seuraava »

[sideman]

Bhagavad-giitaa 13:13, c ja d:

अनादिमत्परं ब्रह्म न सत्तन्नासदुच्यते

anaadimatparaM brahma, na sattannaasaducyate

Tuo sininen pätkä voidaan latinalaisittain kirjoittaa ainakin näillä kahdella tavalla:

1. anaadi matparaM (brahma)
2. anaadimat paraM (brahma

Ensimmäinen sana (an-aadi) on bahuvriihi-tyyppinen (BV), eksosentrinen (osiensa ulkopuolelle viittaava) yhdyssana; BV:t ovat useimmiten adjektiiveja, joskus substantivoituneita sellaisia. Merkitys versiossa 1 on 'aluton'. Versio 1 on dualisti-vaishnavien (Vishnu-fanien) suosissa. Heidän mukaansa Krishna väittää tuossa että brahma(n) on aluton (an-aadi) ja (sellainen, jolle) Minä (mat* [olen]) "parempi" (mat-paraM), eli Hän on mielestään brahma(ni)n, Puhtaan Tietoisuuden, Absoluutin, Täydellisen Abstraktion yläpuolella!

Ei-dualistista advaita-vedaantaa edustava (Shrii) Shankara (Bhagavatpaada) lukee tuon värssyn vähän kuin piru raamatun, eli version 2 mukaan. Tuo lukutapa on kuitenkin redundantti (liikanainen), sillä, kuten edellä kävi ilmi, an-aadi issessään merkitsee 'aluton', joten ominaisuutta merkitsevä johdin -mat on tavallaan turha. Siis puhtaasti morfologisesti dualistien lukutapa on perustellumpi. Shankara puolustaa redundanttia lukutapaansa sillä että runomitallisista syistä (8 tavua säettä kohti) Giitaan "kirjoittaja" on lisännyt tuon "turhan" suffiksin!

Kuten voidaan nähdä devanaagariitekstistä, kumpikin lukutapa on täysin mahdollinen!

* Tuossa lukutavassa (mat-param) 'mat' = minä, ainakin silloin kun se esiintyy yhdyssanan jonakin muuna kuin viimeisenä komponenttina. Tässä tuo yhdysana lienee tatpuruSa-tyyppinen, eli komponenttien suhde on (yleensä?) adverbiaalinen tai possessiivinen?

(tall. kesk. er...)