seuraava »

[Pikkusisko]

...Astraali, minä en ihastu vaan kaipaan vuosien takaista ihmistä... näen ihmiset ympärilläni rumina  ja haluaisin pysyä peiton alla... mutta samaan aikaan tiedän että liikkeelle pitäisi lähteä kun ei kukaan prinssi himastakaan hae... ja sitten kelpaisi vain se yksi, kenen luo en vaan kykene menemään vaan odotan jotain ihmettä. 

[astraali]

...Astraali, minä en ihastu vaan kaipaan vuosien takaista ihmistä... näen ihmiset ympärilläni rumina  ja haluaisin pysyä peiton alla... mutta samaan aikaan tiedän että liikkeelle pitäisi lähteä kun ei kukaan prinssi himastakaan hae... ja sitten kelpaisi vain se yksi, kenen luo en vaan kykene menemään vaan odotan jotain ihmettä. 

Voi ei... Se on vähän vaikeampi tilanne sinulla! Oletko ajatellut käydä regressio-ohjauksessa kurkkaamassa teidän todellista tilannetta? Minulle se auttoi, kun halusin päästä eteenpäin edellisestä ihmissuhteestani. Suosittelen lämpimästi!

Voimaa sinulle Pikkusiskoni! 

[Pikkusisko]

En ole käynyt regressiossa, kun en ole aivan varma onko minusta siihen... minulla on niin vahva mielikuvitus, etten ehkä luottaisi siihen mitä regressiossa näkee tai kokee! Osaatko kuitenkin suositella jotakin ihmistä? Asun tosin Helsingissä...

[*Alkmene*]

Huikkaan tähän väliin 
Regressiossa kun luottaa omiin TUNTEISIIN, eikä keskity (mieli-)kuviin... voi olla varma, että se mitä tulee esiin on totta.
Niinkuin omat tunteet on. 

[astraali]

En ole käynyt regressiossa, kun en ole aivan varma onko minusta siihen... minulla on niin vahva mielikuvitus, etten ehkä luottaisi siihen mitä regressiossa näkee tai kokee! Osaatko kuitenkin suositella jotakin ihmistä? Asun tosin Helsingissä...

Minulla oli samankaltaisia ajatuksia, kun menin regressioon. Epäilin, etten pystyisi erottamaan mielikuvitustani muusta. Mutta se huoli oli tarpeeton. Ne kuvat ja nimenomaan TUNTEET tulivat jostain niin syvältä, ettei niitä kertakaikkiaan voinut sotkea mielikuvitukseen. Ajattelin aina ohjauksen menevän eritavalla mutta joka kerta lopputulos olikin hyvin erilainen ja omanlaisensa. Suosittelen lämpimästi!

Käy tutustumassa http://harmoniahuone.com/

[Rakkauden enkeli]

Huikkaan tähän väliin 
Regressiossa kun luottaa omiin TUNTEISIIN, eikä keskity (mieli-)kuviin... voi olla varma, että se mitä tulee esiin on totta.
Niinkuin omat tunteet on. 

Nii-in. 

[Pikkusisko]

Yksinäisyys jatkuu. En tarvinnut regressiota, kun selvitin ihan itse asioita. Energiavuoto. Ei se mies ole parisieluni, vaan meidän välillä on energiavuoto. Viikko menee siihen, että paikkaan vuotokohtani.
JA YKSINÄISYYS JATKUU. 


http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu1.html
Vuotaminen on yksisuuntaista energian virtausta. Yksi ihminen on lähde ja toinen on vastaanottaja. Jotkut kulkevat koko elämänsä koko ajan antaen muille ihmisille, sekä energeettisesti että kaikin muin tavoin. Äiti antaa lapselle ja puoliso voi koko ajan vuotaa toiselle. Vuotaminen on joskus paikallaan ja voi tehdä paljon hyvää kun se on oikea-aikaista. Mutta ihmiset jotka alitajuisesti vuotavat koko ajan, palavat loppuun. Heidän vuotamisensa saattaa muuttua taakaksi vastaanottajalle. Tästä tyypillinen esimerkki on äiti, jonka emotionaalinen, älyllinen ja moraalinen energia vuotaa koko ajan hänen lapsilleen. Varsinkin murrosikäiset kokevat tällaisen heihin kaadetun energian herkästi vastemielisenä, ja äiti kokee tyhjentyvänsä heidän kanssaan. Murrosikäiset etsivät omaa rajapintaansa, eivätkä he pidä siitä että heidän rajojensa yli vuodetaan. Vuotaminen saattaa jopa estää heitä kehittymästä itsenäisiksi, omat rajansa tunteviksi ihmisiksi. Mutta vuotaja ei osaa olla heidän kanssaan vuotamatta. Hänelle ihmissuhde on määritelmän mukaan paikka jossa hän vuotaa. Muutoin suhdetta ei ole. Liika vuotaminen tuntuu saajasta vastemieliseltä, erityisesti silloin, kun vuodettu energia on sellaista jota hän ei haluaisi itse kokea. Energian virtaus on hallitsematonta, jatkuvaa ja kuluttavaa, ja se ylittää yksityisyyden rajat. Vuotajan on nähtävä oman olemassaolonsa vaikutus muissa, jotta hän voisi olla varma itsestään.

[Lilja-82]

Voi ei... tossa taitaa olla kuvailtuna kaikki mun ihmissuhteeni mitä mulla ikinä on ollu. 

[Pikkusisko]

Sama homma. Mikään muu ei tunnu miltään. 

Miten siitä pääsee eroon?

apua.

[Lilja-82]

No sanopa se. Mulla meni ensimmäiset parikymmentä vuotta tajuta, että mun suhteeni on tollasia ja nyt viimeset kolme vuotta oon yrittäny miettiä mitä hemmetti sen kanssa pitäis tehdä.

Sehän siinä just on... ku mikään muu ei tunnu miltään. 

[^^Queen Nefertiti^^]

astraali, sinä rakastut nyt rakkauteen, rakastamisen mielikuvaan, et niihin ihmisiin.. ehkä rakastut omaan sisäiseen rakkauteesi, et sinä niitä ihmisiä näe oikeanlaisina. Nauti siitä tunteesta mitä aina kannat itsessäsi. Jos joku on OIKEASTI jotain, hän jää suhteeseen kanssasi joksikin aikaa. Pidä energia itsessäsi, ei sitä tarvitse tosissaan ulottaa muihin niin että sattuisi. Minulla taas on niin, että energia pysyy hyvinkin itsessäni eikä karkaile yhtään mihinkään, kun kaikki tuntuvat niin rakkaudettomilta, kiireisiltä ja kovilta.

Kun tiedostin allaolevan erään syöpön kanssa, kaikki vuotamiset loppui. Ihminen voi kyllä tiedostaa mitä tekee. Taas kun olisi löytynyt eräs tosi negatiivinen vastaanottaja, tiesin nopeasti että tähän en ryhdykään, en ala antamaan, mies saa itse ryhdistäytyä ja löytää oman voimanlähteensä. Suostun puhumaan, voin tapaillakin mutta jos hän ei tee muutosta, en ole siinä alitajuisen voiman antajana. Onhan se toisaalta kuin peliä jota pelata, tai ei. 

"Vuotaminen on yksisuuntaista energian virtausta. Yksi ihminen on lähde ja toinen on vastaanottaja. Jotkut kulkevat koko elämänsä koko ajan antaen muille ihmisille, sekä energeettisesti että kaikin muin tavoin."

[Pikkusisko]

Mutta miten saada luokseen niitä, jotka eivät vuoda? Miten mikään muu tuntuu miltään kun on tottunut pitämään "rakkautena" jotakin sellaista, mikä sitä ei ole!!

Odottelemalla kait sitten. Pitää keksiä tyhjyydelle jokin tarkoitus. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis kumpi antaa, kumpi ottaa? Minulla on ollut aika selkeetä tää peli, joko on jonkun kanssa, ja yhden kanssa kerrallaan, juttu loppuu, siitä toipuu ja kattoo viittiikö olla jonkun toisen kanssa. Sain just läksytystä siitä, että pitäisi kestää negatiivisiakin ihmisiä, kun ei huvittais, siis jos välitän. Mutta ikävää kielenkäyttöä ei viitti kuunnella kauan, jos joku säteilee sitä että imisi minusta kyllä energiaa mutta kun on sekaisin, niin ei ole itsellä mistä antaa. Siksi pidän energiat kasassa. Voin neuvoa, auttaa, tapailla, mutten rupea kuvittelemaan että se on rakastumista.

Minulle ei kyllä hirveästi ole siunaantunut niitä miekkosia, jotka jotain antaisivat, vain sen heidän rakkaushuumansa ajan kyllä, varsinkin joukkari ja skorppari. Sen jälkeen on tyypit olleet negatiivisia, mitä ihmettelen, onko se joku polariteetti kun menen itse valoon. Tai miten voin kokea vetoa heihin. 

Olen itsekseni, en koe suurta yksinäisyyttä. Koko ajan on jotain millä tyhjyys täyttyy, työ varsinkin ja työkaverit siellä. Plus tapahtumat, liikkuminen ja matkailu.

[*Kide*]

Nyt tulee tosi tyhmä kysymys... ehkä...?
Voiko joku ihminen olla vajaa ja tarvitsee jotakuta vuotamaan? Voiko ihminen olla lapsuuden em. traumoista niin tyhjä  Siis käänteisesti tämä alla oleva?

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu1.html
Vuotaminen on yksisuuntaista energian virtausta. Yksi ihminen on lähde ja toinen on vastaanottaja. Jotkut kulkevat koko elämänsä koko ajan antaen muille ihmisille, sekä energeettisesti että kaikin muin tavoin. Äiti antaa lapselle ja puoliso voi koko ajan vuotaa toiselle. Vuotaminen on joskus paikallaan ja voi tehdä paljon hyvää kun se on oikea-aikaista. Mutta ihmiset jotka alitajuisesti vuotavat koko ajan, palavat loppuun. Heidän vuotamisensa saattaa muuttua taakaksi vastaanottajalle. Tästä tyypillinen esimerkki on äiti, jonka emotionaalinen, älyllinen ja moraalinen energia vuotaa koko ajan hänen lapsilleen. Varsinkin murrosikäiset kokevat tällaisen heihin kaadetun energian herkästi vastemielisenä, ja äiti kokee tyhjentyvänsä heidän kanssaan. Murrosikäiset etsivät omaa rajapintaansa, eivätkä he pidä siitä että heidän rajojensa yli vuodetaan. Vuotaminen saattaa jopa estää heitä kehittymästä itsenäisiksi, omat rajansa tunteviksi ihmisiksi. Mutta vuotaja ei osaa olla heidän kanssaan vuotamatta. Hänelle ihmissuhde on määritelmän mukaan paikka jossa hän vuotaa. Muutoin suhdetta ei ole. Liika vuotaminen tuntuu saajasta vastemieliseltä, erityisesti silloin, kun vuodettu energia on sellaista jota hän ei haluaisi itse kokea. Energian virtaus on hallitsematonta, jatkuvaa ja kuluttavaa, ja se ylittää yksityisyyden rajat. Vuotajan on nähtävä oman olemassaolonsa vaikutus muissa, jotta hän voisi olla varma itsestään.

[Jasca]

Nyt tulee tosi tyhmä kysymys... ehkä...?
Voiko joku ihminen olla vajaa ja tarvitsee jotakuta vuotamaan? Voiko ihminen olla lapsuuden em. traumoista niin tyhjä   

Ei laisinkaan tyhmä kysymys, vaan hyvä kun toit tämänkin mukaan keskusteluun. On totta, että on ihmisiä, joita sanotaan energiavarkaiksi. He tyhjentävät ympäriltään jokaisen energiat kuka sen tietoisesti tai tiedostamattaan sallii. Energiahoitajillakin on joskus pulmia näiden ihmisten kanssa, koska he saattavat käydä hoidossa jatkuvasti vuosikausia. Kuitenkaan nämä "varkaat" eivät osaa hyödyntää energiaa toipumiseen, vaan pumppaavat koko ajan lisää joka puolelta. He varmasti myös hakevat näitä "vuotavia" ihmisiä ympärilleen.