vallitsee ainoastaan multiversumi kokonaisuudessaan ja jossa en ole edes olemassa ennenkuin kosminen laskin suorittaa virkaani toimittavan laskun, joka on aika hemmetin pitkä. :Smiley
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4
  Tulostusversio  
 
Siirry: