seuraava »

[Indium]

Unessa olin töissä satamassa, siellä kaivettiin maahan kuoppia joista löytyi jotain esineitä. Sää oli erittäin harmaa, paksut pilvet peittivät ihan koko taivaan. Sain kaikkien vihat päälleni kun kaivoin kuopan numero 5 ja löysin suuren purkin. Heti sen jälkeen kaikki sataman ja läheisen rakennustyömaan nosturit kaatuivat vuorotellen maahan.

Menin sisälle rakentamaan itselleni valkoisia pahvitikkaita, mutta ne jäivät yhden askelman verran vajaaksi. Hugh Laurie saapui paikalle ja ajattelin kysyä häneltä neuvoa, koska tiesin, että hän ymmärtää miltä tuntuu kun kaikki vihaavat. En kuitenkaan sanonut mitään. Hän puhui toisille, ja menin hänen viereensä seisomaan ja nojasin hiljaa hänen oikeaan olkapäähänsä.

[har.za]

Näin unta jossa kävelin eräässä metsässä. Metsä oli tuntematon mutta maasto monipuolinen,
Kävelin siellä metsässä erään vanhan miehen sekä naisen kanssa. En tuntenut niitä. Kuljimme pitkin hämärää metsää, jonka jälkeen tuli kivikko.
Kiipesimme kivien läpi tarmokkaasti jopa vanhukset. Lopulta saavuimme metsä lammelle josta lähti iso puro...
Astuimme lampeen ja me muutuimme joutseinksi ja lähdimme uimaan kovaa vauhtia kohti puroa. Sen jälkeen lähdimme lentoon ja lensimme pitkin mutkittelevaa puroa. Vanha pariskunta olivat nyt kanssa muuttuneet upeiksi valkoisiksi joutseniksi ja he huusivat minulle "Pidä kaula pitkänä ja suorana"


 
Mitähän tuo tarkoitti?
Pitkän aikaa olen tuntenut että joutsen olisi minun voimaeläimeni. Usein laiturilla istuskellessani tuttu joutsen perhe jota olen seuraillut monta vuotta niin ne uivat ihan minun lähelle ja katsovat minua.  Näen todella usein luonnossa joutsenia ja ne saavat aikaan jännniä tuntemuksia.

kiitokset jos voitte auttaa minua   
-Har.za

[Indium]

Jaahas, ihan selvä jatko-osa tuli aikaisempaan "Aurajoki heinäladossa"-uneeni (löytyy hiukan ylempää ketjusta).

Unen alussa oli jonkinlainen uutistiedotus, että tulva oli rikkonut rautatieaseman asfalttipihan käyttökelvottomaksi. Se oli hajonnut neljäksi suureksi laataksi niin, että halkeamat olivat heti matalan, keltaisen asemarakennuksen seinien vieressä.

Lähdin kävelemään äitini kanssa pitkin tuon tulvineen joen nyt täysin kuivaa uomaa, matkasimme poispäin kaupungista jota tulva oli runnellut pahoin. Taivas oli valkean pilven peitossa. Joenuoma oli leveä, ruskea ja kivinen ja kumpareinen. Uoman laidalla kulki kirkkaan punakeltaisia poliisin varoitusnauhoja, joista osa meni uoman yli toiselle puolelle, mutta äitini sanoi että tulva ne nauhat vain on sotkenut, kyllä niiden ali voi mennä.

Lopulta tulimme paikkaan, jossa uoma päättyi harmaaseen muuriin jonka yli näkyi vihreitä havupuiden latvoja. Katsoin vasemmalle, maa nousi ylöspäin minua korkeammaksi töyrääksi jonne lähdin kiipeämään yksin. Töyrään päällä oli jotain, ehkä pieni huoltoasema kyltteineen.

[m.magia]

Unessani sain lapsen ja lapsi kykeni heti istumaan. Katsoimme toisiamme pitkään, lapsi hymyili ja minä olin iloinen. Vasta tarkemmin katsottuani huomasin, että lapsella oli vain yksi kyklooppisilmä.

[Indium]

Olin jossain ruokalassa. Halusin ottaa ensimmäiseksi jälkiruokaa, pinkkiä puuroa jota kaadettiin kannusta omaan astiaan, mutta koska kaadoin kahdesta eri kannusta, keittäjä päätti että kukaan ei saisi sitä, saati hilloa jota oli tarkoitus syödä puuron kanssa (itse en ehtinyt sitä ottaa). Lähdin tarjottimineni eteenpäin ruokalinjastolla, ja kun katsoin taas tarjotintani, jälkiruokakippo oli kadonnut. Pinkin puuron tilalle oli tuotu ruskeaa vanukasta, joka tuli pienissä muovisissa purkeissa. Toiset olivat leikanneet purkkeja puoliksi ja ottaneet niitä, itse otin kokonaisen.

Sitten notkuin kioskin sivuhuoneessa sulkemisaikaan, kassatyttö sammutteli valoja. Otin jostain pöytätason alta pikkuruisen vihreän repun, joka oli aivan täynnä sytkäreitä, ja kassatytön nähden varastin sieltä muutaman, suunnitellen että läksisin tupakkaostoksille. Suljin repun ja laitoin sen takaisin muina naisina, ja kassatyttö tuli saman pöydän ääreen, ja vei itsekin pöydän päältä muutaman sytkärin.

[Indium]

Kauppakeskuksen yläkerrassa oli siniseinäinen, ikkunaton karaokebaari. Kuljin sinne portaita koska joku toinen käski, mukana oli eräs kaverini. En tuntenut biisilistalta yhden yhtä kappaletta vaikka kuinka selasin.

[Syringe]

Viimeisimmästä unestani muistan vain pätkiä. Äidilläni oli siinä kuoleman vakava sairaus, ja keskustelimme kolmen ihmisen kanssa, joista en yhtään muista, keitä olivat, kun näin metsässä kaksi outoa varjoa, jotka tarkemmin katsottuna olivatkin kaksi ihmistä roikkumassa hirttosilmukassa. Juoksin äkkiä heidän luokseen, ja koetin kannatella parhaani mukaan ja he kaksi sitten pelastuivatkin, mikä on kummallista, sillä heillä oli kurkut viilletty auki ja he siinä roikkuivat kuoleman kalpeina.
Noh, muutama päivä tämän jälkeen he tulivat haukkumaan minua ja kysyivät ja huusivat englanniksi "WHY DID YOU SAVE US? Some of us got NOTHING!" (tai jotain tuon kaltaista).
Olin siitä sitten järkyttynyt ja hetkeä myöhemmin sain puhelun, jossa kerrottiin äitini menehtyneen tähän sairauteen, josta puhuin tuossa alussa. En muista unesta enempää, mutta tällainen, hyvin muistiini piirtynyt uni, tai pätkä unesta.

Mmh, tällaisia unia tuppaan näkemään aika useasti, olen tottunut, mutta aina saavat minut hieman varpailleni, varsinkin, kun olen iältäni vasta pian 14. En oikein tiedä, mitä nämä unet koettavat minulle sitten kertoa, jos yhtään mitään.

[Syringe]

Hmm, saattaa olla. Näen tosin paljon unia myös omasta kuolemastani. Ja kaikesta kummallisesta. Oudointa näissä unissa on se, etten koe nähneeni painajaista, vaikka tiedostan, että uni on kamala ja vaikka se saa minut hieman varpailleni, kuten jo sanoin. En oikeastaan ikinä ole kokenut nähneeni painajaista.
Jännitän, jännitän tosi paljon itseasiassa. Joten koetan olla miettimättä sitä parhaani mukaan.
Hui, ei kuulosta kivalle, ei ollenkaan. Mutta kuitenkin toivottavasti kaikki lapsesi on terveitä ja kunnossa, sun niistä unista huolimatta. Ja shh, en todellakaan usko sun olleen tai olevan huono äiti. (:
 Hahah, onneksi et sentään kävellyt unissasi tai mitään. Tai ehkä kävelit, enhän minä sitä tiedä, muttamutta.. Oli tosiaan varmaan "mukavaa" sun miehellesi :Dd Varmaan hiukan aina säikähti.

En oikein tiedä, mitä nämä unet koettavat minulle sitten kertoa, jos yhtään mitään.

Itse tulkitsisin nämä menetyksen-pelko-uniksi. Olet syvästi kiintynyt äitiisi ja läheisiin ihmisiin, koet huolta heidän puolestaan ja nämä näyttäytyvät mielestäni sitten tämän kaltaisina kurjina unina. Mielestäni unet kertovat enemmän siitä, että välität läheisistäsi, kuin siitä, että jotain ikävää olisi odotettavissa. Tuo, että sait pelastettua ne pari tyyppiä ja sitten he jälkikäteen moittivat sinua siitä, kuvastaa mielestäni sitä, että pelkäät toimivasi väärin joissain tilanteissa ja että se aiheuttaisi ongelmia muille. Jotenkin tulee mieleen, että jännitätkö koulun alkamista? Suhtaudu luottavaisesti, oma asenne on tärkeä. <3

Itselläni on lapsia, tai siis aikuisia ovatten jo (25-29 iältään), mutta näin aikanaan hyvin usein (vieläkin joskus) unia, joissa menetin heidät, tavalla tai toisella. Joskus kadotin heidät kauppareissulla, joskus joku heistä oli kadonnut jollain muulla tavalla ja en ollut osannut etsiä heitä ajallaan tai oikein. Eli tulkitsin uneni siten, että pelkäsin olevani huono äiti. Tiedostin kyllä unien merkityksen, pelkouni, mutta silti oli tosi ikävää herätä painajaiseen, jossa lapset oli menetetty. Ja vielä ikävämpää se oli varmaan miehelleni, joka heräsi huutooni ja herätteli sitten minut unestani. Joskus suutuin hänelle unipäissäni yöllä, kun nyki minua hereille (kun olin ensteks huutanu unissani ja siten herättänyt hänet), ja kohdistin harmistukseni häneen kun nyki ja töni minua XD. Olin siis ihan pihalla niissä tilanteissa, heh.

[Indium]

Oho. Näin toissayönä unta että mun entinen ja nykyinen kumppanini kättelivät ihan fiksusti ja hyvässä hengessä.

Viime yön unessa osallistuin "kaunis esine"-kilpailuun laittamalla appelsiinimehupurkkiin jotain vaaleansinistä mehua, lisäksi minulla oli vähän soikea cd-levy. Leivoin piimätaikinasta makean piirakan jonka päälle tuli tuoretta tomaattia, söin sitä itsekin, ja tuomarit olivat ihmeissään mutta kehuivat piirakan makua. He ihmettelivät, kuinka oikein olin leiponut sen lasivuoassa käyttämättä rasvaa tai leivinpaperia. Opiskelijakaverini sai jotenkin kipeää ja itki hiljaa.

[Päivi]

hämärä uni , yleensä en muista ko nää jotka merkkaa jotakin. Olin baarissa nimeltä hellä, se on semmonen metallibaari treella. siä oli joku riitelevä lesboparisukunta joista toinen oli viimesillään. join kahvia baaritiskillä, lattee tuli kolmesta koneesta. yhtäaikaa XD

sitten olinki sen baarimikon ja hetan kummitädin kanssa rannalla, tää baarimikko oli veneessä, kummitäti kalasti mato-ongella, jossa oli kolme kohoo. eka niistä nappas ja kauheeta kiitoo rantaanpäin. kahlaisin siinä ja se otti shortsin lahkeeseen kii.

Mitähän vois päätellä?

[Syringe]

Hahah, toivottavasti ei kuitenkaan enää kovin pahasti. (: & kumpa ne sun painajaiset ei enää olisi kovinkaan kamalia.
Mmh, ai. Luulin olevani epäempaattinen olento, koska en pidä noita uniani painajaisina. Vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi kokea ne painajaisina. Juu. :3
Tuosta en tiedä, en oo todellakaan hyvä unien tulkitsemisessa, vaikka oonkin tavattoman kiehtonut unista ja koetan kehittyä tässä hommassa. Vaikka et tosin multa varmaan kysynytkään, vastasin silti.

+ Viime yönä taas mielenkiintoinen uni. Muistan taas vain pätkiä, mutta tupsahdin äkkiä laivan jonnekin kajuuttaan, jossa oli kirjoituspöytä, jossa oli avonainen, vanhahtava kirja, joka ei kuitenkaan ollut rikki, hieman reunoista repaleinen ja vieressä sulkakynä jossain "maljakossa". Siellä oli myös eräs hyvä ystäväni, ja hän selvästi säikähti minua ja hämmentyi siitä, että olin siellä. Aloimme sitten jotain jutella, kun huone/kajuutta/mikä olikaan, alkoi täyttyä aaltoilevalla vedellä, ja laiva katosi ympäriltämme ja meri alkoi myrskytä. Meren pinnalla näkyi vanhahtavalla kaunokirjoituksella tekstejä, joiden oletan olleen yhteisen lempilaulajamme kappaleiden ja runojen sanoja, en muista tarkkaan. Ne saattoivat myös olla asioita, joita olimme tämän ystäväni kanssa keskustelleet tai parhaillaan keskustelemassa. Koitimme huudella toisillemme meren pauhun yli, ja keskustelu sujuikin jotenkin. Yhtäkkiä olimmekin 1800-luvulla (tämän ystäväni ja kahden muun kanssa, joita en tiedä, tai muista keitä olivat), jossa meidän päämäränämme oli löytää eräs mielisairaala, jonka potilaiksi meidät oli määrätty (tiedän, kummallista, koska eihän se oikeasti näin mene). Noh, tapasimme jonkin kauppiaan unessa, joka kuiski meille tietävänsä vanhoja karttoja ja asiakirjoja siitä, missä paikka sijaitsi ja hän sitten löysikin kartat, sun muut ja antoi ne meille. Tässä kohtaa pätkäisi. Sitten muistan, että sen avulla pääsimme jonnekin aukiolle, jossa poliisi pidättivät meidät, ei hajuakaan miksi, ja laittoivat jalkapuuhun. Tästäkään en enää muista mitään, mutta uni alkaa tämän jälkeen mennä sekavaksi. Emme olleet enää 1800-luvulla. Olin jossain talossa (hyvä ystäväni ja kaksi muuta eivät olleet enää mukana) jossa ei ollut takaseinää, pelaamassa kai jalkapalloa veljeni ja siskoni kanssa, ja tämän jälkeen muistan hämärästi, että sovimme lähtevämme siskoni ja perheeni kanssa leikkipuistoon. Lähdin kävelemään ja huomasin, ettei perheeni olekaan takanani. Noh, menin yksikseni sinne puistoon, jossa oli myös joku muu, täysin vieras, ja sitten isämme kaahasi muu perhe kyydissä puistoon ja haukkui minut pystyyn, karjui ja huusi. Muistaakseni myös löi. Noh, nousin sitten kyytiin, mutta emme olleet enää kaupungissa. Olimme Afrikassa, jossa oli paljon porukkaa pyssyt kädessä heinikossa ja muistan kuulleeni kysymyksen takaani. "Milloin Viidakkoperhe alkaa uudelleen?" Siinä sitten vastattiin, että se on alkanut jo, ja tulee ylen joltain kanavalta (en muista miltä) kello 17:10. Sitten seuraava asia, jonka muistan, on se, että heräsin.

Hahah, alku oli.. En tiedä, kiehtova, mutta loppua kohden meni niin kummalliseksi, että huhhuh. :Dd Tulipas muuten pitkä selitys, muttei se mitään. Tykkään selittää uniani ja kirjoittaa. Mutta once again, ei hajuakaan siitä, mitä tämä uni voisi symboloida.
Muistan uneeni jotenkin liittyneen myös entisen parhaan kaverini isosisko, jonka olen nähnyt vain kerran ja jota en tunne ollenkaan, mutten.. Muista siitä enempää. Tai siitä, miten hän liittyi uneen. Muistan vain hänen kasvonsa kyseisessä unessa.

Muuten, anteeksi hirmuisesti tuon selityksen sekavuus, ehkä jotkut tajuavat edes jotain.

No joo, Syringe, kyl se mies säikkyy vieläkin, koska ei painajaiset oo kokonaan ohi. hih. Kiitos sun sanoista!

Hyvä, että et pidä uniasi painajaisina, koska ne ovat ensisijaiseti tie itsetuntemukseen.

muoks. lapset on terveitä ja ihania ja rakkaita ja pitävät yhteyttä. kaikki asuvat vaan surullisen kaukana, kaksi onneksi sentään Suomessa, nuorimmainen kokonaan toisella mantereella. Olenko siis kuitenkin unissani nähnyt tämän "menettämisen" eli kaukana asumisen?

[Indium]

Unessa koulutin pientä iloista mäyräkoiraa. Oli tosi mukavaa.

Mulla on ollut iso kasa koiraunia tänä kesänä. Lieneekö se sitten voimaeläimeni (koirat kyllä ihania ja rakkaita oikeastikin minulle) vai symboloiko jotain muuta, mene tiedä.

[Kuuhilda]

Uskollisuus ja ystävyys tulee mieleen koirista.
Mutta sanoisin kyllä että koira on sun voimaeläin ihan konkreettisestikin

[Kuuhilda]

Voi että näitä mun unia, hiukan on kankeita ja konkreettisia

Olin kotiovella,ja ovi oli lukossa, eikä minulla ollut avaimia.
Iski jo paniikki, mutta sitten se aukenikin jotekin kumasti itsestään  :

[Indium]

Niin, Kuuhilda

Uhöh kamala uni. Olin jonkun parrakkaan ukkelin luona. Hän asui tosi pienessä kämpässä jonne ei mahtunut juuri muuta kuin jättimäinen sänky. Juttelin hänen kanssaan kevään tapahtumista siinä petaamattomalla sängyllä maaten, ikkunoista näki että  oli pimeä. Kämppä oli vanhassa talossa joka oli pikkuisen jo rapistunut ja mietin, miten olin paljon ukkoa nuorempi mutta silti asunut isommissa asunnoissa.
Hän oli ihan positiivinen ja halusi auttaa.  Kun aloin tehdä lähtöä, hän kysyi haluanko mattoja. Vastasin, etten uskalla ottaa niitä.
Sitten hän kysyi, pitäisikö hänen ottaa yhdessä minun kanssani perheenjäsenten nimet pois ovests - hän kaivoi esiin jo ison muovipussukan jossa oli kirjaimia, valkoisia ja vihreitä, kuin näyttääkseen että tuttu juttu koko kirjainten poisto. Sanoin, etteivät ne nimet siinä koskaan ole olleetkaan.
Lopulta ukko haki minulle muovikassillisen matonkudetta. Hän pakkasi sen täyteen valtavan suurelta pöydältä, jolla ei muuta ollutkaan kuin isoja kudekeriä (eli pikku asunnossa olikin tämmöinen sivuhuone jonka tämä pöytä melkein täytti). Katsoin kassin sisään, kuteiden seassa oli pikkuruinen matto, ja nauroimme jos sille edes paikka löytyisi. Kuteet olivat oranssi-pinkki-raidallisia ja vihreitä.

Ukko sanoi vielä, "nyt kun olet ajatellut asioita, voi olla etyä näet hyvän ja selkeän unen".

Lähdin ulos painavat matonkuteet toisessa kädessä ja käsilaukku toisessa. Oli talvi ja lunta maassa. Edessä näkyi hotellu, jonne ajattelin mennä nukkumaan, vaikka kotinikin oli aivan lähellä. Näin jo mielessäni tummanruskeat kaapit hotellihuoneessa, kun kuului laukaus. Hotellin takana oli ampuja. Ajattelin silti mennä hotelliin, olin jo sen edessä, ja luulin että löytäisin varasisäänkäynnin, mutta kaikki kolme ovea veivät hampurilaisravintolaan, joka oli koko hotellin levyinen.

Ihmettelin asiaa yhä, kun näin ampujan. Hän tuli esiin vasemmalta, oranssinkirjavat housut jalassa ja harmaa huppari päällä, ja hän tähtäili silmiensä korkeudelle kiväärin näköisellä aseella ja ampui. Koetin olla huomaamaton, ensin suojautua avoimen lasioven taa, mutta ampujan lähestyessä pääsin jotenkin livahtamaan hänen selkänsä takaa kun hän pysähtyi katsomaan ylös. Juoksin niin täyttä häkää kuin pystyin, ja hyppäsin ison lumikasan yli kuin hidastetussa elokuvassa. Edessä oli pimeyttä ja samalla suunnalla kotini.