Voiko rakkaintaan kauniimmin ylistääkään kuin Shakespeare
:
Let not my love be called idolatry,
Nor my beloved as an idol show,
Since all alike my songs and praises be
To one, of one, still such, and ever so.
Kind is my love to-day, to-morrow kind,
Still constant in a wondrous excellence;
Therefore my verse to constancy confined,
One thing expressing, leaves out difference.
Fair, kind, and true, is all my argument,
Fair, kind, and true, varying to other words;
And in this change is my invention spent,
Three themes in one, which wondrous scope affords.
Fair, kind, and true, have often lived alone,
Which three till now, never kept seat in one.
Ja sama kotimaiseksi:
Ei sokeutta ole rakkauteni
ei rakkaimpani jumalolento
ei vaikka laulut kaikki ylistykseni
vain yhtä palvoo yhtä jumaloi
oot kaunis aito hellä armaimpani
niin tänään huomenna kuin ainiaan
siks kolmeen tiivistän muut sanat kaikki
jos niillä sinut ikuiseksi saan
”oot kaunis aito hellä rakkaimpain
muut sanat niistä muunnelmia vain
nuo kolme sanaa korvaa kaikki muut
sä jumalhahmos kuvaksi ne sait”
Oot kaunis aito hellä rakkaimpani
muut sanat niistä muunnelmia vain
nuo kolme kulkee usein erillänsä
sun luotasi ne majan saman sai.
Samuli Edelmann - Sonetti 105
