Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kuolemanjälkeinen elämä  (Luettu 36929 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
puntari
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 80


Sininen rytminen myrsky


Profiili
« Vastaus #45 : 26.11.2005 15:03:51 »

Siis jos ihminen siis elää uudelleen ja uudelleen, miksi maailmassa on enemmän ihmisiä kuin koskaan?

Siis onko elämien määrä maapallolla vakio? Siis tuleeko lumileopardista ihminen lopulta? Olenko minä ollut mammutti noin 1000 elämää sitten?

Kuinka täältä poistutaan ollaanko menossa kohti nirvanaa? Olenko minä menossa kohti nirvanaa kun en usko eläväni minuna enää uudelleen, mutta käyn "keskustelua" kuolleen isäni kanssa?

Olin kerran alun kolmatta päivää tajuttomana ja kun heräsin, en olisi halunnut, olin valkeudessa - tyhjyydessä ja se tuntui hyvältä paluu jotenkin työläältä.
tallennettu

Kaikki aika käytössäsi - tämä hetki
Vajra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1057


om tare tuttare ture soha


Profiili WWW
« Vastaus #46 : 26.11.2005 16:40:55 »

Äärettömästi sillä ei oikeastaan ole paljon
väliä.. Sillä siinä ajateltuna se on vain hetkinen kun kaikista
tulee buddhia kun kaikki ovat jo buddhia.
Suhteellisesti siinä menee enemmän tai vähemmän aikaa.
Mitä vähemmän, sen parempi koska silloin pystyy olemaan huomattavasti
paremmin muille hyödyksi puhtaassa myötätunnossaan.
Sanotaan, esimerkiksi Hänen Pyhyytensä Karmapa, hän voisi hyvin
jättää jälleensyntymättä, miksi hän ei tee sitä?
Koska hänestä on enemmän hyötyä täällä tuntevia olentoja kohtaan
omalla toiminnallaan. Silti, hänkin harjoittelee päivittäin, oppii opettajiltaan.
Jos ajattelee "minä osaan jo kaiken, minä olen oppinut. Minun ei tarvitse
enään tehdä yhtään mitään"
Niin siinä on iso minä. Itsekeskeisyys sekä ylpeys
estää kehittymästä.
tallennettu

Some are tortured with initiation rites,
others say 'hum', 'phat' and always count their rosary,
others eat shit, piss, blood, semen and meat,
others meditate the yoga of channels and winds,
but all are deluded

- Virupa
hopeatähti
Vieras
« Vastaus #47 : 26.11.2005 16:55:27 »

Äärettömästi sillä ei oikeastaan ole paljon
väliä.. Sillä siinä ajateltuna se on vain hetkinen kun kaikista
tulee buddhia kun kaikki ovat jo buddhia.
Suhteellisesti siinä menee enemmän tai vähemmän aikaa.
Mitä vähemmän, sen parempi koska silloin pystyy olemaan huomattavasti
paremmin muille hyödyksi puhtaassa myötätunnossaan.
Sanotaan, esimerkiksi Hänen Pyhyytensä Karmapa, hän voisi hyvin
jättää jälleensyntymättä, miksi hän ei tee sitä?
Koska hänestä on enemmän hyötyä täällä tuntevia olentoja kohtaan
omalla toiminnallaan. Silti, hänkin harjoittelee päivittäin, oppii opettajiltaan.
Jos ajattelee "minä osaan jo kaiken, minä olen oppinut. Minun ei tarvitse
enään tehdä yhtään mitään"
Niin siinä on iso minä. Itsekeskeisyys sekä ylpeys
estää kehittymästä.

Näin minäkin sen olen käsittänyt ja on edelleen paljon sieluja jotka inkarnoituvat vaikka
oma ns karmakierto on loppunut/täytetty, on paljon muutakin oppimista ja hiomista tuonkin jälkeen  Grin Grin

Voi hyvin ottaa sellaisen asenteen, että olemme ikuisesti olemassa ja ikuisesti opimme, jos ei muuta, opimme miten opetamme muita smitten

Palvelualan ammatti, tämä homma, kaikin puolin  Grin
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #48 : 02.08.2008 21:43:48 »

Tiedän olevani jo lähellä fyysisestä kiertokulusta vapautumisesta ja tämä lisää paineita kuoleman suhteen - nyt ei saa munata, ei saa joutua lähtemään toiselle tasolle liian aikaisin. Älä tule sota tai kauhea tauti!  Shocked

*Minäpä mietin sellaista. Ok kaikki olivat yhtä ennen kuin alkoi jälleensyntymät ja se että jotkut sielut rakastavat toisiaan ikäänkuin enemmän kuin toiset (koska on ehditty tuntea joissain elämissä). Mutta. Ihan aikojen alussa. Eikö jumaluus todella voinut oppia kaikkea ilman maanpäällistä jaksoa. Kysytty ennenkin mutta  silti. Eihän alussa VOINUT olla sen paremmin karmaa kuin erillisyyttäkään. Kaikki oli yhtä. Miksi on paras "oppia" jakaantumalla ja unohtamalla ja vaikka tuottamalla kärsimystä "itselleen"? > jolloin tarvitaan "karmisia" tai "dharmisia" suhteita, joissa "opitaan", mitä siis, ei ainakaan rangaistuksia, vaan tekojen seuraamuksia ja "sopimuksia". Tai sitten ei toteuteta näitä. Eli luodaan kansat, kansanluonteet, kansanmurhien mahdollisuus (en sano että sodat luodaan) ja koko sekamelska, vain SIKSI että joku päivä muistettaisiin tämän olevan.. piip- ei-todellista ainakaan..

Onko kyse opista vai leikistä?

Minusta ei ole kiire pois täältä, koska taivaassa sitten toisaalta kaikki on yhtä ja samaa. Ok on valo ja henkisyys ja rakkaus, mutta ei toisaalta ole planeettoja+galakseja. Tai alemmilla tasoilla on planeettojen vastinkappaleet jne. Olishan se toisaalta yksinkertaisempaa ilman rajoja ja aineellisia rasitteita. Mutta - ei olisi elämäntarinoita, urheiluja, paikkoja.. olisiko vain valomeri. Miten sen oikein mieltää.. voisihan se olla kiva mutta olisko yksitoikkoista? Vai onko täällä yksitoikkoisempaa esim suhteiden alut ja loput, kun itsellä ainakin kaksoisliekki on jo siellä taivaassa. No miksi en halua ylösnousta enempää..

edelleen jos tuossa on kaikki pähkinänkuoressa, se on jotenkin .. yksioikoista. Tai siis onko liian simppeli syy luomiselle ja tuhoamiselle. Tämä on häirinnyt jo jonkin aikaa.. sitä kai etsii vielä vähän nerokkaampaa syytä kaikelle.

Huh

Tuonhan voi hoitaa "kaahaamalla" läpi ja olla taas taivaassa, mitä se sen kummempaa on kuin että on muistettu ykseys ja takataskussa vaan on enemmän kokemuksia.
  Cool
« Viimeksi muokattu: 02.08.2008 22:32:55 kirjoittanut ***Wild Star*** » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Vajra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1057


om tare tuttare ture soha


Profiili WWW
« Vastaus #49 : 04.08.2008 21:50:42 »

Hieno nähdä tämän aiheen karman kypsyminen kolmen vuoden päästä,
ihan henkilökohtaisten todellisuustarkastusten kannaltakin.

On ehkä liian jyrkkä ajatus pitää jokaista uskontoa, jossa ei käsitellä kuolemaa
ja huonoimpia olemassaolon tiloja varteen otettavana todellisuutena, onttona friteerauksena.
Se on kuitenkin oma ajatukseni ja koen, että minulla on siihen oikeus kuten kaikilla on
oikeutensa nähdä unia - halusivat ne niitä tai ei. Unenkaltaisuus on osittain myös sitä, että
apinalauman johtaja huomaa Kuun heijastuksen lammessa ja pyytää kaverinsa paikalle kantamaan
sen kotiinsa. Porukka kiipeä oksaa pitkin yhä lähemmäs ja lähemmäs kunnes oksa katkeaa.
erm.. no ei ollut ehkä paras vertauskuva  Grin

Aluksi kun tutustuin buddhalaisuuteen, oli vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että kaikki
tunteet joihin kuuluu "minuus" aiheuttaa kärsimystä. Myöhemmin se on auttanut ottamaan
asiat paljon rationaalisemmin - tunneherkkyys on vain pieni osa historiaa. Ja toisaalta,
tonglen harjoitukset ovat puhdistaneet karmaa siinä määrin että tämä erottelu "sinä" "minä"
on kuvitelmaa, kun oppii hyväksymään yhden osan - ymmärtää myös toisen.

Lainaus
Tai sitten ei toteuteta näitä. Eli luodaan kansat, kansanluonteet, kansanmurhien mahdollisuus (en sano että sodat luodaan) ja koko sekamelska, vain SIKSI että joku päivä muistettaisiin tämän olevan.. piip- ei-todellista ainakaan..

Onko kyse opista vai leikistä?

Ei ainakaan leikistä. Mipham osoitti, että jos menet sanomaan ristiriitaisen tunteen vallassa olevalla
henkilölle "kaikki on tyhjyyttä jäbä" hän todennäköisesti v@£@uuntuu. Joten vaikka me ymmärtäisimme kansanluonteiden ja maiden olevan vain kollektiivisia leimoja, se ei auta paljon jos toinen osapuoli
uskoo niihin ja hänellä on tykki kädessä. Tai ehkä voimme uniminällämme ottaa  vastaan hänen uniluodin.

Buddhalaisuuden näkemys on aika tyly. Mikäli et ole tehnyt toivomusrukouksia elämäsi aikana,
et tule kohtamaan opetuksia, opettajia tai harjoituksia seuraavassa. Ja on paljon todennäköisempää, että
ihmiselämäsi jälkeen tulet vajoamaan alempiin olemassaoloihin, joissa kukaan ei voi auttaa sinua.
Kaikki tämä johtuu vääristä näkemyksistä, vihasta, tietämättömyydestä jotka liekehtivät tänä aikakautena.
« Viimeksi muokattu: 04.08.2008 21:52:53 kirjoittanut Vajra » tallennettu

Some are tortured with initiation rites,
others say 'hum', 'phat' and always count their rosary,
others eat shit, piss, blood, semen and meat,
others meditate the yoga of channels and winds,
but all are deluded

- Virupa
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #50 : 07.08.2008 10:21:13 »

Leikistähän juuri on kyse.. luominen on Luojan leikkiä, liilaa.

No jospa sitten vertailisi vaikka meditaatio/regressiokokemuksia tähän maailmaan, että vieläkö tätä seikkailua ja monimuotoisuutta kaipaa.. siellähän on se valo ja rakkaus, jos sitä on henkimaailma.. jos olisi vain se.. ei kai voisi olla pettymyksiä, tunnekehokin olisi erilainen (koska siellä on kenties vain sielu, paitsi alemmassa astraalimaailmassa).. mutta kuten sanottu ei olisi kaikkea maanpäällistä. Luonto? Joidenkin kuvauksien mukaan henkimaailmassa on kuitenkin luonto, ja olentoja.
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
 
Siirry: