seuraava »

[maarita]

Voi jukra!

Juuri taannoin ajattelin minäkin tätä topicia.

Uranus-transiitit kun ovat pistäneet elämääni sellaista pyörrettä, ettei tahdo tajuta.
Niin paljon uutta, jopa alkuun pelottavaa.

Ei turhaan sanota, että Uranus pistää ihmisen elämän kouluun.
Mutta mielestäni vain ihmiselle itselleen positiivisessa mielessä.

Vai suvantoasi kaipaat, Esmiralda.
En minä ainakaan, antaa mennä vaan!!

Kyllä siellä jossain tyventäkin vielä on...


     maarita         

[Riitta]

Minustakin tuntuu etta autoni ajaa kaasu pohjassa, pysyykohan ratti ohjuksissa,
elama muutuu joskus silmanrapayksessa...

[Irish]

Mitäs se Herakleitos sanoikaan.. Panta rei.. 

Minusta tuntuu että virralla voi olla monta suuntaa.. Siinä voi mennä mukana miten sattuu.. Aina valinta ei ole lopullinen ja useinmiten suuntaa on helppo vaihtaa tarvittaessa..

Ei kukaan meistä ole seppä syntyessään, eikä Roomaa rakennettu päivässä. On ihan hyvä muistuttaa itselleen, että on ihan normaalia ja inhimillistä vain "ajelehtia" väliin pitkiäkin aikoja, kun ei oikein tiedä suuntaa. Kyllä se hyökyaalto joskus tulee ja vie pakottaen johonkin suuntaan mennessään, kun on liian kauan jahkaillut. 

[Kotkansilmä]

Mitäs se Herakleitos sanoikaan.. Panta rei.. 

     

                         

         Oliko tuo savoksi : KAIKKI  SATTUU . ?


                       

[T-H]

Hm. Tulin runolliseksi tai teki mieli herättää jotakin sellaista.

Jotakin sellaista missä kuljemmekaan, millä vauhdilla, mitä rannalla näkyy?
Onko koskia, suvantoja, saastetta, kirkasta lähdevettä, usvaa, kaatosadetta, kuivuutta, rapistumista....?

Kun katson kauas taakseni, vielä kerran, voin sanoa, että elin ja kuljin kuin sumujen saarilla tiettyinä ikävuosina. Sellanen usvainen harso kulki edessäni pitkän aikaa. En kuitenkaan kerro sen tarkemmin, koska tarina on aivan liian henkkohtainen. Usvaa se todellakin oli!

Nykyään voin sanoa, että pidän ja rakastan elämääni ja siihen ajanmyötä virranneita ihmisiä. Osa näistä ihmisistä on kuin olleet odottamassa minua polkuni varrella. Polku mitä kuljen ja sitä myötäilevät rannat ovat kovistakin mutkista aika paljon suoristuneet. Kun katson vettä; puron, joen lorinaa, nään sen valtavan kauniin kirkkauden, mitä en silloin sumuverhon takaa jaksanut nähdä. Nautin siitä valtavasti, voisin vaikka rannan pehmeässä hietikossa kieriä ympäriinsä, vain nauttien kirkkaan veden äärellä.

Nään elämäni kosteampana kuin silloin kauan, kauan sitten. Uuden alkua(ko)

[T-H]

Esmi, saanko kysyä, että onko askeleesi raskaat tuona aikana?

[Rakkauden enkeli]

Virta soljuu mukavasti ja sutjakkaasti, vaikka välillä karille kapsahdetaankin, kuitenkin vain hetkeksi. 

Mitä Esmin luonto odottaa?  :

[monikakson]

NIAGARAN PUTOUS NIAGARAN PUTOUS

    

[eppana]

Aika voimakasta muutospainetta tuntuu olevan.
Mutta kuka/mitkä/mikä muutuu, en tiedä. Suhteessa on jo joku muutos tapahtunut, vaikken osaa sen kummemmin sitä määritellä, sen vain tuntee.

Tavallaan pelottaa, tavallaan ei, sillä aina on hengissä selvitty 

[T-H]

Raskaimpina vuosina tuntui, että ei saanut luonnostakaan virtaa. Kevät oli sinä aikana kuin yks paholainen; kaiken uuden alku siellä siis. Nyt kun olen nuo ajat voittanut, niin nautin kuulkaa tytöt ihan täysi rinnoin luonnosta. Että mikä voima se voikaan olla

Nyt tämä elämänvirta soljuu ihan mukavalla pikkukuohunnalla

[T-H]

I-ha-naa! Puron solina. Se on jotain niin terapiaa mielelle

[eppana]

Elämä antaa oikealta ja vasemmalta..Viime viikolla äidillä todettiin yksi sairaus lisää ja itsellä vahvistui myös että kummat ja kamalat kivut johtuvat fibromyalgiasta. Lääkitystä kokeillaan, oon 24h puoliksi pihalla kuin turisti ja nälän tunne on täysin hävinnyt  .

Tänään myös selviää se, lähteekö avopuoliso hollantiin töihin (alustavasti vuoden keikka).
En ainakaan tällä hetkellä ole menossa mukana kun on ihan liikaa keskeneräisiä asioita oman itsen kanssa ja se olis vaan pakoa.

Olen itselleni velkaa sen että, vihdoin ja viimein kasvatan johonkin vahvat ja terveet juuret jotka voi sitten joskus siirtää johonkin toiseen paikkaan ilman pelkoa että taas alkaa tuuliajo.

Miksi kaikki oikeat päätökset on myös ne kaikkein vaikeimmat ja raskaimmat 
Muuten soljuu ihan kivasti.
 

[eppana]

Kiitos Esmiralda 
Varmasti tutkin joka sanan minkä vaan löydän, mut just nyt keskittyminen on työn ja tuskan takana-kirjaimellisesti.
Stressitön elämä kuulemma auttais, ainakin lääkärin mukaan 
Selviäis nyt tuon ukon päätökset, niin ei tarvis sitäkin pohtia  .

Mutta joo, vähäsen keikkuu tämä venho, mut hitto vie, olinhan mä merillä töissäkin n.7 vuotta, joten eihän tässä pitäs mitään hätää olla 

[Kotkansilmä]

                                 

              Kuolema on jo sinänsä puolihoitoa elämään! Siispä, pitäkäämme

                kiinni tästä elämästä, edes sen hetken verran, että,

                  pääsee eroon sukulaisistaan ja muista häntä-

                     kärpäsistä.     Irtipäästäminen ei aina

                       ole kevyttä kantaa.  Jonkunhan

                          se on ajallaan tehtävä    .


                                         

[Kotkansilmä]

                                         

             Elä sinä huoli tyttö nuori, maailma se vaan kantaa kaiken

                lanteillaan. Tai miten se oli, mutta kuitenkin, eipä

                    kannata kantaa kaikkea alusta asti.